Onko tutuissasi naisia jotka nuorena oli rentoja seikkailunhaluisia mutta lapsia saatuaan muuttui tosikoiksi valittajiksi ja kaikesta närkästyjiksi?

Onko tutuissasi miehiä, jotka eivät koskaan aikuistuneet... peter pan ilmiö.

Ainakin minä itse.

Ei. Päinvastoin, moni ystävä on vähitellen rentoutunut vanhemmaksi tullessaan ja suhtautuu elämään paljon pienemmin painein.

Exvaimoni

On, entisistä bilettäjistä on tullut tylsiä jeesustelijoita.

Onko muunlaisiakin???

Yksi tulee mieleen. Luulen, että pettyi siihen, ettei elämä olekaan täydellistä, kuten omissa kuvitelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tutuissasi miehiä, jotka eivät koskaan aikuistuneet... peter pan ilmiö.

Tässä yksi närkästyvä nainen

Joo, valkoista sisustusta ja jeesustelua pukkaa, vaikka itse rypenyt ja pettänyt minkä ehti. Hän on aina silmissäni petturi ja huijari, vaikka nyt yrittääkin hienostella.

Jokainen ihminen vastaa omasta tekemisestään. Jos lapsella on huono isä, ei äiti voi mennä sen taakse ja vetäytyä vastuusta.

Minä itse.

Nuorena oli helppo seikkailla, ei tarvinnut huolehtia kuin itsestä ja se oli sitä helpompaa, mitä rennompi ja joustavampi oli.

Lasten synnyttyä on pitänyt huolehtia myös niistä lapsista ja se taas on sitä vaikeampaa, mitä vähemmän on luotettavia rakenteita. Lapset ei jousta. Ne pitää ruokkia ja vaatettaa ja pestä tietyin väliajoin. Vaaralliset asiat on siivottava pois niiden ulottuvilta ennen kuin ne tukehtuvat lattialta löytämäänsä roskaan (tämä meinasi käydä meidän esikoiselle), kävelevät lasinsiruihin tai jotain vastaavaa. Ne hommat on vaan tehtävä ja ne on tehtävä ajallaan, eikä sit kun huvittaa.

Kun lapset vanhenivat ja kasvoivat ja niiden joustokyky kasvoi myös, oli jossain määrin mahdollista rentoutua taas, mutta oli ne silti huomioon otettava. Sitten kun ne lensivät pesästä, olin taas vastuussa vain itssestäni ja oli varaa seikkailla.

Pitää treenata tavoitteellisesti,syödä terveellisesti,nukkua riittävästi,tuunata ja kehittää omia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Pitää treenata tavoitteellisesti,syödä terveellisesti,nukkua riittävästi,tuunata ja kehittää omia arvoja.

Ja näihin kaikkiin on kursseja yms saatavilla

Ei, aika monella on sama meno jatkunut. Jos alko on maistunut ennen lasta, on se myös maistunut lapsien jälkeen. Jos on ollut pettämistä ja suhteilua, ei lapsi sitä ole muuttanut. Rahoittanut ehkä.

Minulla on ollut tiukka moraali jo nuoresta, tietysti jotain ylilyöntejä olen itselleni sallinut. Vanhemmiten sama meno jatkuu. Olen yhtä kunniantuntoinen.

Ja minä en vedä rajoja omalle käytökselleni muiden ihmisten moraalin mukaan, teen niinkuin minusta on oikein. 

Toisten ihmisten tekemisten taakse ei voi piilottaa omia tekemisiään. Se on keskenkasvuista.

Vierailija kirjoitti:

Ei, aika monella on sama meno jatkunut. Jos alko on maistunut ennen lasta, on se myös maistunut lapsien jälkeen. Jos on ollut pettämistä ja suhteilua, ei lapsi sitä ole muuttanut. Rahoittanut ehkä.

Minulla on ollut tiukka moraali jo nuoresta, tietysti jotain ylilyöntejä olen itselleni sallinut. Vanhemmiten sama meno jatkuu. Olen yhtä kunniantuntoinen.

Ja minä en vedä rajoja omalle käytökselleni muiden ihmisten moraalin mukaan, teen niinkuin minusta on oikein. 

Toisten ihmisten tekemisten taakse ei voi piilottaa omia tekemisiään. Se on keskenkasvuista.

Luultavasti edellisessä elämässäni olen ollut intiaani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tutuissasi miehiä, jotka eivät koskaan aikuistuneet... peter pan ilmiö.

Tässä yksi närkästyvä nainen

Päinvastoin 😌 yleensä närkästyjän lähipiiristä löytyy ikiteini mies.... miten-niin-en-voi-mennä-poikien-kanssa-ryyppäämään ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tutuissasi miehiä, jotka eivät koskaan aikuistuneet... peter pan ilmiö.

Tässä yksi närkästyvä nainen

Päinvastoin 😌 yleensä närkästyjän lähipiiristä löytyy ikiteini mies.... miten-niin-en-voi-mennä-poikien-kanssa-ryyppäämään ....

Se on valinta, jos laittaa ryyppäämisen vaimon ja lasten kanssa vietetyn ajan edelle. Jos sitä tapahtuu usein, on vain yksi vaihtoehto: ero. 

Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään.

Minä itse. Vuosien mittaan olen typistynyt pelkäksi äidiksi, joka hoitaa oman työn lisäksi kaikkien asiat, kun ei heitteillekään voi jättää. Ja koska perhe on myös ihana.

Vasta nyt teinien myötä ymmärrän, miltä omasta äidistä on mahtanut tuntua tässä iässä. Itsellenikin äiti oli silloin hyvin yksiulotteinen hahmo, rakastava ja huolehtiva, vailla omaa persoonaa. Kauheaa, näin jälkikäteen tajuttuna.

En hyväksy kohtaloani, mutta olen velvollisuudentuntoinen ja rakastan perhettäni. Ristiriita näkyy kireytenä, valittamisena ja ahdistuksena.

Lapsilla ja miehellä ADD, hekään eivät siis pysty enempään.

Se on ihan toivottava tilanne, ettei lasten vanhempi ajattele vain omaa napaansa ja lähde ex tempore festareille ryyppäämään, vaan asettaa lasten tarpeet etusijalle. Suurin osa opiskeluaikojen villeistä bilettäjistä on kyllä rauhoittunut ihan iän myötä jo ennen lapsia, työelämän ja asuntolainojen ja ehkä myös vakaan parisuhteen myötä. En tunne ketään kovin seikkailunhaluista kolmekymppistä, vaikka iso osa tutuistani on vielä lapsettomia. Tyttöjen illoissa jutellaan asunnoista, remonteista, puutarhan hoidosta, koirista, aviomiehistä, töistä ja harrastuksista. Ja myös niistä lapsista välillä, osalla kun on jo lapsia ja loputkin suhtautuvat lapsiin positiivisesti.

Eipä juuri. Näillä tosikoilla valittajaäideillä nuo piirteet on olleet nähtävillä jo ennen lapsia. Toki äitiyden myötä ne ovat eksponentiaalisesti korostuneet.