Mies ei halua kuunnella minun toiveitani
Ollaan lomlla ja mies tekee lomallaan just mitä haluaa. Vierailee, harrastaa, menee minne haluaa. Ei edes kysy minulta, ilmoittaa vaan. Saan tulla mukaan, mutta jos en halua, menee kuitenkin itse tai lasten kanssa. Ärsyttävää, ettei minun halujani huomioida lainkaan. Ilmoitin, että huomenna siivotaan, enkä aio itse juuri siivota kun muutenkin olen se, joka aina enemmän siivoaa. Voin vähän "auttaa" miestä osallistumalla. Idiootti ukko. Mihin keksisin mennä itse lasten kanssa vuorostani?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä haluaisit tehdä?
Sepä se. En vain jaksa vierailla, yhtään missään. Tuollainen leffa käy missä ei tarvitse pitää seuraa kenellekään eikä olla itse sosiaalinen, kestitä taikka syödä väkipakolla pullaa kyläpöydässä ja olla niiiiiiin kiinnostunut vaikkei kiinnosta yhtään. Eikä oikein mihinkään pääse, sillä korona. Ärsyttää vaan kun mies ei voi millään lailla joustaa jos minä en halua. Tuntuu todella väärältä, että "minä menen ainakin!" Väittää vaan että hän joustaa jo siinä, että menisi paljon useamminkin jos voisi, että muka suodattaa jo osan kun tietää etten halua. Eli, eroko tämän vuoksi sitten??
ap
Kuulostaa mun tutulta pariskunnalta, missä roolit on toisin päin. Vaimo haluaa käydä paikoissa ja tavata ihmisiä. Mies haluaa olla kotona tekemättä mitään. Vaimo ei jaksa enää pyydellä, joten on päättänyt elää omaa elämäänsä ja käydä paikoissa lasten kanssa tai yksin ystäviensä kanssa.
Mies on entistä enemmän kotona (koska on loukkaantunut vaimon toiminnasta) ja vaimo käy riennoissa kiihtyvään tahtiin (toki korona huomioiden nyt, ovat molemmat fiksuja ihmisiä). Sivusta seurailen, mihin tilanne ajautuu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun tutulta pariskunnalta, missä roolit on toisin päin. Vaimo haluaa käydä paikoissa ja tavata ihmisiä. Mies haluaa olla kotona tekemättä mitään. Vaimo ei jaksa enää pyydellä, joten on päättänyt elää omaa elämäänsä ja käydä paikoissa lasten kanssa tai yksin ystäviensä kanssa.
Mies on entistä enemmän kotona (koska on loukkaantunut vaimon toiminnasta) ja vaimo käy riennoissa kiihtyvään tahtiin (toki korona huomioiden nyt, ovat molemmat fiksuja ihmisiä). Sivusta seurailen, mihin tilanne ajautuu.
Niin, eli mitä tässä pitäisi sitten tehdä? Kyllä mies välillä meillekin on vieraita kutsunut, mutta jos tekee sen, niin laittaisi jotain tarjottavaakin sitten. Se jää aina kuitenkin minun harteilleni. Mua ärsyttää kun saa alkaa siivoilemaan ja miettimään, että kahvia vai pitäiskö olla jotain suolaistakin purtavaa.
Ihan tosissaan tekee mieli näpäyttää puolisoa sillä, että ilmoitan vain, että lähdemme lasten kanssa johonkin vaikka yön yli (sellaista paikkaa ei nyt vaan valitettavasti ole saatavilla kun sukulaisiakaan ei asu niin). Ehkä voisimme vain lähteä aamulla ja kertoa menevämme vaikka aleostoksille, jossa ehkä piipahtaisimme, mutta tämän jälkeen kävisimme siellä leffassa ja syöttäisin lapset vaikka hesessä. Ruuanlaittokin on aina mun vastuulla, jotta lapset söisi joskus muutakin kuin pizzaa, makaronia ja valmislihapullia (miehen ruuanlaitot ovat tätä luokkaa). Ärsyttää kantaa sitä vastuuta siivouksista, ruuanlaitoista yms.. ja mies noukkii rusinat pullasta ja liipostaa pitkin kyliä.
ap
Et voi käskeä siivoamaan huomenna. Hän saa tehdä lomalle mitä tahtoo. Voit sanoa että kertoo päivän kun siivoaa
Tai hankkii siivoajan tai maksaa lapsille
Älä siivoa jollet tykkää. Sano että olet joustanut jo tarpeeksi, nyt on hänen vuoronsa.
kunnon marmattaja tämä ap. itse en katsoisi päivääkään aloittajaa
Tuollainen käytös kertoo siitä että hän on jo aikaa sitten kyllästynyt sinuun ja suorastaan välttelee sua.
Meilläkään mies ei tykkää käydä missään, joten käyn sitten omien läheisteni kanssa silloin tällöin kylässä sukulaisissa tai kaupungilla esim. kahvilla tai ostoksilla, eikä ole miestä haitannut, vaikka meillä on nyt kotona vauvakin. Lypsän maitoa varuilta, jos vauvalle tulee nälkä poissaollessani (en ota kaupungille mukaan, kun on vielä liian pieni ettei ole vastustuskykyä, itselläni on maski), mutta aika hyvin ollaan naperon kanssa synkronoiduttu, että nälkä iskee vasta, kun olen jo tullut kotiin tai vähintään tulossa kotiin, ettei ole pullosta tarvinnut syöttää. Varmaan auttaa se, että asun keskustassa, joten ehdin kotiin 5-10 minuutissa, jos mies soittaa, että vauva on nälkäinen. Yleensä ehdin kotiin ennen soittoa, mutta valtaosan ajasta olen itsekin kotona.
Vauvan kanssa käydään myös lenkeillä kahdestaan, kun miehellä ei ole samanlaista ulkoilun tarvetta ja varmaan jatkossakin tulee käytyä lapsen kanssa kahdestaan tai muiden sukulaisten kanssa paikoissa, joihin miestä ei kiinnosta lähteä. Ei onneksi ole tähän mennessä suuttunut, eikä toivon mukaan suutukaan. Mieluustihan sitä osallistaisi miehenkin, että olisi jotain yhteistä tekemistä, mutta mieluummin menen omia menojani kuin odotan turhaan ja itken pettyneenä, kun ei lähtenytkään, vaikka lupasi. Sanon vaan, että menen ja että saa tulla mukaan ja jos ei tule, niin sitten ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen käytös kertoo siitä että hän on jo aikaa sitten kyllästynyt sinuun ja suorastaan välttelee sua.
Jep. Ei siinä. Eroa olenkin miettinyt ja taitaa olla edessä. En jaksa itsekään katsoa tuollaista käytöstä. Jos häntä ei kiinnosta kysyä edes mitä minä haluaisin ja joustaa yhtään, niin antaa olla.
ap
Ei miesten tarvii jos ne ei halua..
Naisten pitää aina.
Menkää elokuviin