Jos jotkut ihmiset on tarkoitettu toisilleen,
niin he jossain elämänsä vaiheessa päätyvät yhteen, vaikka eivät itse tekisi mitään erityisiä ratkaisuja asiaa vauhdittaakseen. Mä uskon näin. Uskooko muut?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 18:04"]No omalla kohdallani ainakin tuntuis siltä.
[/quote]
Mulla kans :)
Minun ja mieheni elämät olivat melkein kohdanneet monta kertaa, mutta ei kuitenkaan. Meillä on yhteisiä tuttuja ja sukulaisiakin samalla suunnalla. Kuitenkin kohdattiin vasta sitten, kun kumpaakin oli elämä opettanut kovalla kädellä. Se yhteenkuuluvuudentunne ja syvä luottamus syntyi heti. Uskon kuitenkin, että ilman kolhujani en olisi osannut arvostaa tuota miestä aiemmin
Kyllä uskon näin. Jälkikäteen ajateltuna kohtalo on ohjannut tiettyyn suuntaan, tietyn ihmisen luo. Joskus jos on yrittänyt tehdä muita päätöksiä niin ne on kariutuneet ihan oudoista syistä vaikka on tehnyt kaikkensa niiden onnistumiseksi. Siksi olen fatalisti ja annan elämän viedä:)
Uskon. Samalla uskon, että kohtalo ei koskaan puno sellaisia suunnitelmia, että sielunkumppanien yhteensaattaminen vaatii perheiden hajottamista. Uskon myös, että sielunkumppaninkin kanssa täytyy tehdä töitä parisuhteen säilymisen eteen. Joka käänteessä on kannettava vastuunsa. Uskon, että kohtalo ei halua tarjota vastuuttomille ihmisille yhtään mitään, kaikkein vähiten sielunkumppania.
En. Ei ole mitään tuollaista tarkoitettuutta eikä päätymistä.
No omalla kohdallani ainakin tuntuis siltä.
kyllä mullakin on sellanen tunne että niin käy jos on käydäkseen, joku tän tarinan on kirjoittanut valmiiksi ja mä vain luen sitä
Ihan varmasti jotkut ihmiset on tarkoitettuja toisilleen. Ihmiset vaan niin usein ajautuvat parisuhteeseen väärien ihmisten kanssa, koska eivät rohkene kuunnella sisintään.
-ap
Kyllä mun oma tarina on niin satutarina tuon rakkaan mieheni kanssa, että olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Myös parisuhteet "väärien ihmisten" kanssa kuuluvat johonkin suurempaan käsikirjoitukseen kuten yleensäkin outojen ihmisten kohtaamiset.
Oudoilla ihmisillä tarkoitin ennestään toisille tuntemattomia =D. t: 6
En usko mihinkään korkeampiin voimin, Demeihin enkä Harlekiineihin, se aika meni 20 vuotta sitten.
Kohtalo yms. jutut ovat ihmisten keksimiä iltasatuja. Kun jotain selittämätöntä tapahtuu, vedotaan kohtaloon, jumalaan, mihin vain, kunhan vain elämään saataisiin vähän "romanttista" väriä. Bullshit sanon minä. Samaa potaskaa kuin "sielunkumppanit" ja " rakkaus ensisilmäyksellä", joka siis on vain himoa (mutta tätähän ei ihmiset myönnä, koska himon tunteminen vierasta kohtaan on olevinaan väärin..).
Kyllä, olen rakastunut ja rakastanut, mutta tuo kohtalohömppä on vain jotain niin naurettavaa harlekiini-satuilua että oksat pois.
Mulla ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä eikä sielunkumppanuutta, vaan onneksi se oikea :=). t:6
Ps. niitä oikeitakin voi muuten olla ihmiselle useita.
En usko. Juuri kukaan ei päätyisi juuri kenenkään kanssa minnekään, jos noin yleisesti ajateltaisiin olevan. Mutta on kyllä monenmoista selittämätöntäkin silti olemassa. Toi ei kuulu mielestäni siihen kategoriaan.
Drifterit yrittää puolustella ajelehtimistaan.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 18:18"]
Mulla ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä eikä sielunkumppanuutta, vaan onneksi se oikea :=). t:6
Ps. niitä oikeitakin voi muuten olla ihmiselle useita.
[/quote]
Ja vieläpä yhtä aikaa!
Mun ex ja minä oltiin luotuja toisillemme. Koko suhde oli täysin erilainen, kuin mikään muu mun parisuhteista. Sellaista toisen ymmärtämistä, lämpöä, avoimuutta ja rakkautta en ole koskaan kokenut sitä ennen tai jälkeen. Olin silloin vain liian nuori, kypsymätön, epävarmakin ja väkisin revin itseni irti suhteesta. En haikaile hänen perään enkä usko, että me nykyisinä kuuluisimme yhteen. Tämän takia uskon kuitenkin, että on ihmisiä, jotka on todellakin tarkoitettu toisilleen.
No mulle ainakaan ei ole tarkoitettu ketään.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 08:40"]
Uskon. Samalla uskon, että kohtalo ei koskaan puno sellaisia suunnitelmia, että sielunkumppanien yhteensaattaminen vaatii perheiden hajottamista. Uskon myös, että sielunkumppaninkin kanssa täytyy tehdä töitä parisuhteen säilymisen eteen. Joka käänteessä on kannettava vastuunsa. Uskon, että kohtalo ei halua tarjota vastuuttomille ihmisille yhtään mitään, kaikkein vähiten sielunkumppania.
[/quote]
Eli käytännössä uskot että kaikki elämäsi valinnat on suunnitellut joku muu ja sinä olet pelkkä pikkuinen sätkynukke jolla ei ole omaa tahtoa? Voisit samantien uskoa vaikkapa kristinuskon jumalaan, kristittyjenkin kuulee usein puhuvan "se oli tarkoitettu" jne. tyylisesti.
Miksi ihmisten on niin vaikeaa myöntää, että kaikki päätökset tehdään ihan itse, omassa pienessä päässä? Vai ollaanko sitä niin vastuuttomia, ettei haluta myöntää, että ei ole kohtaloa tai mitään tietoista "voimaa", joka suunnittelisi ihmisten elämät etukäteen?
Puhut vastuun kantamisesta, mutta samaan aikaan vetoat mystiseen "kohtaloon", joka "punoo" elämääsi, ilman sinun vaikutustasi. Et siis mitenkään halua kantaa vastuuta omasta elämästäsi, ja olet mielelläsi sätkynukke? Pärjäisit varmaan Pohjois-Koreassa näiden muiden "fatlistien" kanssa.