Te joilla kumppani lihoinut paljon, oletteko luopuneet toivosta, että laihtuu vielä?

Kumppanisi ei ole onnellinen, jotain on päässä/mielessä vialla joka syömishäiriössä. Oletko kysynyt mikä häntä vaivaa, siis mikä painaa mieltä?

Varmaan edelleen painaa koulukiusaaminen jne, on melko huono itsetunto, työttömyys masentaa jne. Kuitenkin lähemmäs 40v ihminen.

Tarkoitat varmaankin ex-kumppani. Niin kuin jatkaisin seurustelua läskiintyneen naisen kanssa. Huutonaurua 🤣

Ja se liikunta on siis 1h kävellen. Ei mitään Lihaskuntoa jne. Aikaa olisi päivät pitkät, mutta loppuaika lenkin jälkeen syödään hyvin elokuvia katsellen.

Taitaa salasyömistäkin olla, kauppareissulla käynyt hampurilaisella tai kahvilassa.

Itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikun paljon, pari vuotta sitten tein ns elämäntapamuutoksen. Otin paljon selvää liikunnasta ja ravinnosta, edelleen samalla tiellä. En ole siitä saarnannut tai kehuskellut, mutta jos kumppani kysyy minulta jotain siihen liittyvää tai neuvoja tai muuten vaan mielenkiinnosta niin kerron. En tunge omia neuvoja ja vinkkejä, ettei ahdista. Olen huomannut että pikku hiljaa kumppania on alkanut kiinnostamaan liikunta enemmän, itsekin on ollut ahdistunut kunnostaan. Olen tukena ja tsemppaan, jos sitä kaipaa mutta pysyn muuten taka-alalla. Tiedän kokemuksesta että itse pitää haluta muutosta itselleen ja toisen niskaan hengittäminen voi viedä mielenkiinnon.

Joten vastauksena kysymykseen, en vielä ole menettänyt toivoa mutta toivon ihan todella että ottaisi itseään jo niskasta kiinni ennen kun elintapasairauksia tms alkaa tulla. Kumppanini on ihan onnellinen kyllä, ruuan kanssa vähän liiankin onnellinen, mutta vaativa työ on vienyt kaiken vapaa-ajan aiemmin ja kilot alkoivat hänelle kertyä vuosien mittaan kun helpompaa oli syödä pikaruokaa ja kotona sitten herkutella pitkän päivän päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikun paljon, pari vuotta sitten tein ns elämäntapamuutoksen. Otin paljon selvää liikunnasta ja ravinnosta, edelleen samalla tiellä. En ole siitä saarnannut tai kehuskellut, mutta jos kumppani kysyy minulta jotain siihen liittyvää tai neuvoja tai muuten vaan mielenkiinnosta niin kerron. En tunge omia neuvoja ja vinkkejä, ettei ahdista. Olen huomannut että pikku hiljaa kumppania on alkanut kiinnostamaan liikunta enemmän, itsekin on ollut ahdistunut kunnostaan. Olen tukena ja tsemppaan, jos sitä kaipaa mutta pysyn muuten taka-alalla. Tiedän kokemuksesta että itse pitää haluta muutosta itselleen ja toisen niskaan hengittäminen voi viedä mielenkiinnon.

Joten vastauksena kysymykseen, en vielä ole menettänyt toivoa mutta toivon ihan todella että ottaisi itseään jo niskasta kiinni ennen kun elintapasairauksia tms alkaa tulla. Kumppanini on ihan onnellinen kyllä, ruuan kanssa vähän liiankin onnellinen, mutta vaativa työ on vienyt kaiken vapaa-ajan aiemmin ja kilot alkoivat hänelle kertyä vuosien mittaan kun helpompaa oli syödä pikaruokaa ja kotona sitten herkutella pitkän päivän päätteeksi.

Teillä on asiat hyvin. Täällä tulee kommenttia, että syöminen on ainoa ilo elämässä. Juu, mites minä ja lapset, ollaan ilmeisesti itsestään selvyys.

Outoa, että ap on huolissaan kumppaninsa lihomisesta ja silti pakottaa hänet syömään pullaa jopa seksin aikana.

Lähe menee. Selkeästi seksi on sulle se ainoa juttu joka kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että ap on huolissaan kumppaninsa lihomisesta ja silti pakottaa hänet syömään pullaa jopa seksin aikana.

Näinhän se on.

Vierailija kirjoitti:

Lähe menee. Selkeästi seksi on sulle se ainoa juttu joka kiinnostaa.

Ja rikkoa perhe lihavuuden vuoksi?

Lihoiminen? Se on lihominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähe menee. Selkeästi seksi on sulle se ainoa juttu joka kiinnostaa.

Ja rikkoa perhe lihavuuden vuoksi?

Seksin vuoksi.

Ei se seksi ole pääasia. Olisi ihanaa, kun kumppani olisi aktiivinen, saisi jättää erään lääkityksen pois ja kolmantena se hyvä ulkonäkö. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se seksi ole pääasia. Olisi ihanaa, kun kumppani olisi aktiivinen, saisi jättää erään lääkityksen pois ja kolmantena se hyvä ulkonäkö. Ap

Olet aika pinnallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikun paljon, pari vuotta sitten tein ns elämäntapamuutoksen. Otin paljon selvää liikunnasta ja ravinnosta, edelleen samalla tiellä. En ole siitä saarnannut tai kehuskellut, mutta jos kumppani kysyy minulta jotain siihen liittyvää tai neuvoja tai muuten vaan mielenkiinnosta niin kerron. En tunge omia neuvoja ja vinkkejä, ettei ahdista. Olen huomannut että pikku hiljaa kumppania on alkanut kiinnostamaan liikunta enemmän, itsekin on ollut ahdistunut kunnostaan. Olen tukena ja tsemppaan, jos sitä kaipaa mutta pysyn muuten taka-alalla. Tiedän kokemuksesta että itse pitää haluta muutosta itselleen ja toisen niskaan hengittäminen voi viedä mielenkiinnon.

Joten vastauksena kysymykseen, en vielä ole menettänyt toivoa mutta toivon ihan todella että ottaisi itseään jo niskasta kiinni ennen kun elintapasairauksia tms alkaa tulla. Kumppanini on ihan onnellinen kyllä, ruuan kanssa vähän liiankin onnellinen, mutta vaativa työ on vienyt kaiken vapaa-ajan aiemmin ja kilot alkoivat hänelle kertyä vuosien mittaan kun helpompaa oli syödä pikaruokaa ja kotona sitten herkutella pitkän päivän päätteeksi.

Teillä on asiat hyvin. Täällä tulee kommenttia, että syöminen on ainoa ilo elämässä. Juu, mites minä ja lapset, ollaan ilmeisesti itsestään selvyys.

Kuulostaa siltä, että kumppanilla on masennusta tai elämästä puuttuu mielenkiinnon kohteet. Ennen kun itse tein elämäntapa muutoksen ajattelin ihan samalla tavalla, että muuta iloa ei ole kuin ruoka. Ja söin kaikkea ihan mielin määrin ja olin onneton silti. Olisi hyvä keskustella kumppanin kanssa avoimesti että missä mennään jos ruoka on ainoa ilo elämässä. Taustalla voi olla oikeasti masennusta, ahdistusta ja pahaa oloa. Ja sillon jos voi henkisesti huonosti on vaikea saada iloa edes perheestä. Juttele kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikun paljon, pari vuotta sitten tein ns elämäntapamuutoksen. Otin paljon selvää liikunnasta ja ravinnosta, edelleen samalla tiellä. En ole siitä saarnannut tai kehuskellut, mutta jos kumppani kysyy minulta jotain siihen liittyvää tai neuvoja tai muuten vaan mielenkiinnosta niin kerron. En tunge omia neuvoja ja vinkkejä, ettei ahdista. Olen huomannut että pikku hiljaa kumppania on alkanut kiinnostamaan liikunta enemmän, itsekin on ollut ahdistunut kunnostaan. Olen tukena ja tsemppaan, jos sitä kaipaa mutta pysyn muuten taka-alalla. Tiedän kokemuksesta että itse pitää haluta muutosta itselleen ja toisen niskaan hengittäminen voi viedä mielenkiinnon.

Joten vastauksena kysymykseen, en vielä ole menettänyt toivoa mutta toivon ihan todella että ottaisi itseään jo niskasta kiinni ennen kun elintapasairauksia tms alkaa tulla. Kumppanini on ihan onnellinen kyllä, ruuan kanssa vähän liiankin onnellinen, mutta vaativa työ on vienyt kaiken vapaa-ajan aiemmin ja kilot alkoivat hänelle kertyä vuosien mittaan kun helpompaa oli syödä pikaruokaa ja kotona sitten herkutella pitkän päivän päätteeksi.

Teillä on asiat hyvin. Täällä tulee kommenttia, että syöminen on ainoa ilo elämässä. Juu, mites minä ja lapset, ollaan ilmeisesti itsestään selvyys.

Kuulostaa siltä, että kumppanilla on masennusta tai elämästä puuttuu mielenkiinnon kohteet. Ennen kun itse tein elämäntapa muutoksen ajattelin ihan samalla tavalla, että muuta iloa ei ole kuin ruoka. Ja söin kaikkea ihan mielin määrin ja olin onneton silti. Olisi hyvä keskustella kumppanin kanssa avoimesti että missä mennään jos ruoka on ainoa ilo elämässä. Taustalla voi olla oikeasti masennusta, ahdistusta ja pahaa oloa. Ja sillon jos voi henkisesti huonosti on vaikea saada iloa edes perheestä. Juttele kumppanin kanssa.

On juteltu. Olisi onnellinen hoikempana, mutta ei saa laihdutettua, se pistää harmittamaan JA syömään lisää ja lihoo entisestään.

Jatkuva kierre.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanisi ei ole onnellinen, jotain on päässä/mielessä vialla joka syömishäiriössä. Oletko kysynyt mikä häntä vaivaa, siis mikä painaa mieltä?

Samaa olin tulossa kysymään. Kaksin käsin mättäminen on aika usein merkki siitä että on onneton. Voi tosiaan johtua vaikka ap:n asenteesta, 70% viestinnästä kun on sanatonta.

Aika moni laihtuu erottuaan kun voi keskittyä huolehtimaan vaan omista tarpeistaan. Mahdollisesti eron myötä kumppani laihtuukin mutta silloin on ap:n suhteen liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on terveelliset elämäntavat ja liikun paljon, pari vuotta sitten tein ns elämäntapamuutoksen. Otin paljon selvää liikunnasta ja ravinnosta, edelleen samalla tiellä. En ole siitä saarnannut tai kehuskellut, mutta jos kumppani kysyy minulta jotain siihen liittyvää tai neuvoja tai muuten vaan mielenkiinnosta niin kerron. En tunge omia neuvoja ja vinkkejä, ettei ahdista. Olen huomannut että pikku hiljaa kumppania on alkanut kiinnostamaan liikunta enemmän, itsekin on ollut ahdistunut kunnostaan. Olen tukena ja tsemppaan, jos sitä kaipaa mutta pysyn muuten taka-alalla. Tiedän kokemuksesta että itse pitää haluta muutosta itselleen ja toisen niskaan hengittäminen voi viedä mielenkiinnon.

Joten vastauksena kysymykseen, en vielä ole menettänyt toivoa mutta toivon ihan todella että ottaisi itseään jo niskasta kiinni ennen kun elintapasairauksia tms alkaa tulla. Kumppanini on ihan onnellinen kyllä, ruuan kanssa vähän liiankin onnellinen, mutta vaativa työ on vienyt kaiken vapaa-ajan aiemmin ja kilot alkoivat hänelle kertyä vuosien mittaan kun helpompaa oli syödä pikaruokaa ja kotona sitten herkutella pitkän päivän päätteeksi.

Teillä on asiat hyvin. Täällä tulee kommenttia, että syöminen on ainoa ilo elämässä. Juu, mites minä ja lapset, ollaan ilmeisesti itsestään selvyys.

Kuulostaa siltä, että kumppanilla on masennusta tai elämästä puuttuu mielenkiinnon kohteet. Ennen kun itse tein elämäntapa muutoksen ajattelin ihan samalla tavalla, että muuta iloa ei ole kuin ruoka. Ja söin kaikkea ihan mielin määrin ja olin onneton silti. Olisi hyvä keskustella kumppanin kanssa avoimesti että missä mennään jos ruoka on ainoa ilo elämässä. Taustalla voi olla oikeasti masennusta, ahdistusta ja pahaa oloa. Ja sillon jos voi henkisesti huonosti on vaikea saada iloa edes perheestä. Juttele kumppanin kanssa.

On juteltu. Olisi onnellinen hoikempana, mutta ei saa laihdutettua, se pistää harmittamaan JA syömään lisää ja lihoo entisestään.

Jatkuva kierre.

Tuomitseva kumppani ei auta tuohon tippaakaan. Joku syy tuohon mättämiseen on. Selvitä se syy ap. Jos on valonpuute, hommaa kirkasvalolamppu. Herkut jätetään kauppaan.Painostaminen ei auta tippaakaan, tukeminen auttaa. Sä olet ap osasyy tuohon. Onnellinen kumppani ei syö tuolla lailla.

Miten MINULLA voi kumppani lihoa?! Ja mikä víțuń lihoiminen?? En jaksa enää tätä kirjoitustaitonne tasoa, aikuiset ihmiset!

Olen tyytyväinen että on lihonut! Langanlaiha mies ei ole kovin miehekäs näky, nykyään lievästi ylipainoisena paljon parempi, kun lihastakin on tullut.