Miksi kaikki ylipainoiset syövät niin vähän?

Älkää yleistäkö. Ei me ylipainoisetkaan samasta muotista olla:) Mä ainakin syön, ja paljon. En niinkään herkkuja, vaan ihan perusterveellistä ruokaa. Kasviksia ja hedelmiä menee runsaasti. Mun ongelma on järjettömän isot annokset. Terveellinenkin lihottaa, kun sitä syö liikaa. Kohtuutta yritän opetella, se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa lopettaa syöminen kokonaan, kuin kiusata itsekuriaan kohtuudella. Mutta toisin kuin alkoholistit, me ruokaholistit emme voi absolutisteiksi ryhtyä. ;)

Sama juttu 16, minäkin ajattelen että olisi helpompi lopettaa syöminen kokonaan kuin muuttaa elämäntapansa kokonaan toiseksi, se on kuin pitäisi muuttua eri ihmiseksi. Mulla ei esimerkiksi nälkä vaivaa mitenkään elämää, en tule vihaiseksi kuten jotkut ihmiset, nälkä saattaa kurnia mahassa kipeästi jonkun aikaa, mutta jos ei syö eikä juo mitään, se menee pian ohi. Minä inhoan ähkyä oloa, ja koska minulla on "ärtynyt suoli" eli maha menee helposti sekaisin ja tulee ihan koska tahansa kauhea mahakipu, ja ripuli, ja sen lisäksi vielä oksentamiskammo, en todellakaan syö koskaan isoja annoksia ruokaa. Mun maha ei kestä esim. kasviksia tai juureksia kuin hyvin vähän kerralla, ei myöskään uusia perunoita, pastaa, tuoretta leipää ym.

Olen erittäin nirso syöjä, enkä halua syödä mitään mitä ei tee mieli, ja mieliteot vaihtelee.

Minä syön vain mielihyvän takia, minulle ruoka ei ole mahantäytettä tai polttoainetta, vaan lääke mielialaan, suklaasta tulee hyvä mieli, joten tarvin sitä joka päivä.

9

Luulen, että osittain kyse on erilaisesta suhteellisuudentajusta. Kun lihava ihminen listaa syöneensä lautasellisen pastaa, saattaa kyseessä olla kukkurallinen, kolmasosan suurempi lautanen kuin sillä hoikalla, ja vaikka lasillinen mehua voi olla todellisuudessa joko 3,5dl tai 2 dl.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 01:56"]

Luulen, että osittain kyse on erilaisesta suhteellisuudentajusta. Kun lihava ihminen listaa syöneensä lautasellisen pastaa, saattaa kyseessä olla kukkurallinen, kolmasosan suurempi lautanen kuin sillä hoikalla, ja vaikka lasillinen mehua voi olla todellisuudessa joko 3,5dl tai 2 dl.

[/quote]

Tai sitten se on päinvastoin. Me ollaan kaikki yksilöitä, ja lihotaan yleensä jostain syystä ja ei saada laihdutettua jostain syystä, ja yleensä se syy on henkinen ongelma, masennus tai joku menneisyyden vaikea asia. Kun olen seurannut kaikkia mahdollisia laihdutusohjelmia, yleensä niillä lihavilla on joku vaikea henkinen asia, ja kun se lukko saadaan avattua alkaa vasta todellinen laihtuminen.

9

Ylipainoisten aineenvaihdunta on aivan sekaisin johtuen jatkuvien kitukuurien yrityksistä. Lihominen totta kai tapahtuu syömällä paljon, mutta painon ylläpito ei vaadi juuri mitään sen jälkeen kun on mennyt säästöliekille. Liikunta voisi lisätä kulutusta, mutta monella lihavalla on sairauksia, jotka estävät tarpeeksi rankat kuntokuurit, joissa lihas kasvaa ja rasva palaa - joku kerran päivässä kävelylenkki ei todellakaan ketää laihduta.

Lisäksi aloittajan kaltaiset ihmiset ovat jo lähtökohtijaan erilaisia kuin lihomiseen taipuvaiset. Varsinkin nuorena ns. läpipasko ihminen voi syödä suklaalevyn melkein joka päivä illalla normaalien aterioiden lisäksi, mutta ei liho vaan pysyy hoikkana. Tiedän, koska katselin sellaista menoa vuosikaudet: mieheni mässäsi suklaata, sipsejä ym., vaikka söi ateriolla myös isoja annoksia lihaa, pastaa, leipää, litran maitoa päivässä, proteiinijuomia, rahkaa, jätskiä, jogurttia ym. ym. jatkuvasti. Ammatiltaan hän oli ohjelmoija eli istui kaiket päivät persiillään. Hän oli hyvin hoikka aina tuonne 35-vuotiaaksi, jolloin alkoi kasvattaa enemmän lihaksia eli läskiintymistä ei sittenkään tapahtunut. Kyllä vitutti katsella sitä menoa, kun itse lihon pelkästä ruoan näkemisestä!

Jos myönnetään, että kilpirauhasen toiminnalla on vaikutusta aineenvaihduntaan, niin miksi aina ajatellaan että on vain kaksi ääripäätä: vajaatoiminta ja normaalitoiminta? Eiköhän koko kirjo siltä väliltä, sekä mahdollinen liikatoiminta, vaikuta siihen, miten yksittäisen henkilön aineenvaihdunta toimii.

Minulla taas on ongelmana annoskoot. Syön erittäin terveellisesti, en tykkää makeasta enkä ole juuri koskaan kipeänä. Ylipainoa minulla on 20kg ja se johtuu puhtaasti väärästä annoskokokäsityksestä. Mittasin huvikseni minkä kokoinen 30g BranFlakes tai 50g kala-annos on. Ei naurattanut enää, kun totesin syöväni jokaisella aterialla kolminkertaisen annoskoon - lounaalla jopa nelinkertaisen, johtuen lounasravintoloiden annoksista. Oikean annoskoon uudelleenoppiminen on hankalaa, kun sitä keittiövaakaa ei voi raahata mukana ravintoloissa ja kotona alkaa mittaaminen hermostuttaa annoksen viidennen ruoka-aineen kohdalla. Mutta jos en mittaa, niin syön liikaa. Mittaamalla olen tähän mennessä laihduttanut 4kg kolmessa viikossa.

Ystävä, jolla on ylipainoinen mies, on pohtinut tätä paljon. Mies laittaa heillä ruuan ja se on monipuolista ja herkullista, ei mitään mättöä. Miehen painon pudottamiseksi on yritetty monenmoista, mm. ruokapäiväkirjaa. Ystäväni vähän stalkkasi miestään ja totesi lopulta, että mies napsii ja napostelee, mutta ei tajua tekevänsä sitä. Mies ikäänkuin syö "salaa itseltään". Makeita, rasvaisia välipaloja ja napsimisia mies ei laske ruuaksi, joten ei merkannut niitä ruokapäiväkirjaan.

Mies on fiksu ja kiva, parisuhde hyvä, vaimo ei nalkuta. Mutta miehen suussa on koko ajan jotakin. Ihan pieni juttu: jos vaikka korjaa makkarapaketin pöydältä jääkaappiin, niin ottaa siinä välissä pari siivua suuhunsa, vaikka juuri on syöty aamupala. Ollaan usein mökillä yhdessä, seurustellaan ja kokkaillaan. Ollaan kaikki innostuneita hyvästä ruuasta eikä kenenkään tarvitse siellä nälässä olla. Tällä miehellä on omat makkarapaketit mukana, joita napsii aterioiden välissä. Kun muut on kylläisiä grillailun jälkeen, ystävän mies vielä grillaa itselleen pari makkaraa. Mun mies sanoi kerran, että ne makkarat on tämän miehen "piilopullo". Olen myös huomannut, että tämä mies syö hyvin nopeasti, ahmimalla. Hän ei maistele, nauti ruuasta (vaikka on itse hyvä kokki!). 

Nyt keskustellaan jo lihavuusleikkauksesta.

Lihavuus voi olla aika monimutkainen juttu, ja mitä suurempi ylipaino, sitä varmemmin sen syy on korvien välissä.

Ilmeisesti on niin suuri häpeä myöntää ahmivansa valtavia määriä ruokaa, että mieluummin teeskennellään aineenvaihduntahäiriöistä. Itse olin lievästi ylipainoinen, kun mätin joka ilta normaalin syömisen päälle lihapiirakkaa ja munkkeja. Laihduin 20 kg, kun pääsin parisuhteen myötä eroon ilta-ahmimisesta. Suurin osa lihavista ei tajua, että se 15 minuuttia ahmimista joka ilta täytyy ottaa huomioon, kun kertoo, mitä syö ja miten paljon. Tähän tulee tietysti tuhat vastaväittäjää, mutta minulle on turha valehdella. Been there, done that...

Ahmiminen on ihan oma syömishäiriönsä. Itse en ikinä ahmi mutta syön liikaa päivän aikana. Mitään 15 minuutin munkkiorgioita ei tulisi mieleenikään harrastaa.

Paksut ihmiset kusettavat siitä mitä ovat syöneet. Kaikilla lihavilla ei voi olla jotain harvinaista sairautta syynä miksi eivät laihdu. Yleensä lihavat pystyvät valehtelemaan itselleenkin vakuuttavasti keksien syitä siihen miksi on iso. Fakta vaan on, että syö liikaan mitä kuluttaa ja perusaineenvaihdunta poikkeaa hieman eri yksilöillä mutta jos vaikka nainen syö noin.1500kcl päivässä ja pientä liikuntaa päälle niin lähtökohtaisesti paino alkaa putoamaan.

Siksi, että jos söisivät enemmän, olisivat aivan järkyttävän lihavia.

Syömällä vähemmän edes yrittävät hallita painonnousua.

Tässäkin tapauksessa käsite "kaikki" on kyllä vähintään liioittelua. Niitäkin on, jotka väittävät syövänsä vähän, mutta todellisuudessa syövät enemmän tai vähemmän salaa, tai eivät laske ihan kaikkia syömisiää, varsinkaan herkkuja.

Aloittaja voi uskoa, että moni todella vähän syövä ylipainoinen on vilpittömästi kateellinen niille laihoille jotka voivat syödä valtavia annoksia ja vielä herkkuja lisäksi lihomatta. Enemmän minä sitä ihmettelen, kuinka he voivat olla lihomatta.

Lihavilla on aina hirveä määrä selityksiä ja syitä lihavuuteen. Näissä painonpudotus ohjelmissa aina ovat selitelleet samoja asioita, kuin esim. Täällä foorumissa mutta kas kummaa ovatkin tajunneet syövänsä väärin ja liikkuneet liian vähän energiaan nähden ja paino alkanut pudota eli ei ollutkaan mitään poikkeavaa sairauttaa/aineenvaihdunta häiriötä.

Miksi lihavat puhuvat näissä keskusteluissa vain lihavista ja laihoista? Onhan siinä välissä aika paljon normaalipainoisia.

Lihapiirakan ja munkin tmv. ahmiminen joka ilta muun ruoan päälle ei ole vielä ahmimishäiriötä vaan hyvin tavallista ylipainoisen käyttäytymistä. Outoa ettei sitä voi myöntää.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:22"]

Ylipainoisten aineenvaihdunta on aivan sekaisin johtuen jatkuvien kitukuurien yrityksistä. Lihominen totta kai tapahtuu syömällä paljon, mutta painon ylläpito ei vaadi juuri mitään sen jälkeen kun on mennyt säästöliekille. Liikunta voisi lisätä kulutusta, mutta monella lihavalla on sairauksia, jotka estävät tarpeeksi rankat kuntokuurit, joissa lihas kasvaa ja rasva palaa - joku kerran päivässä kävelylenkki ei todellakaan ketää laihduta.

[/quote]

Väärin arvattu. On olemassa paljon lihavia ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisiä olomuotoonsa, pitävät hyvästä ruuasta eivätkä koskaan ole edes yrittäneet laihduttaa.

Kuten minä. Tai kyllä kerran  päätin laihduttaa. En syönyt kunnolla, lähdin käymään kaupassa ja palatessani kaikki ostoksia kaappiin laittaessa totesin, että enpä laihdutakaan. Yksi hyvä neuvo laihduttajille tämän kokemuksen perusteella: älä lähde kauppaan nälkäisenä, äläkä pidä lihottavia herkkuja kotona.

Onko teille laihoille täysin käsittämätön ajatus, että kaikki lihavat eivät todellakaan välitä laihtumisesta? Aika monen lihavan ihmisen lähisukulaisissakin on poikkeuksellisen lihavia, eli jotain perinnöllistäkin siihen voi liittyä. Onko se sitten aineenvaihdunta, poikkeuksellisen ahkerat suolistomikrobit vai mitä lie.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:29"]

 Aika monen lihavan ihmisen lähisukulaisissakin on poikkeuksellisen lihavia, eli jotain perinnöllistäkin siihen voi liittyä. Onko se sitten aineenvaihdunta, poikkeuksellisen ahkerat suolistomikrobit vai mitä lie.

[/quote]

Kun koko perhe koiraa myöten on ylipainoisia, ongelmana on luultavasti vääränlaiset ruokailutottumukset. Ei genetiikka. Vaimon ja miehen läskit eivät nekään voi riippua geneettisesti toisistaan. Ja kotoahan ne huonot elintavat usein sitten periytyvät.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:29"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:22"]

Ylipainoisten aineenvaihdunta on aivan sekaisin johtuen jatkuvien kitukuurien yrityksistä. Lihominen totta kai tapahtuu syömällä paljon, mutta painon ylläpito ei vaadi juuri mitään sen jälkeen kun on mennyt säästöliekille. Liikunta voisi lisätä kulutusta, mutta monella lihavalla on sairauksia, jotka estävät tarpeeksi rankat kuntokuurit, joissa lihas kasvaa ja rasva palaa - joku kerran päivässä kävelylenkki ei todellakaan ketää laihduta.

[/quote]

Väärin arvattu. On olemassa paljon lihavia ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisiä olomuotoonsa, pitävät hyvästä ruuasta eivätkä koskaan ole edes yrittäneet laihduttaa.

Kuten minä. Tai kyllä kerran  päätin laihduttaa. En syönyt kunnolla, lähdin käymään kaupassa ja palatessani kaikki ostoksia kaappiin laittaessa totesin, että enpä laihdutakaan. Yksi hyvä neuvo laihduttajille tämän kokemuksen perusteella: älä lähde kauppaan nälkäisenä, äläkä pidä lihottavia herkkuja kotona.

Onko teille laihoille täysin käsittämätön ajatus, että kaikki lihavat eivät todellakaan välitä laihtumisesta? Aika monen lihavan ihmisen lähisukulaisissakin on poikkeuksellisen lihavia, eli jotain perinnöllistäkin siihen voi liittyä. Onko se sitten aineenvaihdunta, poikkeuksellisen ahkerat suolistomikrobit vai mitä lie.

[/quote]

Vai kuitenkin opittu esimerkki?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 07:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:22"]

Ylipainoisten aineenvaihdunta on aivan sekaisin johtuen jatkuvien kitukuurien yrityksistä. Lihominen totta kai tapahtuu syömällä paljon, mutta painon ylläpito ei vaadi juuri mitään sen jälkeen kun on mennyt säästöliekille. Liikunta voisi lisätä kulutusta, mutta monella lihavalla on sairauksia, jotka estävät tarpeeksi rankat kuntokuurit, joissa lihas kasvaa ja rasva palaa - joku kerran päivässä kävelylenkki ei todellakaan ketää laihduta.

[/quote]

Väärin arvattu. On olemassa paljon lihavia ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisiä olomuotoonsa, pitävät hyvästä ruuasta eivätkä koskaan ole edes yrittäneet laihduttaa.

[/quote]

Minusta tuo, että ylipaino on sen merkki, että pitää hyvästä ruoasta, on melko paksua sontaa. Minusta näyttää enemmänkin siltä, että ylipaino hankitaan kiskomalla laadutonta roskaruokaa. Ja sitä ruokaa vedetään sellaista vauhtia, että ei siinä juuri ehditä oikeasti siitä ruoasta nauttia. Minäkin pidän hyvästä ruoasta, mutta en mätä sitä, vaan nautin siitä kaikessa rauhassa.

Kommentti 27:n kirjoitukseen.

Katsoin kerran Nolot vartalot-nimisen tv-ohjelman muutaman jakson mittaisen pätkän, joka käsitteli lihavuutta. Olen ollut n. 30 kg ylipainoinen ja suklaakoukussa, joten aihe kiinnosti. Molemmista olen päässyt eroon. 

Nolot vartalot-ohjelmassa seurattiin ylipainoista äitiä ja hänen kahta ylipainoista, aikuista poikaansa pidemmän aikaa. Kun tutkittiin "painavat luut"-argumenttia todettiin, että paljon kuntoilevan, hoikan lääkärin luut olivat paljon tiheämmät, eli painavammat kuin ylipainoisella perheellä, joka ei liikkunut. Luiden tiheys, eli painavuus johtui liikunnasta.

Vaikka ylipainoisen perheen suvussa oli pulleroita, mitään lihavuusgeeniä ei löytynyt. Äiti oli koukussa tiettyihin herkkuihin, joita hän söi joka päivä, ja se teki muistaakseni n. 300 kaloria x 365. Parikymppiset pojat olivat fyysisissä töissä (toinen autonasentaja), eivät mitään toimistotyöläisiä. Molemmat asuivat vielä kotona ja äiti teki heille ruuat. Paljon oli noutoruokaa, puolivalmiista eineksistä tehtyä, paljon paistettua, annoskoot olivat isot. Hedelmiä ja vihanneksia ei syöty. Kellään ei ollut mitään sairautta tai lääkitystä. Muitakin tutkimuksia tehtiin re: selitykset lihavuudelle.

Äiti lopetti heti suklaaherkkunsa syömisen ja laihtui tutkimuksen aikana eniten. Autonasentaja-poika alkoi liikkua enemmän työssä, ei käyttänyt enää erilaisia apuvälineitä. Hän siis kä-ve-li korjattavan auton puolelta toiselle :) Koska äiti lisäsi perheen ruokavalioon vihanneksia, kaikki alkoivat pudottaa painoa, myös nuorempi poika, joka edelleen jumitti möhkäleenä paikallaan (hän taisi olla työtön). 

Hyvin harvoilla on lihavuusgeeni, joillakin on ylipainoa tuottava lääkitys johonkin krooniseen sairauteen. Lihavuutta ei enää moneen vuosikymmeneen ole pidetty hyvinvoinnin ja terveyden merkkinä. Y

lipainoisia tulee kunnioittaa niinkuin kaikkia ihmisiä. Jos he haluavat laihtua, heidän pitää mennä korviensä väliin ja kysyä itseltään, miksi vähempi ei riitä, miksi ähky on parempi kuin kylläisyys, miksi ahmiminen ona parempi kuin nautinto. 

Saman olen huomannut. Lihavat sanovat usein että eivät voi sietää makeaa tai rasvaista. Mistä lie lihonneet.

En mä ainakaan syö "paljoa", vaikka olenkin paksu. Syön lihottavaa, epäsäännöllisesti ja välillä mätän sitten reippaasti. Eilen oli poikkeuspäivä, kun aloitin aamun pekonilla (en todellakaan normaalisti, edellisen kerran joskus syksyllä hotellissa) ja paistetulla munalla. Olin koko päivän ihan ähky ja noin kuudelta illalla söin kaksi sämpylää maksamakkaralla ja juustolla. Sen lisäksi söin 6 kpl karkkeja, jotka oli jossain laatikon pohjalla. Niin ja maitoa meni 2-3 dl kahvin kanssa ja illalla söin pari omenaa.

Kuten huomaa, niin syömisvälit on pitkät, saatan kuitata ruuan jollain kalorikkaalla ja syöminen on muutenkin rytmitöntä. Maanantaina jäi aamupala väliin, puolen päivän aikaan ostin karjalanpiirakoita pussin ja söin niitä peräti neljä kappaletta rasvan kanssa. Sitten seuraava ateria oli kuuden jälkeen makaronilaatikkoa ja iltakymmeneltä söin kaksi näkkäriä kaikilla päällysteillä. Ja viimeisen Eskimo-puikon puputin jossain vaiheessa.