Lue keskustelun säännöt.
Harkitkaa tarkasti kenen kanssa teette lapsen
30.12.2020 |
Sillä on todella kauaskantoisia seurauksia elämäänne. Vaikka olisitte kuinka rakastuneita, niin miettikää millaiset geenit lapsi saa. Toinen tärkeä asia on raha. Onko teillä mahdollisuus tarjota lapselle hyvä elämä ilman puutetta, vaikka eroasitte?
Kommentit (60)
Valitettavasti lapseni on perinyt minulta äkkipikainen luonteen jolloin otamme yhteen tuon tuostakin. Olemme liiankin samanlaisia... Ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se auttaa, että valitsen mieheni tarkkaan jos olen itse se, jolta lapsi perii huonot geenit. Mulle on käynyt näin. Mies on valittu huolella, mutta nyt omia lapsia katsellessani olen tajunnut, että minulla on ollut koko ikäni ongelmia. Mm. lukihäiriö, joka on jäänyt vaan huomaamatta. Tän päivän seula on noissa asioissa hieman tarkempi, niin kolmas lapsi jäi siihen kiinni ja sen jälkeen huomasin, että kaikki lapseni on jollain tapaa viallisia ja minussa on itsessäni ne samat viat. Yksi lapsista (19v.) on juuri aloittanut "aspergertestit".
Tän päivän nuoret varmasti osaa tälläsiä asioita harkita kun netti tuuttaa joka suunnasta kuinka lapsia ei kannata tehdä ja jos tekee niin blaa blaa, mutta ei silloin kun minä olin miestä etsimässä lapsia tekemässä, mitään nettiä ollut. Silloin oppi otettiin omasta ja naapurien perheestä. Maailma muuttuu.
Monet nuoret vauvakuumeiset naiset myöskin ottaa sen ekan ihanan, komean uroksen mikä vastaan tulee. Ei siinä mitään harkintaa käytetä. Luonto on varmaan tarkoituksella asian näin järjestänyt. Ei kaikkea tehdä järjellä, vietit vie meitä edelleen, vaikka ei tahtoiskaan. Hormonit jyllää jne.
Täysin samaa mieltä ap:n kanssa.
Olen itse tavannut viimeksi biologisen isäni, kun olin 18-vuotias ja sitä ennen, kun olin 11-vuotias. Olen kasvanut aikuiseksi ilman isää ja se näkynyt mitä vanhemmaksi olen tullut. Pelkäsin muun muassa nuorena miehiä ja en luota ihmisiin. Minut kasvatti rappioalkoholisti äiti. Elämä oli kurjaa ilman tukiverkkoa. Biologisen isän puolelta sukulaiset eivät pitäneet yhteyttä muutoin kuin lähettämällä syntymäpäivä ja joulukortit. Alkoholisti äidin sukulaiset puolestaan eivät olleet tekemisissä keskenään laisinkaan. Biologinen isäni on ilmaissut halunsa tavata ja sopia nyt, kun olen jo 34-vuotias!? Tässä vaiheessa elämää se juna meni jo. Onneksi puolisoni isä on aina ollut hyvä minua kohtaan.
En toivo yhdellekään lapselle samaa. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja tukiverkon. Pieni 7-vuotias lapsi ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään saati biologisesta äidistään. Miettikää, kun teette lapsia!
Yritän pärjätä elämässä kirjoitti:
Täysin samaa mieltä ap:n kanssa.
Olen itse tavannut viimeksi biologisen isäni, kun olin 18-vuotias ja sitä ennen, kun olin 11-vuotias. Olen kasvanut aikuiseksi ilman isää ja se näkynyt mitä vanhemmaksi olen tullut. Pelkäsin muun muassa nuorena miehiä ja en luota ihmisiin. Minut kasvatti rappioalkoholisti äiti. Elämä oli kurjaa ilman tukiverkkoa. Biologisen isän puolelta sukulaiset eivät pitäneet yhteyttä muutoin kuin lähettämällä syntymäpäivä ja joulukortit. Alkoholisti äidin sukulaiset puolestaan eivät olleet tekemisissä keskenään laisinkaan. Biologinen isäni on ilmaissut halunsa tavata ja sopia nyt, kun olen jo 34-vuotias!? Tässä vaiheessa elämää se juna meni jo. Onneksi puolisoni isä on aina ollut hyvä minua kohtaan.En toivo yhdellekään lapselle samaa. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja tukiverkon. Pieni 7-vuotias lapsi ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään saati biologisesta äidistään. Miettikää, kun teette lapsia![/quote
Olen siis tavannut muutamia yksittäisiä kertoja isäni. Häntä ei isyys kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
entä jos itsellä on huono geeniperimä, niin auttaako jos hankkii kumppanin jolla on hyvät geenit? kun on löytänyt riittävän isotuloisen, niin pystyykö ulkonäön perusteella päättelemään että on hyvät geenit mahdollisella isäehdokkaalla.
Ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä kuin koulutuksella (linkittyy varallisuuteen ja älykkyyteen) ja terveydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tulit sitten av-mammoille kertomaan :-D
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaa, että valitsen mieheni tarkkaan jos olen itse se, jolta lapsi perii huonot geenit. Mulle on käynyt näin. Mies on valittu huolella, mutta nyt omia lapsia katsellessani olen tajunnut, että minulla on ollut koko ikäni ongelmia. Mm. lukihäiriö, joka on jäänyt vaan huomaamatta. Tän päivän seula on noissa asioissa hieman tarkempi, niin kolmas lapsi jäi siihen kiinni ja sen jälkeen huomasin, että kaikki lapseni on jollain tapaa viallisia ja minussa on itsessäni ne samat viat. Yksi lapsista (19v.) on juuri aloittanut "aspergertestit".
Tän päivän nuoret varmasti osaa tälläsiä asioita harkita kun netti tuuttaa joka suunnasta kuinka lapsia ei kannata tehdä ja jos tekee niin blaa blaa, mutta ei silloin kun minä olin miestä etsimässä lapsia tekemässä, mitään nettiä ollut. Silloin oppi otettiin omasta ja naapurien perheestä. Maailma muuttuu.
Monet nuoret vauvakuumeiset naiset myöskin ottaa sen ekan ihanan, komean uroksen mikä vastaan tulee. Ei siinä mitään harkintaa käytetä. Luonto on varmaan tarkoituksella asian näin järjestänyt. Ei kaikkea tehdä järjellä, vietit vie meitä edelleen, vaikka ei tahtoiskaan. Hormonit jyllää jne.
Voimia sinulle tosi paljon. Älä syyllistä itseäsi, et voinut näitä asioita tietää. Tärkeintä on, että pidät itsestäsi hyvää huolta, jotta jaksat tukea lapsiasi. Muista myös, että jokaisella meillä on oma elämä ja omat opittavat asiat, myös lapsillasi niinkuin sinulla. Se miten näet maailman määrää sen minkälaisen elämän saat täällä maan päällä. Keskity pieniin hyviin asioihin niin saat niistä voimaa mennä eteenpäin ja elämä tuntuu helpommalta♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka suvussa on mt-ongelmia ja neuropsyk ongelmia. Niin puhdasta sukua ette löydä, ettei teidän lapsillenne voisi sellainen geeni hypätä sukupolvien takaa.
Totta kai niin voi käydä, mutta jos isällä on jokin juttu mikä vaikuttaa vanhemmuuteen, niin haitat on moninkertaiset verrattuna siihen, että jossain kauempana on sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Minun lasteni isällä on ylempi kk-tutkinto, hyvä työ, ei riippuvuuksia, riittävästi omaisuutta. Olimme yhdessä 10 v ennen lasta, eli tuntemisestakaan se ei ollut kiinni.
Mutta silti kaikki meni v*tuiks. Niin avioliiton kuin lapsen kannalta.
Elämä voi olla arvaamatonta ja voihan ne geenit jostain kauempaakin hypätä, mitkä vaikuttaa lapsen selviytymiseen. Mutta jos on valinnut järkevästi lapsen isän, niin enempää ei oikein voi tehdä. Silti elämässä voi tietenkin tapahtua kaikenlaista, onnettomuuksia, sairauksia yms. eli elämää ei siinä mielessä voi suunnitella. Ei kuitenkin tartte hankkia tarkoituksella vaikeuksia kuten valita isää, joka ei isän tehtävästä selviä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Vaikka toive lapsesta olisi kova, koettakaa miettiä tarkkaan kenen kanssa sen lapsen hankkii. Mulla 2 kaveria jotka hankkivat lapset täysin väärien miesten kanssa (toinen oikeasti vaarallinen raivohullu psykopaatti ja toinen paha alkoholisti), ja myönsivät itsekin että "väärä isävalinta tuli, mutta kun halusin sen lapsen nyt". Erot tuli lähes heti lapsien synnyttyä, kauheat tappelut yms. Nyt ovat niihin miehiin aina (tavalla tai toisella) lapsen kautta yhteydessä. Puhumattakaan siitä, minkälaisia vaikutteita toiselle lapsista tulee isänsä kautta, kun isä pyrkii manipuloimaan äitiä vastaan. Toistan itseäni mutta vaikka lapsen haluaisi kannattaa miettiä mitä sen lapsenkin on koettava sen mahdollisen isäehdokkaan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaa, että valitsen mieheni tarkkaan jos olen itse se, jolta lapsi perii huonot geenit. Mulle on käynyt näin. Mies on valittu huolella, mutta nyt omia lapsia katsellessani olen tajunnut, että minulla on ollut koko ikäni ongelmia. Mm. lukihäiriö, joka on jäänyt vaan huomaamatta. Tän päivän seula on noissa asioissa hieman tarkempi, niin kolmas lapsi jäi siihen kiinni ja sen jälkeen huomasin, että kaikki lapseni on jollain tapaa viallisia ja minussa on itsessäni ne samat viat. Yksi lapsista (19v.) on juuri aloittanut "aspergertestit".
Tän päivän nuoret varmasti osaa tälläsiä asioita harkita kun netti tuuttaa joka suunnasta kuinka lapsia ei kannata tehdä ja jos tekee niin blaa blaa, mutta ei silloin kun minä olin miestä etsimässä lapsia tekemässä, mitään nettiä ollut. Silloin oppi otettiin omasta ja naapurien perheestä. Maailma muuttuu.
Monet nuoret vauvakuumeiset naiset myöskin ottaa sen ekan ihanan, komean uroksen mikä vastaan tulee. Ei siinä mitään harkintaa käytetä. Luonto on varmaan tarkoituksella asian näin järjestänyt. Ei kaikkea tehdä järjellä, vietit vie meitä edelleen, vaikka ei tahtoiskaan. Hormonit jyllää jne.Voimia sinulle tosi paljon. Älä syyllistä itseäsi, et voinut näitä asioita tietää. Tärkeintä on, että pidät itsestäsi hyvää huolta, jotta jaksat tukea lapsiasi. Muista myös, että jokaisella meillä on oma elämä ja omat opittavat asiat, myös lapsillasi niinkuin sinulla. Se miten näet maailman määrää sen minkälaisen elämän saat täällä maan päällä. Keskity pieniin hyviin asioihin niin saat niistä voimaa mennä eteenpäin ja elämä tuntuu helpommalta♥️
Moni asperger on elämässään päässyt varsin pitkälle. Eikös Tuomas Enbuske ole myös asperger, ei sekään nyt ihan epäonnistunut ole. Kaikki ovat jotenkin viallisia vaikkei diagnoosia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksajaluokan ei kannata meillä lisääntyä. -Tyhjätaskun ja loisen ja rikollisen ja kiusaajan kannattaa lisääntyä täällä. Sama juttu on myös jos tulee ulkomailta tänne. Jos on rikas, niin silloin on sama missä asuu, raha riittää ratkaisemaan. Mutta suomalaiselle byrokratialle ei mahda silloinkaan yleensä mitään.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Maksajaluokan ei kannata meillä lisääntyä. -Tyhjätaskun ja loisen ja rikollisen ja kiusaajan kannattaa lisääntyä täällä. Sama juttu on myös jos tulee ulkomailta tänne. Jos on rikas, niin silloin on sama missä asuu, raha riittää ratkaisemaan. Mutta suomalaiselle byrokratialle ei mahda silloinkaan yleensä mitään.
Tästä huolimatta tilastollisesti enemmän lapsia saavat koulutetut ja hyväosaiset, vähemmän huono-osaiset ja vähän koulutetut. Ihmiset luulevat aina että tämä on toisinpäin ja että "roska'väki" lisääntyy hallitse'mattomasti. Mutta niin ne tilastot vain kumoavat monta "varmaa tietoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpa joku olis takonut tällaista järkeä minuun reilu 10 v sitten
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vaikka toive lapsesta olisi kova, koettakaa miettiä tarkkaan kenen kanssa sen lapsen hankkii. Mulla 2 kaveria jotka hankkivat lapset täysin väärien miesten kanssa (toinen oikeasti vaarallinen raivohullu psykopaatti ja toinen paha alkoholisti), ja myönsivät itsekin että "väärä isävalinta tuli, mutta kun halusin sen lapsen nyt". Erot tuli lähes heti lapsien synnyttyä, kauheat tappelut yms. Nyt ovat niihin miehiin aina (tavalla tai toisella) lapsen kautta yhteydessä. Puhumattakaan siitä, minkälaisia vaikutteita toiselle lapsista tulee isänsä kautta, kun isä pyrkii manipuloimaan äitiä vastaan. Toistan itseäni mutta vaikka lapsen haluaisi kannattaa miettiä mitä sen lapsenkin on koettava sen mahdollisen isäehdokkaan takia.
Samaa olen miettinyt yhden minulle läheisen lapsen kannalta. Niin paljon kärsimystä isän takia.
Minä hölmö menin läheisriippuvaisen kanssa naimisiin ja nyt se takertuu lapseemme kynsin ja hampain. Kamalan mustasukkainen meidän yhteisestä lapsesta. Muutenkin sillä on masennusta, sekavuutta ja mitä kaikkea. Sukurasitteena vielä alzheimer.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vaikka toive lapsesta olisi kova, koettakaa miettiä tarkkaan kenen kanssa sen lapsen hankkii. Mulla 2 kaveria jotka hankkivat lapset täysin väärien miesten kanssa (toinen oikeasti vaarallinen raivohullu psykopaatti ja toinen paha alkoholisti), ja myönsivät itsekin että "väärä isävalinta tuli, mutta kun halusin sen lapsen nyt". Erot tuli lähes heti lapsien synnyttyä, kauheat tappelut yms. Nyt ovat niihin miehiin aina (tavalla tai toisella) lapsen kautta yhteydessä. Puhumattakaan siitä, minkälaisia vaikutteita toiselle lapsista tulee isänsä kautta, kun isä pyrkii manipuloimaan äitiä vastaan. Toistan itseäni mutta vaikka lapsen haluaisi kannattaa miettiä mitä sen lapsenkin on koettava sen mahdollisen isäehdokkaan takia.
No se vauvakuume on pakkomielle, ei siinä paljoa järki paina. Vauvantekohalut ne on hiirelläkin, eikä sillä ole valinnanvaraa - lapset tehdään sen miehen kanssa, jonka sattuu saamaan, jos edes saa. Ja mitäs sitten tehdään, kun se vauvakuume iskee naiseen, jolla on aadeehoodeet, alkoholismit ja skitsofreniat omassa suvussa? Sanotaan, että nyt vaan kannat sen lapsettomuuden taakan, kun sun lapsesta tulis kuitenkin hankala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Minun lasteni isällä on ylempi kk-tutkinto, hyvä työ, ei riippuvuuksia, riittävästi omaisuutta. Olimme yhdessä 10 v ennen lasta, eli tuntemisestakaan se ei ollut kiinni.
Mutta silti kaikki meni v*tuiks. Niin avioliiton kuin lapsen kannalta.
Kyllä osa ihmisistä voi olla uskomattoman sokeita kumppaninsa huonoille puolille vaikka olisi ollut vuosiakin yhdessä. Tai ainakaan eivät jotenkin osaa nähdä sitä miten jotkut kahdenkeskeisessä arjessa vielä ihan siedettävät luonteenpiirteet tai tavat eivät tule sitä olemaan kun eletään lapsiperheen arkea.
Oi, lapsiperheen arki oli oikein hyvää. Isän hän oli harvinaisen aktiivinen ja osallistuva. Ei siinä mitään.
Se, mitä en osannut nähdä, oli kaikki se paska mitä avioero toi mukanaan.
Mitä varten erositte?
Samaa mieltä ap:n kanssa. Tärkeintä on että molemmilla vanhemmilla on ylemmän keskitason tai parempi palkka ja normaali 8-16 työaika.
Noilla pääsee jo pitkälle, ilman että kummankaan tarvitsee vetää mitään loista perässään, ajallista tai rahallista panosta ajatellen.
Älkää ikinä tehkö lapsia laiskan miehen kanssa joka vaatii joka kerta kunnon yöunet.