Lue keskustelun säännöt.
Harkitkaa tarkasti kenen kanssa teette lapsen
30.12.2020 |
Sillä on todella kauaskantoisia seurauksia elämäänne. Vaikka olisitte kuinka rakastuneita, niin miettikää millaiset geenit lapsi saa. Toinen tärkeä asia on raha. Onko teillä mahdollisuus tarjota lapselle hyvä elämä ilman puutetta, vaikka eroasitte?
Kommentit (60)
entä jos itsellä on huono geeniperimä, niin auttaako jos hankkii kumppanin jolla on hyvät geenit? kun on löytänyt riittävän isotuloisen, niin pystyykö ulkonäön perusteella päättelemään että on hyvät geenit mahdollisella isäehdokkaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, harkitsin todella tarkkaan. Enkä ole katunut. On ollut todella upea isä ja sen lisäksi hyvä kumppani ja edelleen mies joka on sekä paras ystäväni että rakastajani.
Sama täällä. Olimme yhdessä monta vuotta ennen lapsia, tutustuimme hyvin ja elimme arkea, joten miehen todellinen luonne oli minulle selkeä. Tutustuin myös hänen sukulaisiinsa ja ystäviinsä, joten tiesin nekin asiat. Lapset ovat jo teinejä ja olemme vieläkin miehen kanssa parhaimmat ystävykset.
Tuo on minustakin hyvä paikka katsoa että millainen ihminen on. Kaverit voi valita joten niistä näkee että millaisten ihmisten kanssa viihtyy. Sukulaisia taas ei voi valita joten niistä näkee miten tulee toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.
Hmmm. Minun lasteni isällä on ylempi kk-tutkinto, hyvä työ, ei riippuvuuksia, riittävästi omaisuutta. Olimme yhdessä 10 v ennen lasta, eli tuntemisestakaan se ei ollut kiinni.
Mutta silti kaikki meni v*tuiks. Niin avioliiton kuin lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Jos jo syntyessään voisi tilata "unelmiensa elämä" paketin, se olisikin.
Elämässä pitää sopeutua. Ihmiset sairastuu, jotkut kuolee, menetetään työpaikkoja, tulee taloudellista ahdinkoa. Joskus tulee sota ja nälkä. Lapsiakin syntyy tahattomasti. Sitten pitää vain sopeutua. Uusi elämä on toivottu lahja, jos äiti haluaa lapsen pitää.
Onneksi asumme maassa, jossa yhteiskunnan tuki on suurta: yksinhuoltajakin pärjää. Ei ole pakko sietää juoppoa, pettävää tai väkivaltaista miestä.
Lapsia syntyy pakolaisleireille telttaan, ei ole päiväannosta enempää ruokaa. Suomessa on maailman paras terveydenhuolto. Voi sanoa, että jokainen suomalaislapsi saa jo syntyessään enemmän, kuin suurin osa maailman lapsista.
Joskus pitäisi muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota on ympärillä. Terveydenhuollosta, neuvoloista, äitiyspakkauksista, erilaisista tukiverkostoista, joita äideille tarjotaan. On lastensuojelu, joka pyrkii viimeiseen asti pitämään lapset kotona. Jos haluaa ottaa vastaan apua, sitä kyllä Suomessa tarjotaan.
Minä olen yksinhuoltaja. Jo ennen kuin lapsi sai alkunsa, tiesin, että lapseltani ei tulisi koskaan puuttumaan mitään: ei rakkautta, eikä ruokaa. Siinä on jo paljon: enemmän kuin suurimmalla osalla maailman lapsista.
Vierailija kirjoitti:
entä jos itsellä on huono geeniperimä, niin auttaako jos hankkii kumppanin jolla on hyvät geenit? kun on löytänyt riittävän isotuloisen, niin pystyykö ulkonäön perusteella päättelemään että on hyvät geenit mahdollisella isäehdokkaalla.
On yleensä helppo tunnistaa miehet joiden äo on viidenkymmenen luokkaa. Googlesta löytyy eri maiden keskimääräinen äo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Minun lasteni isällä on ylempi kk-tutkinto, hyvä työ, ei riippuvuuksia, riittävästi omaisuutta. Olimme yhdessä 10 v ennen lasta, eli tuntemisestakaan se ei ollut kiinni.
Mutta silti kaikki meni v*tuiks. Niin avioliiton kuin lapsen kannalta.
Kyllä osa ihmisistä voi olla uskomattoman sokeita kumppaninsa huonoille puolille vaikka olisi ollut vuosiakin yhdessä. Tai ainakaan eivät jotenkin osaa nähdä sitä miten jotkut kahdenkeskeisessä arjessa vielä ihan siedettävät luonteenpiirteet tai tavat eivät tule sitä olemaan kun eletään lapsiperheen arkea.
Vaikeaa etukäteen arvioida miten paljon geeniperimä vaikuttaa kys. yksilöön.
Olin lapseton, keski-ikää lähestyvä nainen, ja valitsin puolisoksi ja lapsen isäksi samanikäisen, hieman hitaan ja lapsena erityistä tukea saaneen vapaana olevan miehen. Lapsesta tuli onneksi älykäs, hyvin pärjäävä ja sosiaalinen. Pituuden peri isältään, onneksi ei älyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sinä ja valittu puoliso olisitte minkälaisia valioyksilöitä, lapsella ja lapsen elämässä voi silti ilmetä kaikenlaista ongelmaa. Ja toisaalta huonoista lähtökohdista ja "huonoilla" geeneillä voi elää ihan hyvän elämän.
Aina ei voi tietää miksi mies on sellainen kuin on. Taustalla ei aina ole välttämättä huonot geenit. Mies on voinut vaikka lapsena lyödä päänsä jonka takia hänellä on ADHD tai jotain muita häiriöitä. Mutta samaa mieltä olen AP:n kanssa että asiaa on hyvä miettiä. Valitettavan moni ongelma kulkee perimän mukana. Itse olen jo sen ikäinen mies ettei taida edes lapsia olla enää tulossa joten ei tarvitse tätä valintaa miettiä että olisko omat geenit riittävän hyvät laittaa eteenpäin; sen verran haastavaa on ollut sopeutua tähän maailmaan, eikä vieläkään ole oikeen selvillä mikä mussa on vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt äiti kirjoitti:
Tuo geeniperimä on tosi tärkeä tiedostaa. Esim. add ja adhd ovat periytyviä ja etenkin jos näitä on molempien vanhempien suvussa. Lapsellani on ADD ja hän on päihteiden käyttäjä, ei ammattia eikä käy töissä, ei siivoa kotiaan, raha-asiat täysin rempallaan. Jos tällaisen kärsimys näytelmän voit estää niin tee se, suosittelen itsesi ja lapsen kannalta, elämä on yjtä kärsimystä hänellekin.
No isälläni oli luultavasti add, mulla on add ja lapsellani on add. Sukuni on täynnä luovilla aloilla menestyneitä ihmisiä, joiden elämä on täyttä. Meillä on aika korkea kongnitiivinen kapasiteetti, minkä avulla kompensoimme add:n haittoja ja hyödynnämme vahvuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti kirjoitti:
Tuo geeniperimä on tosi tärkeä tiedostaa. Esim. add ja adhd ovat periytyviä ja etenkin jos näitä on molempien vanhempien suvussa. Lapsellani on ADD ja hän on päihteiden käyttäjä, ei ammattia eikä käy töissä, ei siivoa kotiaan, raha-asiat täysin rempallaan. Jos tällaisen kärsimys näytelmän voit estää niin tee se, suosittelen itsesi ja lapsen kannalta, elämä on yjtä kärsimystä hänellekin.
Eikö tuohon ole lääkettä? Miksi lapsi on alunperin lähtenyt käyttämään päihteitä? Kuulostaa siltä, että lapsi tarvitsee paljon tukea nyt. Pystytkö sinä tukemaan lastasi päihderiippuvuudessa ja elämänhallinnassa?
En ole kommentoimasi, mutta ADD sen verran tuttu, että eipä siinä auta hyvä vanhemmuuskaan eikä lääkkeet, koska koulumaailmasta ja kaikkialta tulee viesti, ettet pärjää. Helposti joutuu myös kiusatuksi. Tämä on se todellisuus, vaikka kaikkensa tekisi.
Kaikki ovat hyviä jossain. Lapselle pitäisi etsiä harrastus, jossa lapsi on hyvä ja löytäisi sieltä kavereita. Joskus harrastuksen etsiminen on kiven takana.
Eipä sillä yhdellä tai useammallakaan harrastuksella pitkälle pötkitä. Kaikki ei ole tietenkään toivotonta, mutta kyllä ADD on hyvin hankala sairaus, vaikka perusasiat olisi hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla ja kotoa saisi kaiken tarvittavan tuen, terapiat, lääkkeet ja varauksettoman rakkauden.
Surullista on sekin, että muut ihmiset kuvittelevat vanhemmuudessa olevan vikaa, vaikka kyse on neuropsykiatrisesta sairaudesta. Mutta tietysti hyvä tausta ja koti auttaa selviytymään paremmin ADD:stakin, kun osataan hakea apua ja on varaa hankkia sitä vaikka yksityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Minun lasteni isällä on ylempi kk-tutkinto, hyvä työ, ei riippuvuuksia, riittävästi omaisuutta. Olimme yhdessä 10 v ennen lasta, eli tuntemisestakaan se ei ollut kiinni.
Mutta silti kaikki meni v*tuiks. Niin avioliiton kuin lapsen kannalta.
Kyllä osa ihmisistä voi olla uskomattoman sokeita kumppaninsa huonoille puolille vaikka olisi ollut vuosiakin yhdessä. Tai ainakaan eivät jotenkin osaa nähdä sitä miten jotkut kahdenkeskeisessä arjessa vielä ihan siedettävät luonteenpiirteet tai tavat eivät tule sitä olemaan kun eletään lapsiperheen arkea.
Oi, lapsiperheen arki oli oikein hyvää. Isän hän oli harvinaisen aktiivinen ja osallistuva. Ei siinä mitään.
Se, mitä en osannut nähdä, oli kaikki se paska mitä avioero toi mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitäisi muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota on ympärillä. Terveydenhuollosta, neuvoloista, äitiyspakkauksista, erilaisista tukiverkostoista, joita äideille tarjotaan. On lastensuojelu, joka pyrkii viimeiseen asti pitämään lapset kotona. Jos haluaa ottaa vastaan apua, sitä kyllä Suomessa tarjotaan.
Minä olen yksinhuoltaja. Jo ennen kuin lapsi sai alkunsa, tiesin, että lapseltani ei tulisi koskaan puuttumaan mitään: ei rakkautta, eikä ruokaa. Siinä on jo paljon: enemmän kuin suurimmalla osalla maailman lapsista.
Se on ihan totta, varhaislapsuuden oloja voi helpottaa tukijärjestelmin ja näin auttaa lasta, äiti ja perhettä, mutta itse geeniperimää ei voi parantaa tukijärjestelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä rakastui ja raskautui pikavauhtia, miesystävän vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä, eikä mies ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, koska olivat miehen mukaan " hulluja". Kävi ilmi että molemmilla vanhemmilla pahoja mielenterveysongelmia, toisella skitsofrenia, myös miehen kahdella sisaruksella. Nyt kaverin teini- ikäiseksi kasvaneella diagnosoitu skitsofrenia.
Väsynyt äiti kirjoitti:
Tuo geeniperimä on tosi tärkeä tiedostaa. Esim. add ja adhd ovat periytyviä ja etenkin jos näitä on molempien vanhempien suvussa. Lapsellani on ADD ja hän on päihteiden käyttäjä, ei ammattia eikä käy töissä, ei siivoa kotiaan, raha-asiat täysin rempallaan. Jos tällaisen kärsimys näytelmän voit estää niin tee se, suosittelen itsesi ja lapsen kannalta, elämä on yjtä kärsimystä hänellekin.
Minulla ja miehelläni on ADD ja tuo on kyllä yksi syy miksi lapsia en ole halunnut, en halua pistää ns. pahaa kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, harkitsin todella tarkkaan. Enkä ole katunut. On ollut todella upea isä ja sen lisäksi hyvä kumppani ja edelleen mies joka on sekä paras ystäväni että rakastajani.
Sama täällä. Olimme yhdessä monta vuotta ennen lapsia, tutustuimme hyvin ja elimme arkea, joten miehen todellinen luonne oli minulle selkeä. Tutustuin myös hänen sukulaisiinsa ja ystäviinsä, joten tiesin nekin asiat. Lapset ovat jo teinejä ja olemme vieläkin miehen kanssa parhaimmat ystävykset.
Tuo on minustakin hyvä paikka katsoa että millainen ihminen on. Kaverit voi valita joten niistä näkee että millaisten ihmisten kanssa viihtyy. Sukulaisia taas ei voi valita joten niistä näkee miten tulee toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.
Sukulaisista näkee geeniperimän. Suku joka on täynnä alkoholisteja kantaa todennäköisesti geeniä siihen, vaikka isä olisikin raitis.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä rakastui ja raskautui pikavauhtia, miesystävän vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä, eikä mies ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, koska olivat miehen mukaan " hulluja". Kävi ilmi että molemmilla vanhemmilla pahoja mielenterveysongelmia, toisella skitsofrenia, myös miehen kahdella sisaruksella. Nyt kaverin teini- ikäiseksi kasvaneella diagnosoitu skitsofrenia.
Skitsofrenia periytyy ja olen tätä kyllä miettinyt, että toivottavasti ei näy lapsenlapsissa tuo isän suvusta tuleva geeniperimä (isällä ei ole skitsofreniaa).
Minun ADD lapseni on jo aikuisiässä, siihen aikaan kun hän syntyi ei ollut samanlaista lääketieteellistä ja neurologista tukea kuin nykyään ja itse en tiennyt tällaisista asioista mitään. Jos olisin tämän, mitä nyt tiedän, tiennyt nuorena niin nyt olisi yksi onneton ja syrjäytynyt ihminen vähemmän tässä maailmassa.
Joka suvussa on mt-ongelmia ja neuropsyk ongelmia. Niin puhdasta sukua ette löydä, ettei teidän lapsillenne voisi sellainen geeni hypätä sukupolvien takaa.
Mistään unelmaelämästä ei ole kyse, vaan siitä, että tietyt asiat voi nähdä ennalta. Jos itsellä ja isällä ei ole ammattia eikä kykyä huolehtia lapsesta taloudellisesti tai vaikka päihdeongelman takia, niin lapsen eväät elämään ovat kovin heikot.