Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen kipeästi neuvoja! :( (saa myös kysellä lisää jos haluaa)
05.06.2014 |
En ole puhunut ''ongelmistani'', oudoista taipumuksistani tai tavoistani kenellekään (vasta kuin nyt), koskaan 19 vuotta kestäneen elämäni aikana. Tunnen olevani todella valtaväestöstä poikkeava tapojeni takia. Minulla diagnosoitiin keskivaikea/vakava masennus 16-vuotiaana itsemurhayrityksen jälkeen, vaikka mielestäni tämä masentuneisuus alkoi jo 13-vuotiaana, jolloin sorruin viiltelyyn (olen päässyt eroon).
Ala-asteella 4:nneltä luokalta lähtien minulla on ollut taipumuksia kontrolloida syömisiäni sekä liikkumisiani välillä aivan pakkomielteisesti, toki nuorempana tämä oli kausittaista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahemmaksi suunta menee. (Viime kesänä sairastin anoreksiaa, mutta syksyllä aloin toipua. Nyt suunta taas huonompaan.)
En koe olevani enää niin sanotusti masentunut, vaikka pitkin päivää minulle saattaa monesti iskeä ns. kohtaus, jolloin alan aivan yhtäkkiä tuntea ihan hillitöntä epätoivoa vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tämä iskee lähes aina silloin, kun minulle ei ole tekemistä. Aivoni käyvät 24/7 sellaisilla järjettömillä ylikierroksilla. Silloin, kun minulla on jokin kiinnostuksen kohde/harrastus (vaihtelevat KOKO AJAN!) se pyörii päässäni aamusta iltaan ja ajattelen sitä koko ajan. Tällä hetkellä olen ihan uppoutunut Egyptin faaraoiden historiaan, etenkin 18:nnen dynastian hallitsijan, Tutankhamonin historiaan sekä hänen löytöönsä. Ja 5-luokan kesälomalla opiskelin venäjän alkeita samalla, kun muut luokkalaiseni pitivät hauskaa normaalien lapsien tapaan. MUTTA, se pänttääminen toi minulle niin suurta mielihyvää ja tyydytystä, että paljon mieluummin vietin hellepäivät yksin sisällä puhuen vieraita kieliä kuin lähdin ulos kavereiden kanssa. Viimeaikaisia hardcore intressejäni ovat olleet rakennusten suunnittelu, videopelit, kielten opiskelu, tekstien kääntäminen, piirtäminen, maalaus ja luetteloiminen; kirjoitan välillä esim. shampoopullojen etikettejä, inci-listoja sekä käyttöohjeita vihkoon sillä se on mielestäni ihanaa.
Minun on myös vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen oloni tosi epämukavaksi ja aina tälläisen seurustelun jälkeen minun on ihan pakko saada olla monta tuntia yksin, uppoutua omiin juttuihin ja kadota omaan maailmaani sillä tuntuu kuin minut olisi imetty kuiviin. En osaa katsoa silmiin, puheeni saattaa takellella ja monesti vastaan tekstiviestiinkin pitkän ajan jälkeen sillä en tiedä mitä vastata sille ihmiselle. Puhelinkeskustelut ovat kamalaa. Muissa ihmisissä ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta minulle riittää tunti päivässä muiden kanssa oloa ja that's it. Lemmikkieni kanssa jaksan kyllä touhuta ympäri vuorokauden.
Päiväni toistuvat oudoista rutiineista (käyn iltalukiota vaikka olen nyt kesälomalla) ja jos ne häiriintyy yhtään esim. tulee menoja tai joku tulee meille kylään, tuntuu kuin päivä olisi pilalla. Nämä rutiinit rauhoittavat minua ja saavat minut jaksamaan läpi päivän.
Olen pohtinut pitkään että kysyisin ammattilaiselta neuvoa tilanteeseeni sillä tästä on tavallaan haittaa (mutta hyötyäkin) koulu- ja työelämässä. Ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa minulle, kuten myös tunnilla puhuminen, mutta kun pääsen kirjoittamaan tunnilla monta A4-arkkia muistiinpanoja, asiat jäävät mieleeni ja olen ihan euforiassa. Kesätöissä saatan taas vaikuttaa hiljaiselta ja ujolta, mutta siellä mietin vain työtehtävien järjestystä ja missä ajassa mikäkin tulee olla suoritettu, vaikka aikarajoja ei edes ole! Asetan siis itselleni tavallaan kauheat paineet aina joka päivä.
ADHD? Asperger? Masennus?
KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA! ARVOSTAN SYVÄSTI! <3
Kommentit (72)
Kirjotin ihan kuin mun elämästä, mulla vaan on lisänä se ongelma et en kykene opiskeluihin enkä oikeen saa niskasta kiinni et voisin tehdä asian eteen enemmän kun pitäs. Ja se lisää ahdistusta ihan hitosti... En kehtaa enää edes mennä juttelemaan mihinkään koska pelkään että joudun käymään kaikki asiat uudestaan läpi. Saispa vaan asioita etenemään mut ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm kirjoitusvirheitä mut etteköhän osaa sivuuttaa ne. :D -22
Hm kirjoitusvirheitä mut etteköhän osaa sivuuttaa ne. :D -22
Ainakin tuo, että muiden kanssa oleminen "imee sinut kuiviin" ja palaudut yksinollessa, viittaa siihen, että olisit introvertti. Meitä on paljon aikuisissakin. :) Itsensä hyväksyminen on ainakin itselläni auttanut tässä. Järjestän sitä omaa palautumisaikaa itselleni aina tarvittaessa. Muista, että sinulla on oikeus valita sellaisia asioita, eli elää niin, että tunnet olosi hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 21:59"]
Ainakin tuo, että muiden kanssa oleminen "imee sinut kuiviin" ja palaudut yksinollessa, viittaa siihen, että olisit introvertti. Meitä on paljon aikuisissakin. :) Itsensä hyväksyminen on ainakin itselläni auttanut tässä. Järjestän sitä omaa palautumisaikaa itselleni aina tarvittaessa. Muista, että sinulla on oikeus valita sellaisia asioita, eli elää niin, että tunnet olosi hyväksi.
[/quote]
Niin, ja sanoisin myös, että sinulla on asperger-piirteitä. Sekä hyvässä että vaikeuksia tuottavassa mielessä.:) Jos asia vaivaa sinua, niin ota ihmeessä yhteyttä auttavaan tahoon. Siitä harvemmin on haittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan vielä sitä epävakautta. Ahdistaa todella helposti ja sitä yrittää välttää erilaisilla riippuvuuksilla, yleensä riippuvuus vaihtaa aina muotoaan.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:05"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:54"]
Kuulostaa aspergerilta = olet älykäs, uppoudut kiinnostuksen kohteisiisi, luetteloiminen, väsyminen muiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset vaikeudet, rutiinit.
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi! Itsekin olen pitkään pohtinut samaa. Aiheesta olen lukenut runsaasti ja kaikki täsmää lähes 100% paitsi se, etteivät vanhempani huomanneet minussa lapsena mitään outoa enkä siksi ole koskaan ollut tutkimuksissa tms. Hiljainen tosin olin aina ja siitä minua on kiusattu. Se tuntui väärältä kun en minä voi itselleni mitään, etten yksinkertaisesti OSAA vastata muille jos he minulle jotain sanovat. Ns small talk ei suju, ei ollenkaan. Saan tilanteeseen vaan aikaan kiusallisen tunnelman ja pyrin poistumaan omiin oloihini tai ainakin sivummalle.
Näin kirjoittaminen on helpompaa, kun voin miettiä esim. lauseiden välissä pari minuuttia että mitä sanon, pohtia sanajärjestystä ja tälläisiä. On myös vapautunut olo kun kerron näistä muille.
Kiitos kaikille!
Amalia (AP)
[/quote]
Olet todella fiksun oloinen ihminen! Itsensä reflektointi ei todellakaan ole helppoa, sinä,olet jo pitkällä!
Alalla olleena haluaisin kommentoida tuohon vanhempien "reagoimattomuuteen". Se on hyvinkin tyypillistä. Heille sinä olet ollut sinä, tärkein ja ihana persoona, jota katsotaan "äiti ja isä -silmälasien" läpi. Kaikki ominaisuutesi ovat olleet osa sinua, eivätkä he ehkä ole osanneet katsoa niitä objektiivisesti. Toisaalta myös kouluissa ollaan menty asperger-tuntemuksessa huimasti eteenpäin jo tässä parinkymmenen vuoden aikana. Senkin takia voi olla, ettei koulusta ole osattu ohjata teitä tutkimusten pariin.
Lopuksi voi olla, että kukaan ei ole aikaisemmin asiaan tarttunut siksi, että olet onnistuneesti kehittänyt itsellesi "selviytymisstrategioita" (vrt. kesätyön taukohetket -> keksit itsellesi tekemistä jne.) niin, etteivät asperger-taipumuksesi ole kääntyneet sinulle liian suureksi ongelmaksi. Sinällään siis hieno asia!
Ehdottomasti kannattaa kuitenkin lähteä hakemaan tukea ja apua nyt ammattilaisilta! Mitään haittaa siitä ei ainakaan ole. Voit olla yhteydessä terveyskeskukseen, jossa saat lähetteen erikoislääkärille (neurologi, psykiatri). Toki myös yksityisen kautta pääset nopeammin eteenpäin, jos vain rahallisesti mahdollista (varaat ajan suoraan erikoislääkärille). Niiden kautta on mahdollista saada terapiaa ja myös ihan käytännön tukea arkeen (toimintaterapia). Lääkehoidot mietitään toki ammattilaisten kanssa yhteistyössä tapauskohtaisesti, jos siis tarvetta.
Tsemppiä ja ihanaa kesää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä asperger. Miten on taas psykiatrit kämmineet diagnosoinnin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 00:23"]
Noihin Asperger ja äly-juttuihin kommentoisin sen verran,että Asperger on ollut se hyvin arjessa suoriutuville annettu diagnoosi. Sehän poistettiin vastikään, kuten muutkin autismin sisäiset erottelut, koska on todettu ettei ole olemassa tarpeeksi selkeitä kriteerejä eri tasojen/diagnoosien perusteeksi ja ne menivät ilmeisesti välillä vähän asuinpaikan, päivän tai lääkärin mukaan ja kuten tästäkin keskustelusta ilmenee diagnoosista on näyttänyt syntyneeuteliaalla tasolla jonkinlainen oudon neron leima, mikä ei sekään ehkä aina edistä henkilön hyvinvointia.
Ja kyllä, monet jutut kirjoituksessasi voisivat olla osa autismikirjon oireita, mutta taatusti myös monta muutakin juttua.
[/quote]
Minä kyllä tiedän useita Aspergereja, jotka tarvitsevat paljon tukea asumiseensa eivätkä pysty kuin korkeintaan osa-aikaiseen työhön. Tosin tämä nyt ei liity mitenkään älykkyyteen tai älyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 00:23"]
Noihin Asperger ja äly-juttuihin kommentoisin sen verran,että Asperger on ollut se hyvin arjessa suoriutuville annettu diagnoosi. Sehän poistettiin vastikään, kuten muutkin autismin sisäiset erottelut, koska on todettu ettei ole olemassa tarpeeksi selkeitä kriteerejä eri tasojen/diagnoosien perusteeksi ja ne menivät ilmeisesti välillä vähän asuinpaikan, päivän tai lääkärin mukaan ja kuten tästäkin keskustelusta ilmenee diagnoosista on näyttänyt syntyneeuteliaalla tasolla jonkinlainen oudon neron leima, mikä ei sekään ehkä aina edistä henkilön hyvinvointia.
Ja kyllä, monet jutut kirjoituksessasi voisivat olla osa autismikirjon oireita, mutta taatusti myös monta muutakin juttua.
[/quote]
Minä kyllä tiedän useita Aspergereja, jotka tarvitsevat paljon tukea asumiseensa eivätkä pysty kuin korkeintaan osa-aikaiseen työhön. Tosin tämä nyt ei liity mitenkään älykkyyteen tai älyyn.
[/quote]
He ovat silloin ennemminkin autisteja kuin asseja. Autistitkaan eivät ole kaikki kehitysvammaisia, esim. on olemassa HFA eli ns. hyvätasoinen Autismi. Tosin, kuten sanottu, HFA:n ja Aspergerin erottelu voi olla hieman vaikeaa ja raja kuin veteen piirretty viiva.
Monilla asseilla on myös liitännäisongelmia kuten masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, unihäiriöitä, toiminnanohjauksen vaikeuksia jne, jotka vaikeuttavat elämää huomattavasti enemmän kuin Asperger sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 00:23"]
Noihin Asperger ja äly-juttuihin kommentoisin sen verran,että Asperger on ollut se hyvin arjessa suoriutuville annettu diagnoosi. Sehän poistettiin vastikään, kuten muutkin autismin sisäiset erottelut, koska on todettu ettei ole olemassa tarpeeksi selkeitä kriteerejä eri tasojen/diagnoosien perusteeksi ja ne menivät ilmeisesti välillä vähän asuinpaikan, päivän tai lääkärin mukaan ja kuten tästäkin keskustelusta ilmenee diagnoosista on näyttänyt syntyneeuteliaalla tasolla jonkinlainen oudon neron leima, mikä ei sekään ehkä aina edistä henkilön hyvinvointia.
Ja kyllä, monet jutut kirjoituksessasi voisivat olla osa autismikirjon oireita, mutta taatusti myös monta muutakin juttua.
[/quote]
Minä kyllä tiedän useita Aspergereja, jotka tarvitsevat paljon tukea asumiseensa eivätkä pysty kuin korkeintaan osa-aikaiseen työhön. Tosin tämä nyt ei liity mitenkään älykkyyteen tai älyyn.
[/quote]
He ovat silloin ennemminkin autisteja kuin asseja. Autistitkaan eivät ole kaikki kehitysvammaisia, esim. on olemassa HFA eli ns. hyvätasoinen Autismi. Tosin, kuten sanottu, HFA:n ja Aspergerin erottelu voi olla hieman vaikeaa ja raja kuin veteen piirretty viiva.
[/quote]
Juuri nämä älyyn/itsenäiseen pärjäämiseen liittyvät jutut varmaan ovat osasyy siihen, että nuo diagnoosit koottiin yhdeksi. Sen diagnoosin, kun pitäisi tukea henkilöä, eikä se ole hyväksi, että oletetaan toisen olevan jonkin sortin nero, joka tekee outoja juttuja "älykkyyttän", kun oikeastaan tarvitsisi siinä tilanteessa tukea. Ja päinvastoin, se ettei ole sosiaalinen tai vastaa, ei tarkoita ettei olisi ymmärtänyt ja jatkossa olisi puhuttuva selkein lausein.
Ja ap:n tilanteesta on paha mennä arvioimaan mistä on kyse, mutta selvähän on, että apua on haettava, kun on paha olla. Tuttavien lapsi sai autismidiagnoosin nyt teini-ikäisenä, ja nimenomaan lähti tuosta pahasta olosta liikkeelle. Hän ei omaksi onnekseen purkanut oloaan itsensä vahingoittamiseen (mikä olisi voinut pitää kaiken salassa vielä jonkin aikaa) vaan tuli hyvin haastavaksi (mikä on tosin raskasta ympäristölle, mutta saa toisaalta pyörät pyörimään avun suhteen). Mutta tosiaan, maailmassa on monta eri diagnoosia ja vielä selaista mikä putoaa väliin, joten asiantuntijan puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa autistisilta piirteiltä. Asperger tai muu autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen oireilu...
Mä en ole lääkäri, enkä mikään muukaan asiantuntija. Musta kuulostaa, että sulla voisi olla aspergerin syndrooma ja sen lisäksi syömishäiriö jatkuu edelleen? Jos olisin sinä, menisin ensin neurologille ja sitten psykiatrille. :)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 22:55"]
Nosto.
Vieläkö ap linjoilla?
[/quote]
Linjoilla olen, ainakin hetken vielä. Lähden kuitenkin kohta lukemaan ''iltasatuja'' faaraoista kun aamulla aikainen herätys ja sitten heti ulos keräilemään kanille kasveja. Toivottavasti huomisaamu yhtä kaunis kuin tämänpäiväinen, auringonsäteet ihana tuntea poskilla. :)
JA KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE! OLETTE OLLEET SUURI APU <3 Olen tänään saanut paljon enemmän rohkeutta itseeni kuin parin vuoden aikana yhteensä, enkä edes liioittele.
Ja sinulle vastanneelle nro 30, jatkuu ''kausittaisesti'' valitettavasti. Tähän sopii sanonta ''Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa'' vaikka tässä kyse enemmän pinttyneistä tavoista kuin taidoista. Mutta jos vertaan nykytilannetta viimekesään jolloin olin ''pahimmillani'', on tilanne paljon parempi. Tästä olen sentään onnellinen etten ole ajautunut silloisiin tapoihini takaisin. Toki parantamista vielä on, mutta en halua laittaa itselle liikaa paineita yhdellä kertaa monesta asiasta koska muutoin ei tunnu hyvälle. :)
Mitä minun tulisi sanoa lääkärille/sairaanhoitajalle tai sille henkilölle keneen ensiksi otan yhteyttä vaikuttamatta typerältä? Paljonko yksityisellä maksaisi? Kun en pidä osasta henkilökunnasta tuossa terveyskeskuksessa ja sinne yleensä on kamala jono sekä tälläinen tapaus on varmaan aivan häntäpäässä.
Kauniit yöt kaikille ja toivon että heräätte jokainen virkeänä uuteen päivään <3 Niin minäkin aion tehdä.
Kuulostat pitkälti minulta, ja minulla on bibolaarihäiriö.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:43"]
Kuulostat pitkälti minulta, ja minulla on bibolaarihäiriö.
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi. Tarkoitat varmaan bipoläärihäiriötä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen tätäkin pohtinut mutta en tunne että tunteeni heittäisivät niin kamalaa häränpyllyä jotta sopisin taudinkuvaan, vaikka saatankin päivänmittaan kokea laajaskaalaisiakin tunteita. Niihin kuitenkin auttaa jos pääsen ulos purkamaan energiaa tai saan esim. maalata rauhassa omassa huoneessani kun muut eivät ole kotona jolloin on hiljaista.
Oikeasti niin samanlaista tekstiä kuin olisin voinut itse kirjoittaa, paitsi kärsin bulimiamaisista syömisongelmista. Olen 24. Onkohan minulla väärä diagnoosi :D t.32
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 21:32"]
Minullakaan ei lapsena epäilty mitään, 90-luvun alussa ei tainnut olla vielä kovin muodikas diagnoosi. Veljeni taasen on 10 v. nuorempi ja pääsi tutkimuksiin puheterapeutin ansiosta.
Pienenä kaikki oireeni menivät myös helpommin lapsuuden piikkiin: tarkkarajaiset kiinnostuksenkohteet, ujous mutta toisaalta liiallinen avoimuus, ahdistus muutoksista. Nämä piirteet vaan eivät ole jääneet mihinkään. Nykyään olen aika highly functioning, koska minulla on kova motivaatio oppia sosiaaliseksi, ja lukion jälkeen kiinnostuin ihmisten käyttäytymisestä. Small talk ja luontevasti ryhmässä oleminen on kuin puhuisi vierasta kieltä; se vaatii treeniä ja välillä sanoja joutuu vähän hakemaan.
Vaikka olen onnistunut hankkimaan useita hyviä ystäviä, tarvitsen myös lepoa hiljaisuudessa. Tavallaan jotain estoja puuttuu: joku uusi tuttavuus voi vaikka kysyä että mikä on elämäni noloin hetki, ja todennäköisesti kerron. Joudun tsemppaamaan pitkään että pystyn soittamaan vaikka terveyskeskukseen.
Oletko muuten tehnyt sitä Hesarin erityisherkkyys-testiä? Sen mukaan olisin herkkä, mutta omasta mielestäni se testi ei huomioi as-piirteisyyttä mitenkään, ja niissä on kuitenkin eroa.
Sori että mulla ei ole mitään käytännön neuvoja antaa, mutta ajattelin vielä nostaa tätä kun kaipasit keskustelua :)
-5-
[/quote]
Ei haittaa, vaikkei vinkkejä olekaan. Jo tämä jutustelu auttaa paljon. Kiitos. :)
Onneksi nykyään informaatio eri lääketieteellisistä asioista kasvaa kokoajan ja ihmiset tulevat tietoisemmiksi ja näin monet ihmiset saavat kauan odottamansa diagnoosin ja silloin heitä osataan auttaa elämässään. Vaikka sinulla diagnoosin odotus olikin pitkä, onneksi olet sen saanut. Varmasti helpottaa asioiden käsittelemisessä, vaikkei mikään kirjallinen lausunto elämää välttämättä suuntaan tai toiseen muutakaan. Onhan se kuitenkin hyvä tuntea itsensä, niin ne hyvät puolet kuin ne viatkin.
Mistä tämän testin löytää? Meille ei tule Helsingin Sanomia eikä muitakaan sanomalehtiä. Löytyisikö testi netistä?
Kiitos etukäteen!