Lue keskustelun säännöt.
VL-äidit: haluatteko oikeasti niin monta lasta?
02.06.2014 |
Siis jos teillä olisi vapaus päättää (siis että uskonto ei kieltäisi ehkäisyä), hankkisitteko oikeasti vaikka 10 lasta? Kiinnostaa eikä lähipiirissä ole lestadiolaisia, niin ei mitään tietoa tästä :)
Kommentit (45)
Olisin halunnut enemmän kuin saatiin... Olisi ihana, jos olisi iso perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei terveys kestä isoa perhettä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 19:45"]Ihan keksittyjä juttuja täällä uskovaisista. Usko saa aikaan luottamuksen Jumalaan elämän kaikissa vaiheissa. Siitä uskon luottamuksesta seuraa että me haluamme ottaa vastaan kaikki lapset. Ei ole kyse mistään pakottamisesta eikä ukokohtaisesta "kiellosta" tai "käskystä". Se halu ottaa vastaan lapset on uskomisen hedelmä ja sen ymmärtää vain uskon kautta.
[/quote]
Puhu vain omasta puolestasi! Minä en allekirjoita tällaista omanapaista tekstiä, vaikka vl olen itsekin. Jumala ei käskenyt meidän olla kuin Ellun kanat ja tehdä sellaisia asioita, mikä tekee sairaaksi ja pahimmassa tapauksessa saa jättämään heitteille omat lapset. Jokainen määritelköön itse perhekokonsa, SE on Jumalan tahto. MIKÄÄN KOHTA RAAMATUSSA EI KÄSKE LISÄÄNTYMÄÄN RAJATTOMASTI. Jos et tätä ymmärrä, suosittelen lukemaan Raamattua. Olen kiitollinen ainokaisestani, ja jos meille vielä toinen suodaan, olemme siunattuja enemmällä kuin mitä olemme uskaltaneet toivoa. Joka minua sen vuoksi väittää epäuskoiseksi, ei tiedä mistä puhuu :)
t. Vl-äiti
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 20:39"]Todellakin olen halunnut ja olen onnellinen valinnassani.Elämä on 'rikkainta' juuri lasten vuoksi ja tietysti YKKÖSENÄ Usko sekä hyvä omatunto.Haluan olla kuuliainen Jumalanvaltakunnan neuvoille.En koe ollenkaan ahdistavana ajatusta isosta
perheestä.Kyllä Jumala pitää meistä hyvää huolta.Olen saanut Jumalalta enemmän kuin olen osannut pyytää.
[/quote]
Koita nyt ystävä kallis tajuta, että lapset eivät ole pääsylippusi taivaaseen. Se taas, miten kohtelet heitä, voi hyvinkin estää sen pääsyn. Pahaa tekee katsoa, kun vanhemmat käskevät sisarusten hoitaa vauvaa vaikka näiden kuuluisi saada mennä ja leikkiä rauhassa. Tai kun lapsi jää yksin murheidensa kanssa, kun vanhemmat eivät kerkeä juttelemaan.
Ihan huoletta hankkisin ainaki 8 lasta. Vielä ei oo yhtään vaikka toiveena ollut jo pitemmän aikaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole äiti, joten kysymys ei ollut suoranaisesti minulle osoitettu. Vastaan kuitenkin, koska olen äiti-ikäinen. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten halua yhtään lasta ja sitä kautta olen tyytyväinen osaani perheettömänä. Ystäväpiirissäni on muutama muukin, jotka ovat voineet ääneen sanoa, että miehettömyydessä on helpotus lapsettomuus. Monelle se toisaalta on tosi kipeä asia.
Jos kuitenkin taivaan Isä vielä ennen vaihdevuosia siunaa puolisolla ja sitä myöten lapsilla, olen valmis ottamaan lapset rakkaudella vastaan ja vaalimaan ja hoitamaan heitä parhaan taitoni mukaan. Lapsia vastaan minulla ei ole mitään, pidän kovasti lapsista ja touhuan kyllä lasten kanssa mielelläni. Sinkun elämä on vaan niin itsekkään helppoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 20:39"]Todellakin olen halunnut ja olen onnellinen valinnassani.Elämä on 'rikkainta' juuri lasten vuoksi ja tietysti YKKÖSENÄ Usko sekä hyvä omatunto.Haluan olla kuuliainen Jumalanvaltakunnan neuvoille.En koe ollenkaan ahdistavana ajatusta isosta
perheestä.Kyllä Jumala pitää meistä hyvää huolta.Olen saanut Jumalalta enemmän kuin olen osannut pyytää.
[/quote]
Koita nyt ystävä kallis tajuta, että lapset eivät ole pääsylippusi taivaaseen. Se taas, miten kohtelet heitä, voi hyvinkin estää sen pääsyn. Pahaa tekee katsoa, kun vanhemmat käskevät sisarusten hoitaa vauvaa vaikka näiden kuuluisi saada mennä ja leikkiä rauhassa. Tai kun lapsi jää yksin murheidensa kanssa, kun vanhemmat eivät kerkeä juttelemaan.
[/quote] Tai kun leikitään yksin ulkona ja joka kevät näitä hukkuu aina muutama kappale ja ajatellaan vain, että se oli Jumalan tahto, tämän ihmisen ei ollut tarkoitus elää aikuiseksi.
Tai kuten tunnen erään vl-hoitajan, joka kohteli vammaisia tosi huonosti, koska se oli Jumalan rangaistus ja nämä vammaiset oli ansainneet sen.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:49"]
Minä olen myös yksinäinen vaikka mulla on 11 sisarusta.Kukaan sisaruksista ei juurikaan pidä yhteyttä varsinkin kun en ole facebookissa omasta tahdosta.
Surullista. Muista, että kannattaa ehkä ajatella elämässä niin että sukulaisiaan ei ole itse ovinut valita, ystävänsä sen sijaan saa valita. Tutustu ihmisiin avoimin mielin, ja huomaat että saat hyviä ystäviä vl-liikkeen ulkopuolelta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vl, halusin ja sain kaksi lasta. Enempää ei tule - meidän perheemme on nyt koossa. Sen vain tietää sitten kun niin on.
Sinä teini-vl, olet upean kypsästi ajatteleva. Halaus sinulle ja lämpimiä ajatuksia. Tulet varmasti olemaan jollekulle se kaikista tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on minulle järjetön kysymys. Jokaisen lapsen jälkeen olen kysynyt itseltäni, haluanko vielä luottaa Taivaanisän hyvään tahtoon ja hyvyyteen minua kohtaan. En ole koskaan kerralla valinnut suurta perhettä vaan perhe on kasvanut vähitellen, antanut aikaa sopeutua, olen kiintynyt jokaiseen lapseen. Aina olen mielessäni halunnut jatkaa samalla tavalla, Jumalaan luottaen ja siihen vastaukseen mielessäni päätynyt, että luotan edelleen. Lapsia on nyt keskimääräistä enemmän, kahdeksan. Minun elämääni on johdateltu hyvin. Kaikki päiväni on tiedetty ja monenlaisia päiviä on ollut, joskus väsymistä jne - mutta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus.
asia näyttää olevan kipeä monelle Vl:lle, joka on päättänyt elämässään toisin, kitkeristä vastauksista päätellen.. Minulle tämä valinta suuren perheen äitinä ei ole kipeä. Se on ollut hyvä valinta. Olen saanut useasti iloita miten elämääni on johdateltu. Jos olisin ottanut kaiken omiin käsiini, järjelläni en olisi päätynyt tähän. Minussakin on sen verran itsekkyyttä ja mukavuudenhalua, kunnianhimosta ja sosiaalisesta statuksesta puhumattakaan. ;) siihen elämänkaareen kun lapsia on syntynyt on mahtunut monenlaisia tunteita - ihan niinkuin yhden kahden lapsen äideilläkin - mutta nyt on todella kiitollinen mieli ja voin sanoa, että olen halunnut kaikki lapseni, jotka Jumalalta olen lahjaksi saanut. Elämänlahja on kaunis lahja.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:03"]
Tämä on minulle järjetön kysymys. Jokaisen lapsen jälkeen olen kysynyt itseltäni, haluanko vielä luottaa Taivaanisän hyvään tahtoon ja hyvyyteen minua kohtaan. En ole koskaan kerralla valinnut suurta perhettä vaan perhe on kasvanut vähitellen, antanut aikaa sopeutua, olen kiintynyt jokaiseen lapseen. Aina olen mielessäni halunnut jatkaa samalla tavalla, Jumalaan luottaen ja siihen vastaukseen mielessäni päätynyt, että luotan edelleen. Lapsia on nyt keskimääräistä enemmän, kahdeksan. Minun elämääni on johdateltu hyvin. Kaikki päiväni on tiedetty ja monenlaisia päiviä on ollut, joskus väsymistä jne - mutta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus.
asia näyttää olevan kipeä monelle Vl:lle, joka on päättänyt elämässään toisin, kitkeristä vastauksista päätellen.. Minulle tämä valinta suuren perheen äitinä ei ole kipeä. Se on ollut hyvä valinta. Olen saanut useasti iloita miten elämääni on johdateltu. Jos olisin ottanut kaiken omiin käsiini, järjelläni en olisi päätynyt tähän. Minussakin on sen verran itsekkyyttä ja mukavuudenhalua, kunnianhimosta ja sosiaalisesta statuksesta puhumattakaan. ;) siihen elämänkaareen kun lapsia on syntynyt on mahtunut monenlaisia tunteita - ihan niinkuin yhden kahden lapsen äideilläkin - mutta nyt on todella kiitollinen mieli ja voin sanoa, että olen halunnut kaikki lapseni, jotka Jumalalta olen lahjaksi saanut. Elämänlahja on kaunis lahja.
[/quote]
Tottakai jokainen lapsi on äidilleen rakas ja tärkeä. Ei omaa lasta voi olla rakastamatta.
Itse en ole vielä äiti vaikka naimisissa olen ja uskovaisia ollaan. Pelkään raskautta ja synnytystä niin kovasti etten ole vielä pystynyt siihen. Mieheni ymmärtää tämän ja olemme käyttäneet ehkäisyä.
Aina silloin tällöin mieleeni hiipii pelko että onkohan nyt ehkäisy pettänyt ja olenkohan raskaana ja ahdistus on valtava.. haluan saada apua pelkooni ennen kuin olen raskaana mutta en vielä tiedä miten ja mistä sitä apua saa..
Haluan lapsia ja haluan olla äiti. Toisaalta tämä aika mieheni kanssa jonka olemme jo olleet naimisissa on ollut elämämme parasta aikaa. Elämä on hyvin vapaata ja voimme spontaanisti mennä ja tulla ja tehdä mitä tahdomme..toisaalta tämä ehkäisyasia ahdistaa aika ajoin vähän..
En halua synnyttää viittätoista kertaa.. haluan uskoa että Jumala ei tarkoittanut elämäämme kärsimykseksi vaan että elämä olisi onnellista ja elämän päättyessä odottaisi taivaan koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä nro40,
on hienoa että olette miehesi kanssa todella miettineet perheen perustamista ettekä vain suin päin menneet virran mukana. Tärkeintä on nyt että sinä hoidat itsesi kuntoon, ja ehkä joskus on teidän aikanne tulla vanhemmiksi :) siunausta elämäänne!
Aikaisemmalle kirjoittajalle haluaisin sanoa sen verran, että vierastan ajatusta siitä että lapsiasia olisi jotenkin erillinen muista elämän asioista: kaiken muun saa suunnitella ja päättää itse, mutta tuota ei. Minulle asia ei ole kipeä, vaikka meillä onkin "vain" kaksi lasta. Sen sijaan se tekee kipeää toisinaan, että joku näkee korrelaation sieluni tilan ja perhesuunnittelumme kanssa. Se on kauheaa, täysin käsittämätöntä. Ja ennen kaikkea Raamatun vastaista.
T. Se aiempi kahden lapsen vl-äiti
39 vastaa, ei minun elämäni ole ollut kärsimystä. Yhtä järkevää olisi pelätä vanhuutta, muistisairautta, syöpää, reumaa, tapaturmaista kuolemaa tai onnettomuutta. Kaikki päivämme ovat Taivaallisen isän kädessä. Jos jotain kärsimystä tulee, Hän auttaa sen kestämään. Hänen hyvään tahtoonsa ja huolenpitoonsa voi luottaa: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
Minulla oli samanlaisia tunteita ennen ensimmäistä lasta. Ehkäisy ei ollut minulle kuitenkaan koskaan todellinen vaihtoehto, ei todellinen - vaikka pelottimille tuleva kaksikymppisenä. Olen elänyt päivän kerrallaan ja ymmärtänyt, että lapset eivät ole elämässä kärsimystä vaan lahjaa. jumala on sen minulle opettanut, oma tahtoni olisi estänyt tämän oppimisen - mutta uskovaisena halusin arkana ja epäröivänäkin luottaa. Kärsimystä tuo muut asiat: parisuhderiidat, rikkonaiset ihmissuhteet, itsekkyys, ahneus, individualismi. Sen olen tässä elämässä oppinut, että kärsimyksen lähtökohta ei koskaan ole lapsissa.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:29"]39 vastaa, ei minun elämäni ole ollut kärsimystä. Yhtä järkevää olisi pelätä vanhuutta, muistisairautta, syöpää, reumaa, tapaturmaista kuolemaa tai onnettomuutta. Kaikki päivämme ovat Taivaallisen isän kädessä. Jos jotain kärsimystä tulee, Hän auttaa sen kestämään. Hänen hyvään tahtoonsa ja huolenpitoonsa voi luottaa: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
Minulla oli samanlaisia tunteita ennen ensimmäistä lasta. Ehkäisy ei ollut minulle kuitenkaan koskaan todellinen vaihtoehto, ei todellinen - vaikka pelottimille tuleva kaksikymppisenä. Olen elänyt päivän kerrallaan ja ymmärtänyt, että lapset eivät ole elämässä kärsimystä vaan lahjaa. jumala on sen minulle opettanut, oma tahtoni olisi estänyt tämän oppimisen - mutta uskovaisena halusin arkana ja epäröivänäkin luottaa. Kärsimystä tuo muut asiat: parisuhderiidat, rikkonaiset ihmissuhteet, itsekkyys, ahneus, individualismi. Sen olen tässä elämässä oppinut, että kärsimyksen lähtökohta ei koskaan ole lapsissa.
[/quote]
Toivottavasti ymmärrät myös, että kaikki uskonsisaresi eivät jaa ajatusta suurperheen äitiyden ihanuudesta kanssasi - eikä siinä ole mitään väärää. Minusta ei tuntuisi oikealta "ottaa vastaan" enempää kuin mitä itse tiedän jaksavani ja haluavani. Minun tehtäväni tässä maailmassa on huolehtia kahdesta lapsestani niin hyvin kuin pystyn - jos heitä olisi kymmenen, lapsilla ei olisi äitiä joka voisi käsi Raamatulla sanoa nauttivansa äitiydestä. En kokisi täyttäväni Jumalan tahtoa, mikäli niin välinpitämättömästi kohtelisin itseäni ja perhettäni.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tämä ehkäisyasia on niin iso mörkö. Sitä puoltavia pidetään epäuskoisina, vaikka tosiasiassa noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapauteen Kristus meidät vapautti tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse elää lain alla. Mikään teko tai tekemättä jättäminen ei ole ns. pääsylippu taivaaseen, vain sydämen usko merkitsee.
39 vastaa... Suurperheen äitiys on ihmisen elämää siinä missä muunkinlainen elämä, ihanuutta ja kurjuutta kumpaakin elämän matkalla. Ihminen voi luulla, että hän itse annostelee ihanuutta ja kurjuutta - mutta se on harhaluulo. Kärsimys voi olla monessa kohtaa elämänkaarta. Kukapa tietää tulevasta, miten elän, miten vanhenen, miten sairastan, miten kuolen.... Turha niitä on lähteä vertailemaan. Ei Jumala annostele jokaiselle samalla mitalla, vaikka onkin oikeudenmukainen. Me saamme sen mitä tarvitsemme.
Tiedän monenlaisia tarinoita suurperheellisyydestä, minulla on paljon ystäviä. Tiedän myös ratkaisuja, joissa päädytty ehkäisyyn - eivät näytä helpoilta ja kärsimyksiltä vapailta tilanteilta.
En en ole itse määritellyt omaa tehtävääni, monellako lapselle minun tehtäväni on olla hyvä äiti. Olen jättänyt tehtävän määrittelyn korkeammalle taholle. Hyvä äiti yritän olla.
en myöskään tartu provona heittämässä kysymykseen taivaaseen pääsystä. Se ei ole minun käsissäni kuka pelastuu ja kuka ei. Jumala voi pehmittää kovankin sydämen. Oma rukouksensa on, että olisin itse siinä joukossa, jolle sanotaan: Tulkaa minun isäni siunatut....
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 23:24"]39 vastaa... Suurperheen äitiys on ihmisen elämää siinä missä muunkinlainen elämä, ihanuutta ja kurjuutta kumpaakin elämän matkalla. Ihminen voi luulla, että hän itse annostelee ihanuutta ja kurjuutta - mutta se on harhaluulo. Kärsimys voi olla monessa kohtaa elämänkaarta. Kukapa tietää tulevasta, miten elän, miten vanhenen, miten sairastan, miten kuolen.... Turha niitä on lähteä vertailemaan. Ei Jumala annostele jokaiselle samalla mitalla, vaikka onkin oikeudenmukainen. Me saamme sen mitä tarvitsemme.
Tiedän monenlaisia tarinoita suurperheellisyydestä, minulla on paljon ystäviä. Tiedän myös ratkaisuja, joissa päädytty ehkäisyyn - eivät näytä helpoilta ja kärsimyksiltä vapailta tilanteilta.
En en ole itse määritellyt omaa tehtävääni, monellako lapselle minun tehtäväni on olla hyvä äiti. Olen jättänyt tehtävän määrittelyn korkeammalle taholle. Hyvä äiti yritän olla.
en myöskään tartu provona heittämässä kysymykseen taivaaseen pääsystä. Se ei ole minun käsissäni kuka pelastuu ja kuka ei. Jumala voi pehmittää kovankin sydämen. Oma rukouksensa on, että olisin itse siinä joukossa, jolle sanotaan: Tulkaa minun isäni siunatut....
[/quote]
Niin, tulevaisuutta ei voikaan ennustaa. Sen verran pitäisi kuitenkin itseään tuntea, että tietää omat rajansa. Ettei käy niin että joku päivä herää sairaalassa ja tajuaa laiminlyöneensä perhettään. Kuten aiemmin jo sanoin, tämä ei ole perhekoosta kiinni vaan aina subjektiivinen kokemus. Ja vaikka nyt koitatkin mustamaalata ehkäisyä käyttäviä äitejä,voin kertoa että se oli yksi elämäni helpoimpia ratkaisuja: valitsenko perheestäni huolehtimisen vai sen roolin, mitä minulle rauhanyhdistyksellä tarjotaan.
Viimeinen kappale ei ollut provo, vaan ihan normaalia jutustelua meidän piireistämme kuten aivan hyvin tiedät. Että eihän teillä vain... miksi sellaiseen olette päätyneet... kauheampi tilanne kuin se missä psykoottinen äiti koittaa hoitaa kymmenettä lastaan. Karua, mutta valitettavan totta.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 17:09"]
VL-äidit: haluatteko oikeasti niin monta lasta?
Siis jos teillä olisi vapaus päättää (siis että uskonto ei kieltäisi ehkäisyä), hankkisitteko oikeasti vaikka 10 lasta?
[/quote] Meillähän ON VAPAUS päättää itse. Ja me HALUAMME niin monta kuin Luoja lapsia suo. ja piste.
[/quote]
Niinpä niin.
"En voi sanoin kuvailla, millaisen kiirastulen läpi kuljin tämän tilanteen eteen. Mitä tunsin sydämessäni, kun koin, että olen tuomittu helvettiin sen vuoksi, että en pysty ottamaan lapsia vastaan ja hylkämään heitä emotionaalisesti. Edelleen en tiedä olenko toiminut oikein. Onko todellakin niin, että päästäkseni taivaaseen, minun pitää uhrata lapseni, ajaa itseni ja perheeni totaaliseen katastrofiin? "
http://freepathways.wordpress.com/2014/07/26/kipeimpia-asioita-elamassani/
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 21:58"]Ilmeisesti Jumala pitää huolta niistä lapsistakin jos niiden on tarkoitus pysyä hengissä vaarallisista leikeistä huolimatta? Tuntuu ettei monet vanhemmat ainakaan itse lapsistaan jaksa välittää, ehkä se on Jumalan homma varjella niitä lapsosia...
[/quote]Joo varjella niitä lapsosia ja myös meitä aikuisia.-VL