Miten sait alkusi? :)

Toivottu iltatähti. Isäni oli 44 ja äitini 36. Itse olen nyt 24.

En tiedä. En tiedä äitiäni enkä isääni, minut löydettiin pahvilaatikosta erään sairaalan edestä kesällä 78.

17v. Kymmenlapsisen perheen seitsemäs lapsi. En ollut toivottu, mutta yhteisö kieltää ehkäisyn. Onneksi en enää itse kuulu uskonlahkoon.

Synnyin 90-luvun alussa, kun isoveljeni oli 9-vuotias. Isosiskoni oli kuollut kaksi vuotta aiemmin liikenneonnettomuudessa. Vanhempani olivat jo nelikymppisiä, olin todella toivottu iltatähti ikään kuin tuota isosiskoni jättämää aukkoa täyttämään. Onnellinen lapsuus on ollut :)

Olin iltatähti, ainoa veljeni on minua 18 vuotta vanhempi eikä meidän välissä ole kuulemma edes meinannut muita tulla. Olin totaalinen yllätys nelikymppisille vanhemmilleni, mutta sittemmin toivottu yllätys. Isä oli kuulemma naureskellut työkavereilleen, että "kyl noit mukuloi sit helpost tule". Joo - helposti 18 vuoden välein. :D Synnytyslääkäri oli äidin toivottanut tervetulleeksi uudelleen taas 18 vuoden kuluttua. No, eipä meitä enää sitten muita tullut. :D

Olen syntynyt 60-luvun puolivälissä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 00:48"]

. Isoveljeni haukkuu minua vahinkolapseksi ja on todella katkera siitä ettei saanut jäädä ainoaksi.

[/quote]

Minulla on isoveljestä vähän samantapaisia kokemuksia. En tiennyt hänen katkeruudestaan ennen kuin vasta vanhempiemme kuolemien yhteydessä. Miten voi nyt yli kuusikymppinen äijänköriläs olla hautonut katkeruutta kuopusasemastani kaikki nämä vuodet minulle, joka siihen asiaan en millään ole voinut itse vaikuttaa? Mutta näköjään voi.

69

Synnyin 90-luvun puolessa välissä, eli edellisen laman aikaan juuri 30 vuotta täyttäneille vanhemmilleni, jotka asuivat pienessä rivitalokämpässä. Äitini oli juuri aloittanut jatko-opiskelut. Menivät naimisiin pian syntymäni jälkeen uudessa talossa. En ole kauheasti kysellyt asiasta, tavallaan aina oletin olevani toivottu vahinko. Nyt alkoi uudestaan kiinnostaa, eikai äiti-tytär-keskustelusta mitään haittaakaan voi olla :)

Juhannusvahinko. Vielä väärää sukupuoltakin. Explains a lot. Itse olen tyytyväinen vaikka lapsuus ankea. Oli silti aika traumaattista saada parikymppisenä tietää mutta vedinpä tuolloin kolmen vrk kännit.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 02:00"]

En tiedä. En tiedä äitiäni enkä isääni, minut löydettiin pahvilaatikosta erään sairaalan edestä kesällä 78.

[/quote]

Oikeestiko? Suomessa vai ulkomailla? Sinut varmaankin adoptoitiin? Oliko sinulla onnellinen lapsuus? Tunsitko hylätyksi tulemisen tunteita?

80-luvun alkupuolella syntynyt, todennäköisesti suunniteltu, vanhemmat olivat nimittäin ostaneet yhteisen isomman kodin ennen kuin olen alkuni saanut. Siskoni tehtiin myöhemmin periaatteella että pitää olla kaksi jotta niistä on toisille seuraa. Lapsena ja nuoruudessa tuo ei niinkään toteutunut, mutta aikuisina kyllä. Olemme nykyään todella läheisiä ja siskoni minulle kovin rakas.

Isäni oli jo yli 40-vuotias ja äitikin täytti 40 pari kuukautta sen jälkeen kun synnyin. Vanhempani olivat menneet naimisiin ja saaneet sisarukseni kun he olivat hiukan yli 20-vuotiaita. Sisarukseni olivat siis jo lähes 20-vuotiaita kun synnyin. Vanhempien mukaan olen äärimmäisen toivottu lapsi. Äiti tosin joutui suostuttelemaan isää monen vuoden ajan vielä yhden lapsen hankintaan. Isä oli aluksi ajatusta vastaan, mutta kun hän lopulta suostui, niin hänkin totesi, että on mukava saada vielä yksi lapsi. Ilmeisesti äitini alkoi toivomaan vielä uutta lasta, kun vanhempien ehkäisy petti noin 10 vuotta ennen minun syntymääni, vanhemmat ajattelivat pitää kyseisen lapsen vaikka kyseessä oli vahinko, mutta äiti sai keskenmenon.

'

Tuo edellinen on vanhempien versio siitä, että miten minä sain alkuni. Sisarusteni mukaan minä sain alkuni hetken mielijohteessta tai että vanhemmat unohtivat ehkäisyn harrastaessaan seksiä humalassa, mutta päättivät pitää minut. Sisarusteni mukaan minä olen siis vahinkolapsi ja he ovat yhä sitä mieltä, että minä olisin saanut jäädä syntymättä. Siksi he eivät myöskään halua olla kanssani tekemisissä, koska olen aina ollut heidän mielestään "liikalapsi" perheessäni. Synnyin 1980-luvun alussa.

olen ns koeputkivauva. romanttista, eikö?

Olen toivottu iltatähti.

Vahinko. 70 luvulla syntynyt. On hoettu kuinka pilasin heidän nuoruuden. Eivät olisi päätyneet yhteen jos ehkäisy olisi ollut tuttu sana.

Isäni ja äitini olivat suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä. Ei vaan oikeasti olin keskenmenojen ja kohdun ulkopuolisten jälkeen toivottu. Tosin isäni pettyi sukupuoleeni ja vanhempani erosivat muista syistä kun olin alle parivuotias.

Kahden narkomaanin aineidenhakumatkalla Tukholmassa. Aikaa oli vähän kahden kesken retkeilymajassa, eivät jaksaneet hakea kumia. Päivä oli 26.4.1974. Äidilleni oli tehty kaksi aborttia ennen kuin alkoi odottamaan minua. Jostain kumman syystä olivat umpirakastuneita, eikä äitini halunnut teettää kolmatta aborttia.
Ihan näin tarkkaan en ehkä asiaa olisi halunnut tietää...
(ai niin, olivat kyllä aikuisia, menivät naimisiin ennen kuin synnyin. Isä tosin kuoli kun olin alle 2 ja olen kasvanut sijoitettuna, äitini olen tavannut aikuisena.)

Varmaan jossain narkkikämpässä kännipäissään! Isästä ei tietookaan! Äiti kuollut viinaan aikapäiviä sitten! Ei tiedä kuka isä! MUTTA! OLEN OIKEESTI normaali ja niin onnellinen nainen! Itse olen ollut hyvä äiti (:
-nainen 72

Olen kolmas lapsi ja minulla on 2 isoveljeä. Vanhempani halusivat kovasti tyttöä ja kaikeksi onneksi olinkin tyttö. Eli hartaasti toivottu. Olen 24v

-Mikä yhdistää mustalaisen syntymää ja kuolemaa?

-Kumpikin seurausta vahingonlaukauksesta Vermossa

No ihan perus. Menivät naimisiin, sitten häämatkalla Meksikossa sain alkani :D