Lähiöäiti pukluverkkareissaan kysyy, miten tässä muka pääsee mihinkään?

Älä suotta tunne itseäsi luuseriksi, todennäköisesti vauvasi muuttuu oikein aurinkoiseksi tyypiksi kun koliikki loppuu. Itselleni kävi niin että lapseni oli noin kandeksankuukautiseksi tyytyväinen, eikä itkenyt juuri lainkaan. Kaikki tuntui sujuvan mainiosti ja hengailin ympäri kaupunkia vauvan kanssa imettäen välillä jossain sopivassa paikassa. Sitten alkoi levottomuus joka eteni ylivilkkauteen ja lopulta ADHD-diagnoosiin. Voin sanoa että oma sosiaalinen elämä oli aika lailla jäissä monta vuotta, kun lapsen kanssa lähteminen minne tahansa oli yhtä kuin sosiaalinen itsemurha. Nyt alkaa tilanne rauhoittumaan kun lapsi on kouluikäinen. Tsemppiä sinne.

Muuta en osaa lohduttaa kuin että koliikki onneksi menee ohi ja sitten voit viimestään käydä brunssilla/jumpassa/shoppailemassa vauvan kanssa :) siihen saakka antaisin kyllä välillä isänkin hoitaa vauvaa vaikka kuin huutaisi että saat hetken hengähtää. Koliikin hoitoon varmaan muut osaa neuvoa enemmän. Mulla muuten oli helppo vauva mut kävin lähinnä lähikaupassa silti :D vauvalle tärkeintä on se hoiva, ei vauvaa ne brunssit ym kiinnosta. Eikä se asutaanko lähiössä vaiko ei :)

Höpön löpön. Jotkut lapset vain ovat niin kiinni äidissään, että vessaankin pitää raahata mukana. Mulla oli kaksi ekaa lasta sellaisia ja olihan se tavallaan rankkaa, mutta tavallaan äärettömän ihanaa aikaa. Se vauva-aika on kuitenkin todella lyhyttä, haluaisitko sä oikeasti istuskella jossain brunsseilla ja shoppailemassa? Vai oletko mieluummin kotona sylittelemässä vauvasi kanssa, vaikkakin niissä pukluverkkareissa? Sä kerkiät menemään vielä paljon lapsesi kanssa ja yksinäsi. Nauti nyt siitä ajasta äläkä ole kateellinen asioista, jotka ei välttämättä ole ihan sellaisia miltä ne facen sivuilla vaikuttaa.

Kiitos tuesta! Mun vauva ei nuku edes kunnon päiväunia, alle tunnin kerrallaan kolmesti päivässä. En saa siinäkään ajassa tehtyä oikein mitään. Sitterissä viihtyy just sen verran että saan kahvit keitettyä ja juotua melkein loppuun, sitten pitää jo ruveta kanniskelemaan. Kun mun päivät on yhtä huutoa ja kantamista ja ajan kulumisen odottelua, niin tulee epäusko. Että onko tää kaikilla tällästä, mutta mulla vain asenneongelma? Että olis mun oma valinta se, että elämä on ympyrän kiertämistä kannelmäkeläisessä kerrostaloasunnossa, kun se voisi olla kahvittelua ja kirppiskierroksia ja muuta kivaa. Esikoinen kyseessä ja kaverit lapsettomia niin mitään muuta vertailukohdetta ei ole.

pitäkää brunssia kotona ja kutsukaa muita paikalle. vaikka naapureita, jotta saatte kätevästi samalla selitettyä, että koliikkia se parkuu eikä me sitä täällä rääkätä...

Monilla elämä on tuollaista. Harva vauva vain nukkuu tyytyväisenä ja syö hyvin.

Oletko muuten miettinyt mistä huuto johtuu? Imetätkö? Silloinhan sä voit syödä jotain mikä saa vauvan vatsan kipeäksi. Maitoallergiaa? Syökö tarpeeksi?

Tai sitten vauvasi on vain huutavainen tapaus.

Ole huoleti, vaikka nyt tuntuu ehkä välillä siltä, että voisit nukkua seisaaltasi, niin kohta ihmettelet, että mihin se aika kului, kun sun vauva menee kouluun.

Tarkennan, että ei mulle brunssit ole mikään elinehto, mutta olisi kiva päästä ihmisten ilmoille. Vaihtoehtoina on kuitenkin joko huutava vauva ja ihmistenilma, tai kahta kauheammin huutava vauva kotona isän kanssa ja itse tämän tiedostaen ihmisten ilmoilla, tai sitten suht rauhallinen vauva ja kotona olo. Mua helpottaisi tieto, että mun lapsen kanssa nyt vaan on tällaista, enkä ole outo ja epäsosiaalinen, kun ei ole muuta elämää. Neuvolassakin kysyttiin, että olenko ollut tapaamassa muita äitejä. No keitä muka? Ei ihan ekana tuu mieleen ruveta hankkimaan uusia kavereita nyt, kun kaupassakäyntikin on oikeesti saavutus ja aina saa jännätä, alkaako huuto vai ei.

seiska: en imetä, korvikkeella mennään. Lapsi syntyi 2,5 kiloisena eikä oppinut koskaan imemään tissiä, kun ei ollut aluksi voimaa ja sitten ei halua, kun oppi pullolle. Rintamaito riitti pumppaamalla kuukauden. Osteopaatilla ollaan käyty etsimässä apua huutoon, mutta kyllä sitä edelleen piisaa.

5: kuulostaa samalta kuin meillä vuosi sitten.. Nyt 1v 9kk, jonkinverran puuhailee jo omiaan, ruuanlaitot ym kuit mahdottomia, takertuva tapaus :(. Ap: oletko kokeillut apteekin korvikkeita , jos onkin maitoallergia? Ystävälläni ei riittänyt maitoa tarpeeksi kaksoistytöilleen ja oli neuvolan ohjeen mukaan antanut yötä vasten vastiketta.. Kummasti päivät meni rauhassa mutta yöt sitten huudettiin. Vuoden päästä tajusivst asian yhteyden :(.

Mun piti saada kolme lasta ennenkuin tajusin, että se kotona hengailu onkin itse asiassa ihan kivaa, kun sitä saa tehdä ihan luvan kanssa :)

Ensimmäiselläni oli "koliikki" - aistiyliherkkyyttä, maidolle yliherkkyys ja refluksi, mutta näitä ei silloin diagnosoitu, koska jokainen lääkäri totesi koliikki ennen kuin edes tutkivat. Eivätkä sitten edes tutkineet, kun oli jo diagnosoitu koliikiksi. Eka vuosi meni huutaessa, sitten alkoi unihäiriöt, ja kun niistä päästiin 5-vuotiaana lähes kokonaan eroon, lapsi alkoi nukkua kunnolla. Olisin minäkin, mutta tähän väliin sijoittui kolmannen syntymä...

Toinen lapsi oli oikea aurinko vauvana, aina tyytyväinen vaikka olisi roikotettu jalasta ylös alaisin. Vasta 3-vuotiaana uhman alkaessa alkoi se, etten viitsinyt lähteä julkiselle paikalle nolaamaan itseäni lapsen käytöksen takia, ellei ollut ihan pakko. No, sekin aika meni ohi ja nyt 5-vuotiaana osaa jo käyttäytyä myös kiukuspäissään niin, ettei julkinen nolaaminen enää pelota minuakaan.

Tai sitten se oli se kolmas, joka poisti kaikki julkisen nolaamisen pelot. Tämäkin lapsi huusi ekat 8kk, tällä kertaa saatiin kyllä refluksidiagnoosi, joka helpotti kun lääkitys oli kohillaan. Mutta suoraan sanottuna olen varma, että jotain muutakin on, koska vielä nytkin, kun lapsi on 2v, tuo menettää malttinsa ihan kaikesta saman tien ja huutaa kuin palosireeni. Jos on vain uhmaa, niin tämä aloitti uhmansa heti kohdusta ulos päästyään... Mutta niin, tämän kolmikon (tai kaksikon, vanhinhan on jo koulussa muulloin paitsi lomalla ollessaan) kanssa ollessa olen oivaltanut, ettei koko ajan tarvi juosta jossain. Voidaan olla ja ollaankin ihan mielellään vaan kotonakin, otetaan kerrankin ilo irti siitä että meillä on oma, ihana, kaaosmaisen sotkuinen mutta kaunis ja meidännäköinen koti. Ei mene kauaa, kun on pakko mennä päiväkotiin, eskariin, kouluun ja töihin, jolloin kotona ei enää ehditä olla, käydään vaan syömässä, siivoamassa ja nukkumassa.

Sitä paitsi luulen, että ap:n tutun tuttu liioittelee ja kaunistelee totuutta vauva-arjestaan. "Jumppa" meinaa sitä, että on raahannut viikon ostokset lastenvaunujen kanssa kävellen ylämäkeen tai pompotellut tunnin verran jumppapallolla, kun vauva ei muuten tyynny, vaan itkee koko ajan. "Brunssi" tarkoittaa, että sai syötyä häthätää aamupalansa, kun vauva nukahti päiväunille, koska aiemmin ei ehtinyt. "Shoppailu"... No, vaipat loppui ja apteekista piti hakea suppoja ja sellainen nenänniistoletku, ja tuli samalla ostettua uusi kuumemittarikin. Näillä kriteereillä mä brunssailen joka päivä, jumppasin aiemmin monta kertaa päivässä, nykyään vaan pari kertaa viikossa (tosin nykyään käyn sitten tilannetta korjatakseni salilla 3-5x vko), ja shoppailen kerran pari kuukaudessa, viime talvena joka viikko, kun joku oli koko ajan kipeä.

Vitonen oli ap, en muista allekirjoittaa! Allergiaa ei epäillä ja neuvolasss käskettiin jatkaa samalla korvikkeella. Ollaan me käyty lastenlääkärilläkin asian tiimoilta, mutta allergiaa ei ole aiheellista testata kun iho-ongelmat, joita oli pienempänä, meni ohi rasvalla. Vauva ei viihdy sylissä yhtään paikallaan, se kävely on ehdoton pakko. Tuleepa liikuntaa, vaikka ulos ei pääsekään. Kun kävelee viiden kilon jötkälettä kantaen tuntikaupalla niin kai se paria jumppaa vastaa!

ap

Tsemppiä ap! Oma poika 3kk ja Hervannan anoppilassa lusitaan, verkkarit roikkuu. Kellään oikeasti kaverilla ei ole lapsia, fb on täysi puolituttujen berliinikreisibailubrunssidinkyleijuntaa.

Kyllä vituttaa, selkääkin särkee ilmavaivaisen jatkuva kantaminen. Mun henkireikäni on punttis, jonne on päästävä miltei päivittäin. Sen ajan isä katsoo kersaansa, onneksi. Korviketta saa, rintamaidosta tuli vain lisää itkua.

Ja onneksi kyseessä on toinen lapsi. Ensimmäisen kanssa tuskailu (elämä menee ohitse, kadun tätä lasta, ikävä nuoruutta, vapautta jne) oli voimakkaampaa. Nyt kun taapero on jo itsenäisempi, sen vauva-aika on unohtunut, se meni lopulta aika nopeesti. Refluksista ja itkuisuudesta huolimatta!

Ap, usko pois, kyllä se siitä! Epäusko iskee varmaan kaikille vaativan vauvan vanhemmille, kun ei edes vessaan pääse tai saa syötyä jne. Mutta pari kk niin helpottaa!

Koeta rauhoittua itse, ja keskittyä vain vauvan rauhoittamiseen. Lämpö, syli, liike jne. Älä mieti muuta maailmaa äläkä omaa potutusta, päivä kerrallaan kunnes se maaginen 4 kk tulee täyteen. Brunssille ehtii vaikka ensi kesänä :)

Ai saakeli, nythän mä muistin toisenkin tuttavan vauvajutut. Hänellä on kuvia, miten hän kantoliinaillen kävelee pullakahveille ja sitten hän katselee iltaisin elokuvia kun vauva nukkuu. Juu, hankin minäkin raskausaikana kantoliinan. Ja luovutin hyvin nopeasti kun hiki oli sekä mulla että kirkuvalla vauvalla. Rintareppu ei ollut sen parempi. Kuuluuko sen vauvan pään oikeesti olla mun oman pään edessä? Jos olis suostunut olemaan siinä, niin en olis nähnyt mitään. No, onneks ei tarvinnut huolehtia siitä, huusi kuin syötävä siinäkin. Ja ne elokuvan katsomiset... no, oonhan mä vissiin katsonut yhden youtubevideon, joka piti keskeyttää ja nostaa huutava vauva syliin. Mulla olis aikaa katsoa elokuvia yöllä, koska silloin tämä nukkuu, mutta harmi vaan kun oon itsekin öisin väsynyt. Nyt vauva nukkuu vieressäni ja minä vietän omaa luksusaikaani, liikahtamatta palstailen kännykällä, pissahätäisenä, mutta en uskalla nousta, ettei vauva havahdu hereille. Auvoisaa!

ap

Ihan on kuule ap niinkuin omasta elämästään lukis. Siitä on jo neljä vuotta tosin aikaa, mutta koska aika kultaa muistot aika nopeasti, niin samassa tilanteessa ollaan taas :) Nopeasti se aika vaan menee, varsinkin kun jälkeen päin asiaa ajttelee. Uskoa ja toivoa sinulle ap!

Mun vauva on tosi helppo ja silti hengaan eritteiden peittämissä vaatteissa kotona - eikä haittaa yhtään! Nautin nyt kun saa vaan rehellisesti olla ja nauttia vauvasta.

Mitä ihmeen rintareppua oot koittanu? Mulla on ollu 2 erilaista Manduka ja perus Emma, lapsen pää on rinnalla vähän rintavakoa ylempänä. Pienen vauvan kanssa Manduka oli hyvä, vähän isomman kanssa Emma, kun siinä sai kasvot menosuuntaankin. Kokeileppas nyt jotain reppua vielä ja lähde kaupungille kävelemään vauvan kanssa.

Voi silti olla maitoallergiaa. Kaverin lapsi huusi pää punaisena vuoden kunnes tehtiin altistus ja lehahti riemunkirjavaksi samantien. Oli korvikevauva ja neuvolas vaan todettiin että voi voi kyllä voi kakja olla pikkuvauvalla vaikka minkä väristä mutta kun ei oo iho-oireita. Äitinsä meinasi seota sen vuoden aikana.... Sit selvisi ja helpotti heti.

Kakka...

18: mun vauvan kakka haisee ihan ihmispaskalta ja on vihreää pötkälettä ja lopusta sitte normaalin vauvankakan näköistä. Oon sanonut tästä neuvolassa mutta vastaus oli sama kuin sun esimerkissä. Lisäksi vauva itkee kakatessa. Kakkaa joka tai joka toinen päivä joten ei kai ole ummetusta? Kai se on tuo allergia vielä otettava syyniin. Jännä vaan, että silloin kun joi pumpattua äidinmaitoa niin piereskeli hirveitä kananmunapieruja ja korvike ei niitä aiheuta. Sai rotarokotteen pari viikkoa sitten ja sen jälkeen palas ne munapierutkin ohjelmistoon.

AP, saat kaikki sympatiani koliikkirefluksivauvan äitinä. Päiväunet max. 15 min pätkissä, pelkkää kantelua ympäriinsä aamusta iltaan ja vaunuissa olo täysin mahdotonta. 

Voin kuitenkin taata, että jossain vaiheessa helpottaa! <3