Olen vähitellen tajunnut miten etuoikeutetussa "kuplassa" elän...

Esimerkiksi koulutus periytyy Suomessa voimakkaasti, vaikka koulutus onkin ilmaista. 

En ole samaa mieltä. Tiedän paljon ihmisiä jotka ei halua samaa osaa lapselleen kuin itsellä on ollut. Itse kuulun tähän ryhmään ja monet vähän koulutetut naapurit. Kaikki satsaa siihen että lukio käydään ja siitä sitten eteenpäin.

Toinen ryhmä on sitten niitä jotka ei viitsi tukea lapsiaan.

Yksikään mukula ei jätä läksyjä tekemättä, ei koskaan ja kokeisiin on lukupakko.

Vähän on tyhmyyttä, mutta laiskuutta sitä enemmän.

Ihan turhaan te ap:tä haukutte... Itse huomasin kun työpaikkaa vaihdoin n 6 vuotta sitten että uudessa työpaikassa ihmisillä vaan vaikutti menevän taloudellisesti huomattavan paljon paremmin pienemmällä työpanoksella kuin vanhassa työpaikassa. Joo, toki olin tämän jo arvannut etukäteen mutta kuitenkin tämä jotenkin tuntui konkreettisesti kauan aikaa.

Nyt olen toki tähän jo tottunut mutta yritän kuitenkin olla unohtamatta edellistä työpaikkaa koska siellä todellakin joutui jokaisen sentin eteen paiskia ihan kunnolla töitä eikä sitä juurikaan kukaan (ei pomot eikä asiakkaat) kovin paljoa vaikuttanut arvostavan :-(

Muutenkin on tullut sama vastaan myös yksityisessä elämässä. Lapsuudessa oli suurimmalla osalla kavereista varmaan ihan kivasti rahaa (tai siis vanhemmilla oli) ja suurin osa kävi yliopiston / korkeakoulun. Mies on taas kotoisin AIVAN ERI ympyröistä joista tuli paljon ongelmanuoria ja monella on/oli alkoholiongelmia ymv. Jos ei muuta niin kyllä se kummasti mieltä avartaa kun on jatkuvasti kosketuksissa eri maailmojen kanssa - lapsetkin sen huomaa.

:D En ole kuplassa jo ihan sen takia että teen työkseni hoitotyötä, kummasti kuule kuplat puhkeaa kun annostelee raskaana oleville narkkareille päivän korvaushoitoja tai yrittää auttaa täysin elämästä syrjäytynyttä mummoa.

Kuplat ovat herkkiä rikkoutumaan. Vakava sairastuminen voi kohdata kenet tahansa, varakkuuden numeroista huolimatta. Sydämen sivistys ja sosiaalinen älykkyys eivät myöskään kerro varallisuudesta.

Kokemusta löytyy näistä molemmista sekä terveyden menetyksestä, että aidon ihmisyyden kohtaamisesta. Ne molemmat ovat olleet merkityksellisempiä elämässäni kuin varallisuuteni.

Ap, paljon matkustelleena olet varmasti kohdannut maailmalla myös kurjuutta, ihanien turistialueiden liepeillä. Sinulla on luultavasti kummilapsi kehitysmaassa, onhan? Teet tietenkin myös vapaaehtoistyötä, jossa annat asiantuntemustasi ilmaiseksi ihmisille, jotka ovat sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti köyhempiä kuin sinä?

Niin. Tälläisena duunarimammana pistää mietityttämään ja suututtamaankin se, kuinka joillakin käy flaksi elämässä ja toisilla ei. Ja sillä flaksilla ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa. On huippulahjakkaita kuuden ällän ylioppilaita jotka jatkavat yliopistoon ja opiskelevat rahakkaaseen ammattiin ja elävät helppoa elämää. Sitten on meitä keskivertotodistuksella lukiosta päässeitä, jotka päätyvät mutkien kautta kuitenkin lopulta duunariammattiin, jota ei arvosteta pätkääkään ja josta ei makseta mitään. Mitään etenemisen mahdollisuuksia ei ole ainakaan niin, että se näkyisi ikinä palkassa mitenkään (kuukausipalkka n. 1700 ennen veroja). Kaikki rahat menee perheellä kädestä suuhun ja mitään toivoa ei ole lähteä opiskelemaan lisää kun perheen talous ei sitä kestä. Nuorisotakuu varmistaa vielä sen, että ne vähätkin mahdollisuudet päästä kouluttautumaan edes hiukkasen parempipalkkaiseen työhön, on nollissa. Kuka perheellinen duunaripariskunta muka maksaa tonnin kuussa asuntolainan lyhennystä +muut kulut jos toisen käteen jäävät tulot tippuu alle tonniin opiskellessa? Työpaikalla on nyt YT-neuvottelut ja kaikki työntekijät aiotaan irtisanoa. Iso asuntolaina ja muutakin velkaa. Olenkin tässä miettinyt, että olipa hyvä kun otettiin se vakuutus puolison kuoleman varalta tuohon asuntolainaan. Jos en saa edes tätä pienipalkkaista työtä mistään inhimillisen työmatkan päästä ja lapsiperheystävällisin työajoin (ei kokoajan iltaa ja viikonlopputyötä), niin voisin ottaa hengen itseltäni niin ei menisi mieheltä ja lapsilta koti alta, kun äiti joutuu työttömäksi.

Terveisin Keittäjä-Siivooja, ylioppilas vuodelta 1998 (Reaali M, Äidinkieli M, Ruotsi C, Englanti B)

Mä odotan yksin esikoistani ja asun kaupungin vuokra-asunnossa. Määräaikainen työsuhde loppuu äitiysloman aikana. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista ja elämäni aikana sairastanut muitakin vakavia ja kallishoitoisiakin sairauksia (mm. syöpä), joista kuitenkin kiitos hyvän hoidon olen toipunut täysin.

Etenkin nyt kun olen saanut aivan ensiluokkaista tukea ja hoitoa äitiysneuvolasta ja sosiaaliturvan ansiosta minulla ja vauvallani on mahdollisuus normaaliin ja hyvään elämään, vaikka minulla ei olekaan miestä elättämässä eikä pian työpaikkaakaan, minulle on realisoitunut entistä selvemmin, missä etuoikeutetussa kuplassa elän ja ihan jokaikinen suomalainen elää. Olen matkustellut jonkun verran ja tunnen myös paljon eri maista tulleita maahanmuuttajia. Tiedän, että hyvin moneen muuhun maahan syntyneenä olisin tässä elämäntilanteessa ihan kusessa, jos enää hengissäkään. Tällä hetkellä mussa herättää syvää kiitollisuutta se, että olen syntynyt juuri tänne.

Itsekin olen tajunnut kuinka etuoikeutetussa kuplassa elän. Sain niin monta lasta kuin toivoinkin vaikka keskenmenon kohdatessa pelkäsin muuta. Lapseni ovat suht. terveitä, vain allergiaa ja astmaa. Sain vakituisen työpaikan vaikka alallani on korkeakoulutettuja työttömiä pinoksi saakka.

Vanhempani ovat vielä hengissä eivätkä vaikeasti sairaita niin kuin moni heidän iässään jo on. Minulla on läheiset suhteet veljiini ja 10 vuoden jälkeen rakastan miestäni.

Välillä ei muista kuinka hienosti asiat ovat. Tulomme ovat alle 100000 ja asumme lähiössä Tampereella. Lasten terveys ja sen jälkeen oma terveys on se mikä oikeasti merkkaa. Itse pahoitin mieleni ap:n viestistä niiden puolesta jotka kaikkensa yrittävät ja elämä potkii päähän, avaa silmät, ole kiltti.

Toivottavasti elämässä hyvin pärjänneet teette myös paljon lapsia! Se on paras tapa poistaa vähitellen poistaa köyhyyttä ihmisten keskuudesta ja jakaa hyvä useammalle – nimittäin omille jälkeläisilleen.

Ihmettelen, miten nyt vasta tajusit olevasi etuoikeutettu. Eikö sinulla ole sivistystä tai ymmärrystä ympäröivästä yhteiskunnasta? Etkö tunne oman maasi (lähi)historiaa ja sitä kautta ymmärrä, millaista on olla tavallinen suomalainen? Uskomatonta. Raha ei näköjään tuo sivistystä tai viisautta.

Itsekin tienaan nettona n. 150.000 eur mutta suurin rikkaus mielestäni minulla on se, että omaan henkistä pääomaa. Siihen kuuluu ympäröivän maailman jäsentäminen ja oman paikkansa ymmärtäminen.

Saatat olla juuri ja juuri ylempään keskiluokkaan kuuluva. Todella rikkaat käsittelevät miljoonia ja ne rahat eivät ole kiinteistössä kiinni vaan muualla. Niitäkin on satoja Suomessa. Toivottavasti maksatte veronne ansiotulojen mukaan eikä holdingyhtiöitten ym veronkiertofirmojen kautta laisteta verotus lähes kokonaan.

Mies sanoi että MBA saa rahalla tai siihen tarvitaan paljon rahaa. Koulutukseltaan FM. Opiskeli aikuisena ja on töissä. Ihan ok palkka, mutta ei mikään ihmeellinen. Kaikki menee mitä tulee. Suurin osa maistereista kuuluu samaan kastiin. Pikkasen parempi palkka kuin duunareilla. No kyllä mies tuntee itsensä ihan duunariksi ja ammatti on ohjelmistosuunnittelija.

Enkä ymmärrä yhtään noita kaksoistutkintoja.

En minäkään tykkää kirjoituksistasi. Puutarhurina saan jotain niin kaunista aikaan että elän varsinaisessa kuplassa ja sormet mullassa, olen niin onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:32"]

Ap, paljon matkustelleena olet varmasti kohdannut maailmalla myös kurjuutta, ihanien turistialueiden liepeillä. Sinulla on luultavasti kummilapsi kehitysmaassa, onhan? Teet tietenkin myös vapaaehtoistyötä, jossa annat asiantuntemustasi ilmaiseksi ihmisille, jotka ovat sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti köyhempiä kuin sinä?

[/quote]

Minä elän riistoverotetussa Suomessa joten katson että osaltani kaikki mahdollinen on jo tehty. Sen verran rahaa viimeisen 10 vuoden aikana valtio on minulta vienyt verojuristien pikku jutuista huolimatta.

(Ei ap).

Olen aina tajunnut, että olen hyväosainen:

- lähisukuni on ollut pitkäikäistä ja tervettä, muistisairauksilta on välttyneet vanhukset

- minulla on rakastava aviomies ja ihana lapsi, vaikka lapsella on ollut nyt hieman terveysongelmia olen niin hyväosainen kun saan asua Suomessa ja saada niihin huippuluokan sairaanhoitoa

- meillä on varaa kotiin ja ruokaan

- usein myös moniin tarpeettomiin asioihin

- meillä on ollut mahdollisuus kouluttautua ja olemme käyttäneet sen hyväksemme

- työllisyystilanne molempien perheemme aikuisten osalta näyttää erittäin hyvältä

- tunnistamme perheessä vallitsevat ongelmat ja osaamme hakea niihin tarvittaessa apua ennen kuin ne pahenevat

- meillä on ympärillä paljon ystäviä

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:38"]

Miksi viitsit palstailla täällä kaiken rahvaan seassa?

[/quote]

Täällä on paljon mielenkiintoisia keskusteluja aiheista, joista voi keskustella ilman että omalla taustalla on merkitystä tai se edes tulee esiin millään lailla.

ap

silti sun pitää omasta asemastasi meuhkata. Olet ehkä uusrikas, jonka pitää huutaa toreilla ja turuilla kuinka rikas puolisosi onkaan. Muista myös sinä kerätä rahaa eläkepäiviä varten, ettei miehesi ota uusintakierrosta kun saa 5-kympin villityksen. Sitä näkee myös pajon eliitissäkin.

-yleistäminen on niin kivaa

 ".....koska lähtökohtani ja elämänpiirini ovat niin eri tasolla, kuin tämän palstan ns. normikirjoittajilla..." (AP:n aloitusviesti)

Mistä kykenet päättelemään palstan ns. normikirjoittajien (ush..!) lähtökohdat ja elämänpiirin tasot?

(Minä en kykene. Ja olen HYVIN tasokas, jo isovanhempani olivat.)

Raha ja luksus elämä. Voi kun tietäisitte, miten surullisia tarinoita rahan takana olevilla perheillä olisi kerrotavana. Mutta näistä vaietaan, että säilytetään ulkokuori ja mammonalla ostettu status. Tiedän surullisia, epäinhimillisiä tarinoita ja paljon, kun raha arvottaa kaiken. Naisen on näytettävä ikinuorelta, lasten on oltava koulutettuja, jokaisen on oltava menestyjä tässä yhteisössä, sinne ei luusereita kaivata. Se on kylmä ja yksinäinen maailma, siellä ei armoa tunneta. Naiset juoksevat plastiikkakirurgilla ja itkevät itsensä uneen harva se ilta. Mies tekee mitä haluaa, koska rahamiehet ovat etuoikeutettuja tekemään mitä tahansa. Muutama hyvä kirja on kaiken kansan käsiin laskettu sitä kautta, että joku ihminen on uskaltanut rohkeasti puhua epäinhimillisestä osastaan. Nämähän ovat olleet yleensä tätä rohkeampaa nuorta sukupolvea. Naisen osa on pitää suunsa kiinni ja näkyä sopivasti. Tässä teille hyvät palstan lukijat todellista kuplaa. En tiedä käykö kateeksi.

Ehdottomasti ap:n asemasta tekee kadehdittavan se,että ystävät ovat keskimääräistä paremman näköisiä.

Koulutetut isovanhemmat..

Esim. omien vanhempieni ikäluokasta alle 10% on korkeakoulutettuja. Lapsuuteni 70-luvun helsinkiläisessä virkamiesperheessä oli turvallista ja mukavaa, käytiin ulkomailla, shoppailtiinkin, vanhemmat vei teatteriin, Lintsille, museoihin, Oopperaankin useita kertoja. Ei raha-, alkoholi- tai mielenterveysongelmia.

Vanhemmat ovat aina tukeneet ja kannustaneet, paitsi henkisesti myös taloudellisesti. Nyt ovat iäkkäitä, mutta hyväkuntoisia kun ovat ikänsä tunnnollisesti myös itseään hoitaneet. Lastenlasten jokaikiset synttärit, nimpparit ja joulut juhlitaan yhdessä. Itse uskon olevani hyväosainen ja korkeastikoulutettu pitkälti juuri omien vanhempieni ansiosta. Myös akateemisesti koulutetulla miehelläni on vastaava tausta.

Että ihan vain vastauksena sille, joka ihmetteli isovanhempien merkitystä.

Minäkin elän kuplassa. Asun ulkomailla ja ystäväpiirini koostuu hyvin samankaltaisessa elämäntilanteessa olevista ihmisistä. Osa on paikallisia, osa on muualta tulleita, kuten minä ja miehenikin. Kaikilla on suunnilleen samanlainen koulutustausta, tulotaso, samanikäiset lapset ja monilla samat harrastuksetkin.

Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole juurikaan kosketuspintaa sen enempää itseäni huomattavasti paremmin tai huonommin toimeentulevien elämään täällä, eikä Suomessa. En pidä itseäni sen parempana tai huonompana ihmisenä kuin ketään muutakaan, en vain tiedä, miten ja missä luontevasti tutustua hyvin erilaisista piireistä tuleviin ihmisiin. Sitä tarkoitan kuplassa elämisellä.