Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen kipeästi neuvoja! :( (saa myös kysellä lisää jos haluaa)
05.06.2014 |
En ole puhunut ''ongelmistani'', oudoista taipumuksistani tai tavoistani kenellekään (vasta kuin nyt), koskaan 19 vuotta kestäneen elämäni aikana. Tunnen olevani todella valtaväestöstä poikkeava tapojeni takia. Minulla diagnosoitiin keskivaikea/vakava masennus 16-vuotiaana itsemurhayrityksen jälkeen, vaikka mielestäni tämä masentuneisuus alkoi jo 13-vuotiaana, jolloin sorruin viiltelyyn (olen päässyt eroon).
Ala-asteella 4:nneltä luokalta lähtien minulla on ollut taipumuksia kontrolloida syömisiäni sekä liikkumisiani välillä aivan pakkomielteisesti, toki nuorempana tämä oli kausittaista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahemmaksi suunta menee. (Viime kesänä sairastin anoreksiaa, mutta syksyllä aloin toipua. Nyt suunta taas huonompaan.)
En koe olevani enää niin sanotusti masentunut, vaikka pitkin päivää minulle saattaa monesti iskeä ns. kohtaus, jolloin alan aivan yhtäkkiä tuntea ihan hillitöntä epätoivoa vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tämä iskee lähes aina silloin, kun minulle ei ole tekemistä. Aivoni käyvät 24/7 sellaisilla järjettömillä ylikierroksilla. Silloin, kun minulla on jokin kiinnostuksen kohde/harrastus (vaihtelevat KOKO AJAN!) se pyörii päässäni aamusta iltaan ja ajattelen sitä koko ajan. Tällä hetkellä olen ihan uppoutunut Egyptin faaraoiden historiaan, etenkin 18:nnen dynastian hallitsijan, Tutankhamonin historiaan sekä hänen löytöönsä. Ja 5-luokan kesälomalla opiskelin venäjän alkeita samalla, kun muut luokkalaiseni pitivät hauskaa normaalien lapsien tapaan. MUTTA, se pänttääminen toi minulle niin suurta mielihyvää ja tyydytystä, että paljon mieluummin vietin hellepäivät yksin sisällä puhuen vieraita kieliä kuin lähdin ulos kavereiden kanssa. Viimeaikaisia hardcore intressejäni ovat olleet rakennusten suunnittelu, videopelit, kielten opiskelu, tekstien kääntäminen, piirtäminen, maalaus ja luetteloiminen; kirjoitan välillä esim. shampoopullojen etikettejä, inci-listoja sekä käyttöohjeita vihkoon sillä se on mielestäni ihanaa.
Minun on myös vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen oloni tosi epämukavaksi ja aina tälläisen seurustelun jälkeen minun on ihan pakko saada olla monta tuntia yksin, uppoutua omiin juttuihin ja kadota omaan maailmaani sillä tuntuu kuin minut olisi imetty kuiviin. En osaa katsoa silmiin, puheeni saattaa takellella ja monesti vastaan tekstiviestiinkin pitkän ajan jälkeen sillä en tiedä mitä vastata sille ihmiselle. Puhelinkeskustelut ovat kamalaa. Muissa ihmisissä ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta minulle riittää tunti päivässä muiden kanssa oloa ja that's it. Lemmikkieni kanssa jaksan kyllä touhuta ympäri vuorokauden.
Päiväni toistuvat oudoista rutiineista (käyn iltalukiota vaikka olen nyt kesälomalla) ja jos ne häiriintyy yhtään esim. tulee menoja tai joku tulee meille kylään, tuntuu kuin päivä olisi pilalla. Nämä rutiinit rauhoittavat minua ja saavat minut jaksamaan läpi päivän.
Olen pohtinut pitkään että kysyisin ammattilaiselta neuvoa tilanteeseeni sillä tästä on tavallaan haittaa (mutta hyötyäkin) koulu- ja työelämässä. Ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa minulle, kuten myös tunnilla puhuminen, mutta kun pääsen kirjoittamaan tunnilla monta A4-arkkia muistiinpanoja, asiat jäävät mieleeni ja olen ihan euforiassa. Kesätöissä saatan taas vaikuttaa hiljaiselta ja ujolta, mutta siellä mietin vain työtehtävien järjestystä ja missä ajassa mikäkin tulee olla suoritettu, vaikka aikarajoja ei edes ole! Asetan siis itselleni tavallaan kauheat paineet aina joka päivä.
ADHD? Asperger? Masennus?
KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA! ARVOSTAN SYVÄSTI! <3
Kommentit (72)
Noihin Asperger ja äly-juttuihin kommentoisin sen verran,että Asperger on ollut se hyvin arjessa suoriutuville annettu diagnoosi. Sehän poistettiin vastikään, kuten muutkin autismin sisäiset erottelut, koska on todettu ettei ole olemassa tarpeeksi selkeitä kriteerejä eri tasojen/diagnoosien perusteeksi ja ne menivät ilmeisesti välillä vähän asuinpaikan, päivän tai lääkärin mukaan ja kuten tästäkin keskustelusta ilmenee diagnoosista on näyttänyt syntyneeuteliaalla tasolla jonkinlainen oudon neron leima, mikä ei sekään ehkä aina edistä henkilön hyvinvointia.
Ja kyllä, monet jutut kirjoituksessasi voisivat olla osa autismikirjon oireita, mutta taatusti myös monta muutakin juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itketkö tai saatko helposti raivokohtauksia? Tunnetko välillä hirveää vihaa jota on hankala käistellä?
Miten on mahdollista, että sinulla on jo diagbnoosi, mutta ilmeisesti ei mitään hoitoa? Tuo vaikuttaa siltä, että saattaisit hyvinkin hyötyä jostain aivojen toimintaa tasaavasta lääkityksestä. Joka tapauksessa tarvitset apua, mutta sinun on ihan itse hankittava sitä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:06"]
Monilla asseilla on myös liitännäisongelmia kuten masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, unihäiriöitä, toiminnanohjauksen vaikeuksia jne, jotka vaikeuttavat elämää huomattavasti enemmän kuin Asperger sinänsä.
[/quote]
Kiitän taas kaikkia lukeneita sekä kommentoneita!
Minun on usein vaikea nukahtaa tai oikeastaan se nukkumaan käyminen tuottaa ongelmia. Yläasteella mielestäni oli kivempaa öisin laittaa hiuksia tai piirrellä tai muuta sellaista sen sijaan että olisin oikeasti nukkunut. Sain unta yleensä noina öinä sen 3 h, vaikka yleensä tarvitsen toimivuuteeni vähintään 8 tuntia. Viimevuonna kesätöissäkin oli vaikeaa joskus, kun työt alkoivat 5:30 ja minun tuli herätä 3:30 tai viimeistään neljältä kun piti valmistautua siihen työpäivään että kohtaa ihmisiä ja täytyy uskaltaa olla muiden kanssa. Valmistautuminen minulle tarkoittaa että laitan esim ripsiväriä ja harjaan hiukseni ja loput ajasta eli reilu tunnin kuuntelen musiikkia ja yritän tsempata itseni siihen tilaan että edes yritän olla ihminen muiden joukossa. Useasti myös jos menen kauppaan jossa on paljon ihmisiä kuuntelen kuulokkeista musiikkia kovaa kun se rauhoittaa. Yleensä taas vaateostoksilla se kankaiden koskettelu ja eri värien yhdisteleminen rauhoittaa ja siellä minua ei ahdista, paitsi jos sielläkin kaupassa tietenkin on paljon ihmisiä.
Olin tänään kahden lapsuudenystäväni kanssa ensimmäistä kertaa ulkona pyöräilemässä ja luonnossa istuskellen sitten moneen kuukauteen, koska olen aina keksinyt tekosyitä että olen kipeä tai en saa jättää koiria yksin tjsp. Halusin kuitenkin kertoa myös heille ongelmistani keskittyä ja sosiaalisista ongelmista myös ja tuntui kuin taakka nousi harteilta. He ovat ainoita kenen kanssa tunnen oloni hyväksi 100% koska he tietävät että saatan joskus lopettaa puhumisen moneksi minuutiksi eikä minulla ole siksi paineita puhua small talkia tjsp. Rakastan heitä vaikken osaa sitä heille osoittaa.
Keskustelimme yksityisistä lääkäreistä että olisin maanantaina soittanut sinne ja pyytänyt neuvoa että tulenko käymään tai jotakin. Minusta myös tuntuu että tästä kaikesta olisi minun hyvä yrittää sanoa jotakin isälleni vaikka tavallisten asioidenkin sanominen hänelle tuottaa vaikeuksia. En halua pitää häntä pimennossa.
Apua tiedän tarvitsevani kuitenkin, koska keväiset ylioppilaskirjoitukset olivat niin lähellä kaatua siihen etten meinannut kestää siinä salissa ihmisten eväspaperien rapsuttelua, hengityksen hiljaista ääntä tai kynän raapunaa paperilla. Minun teki mieli juosta salin ympäri koska se 5h paikalla istumista on ihan liikaa. Minun olisi tehnyt mieli vaan itkeä.
todistukseni Hei rakkaat ystävät Nimeni on Karina Vilva. Haluan käyttää tämän viestin kiitokseni nainen en ole koskaan nähnyt, mutta hän on tehnyt elämäni paratiisi. Varmasti siellä Internetissä ilkeä ihmisiä, jotka ovat nöyriä ihmisiä etsivät huijata mutta suuri Queen Madu näytti, että vielä on joitakin ihmisiä, jotka voi luottaa. Itse olen asunut 21 vuotta avioliiton koskaan kokenut iloa äitiyden, minulla oli ongelmia minun appivanhemmat, mutta mieheni oli hyvin ymmärtäväinen. Eräänä päivänä olin menossa läpi internetin olen nähnyt joitakin numeroita ihmisiä annetaan todistus siitä tietty nainen, miten hän on auttanut heitä pelastanut heidän avioliittonsa, saivat ex takaisin, suolatut sairaudet, pyysin mieheni niin näytti hänelle, mitä olen nähnyt, mutta hän lannistunut minua kertomalla minulle, että nämä ihmiset ovat kaikki väärennettyjä ja minun pitäisi jättää todistuksia. Mutta päätin yhteyttä tähän hyvän naisen, postilaatikko: queenmadu211@gmail.com Minun suurin yllätys tämä nainen pystyi auttamaan minua ja nyt olen ylpeä äiti kaksi isoa poikaa ja tyttö, jotka ovat hyvässä kunnossa. mieheni on erittäin ylpeä minusta ja jätämme enemmän onnellisina yhdessä. Kiitos Queen Madu mainio apulainen, aion jatkossakin puhua hyvää työtä elämässäni. Mieheni sai myös edistänyt hänen toimistossaan ja hän tuli ylpeä minusta. Minun on tunnustettava, Minulla on ihana perhe ja haluat hänen Olen ikuisesti kiitollinen. Hyvät vanhemmat, ystävät, veljet ja sisaret kirjoittaa suuri QUEEN MADU hänen postilaatikkoon, koska hän on luultavasti ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Hän kertoi minulle, että voisin myös ottaa yhteyttä häneen ratkaisuja tahansa muita ongelmia, kuten 1. HIV / AID tai siihen liittyvien sairauksien 2. Palauta menetetyt rakastaja, vaikka menetti pitkään 3. Poista paha loitsuja kotien, yritysten ja asiakkaiden vetovoima jne 4. Hanki edistäminen olet haluttu pitkään töissä tai uraasi. 5. Lue kaikki ongelmat ennen kuin edes mainita ne hänelle 6. Irrota musta piste, joka pitää ottaa rahat pois 7. Tutustu miksi et eteenpäin elämässä ja ratkaisu 8. Poistaa perhe taistelee 9. Varmista, erinomainen koulumenestyksen myös lapsille kehitysvammaisten 10. Pysäytä hajoavat teidän avioliitto tai suhde 11. Olen tuhota ja lähettää Nikolos (vesi henki, uneton Nite, painaa jopa paha valtuuksia) haluttaessa paluu 12. Kuivaus Lapsettomuus naisilla ja huolestuttavaa kuukautiset 13. Irrota avioliitto rakastaja valinta 14. Palauta varastettu omaisuutta ja olinpaikasta ihmisiä, jotka satuttaa sinua. 15. Tuo yliluonnollinen onnea 16. Raskaus oikeinkirjoituksen tulla raskaaksi vauva 17.Get huijaus rahasi takaisin 18. Mahdollisesti haluavat Kiinnostaako populaarimusiikin 19. Mahdollisesti suosittu Kiinnostaako jalkapallo Ota QUEEN MADU tänään tiedän sinun e onnellinen loppuelämän. Sähköposti: queenmadu211@gmail.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi mikään ADHD tai masennus oo. Sulla on vaan yksinkertasesti päässä vikaa!
Olet selvästi älykäs ja itsetuntemuksesi on hyvä. Erinomaista! Sinulla on jo nyt keskimäääräistä paljon paremmat edellytykset saada apua ongelmiisi.
En lähde nyt arvailemaan mitään diagnooseja, eikä sinunkaan kannata. Sinun pitäisi löytää hyvä ja yhteistyökykyinen lääkäri, joka kirjoittaisi sinulle lähetteen neuropsykiatrille. Usein ihminen aavistelee kyllä itsekin, että hänellä on jotakin tällaista ADD-tyyppistä häikkää, joten olet varmaan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 00:56"]Itketkö tai saatko helposti raivokohtauksia? Tunnetko välillä hirveää vihaa jota on hankala käistellä?[/quote]
Itken tosi helposti. Esim. kuukausi sitten veljeni ei jaksanut etsiä heti pattereitaan minulle lainattavaksi pelikonsolin ohjaimeen ja menin ihan tolaltani. Kuulostaa pieneltä mutta se tuntui paljon suuremmalle miltä kuulostaa. En sentään enää luö tai napauta niinkuin pienenä aine hermostuksissani tein sillä väkivalta on mielestäni väärin (en pienenä tätä ymmärtänyt) eikä sillä saavuteta mitään.
Minun on yleensä kaikkia tunteita vaikea käsitellä. Jos saan esim tietoon hyvän uutisen, naamani on peruslukemilla mutta ajattelen pääni sisällä että ''Hyvä juttu.'' (vaikea selittää). Jos taas hermostun jostakin, olen ihan poker face silloinkin vaikka sisälläni kiehuu ja voisin repiä vaatteenikin rikki. Yleensä tällöin poistun paikasta, tilanteesta tai henkilön luota jotka minua vihastuttaa koska jos en näin tee, saatan paiskoa ovia tai huutaa jotakin ilkeää mitä en oikeasti tarkoita. Usein tällöin käytän kirosanoja vaikka muulloin sanoisin vain ''saakeli'' tjsp. En siis halua antaa muille minusta huonoa kuvaa kun en minä tahallani ole ilkeä ja nimittele ketään.
Minulla oli joskus nuorempana sellainen mielialasormus, joka vaihtaa väriä vissiin lämpötilan mukaan. Pidin tätä yöt ja päivät koska oli ihanaa että tunteeni näkyivät sormuksesta eikä tarvinnut niitä alkaa elein ja sanoin muille kertomaan. Koulussakin kaikki ihasteli sormusta ja oli mukavaa kun minulle puhuttiin. Nykyään en enää usko mielialasormuksen todenperäisyyteen mutta käytän silti mielialakaulakorua jossa on väriä vaihtava delffiiniriipus koska siitä muistan hyviä muistoja ja värin vaihtumista on viihtyisää seurata.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 07:02"]
Miten on mahdollista, että sinulla on jo diagbnoosi, mutta ilmeisesti ei mitään hoitoa? Tuo vaikuttaa siltä, että saattaisit hyvinkin hyötyä jostain aivojen toimintaa tasaavasta lääkityksestä. Joka tapauksessa tarvitset apua, mutta sinun on ihan itse hankittava sitä.
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi!
Masennukseni hoidettiin tai niin ainakin tuntuu. En ole enää itsemurha-altis, vaikka minulla toisinaan onkin itsetuhoisia ajatuksia, mutta ne johtuvat siitä jos minulla ei ole mitään mihin suunnata kaikki energia, esim. piirtämiseen tai vaikka koirien lenkittelyyn. Tekeminen ja aktiviteetit ovat parannus ainakin minun ''masennukseeni''.
Lääkkeitä en mielelläni haluaisi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan taas. Toivottavasti muutkin lukisivat.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:25"]
Voiko aspergeria sairastavalla olla anoreksia? Viiltely ja tuo pakonomainen toiminta sekä ongelmat ihmissuhteissa viittais kyllä muuhun.
[/quote]
Kyllä ne viittaavat ihan suoraan aspergeriin. Viiltely, masennus ja mm. syömishäiriöt ovat melko tavanomaisia (myös) aspergereilla. Eikä se pakonomainen toiminta ole ocd:n kaltaista. Ongelmat ihmissuhteissa sitten taas on ihan sitä aspergerin ydintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:20"]
Kyllä ne viittaavat ihan suoraan aspergeriin. Viiltely, masennus ja mm. syömishäiriöt ovat melko tavanomaisia (myös) aspergereilla. Eikä se pakonomainen toiminta ole ocd:n kaltaista. Ongelmat ihmissuhteissa sitten taas on ihan sitä aspergerin ydintä.
[/quote]
Kiitos kun luit!
Ihmissuhdeongelmia minulla ei ole ollut pelkästään koulukavereideni kanssa tai näin normaaleissa suhteissa vaan myös seurustelusuhteissa. Ala-asteella kun kaikki aina tykkäsivät toisesta ja ''alettiin oleen'' eli läheteltiin tekstiviestejä mutta naamatusten ei sitten uskallettu vilkaistakaan toisen suuntaan niin minua ahdisti jo pelkkä tämä. Eräs poika oli ihastunut minuun 3-luokalla ja aloimme viestitellä aivan tavanomaisista aiheista kuten kesälomasuunnitelmat, kaverit ja vaikka lempi tv-ohjelmat. Tämä viestittely oli aina aika yksipuolista että hän lähetti minulle jotakin johon vastasin, mutta en kysynyt oikeastaan koskaan häneltä mitään tai jatkanut mitään puheenaihetta pidemmälle. Ahdistuin tästä (vaikka hän oli todella kiltti ja nytkin hyvä ihminen eikä tehnyt mitään väärää) ja sanoin, että saldoni on lopussa enkä halua enää viestitellä hänen kanssaan. Kuulostaa säälittävältä mutta en vain pystynyt.
Vuoden 2011 kesällä seurustelin 2kk erään mukavan minua vuotta vanhemman pojan kanssa, jonka kanssa olin netissä jutellut jo puoli vuotta tätä ennen ja vilkutellut hänelle koulussa kun hän moikkasi. Jos näin hänet niin käännyin aina selkä häneen päin ettei tarvitsisi vilkuttaa koska en tiennyt pitäisikö minun moikata ensin vai hänen. Vilkuttaisinko kaksin käsin vai yksin, korkealta vai nopea kädenheilautus. Hymyilenkö vai olenko naama peruslukemilla. Tuotti minulle kamalat paineet ja stressiä. Ja tuottavat vieläkin kaikki tälläiset.
Seurustelusuhteemme päättyi oikeastaan siihen, että meillä ei kemiat klikanneet. En koskaan osannut tehdä aloitetta esim pussata, halata tai puhua kauniita ensin, vaan hän sen teki aina. Tiesin kyllä että tämä ehkä kävi hänen itsetunnolleen koska ehkä hän luulee ettei ole haluttava koska en osoita kiinnostuksen merkkejä. Ja jos satuimmekin suutelemaan, minua aina nauratti jostakin syystä, ehkä kun hermostutti. Hän myös kerran loukkaantui koska luuli että nauroin hänelle vaikka näin ei asia ollut yhtään. Kaikenkaikkiaan hän oli todella hieno ihminen ja kohteli minua hyvin, oli kärsivällinen ja antoi pikkumokat anteeksi.
Ensisuudelmamme aikana toivoin vain että se loppuisi koska tunsin hänen sänkensä kutittavan leukaani ja en pitänyt siitä yhtään että siinä tohinassa tulee kuuma jne. Ihan kuin olisin tarkkaillut tilannetta aivan sivustakatsojan silmin.
Minulle riittää ainakin aluksi vaikka pelkkä kädestä pitäminen, ei tarvitse sanoja, ei miettiä mitä vastata. Haluan katsoa toista silmiin ilman että minusta tuntuu oudolta. Haluan oppia osoittamaan kiintymystä ja rakkautta muille ilman että minun täytyy miettiä päivä etukäteen mitä sanon, millä äänenpainolla tai millä hetkellä. Oli kohde sitten seurustelukumppani tai omat vanhemmat, mutta haluan silti oppia ja sopeutua muiden lähelläoloon. Vaikka vaadinkin olla yksin 99% ajasta, tarvitsen silti muita joskus tueksi.
En halua olla tämä kylmä ihminen jonka kaikki unohtavat.
Kaksisuuntainen + syömishäiriö? Samantapaisilla "oireilla" sain itse ko. diagnoosin. Ja samalla selittyi monet oudot tapani, pelkoni jne. Suosittelen käyntiä psykiatrilla! :) Nykyään elän hyvää ja tasapainoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin, toivon kaikkea hyvää sinulle. Asperger minullekin tuli mieleen, ja miksei anoreksia tai jokin lievempi laihuushäiriö voisi olla aspergerillakin. Toivottavasti löydät apua, mikäli sitä kaipaat.
Josko yöllä joku tätä vielä lukisi. Kaikki apu, neuvo ja kokemus otetaan vastaan. Öitä kaikille.
Rakas, ihme, tämän luettuani haluaisin antaa sinulle ison halin. Käy rohkeasti jututtamassa ammattilaisia. Sinulla on helpompaa, kun ymmärrät itseäsi. Olet erilainen, mutta yhtä arvokas kuin kaikki muut. Rakasta itseäsi!
Jos se on hankalaa, lueppa kirja Rakastan, siis olen.
Rakkautta ja Jumalan siunausta sinulle!
<3 isosisko
Ehdottomasti avaudu isällesi. Hän voi olla siitä helpottunut ja se voi lähentää suhdettanne.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 02:02"]
Rakas, ihme, tämän luettuani haluaisin antaa sinulle ison halin. Käy rohkeasti jututtamassa ammattilaisia. Sinulla on helpompaa, kun ymmärrät itseäsi. Olet erilainen, mutta yhtä arvokas kuin kaikki muut. Rakasta itseäsi!
Jos se on hankalaa, lueppa kirja Rakastan, siis olen.
Rakkautta ja Jumalan siunausta sinulle!
<3 isosisko
[/quote]
KIITOS! <3
Sanasi koskettivat. Minulle harvoin kukaan koskaan sanoo noin. Isä kyllä kehuu kun olen saanut hyviä koenumeroita ja tekstasi edellispäivänä erääseen veljeäni koskevaan asiaan ''Kiitos rakas ja rauhallinen tyttäreni *pusu*". Toivon että pystyn joskus oikeassakin elämässä kiittämään ihmisiä silmästä silmään ja vastata halauksiin. Kiitos <3
Tuo kirja minun tulee etsiä kirjastosta heti maanantaina.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:48"]
Oikeasti niin samanlaista tekstiä kuin olisin voinut itse kirjoittaa, paitsi kärsin bulimiamaisista syömisongelmista. Olen 24. Onkohan minulla väärä diagnoosi :D t.32
[/quote]
Suosittelen syvästi itsetutkiskelua, pohdintaa, yksinoloa sekä itsensä tarkkailua jotta selvität mistä syömishäiriösi johtuu. Itseäni auttoi parantumisessa (vaikka takapakkia onkin tullut) ajatus, että kehosi pitää sinut hengissä; sydän pumppaa verta, keuhkot suodattavat ilman, aivosi ajattelevat, ihosi tuntee, silmäsi näkevät jne ja aloin miettiä että miksi kohtelen kehoani (eli siis itseäni) niin rumasti ja huonosti, arvostamatta sen työtä ollenkaan. Kohtelin sitä kuin mitäkin pahinta vihollista, vaikka todellisuudessa se on ainoa mitä minulla tulee koskaan olemaan. Miksi olisin itselleni ilkeä.
Jaksamisia sinulle!