Olen kirjailija, vastaan kysymyksiin.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:33"]Kirjoitatko nuorille?

[/quote]

Kirjoitan aikuisille, mutta olen saanut positiivista palautetta myös nuorilta esimerkiksi Lukufiiliksessä ja blogeissa. On kiinnostavaa, että joskus myös nuoret löytävät aikuisten tekstejä. Nautin itsekin nuorena eniten aikuisten kirjoista, tosin on tietenkin loistavaa, että nykyään niin monet nuortenkirjat innostavat ihmisiä lukemaan.

alkutaipaleella olevan kirjoittajan kohtaamia kivikoita

Ja kas: näin nopeasti "Olen kirjailija" muuttui "alkutaipaleella olevaksi kirjoittajaksi".

Ihme pässejä taas tämä ketju täynnä.

Elämänikäinen haaveeni on ollut elättää itseni kirjailijana joskus. Nyt sain käsityksen, että se on vielä vaikeampaa kuin kuvittelin. Olen tällä hetkellä tutkija, ja homma ei kauheasti innosta juurikin ikuisten apurahahakemusten takia. Ilmeisesti se on kuitenkin kohtaloni, jos unelma-ammatissanikin niitä täytellään. 

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:36"]Kysymys, onko mahdollista kirjoittaa (menestyvä) teos salanimellä? Haluaisin kirjoittaa arasta aiheesta, vanhempani ovat vielä elossa...

[/quote]

Teoksen menestystä on tietenkin vaikea ennakoida, mutta kyllä moni kirjoittaa salanimellä tai taiteilijanimellä. Esimerkiksi Ilkka Remes yhden maineikkaan kirjailijan mainitakseni. Jotkut kirjailijat kirjoittavat myös eri yleisöille eri nimillä, esimerkiksi omallaan aikuisille ja salanimellä nuorille tai eri lajityyppejä eri nimillä, esimerkiksi Pauliina Vanhatalo/Veera Vaahtera.

Jos kirja menestyisi kunnolla, kirjailijan oikea nimi kyllä kaivettaisiin tavalla tai toisella esiin. En usko, että identiteettiään pystyisi salaamaan siinä tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:39"]

alkutaipaleella olevan kirjoittajan kohtaamia kivikoita

Ja kas: näin nopeasti "Olen kirjailija" muuttui "alkutaipaleella olevaksi kirjoittajaksi".

[/quote]

Mene muualle pätemään. Tiedätkö, että myös "kirjailija" on joskus ollut "aloitteleva kirjailija", ja hän voi kertoa aloittelevan kirjailijan ongelmista myös myöhemmin ollessaan jo oikea kirjailija... Varsinkin jos aiheesta kysytään häneltä. Ja se oli tämän ketjun pointti: kysyä ap:lta kysymyksiä. Sulla ei niitä ilmeisesti ole, joten voisitko painua vittuun? En jaksa lukea kyynisiä kommenttejasi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:39"]alkutaipaleella olevan kirjoittajan kohtaamia kivikoita

Ja kas: näin nopeasti "Olen kirjailija" muuttui "alkutaipaleella olevaksi kirjoittajaksi".

[/quote]

Ei, vaan ketjun alussa käsittelin alkutaipaleella olevan kirjoittajan asioita, kun ensimmäistä käsikirjoitustaan laativa ihminen siitä vaiheesta kysyi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:30"]Monesta ammatista on ollut täällä kiinnostavia keskusteluja.

[/quote]

Älä nyt naurata. Av:lla kaikki ammattia/työtä käsittelevät ketjut menevät vähintään viidennessä viestissä siihen, että ap on huijari. Se on kommentoijienkin vastuulla, että keskustelusta tulee kiinnostava. Ei sillä päästä mihinkään, että heti epäillään ja vähätellään.

Kirjailijaksi ilmoittautuminen on tällä palstalla pahin virhe, mitä voi tehdä. Toiseksi pahin on se, jos kertoo halustaa muuttaa Yhdysvaltoihin. Kummassakin tapauksessa ketjuun tulee riehumaan "masentajat", joilla ei tosin kommenttiensa perusteella ole mitään tietoa asioista, mutta kova halu saada toinen näyttämään typerältä ja tietämättömältä.

Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekin, jotka työkseen tai harrastuksekseen kirjoittavat!

Mistä olet saanut apurahoja,kun olet aloittanut?Olen joskus taidetoimikunnalta saanut,mutta se oli antologiaamme.Olisi ihanaa voida uppotua kirjoittamiseen mutta useinkin tulevat nämä arjen askareet :-/ täysipainoisen luomisen esteiksi

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:37"]Höh, eihän tässä ole paljon ap:lta kyselty, vaan lähinnä jankutettu ettei hän ole oikea kirjailija. Ei voi muuta kuin todeta, että ihmiset ovat enimmäkseen paitsi tyhmiä, myös rasittavia ja ärsyttäviä.

Kerropa ap mistä saat ideat kirjoihisi? Minullakin on monta kirjanraakiletta pöytälaatikossa, mutta tuntuu, että ei niistä kukaan olisi kiinnostunut. Kirjassa pitää olla se jokin. Jokin joka koukuttaa kirjaan niin ettei sitä haluaisi kädestään laskea. Tämän takia en paljon lue suomalaista kirjallisuutta, koska se on jotenkin niin pliisua, yhdentekeviä tarinoita tai samaa toistavia dekkareita. Toki joitakin loistavia kirjoja täälläkin on kirjoitettu, ehkäpä juuri sinun, kuka tietää :)

[/quote]

Tämä on aina yhtä vaikea kysymys. Ideat tulevat näkemästäni, lukemastani ja kokemastani. Joskus jokin pieni uutinen jää mieleen ja kasvaa tarinan aiheeksi, joskus mielessä pyörii tietty teema, josta aihe nousee. Joskus saan mieleeni vain jonkin tilanteen, joka hiljalleen paisuu tarinaksi.

On myös paljon ideoita, jotka eivät koskaan päädy tarinoiksi asti. Ja tarinan alkuja, jotka eivät toimikaan.

Kannattaa uskoa omaan tekstiin. Tartu niihin keskeneräisiin teksteihisi esimerkiksi muutaman kuukauden kuluttua, kiinnostu niistä, rakastu niihin. Jos uskallat, näytä niitä muille, ota vastaan palautetta.

Joskus tekstiään vihaa, toisessa tilanteessa samaa tekstiä voi rakastaa. Mutta uskoa siihen täytyy, hyvinä ja huonoina hetkinä.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:39"]Ihme pässejä taas tämä ketju täynnä.

Elämänikäinen haaveeni on ollut elättää itseni kirjailijana joskus. Nyt sain käsityksen, että se on vielä vaikeampaa kuin kuvittelin. Olen tällä hetkellä tutkija, ja homma ei kauheasti innosta juurikin ikuisten apurahahakemusten takia. Ilmeisesti se on kuitenkin kohtaloni, jos unelma-ammatissanikin niitä täytellään. 

[/quote]

Vaikeaa se kyllä on. Suomessa ei ole kovin monta kirjailijaa, jotka eläisivät pelkällä kirjamyynnillä, lähinnä ne muutamat nimekkäät, jotka kaikki tuntevat.

Jokunen vuosi sitten ilmoitettiin kirjailijan keskimääräiseksi vuosituloksi 2000 euroa. Ei siis kuukausitulo, vaan vuosiansio. En ole aivan varma, mikä on juuri tämänhetkinen tilanne.

Useimmille apurahajärjestelmä on elinehto ja monilla on myös varsinainen leipätyö, jonka ohessa kirjoittavat: moni on opettaja, toimittaja tai jotenkin muuten kirjoittamiseen liittyvässä ammatissa, mutta yhtä lailla postinjakajina, juristeina ynnä muuta.

Minusta ihminen saa sanoa olevansa kirjailija, jos hän sen tuntee omimmaksi identiteetikseen. Ei ole keltään muulta pois. Suomessa moni muusikko on joutunut pitkäänkin uransa alussa työskentelemään siivoojana tai vastaavassa työssä elättääkseen itsensä.

Onko teillä haaskalinnuilla tarve huudella silloinkin, että "et ole muusikko vaan tiskaaja!"

Kiitos ap vastauksestasi! Sepä se juuri on suurin ongelma; uskoa omaan tekstiin ja sen toimivuuteen ja kiinnostavuuteen.

Olen harrastanut kirjoittamista kymmeniä vuosia, koulussa en piitannut muusta kuin ainekirjoituksesta..mutta huonoitsetuntoisena en todellakaan uskonut kykyihini ja kun kaikki toitottivat, että kirjoittamalla ei elä, eikä minusta sellaiseen ole, niin...haaveiluksi oikean kirjan kirjoittaminen on jäänyt. Kerään rohkeutta ja ehkä vielä tämän elämän aikana pyrin toteuttamaan suuren haaveeni!

Hyvää kesää sinulle ap, ehkäpä käsiini tarttuu sinunkin kirjoittamasi kirja.. t. nro 60

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:30"]Monesta ammatista on ollut täällä kiinnostavia keskusteluja.

[/quote]

Älä nyt naurata. Av:lla kaikki ammattia/työtä käsittelevät ketjut menevät vähintään viidennessä viestissä siihen, että ap on huijari. Se on kommentoijienkin vastuulla, että keskustelusta tulee kiinnostava. Ei sillä päästä mihinkään, että heti epäillään ja vähätellään.

Kirjailijaksi ilmoittautuminen on tällä palstalla pahin virhe, mitä voi tehdä. Toiseksi pahin on se, jos kertoo halustaa muuttaa Yhdysvaltoihin. Kummassakin tapauksessa ketjuun tulee riehumaan "masentajat", joilla ei tosin kommenttiensa perusteella ole mitään tietoa asioista, mutta kova halu saada toinen näyttämään typerältä ja tietämättömältä.

Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekin, jotka työkseen tai harrastuksekseen kirjoittavat!

[/quote]

Ai niinkö? En ole ehtinyt vielä oppimaan tämän palstan logiikkaa, ammattiketjuista tämä sattui silmiini, kun itsekin kirjoittelen. Toivotan minäkin kaikille kirjoittaville ihmisille inspiroivaa kesää, oli se kirjoitteleminen sitten rakas harrastus tai leipätyö!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:50"]Mistä olet saanut apurahoja,kun olet aloittanut?Olen joskus taidetoimikunnalta saanut,mutta se oli antologiaamme.Olisi ihanaa voida uppotua kirjoittamiseen mutta useinkin tulevat nämä arjen askareet :-/ täysipainoisen luomisen esteiksi

[/quote]

Kirjailijaliiton sivuilla on hyvä listaus apurahoista ja niiden hakuajoista.

Apurahojen saaminen voi olla aluksi vaikeaa. Tietenkin ensimmäisen kirjan menestys vaikuttaa paljon asiaan. Hyvin menestynyt saa todennäköisemmin apurahoja kuin heikommin menestynyt.

Jos työ on määrätietoista ja laatii hyvän työsuunnitelman, tilanne helpottuu. Kannattaa myös tutkia, kuinka suuria apurahoja aiempina vuosina on jaettu.

Julkaisemattoman kirjoittajan on lähes mahdotonta saada apurahoja kaunokirjallisen työskentelyyn, vaikka sellaistakin on joskus sattunut. Suosittelenkin hakemaan mahdollisen leipätyön mahdollistamia apurahoja, joilla työn voi saada alkuun.

Kun on jo jotain julkaistuna ja seuraava työn alla, kirjastoapuraha lienee useimmille ensimmäinen etappi. Parin julkaistun teoksen ja jokusen saadun apurahan jälkeen tilanne helpottuu.

Toki jos sattuu menestymään poikkeuksellisen hyvin ja voittamaan kenties jopa palkintoja, apurahaputkeen pääsy nopeutuu, mutta sellaiset kirjailijat ovat poikkeuksellisia.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:58"]Minusta ihminen saa sanoa olevansa kirjailija, jos hän sen tuntee omimmaksi identiteetikseen. Ei ole keltään muulta pois. Suomessa moni muusikko on joutunut pitkäänkin uransa alussa työskentelemään siivoojana tai vastaavassa työssä elättääkseen itsensä.

Onko teillä haaskalinnuilla tarve huudella silloinkin, että "et ole muusikko vaan tiskaaja!"

[/quote]

Taidealoilla on hankalaa elättää itsensä, vaikka Suomessa onkin loistavat oltavat moniin muihin maihin verrattuna. Lähes kaikki taidealojen työntekijät ovat siinä mielessä harrastajia, etteivät elätä itseään taiteellaan.

Tuo identiteettikysymys on kyllä kiinnnostava kaikilla aloilla. Onko vastavalmistuneella insinöörillä oikeus nimittää itseään insinööriksi, ellei ole koskaan tehnyt alan työtä? Onko toisessa kesätyöpaikassaan työskentelevä valokuvaaja oikea valokuvaaja, kun hän ei ole vakityössä? Missä vaiheessa ihminen saa omaksua tietyn ammatti-identiteetin?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:37"]Höh, eihän tässä ole paljon ap:lta kyselty, vaan lähinnä jankutettu ettei hän ole oikea kirjailija. Ei voi muuta kuin todeta, että ihmiset ovat enimmäkseen paitsi tyhmiä, myös rasittavia ja ärsyttäviä.

Kerropa ap mistä saat ideat kirjoihisi? Minullakin on monta kirjanraakiletta pöytälaatikossa, mutta tuntuu, että ei niistä kukaan olisi kiinnostunut. Kirjassa pitää olla se jokin. Jokin joka koukuttaa kirjaan niin ettei sitä haluaisi kädestään laskea. Tämän takia en paljon lue suomalaista kirjallisuutta, koska se on jotenkin niin pliisua, yhdentekeviä tarinoita tai samaa toistavia dekkareita. Toki joitakin loistavia kirjoja täälläkin on kirjoitettu, ehkäpä juuri sinun, kuka tietää :)

[/quote]

Tämä on aina yhtä vaikea kysymys. Ideat tulevat näkemästäni, lukemastani ja kokemastani. Joskus jokin pieni uutinen jää mieleen ja kasvaa tarinan aiheeksi, joskus mielessä pyörii tietty teema, josta aihe nousee. Joskus saan mieleeni vain jonkin tilanteen, joka hiljalleen paisuu tarinaksi.

On myös paljon ideoita, jotka eivät koskaan päädy tarinoiksi asti. Ja tarinan alkuja, jotka eivät toimikaan.

Kannattaa uskoa omaan tekstiin. Tartu niihin keskeneräisiin teksteihisi esimerkiksi muutaman kuukauden kuluttua, kiinnostu niistä, rakastu niihin. Jos uskallat, näytä niitä muille, ota vastaan palautetta.

Joskus tekstiään vihaa, toisessa tilanteessa samaa tekstiä voi rakastaa. Mutta uskoa siihen täytyy, hyvinä ja huonoina hetkinä.

[/quote]

Mitä tekstiin uskominen tarkoittaa? miten tekstiin voi uskoa? Eihän teksti sinällään ole mitään. SIllä on väliä vasta kun se välittää ja tuottaa jotain (öh, vaikka nyt sit sisältöä tai ehkä jotain lukukokemusta, joka kyllä mulle on liian epäkonkreettinen sana). Kysyn tätä ihan uteliaasti enkä millään pahalla, sillä tiedän oman näkökulmani toisenlaiseksi kuin kirjailijanäkökulman - olenhan itse tutkija, vaikka olen 6 kirjaa ja paljon muuta tekstiä julkaissut. Minä en usko tekstiin, en vihaa sitä enkä rakasta sitä. Minulle teksti on vain väline, jolla välitän sisällön, asian, jonka haluan saada sanotuksi. Teksti sinällään on vain merkkejä toistensa perässä. Se voidaan vaihtaa ja usein pitää vaihtaa. Sillä ei ole välilä. Vain sisällöllä on ja sillä, välittyykö sisältö edes vähän sinnepäin kuin suunnittelin.

Olen se alkupuolella kustantamisesta vääntänyt, jäin seuraamaan ketjua vaikka se kieltämättä meni jossain välissä aika oudoksi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:33"]Kirjoitatko nuorille?

[/quote]

Kirjoitan aikuisille, mutta olen saanut positiivista palautetta myös nuorilta esimerkiksi Lukufiiliksessä ja blogeissa. On kiinnostavaa, että joskus myös nuoret löytävät aikuisten tekstejä. Nautin itsekin nuorena eniten aikuisten kirjoista, tosin on tietenkin loistavaa, että nykyään niin monet nuortenkirjat innostavat ihmisiä lukemaan.

[/quote]

Tähän voin aikuisena lukijana lisätä, että aikuisten kannattaa lukea myös nuorille suunnattua kirjallisuutta. Sieltä löytyy monia helmiä.

Mikä on sinun kirjojesi tyylisuuntaus? Oletko opiskellut Orivedellä?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:59"]Kiitos ap vastauksestasi! Sepä se juuri on suurin ongelma; uskoa omaan tekstiin ja sen toimivuuteen ja kiinnostavuuteen.

Olen harrastanut kirjoittamista kymmeniä vuosia, koulussa en piitannut muusta kuin ainekirjoituksesta..mutta huonoitsetuntoisena en todellakaan uskonut kykyihini ja kun kaikki toitottivat, että kirjoittamalla ei elä, eikä minusta sellaiseen ole, niin...haaveiluksi oikean kirjan kirjoittaminen on jäänyt. Kerään rohkeutta ja ehkä vielä tämän elämän aikana pyrin toteuttamaan suuren haaveeni!

Hyvää kesää sinulle ap, ehkäpä käsiini tarttuu sinunkin kirjoittamasi kirja.. t. nro 60

[/quote]

Olin samanlainen aikoinaan. Kouluaikoina ainekirjoitus oli ainoa intohimoni ja kirjoitin vapaa-ajallani koko ajan. Kouluttauduin alalle, jolla sain kirjoittaa työkseni, mutten uskonut voivani koskaan kirjoittaa kirjaa.

Kunnes sitten eräänä päivänä päätin, että jos haluan yrittää toteuttaa sen ainoan haaveeni, on vain tartuttava toimeen ja tehtävä kovaa, määrätietoista työtä sen eteen. Valtavia uhrauksia se kyllä vaati, ja matkalla oli niin monia epäuskon hetkiä, etten pysty edes laskemaan niitä. Saman epäuskon kanssa kamppailemaan yhä, mutta nyt olen saavuttanut sellaisen rauhan, että uskon kyllä työni jatkuvan.

Silti jokaisen kirjan kanssa palaan tavallaan alkupisteeseen: kirjoitan tietämättä, kiinnostaako teksti koskaan ketään. Sen epävarmuuden kanssa joutuu elämään, ja tekstin laadun kannalta se on vain hyvä asia.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 11:37"]Höh, eihän tässä ole paljon ap:lta kyselty, vaan lähinnä jankutettu ettei hän ole oikea kirjailija. Ei voi muuta kuin todeta, että ihmiset ovat enimmäkseen paitsi tyhmiä, myös rasittavia ja ärsyttäviä.

Kerropa ap mistä saat ideat kirjoihisi? Minullakin on monta kirjanraakiletta pöytälaatikossa, mutta tuntuu, että ei niistä kukaan olisi kiinnostunut. Kirjassa pitää olla se jokin. Jokin joka koukuttaa kirjaan niin ettei sitä haluaisi kädestään laskea. Tämän takia en paljon lue suomalaista kirjallisuutta, koska se on jotenkin niin pliisua, yhdentekeviä tarinoita tai samaa toistavia dekkareita. Toki joitakin loistavia kirjoja täälläkin on kirjoitettu, ehkäpä juuri sinun, kuka tietää :)

[/quote]

Tämä on aina yhtä vaikea kysymys. Ideat tulevat näkemästäni, lukemastani ja kokemastani. Joskus jokin pieni uutinen jää mieleen ja kasvaa tarinan aiheeksi, joskus mielessä pyörii tietty teema, josta aihe nousee. Joskus saan mieleeni vain jonkin tilanteen, joka hiljalleen paisuu tarinaksi.

On myös paljon ideoita, jotka eivät koskaan päädy tarinoiksi asti. Ja tarinan alkuja, jotka eivät toimikaan.

Kannattaa uskoa omaan tekstiin. Tartu niihin keskeneräisiin teksteihisi esimerkiksi muutaman kuukauden kuluttua, kiinnostu niistä, rakastu niihin. Jos uskallat, näytä niitä muille, ota vastaan palautetta.

Joskus tekstiään vihaa, toisessa tilanteessa samaa tekstiä voi rakastaa. Mutta uskoa siihen täytyy, hyvinä ja huonoina hetkinä.

[/quote]

Mitä tekstiin uskominen tarkoittaa? miten tekstiin voi uskoa? Eihän teksti sinällään ole mitään. SIllä on väliä vasta kun se välittää ja tuottaa jotain (öh, vaikka nyt sit sisältöä tai ehkä jotain lukukokemusta, joka kyllä mulle on liian epäkonkreettinen sana). Kysyn tätä ihan uteliaasti enkä millään pahalla, sillä tiedän oman näkökulmani toisenlaiseksi kuin kirjailijanäkökulman - olenhan itse tutkija, vaikka olen 6 kirjaa ja paljon muuta tekstiä julkaissut. Minä en usko tekstiin, en vihaa sitä enkä rakasta sitä. Minulle teksti on vain väline, jolla välitän sisällön, asian, jonka haluan saada sanotuksi. Teksti sinällään on vain merkkejä toistensa perässä. Se voidaan vaihtaa ja usein pitää vaihtaa. Sillä ei ole välilä. Vain sisällöllä on ja sillä, välittyykö sisältö edes vähän sinnepäin kuin suunnittelin.

Olen se alkupuolella kustantamisesta vääntänyt, jäin seuraamaan ketjua vaikka se kieltämättä meni jossain välissä aika oudoksi.

[/quote]

Kieltämättä homma kiehahti hetkeksi hieman yli, vastailin itsekin turhan huolimattomasti, mutta hyvä, että kaikki palasi asiallisemmille raiteille.

Kysyt muuten hyviä kysymyksiä. En tiedä, osaanko tässä kännykällä naputellessa vastata kovin konkreettisesti, mutta yritetään.

Minusta teksti nimenomaan on jotain, minulle se on kuin elävä olento. Kaunokirjallisuudessa on minusta kysymys vähintään yhtä paljon muodosta kuin merkityksistä. Asiatekstin päämäärä on enemmän informaation välittäminen, proosan tehtävänä - ainakin minulle - on myös tarjota nautintoa itsessään. Upeasti kirjoitettu virke saa ainakin minut tuntemaan fyysistä nautintoa.

Kun itse kirjoittaa, täytyy siis uskoa siihen, että kirjoittamani teksti tuottaa lukijallekin nautintoa. Jos teksti on minusta tylsää, se on lukijastakin tylsää. Jos lopullisen tekstin nähdessäni nautin lukemastani, on todennäköisempää, että ainakin joku lukija nauttii siitä myös.

En tiedä voiko proosaa tai lyriikkaa kirjoittaa, jos ei ole jollain tapaa intohimoinen suhde tekstiin, rytmiin, kirkkaisiin virkkeisiin, kielikuviin ja niin edelleen.

Miten voi löytää kirjailijan, joka kertoo minun elämänkerran?  Minä itse olen melko kehno runoilemaan, sanomaan asian tekstiksi. mutta asiaa olisi kyllä.