Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako tätä suhdetta enää pelastettua?
aloittaja
29.12.2020 |
Olemme olleet pian 3v yhdessä, mutta emme asu yhdessä. Suhde ei ole edennyt mihinkään pitkään aikaan ja se turhauttaa ja syö minua. Olen (ehkä kyllästymiseen asti) yrittänyt saada häneltä vastauksia, missä oikein menemme, mikä tämä suhde on (fb:ssa lukee parisuhde), olemme niin vähän tekemisissä, hän inhoaa puhelinta, eikä halua kuulema siksi soittaa, muutama wa-viesti ehkä illalla töiden jälkeen, muutama kerta maksimissaan viikossa nähdään (ehkä tunnin verran, jos sitäkään). Välimatkaakin on vain 8km.
Ennen lapsemme tulivat hyvin juttuun ja mieskin oli meillä usein öitä viikonloppuisin poikansa kanssa, mutta nyt kun omat lapseni ovat olleet enemmän omien kavereidensa kanssa (minkä toki heille suon), lapset ovat vieraantuneet todella paljon eikä hänen 11v poikansa enää halua tulla meille. Lisäksi pojan äiti ei enää anna pojan yöpyä meillä (syytä en tiedä, minusta meillä on ollut mukavaa yhdessä), näkemiset ja yhteinen aika on kutistunut entisestään. Lisähaasteita tuo miehen sisko, joka ei pidä minusta ja on mielestäni kovin mustasukkainen isoveljestään. Jään siis aina syrjään kaikesta, minua ei kutsuta mihinkään, sisko ei halua olla kanssani missään tekemisissä, olen niin surullinen ja torjuttu, tunnen olevani roska, jonka voi lakaista syrjään koska tahansa. Mieheni ei halua asiaan puuttua (ei ole kuulema hänen vika, jos ei kemiat kohtaa) eikä häntä näytä vaivaavan, että muut tulevat kaikkiin tilaisuuksiin pariskuntana, mutta hän yksin. Minua loukkaa, ettei hän tunnu edes kaipaavan minua rinnalleen. Minusta kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta ei kai sitä tarvitsisi noin avoimesti näyttää. Olen yrittänyt keskustella miehen siskon kanssa, mutta hän ei vastaa edes puheluihini.
Tämä kaikki syö minua paljon, paitsi omat ongemamme, mutta myös se, ettei meillä ole hänen sukunsa tukea. Olen liian sovinnonhaluinen voidakseni elää näin. Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista. Ehkä tapani on sitten väärä, mutta minusta asioita ei saa selvitettyä ilman keskustelua.
En vain jaksa enää tällaista, tuntuu, että kurkkua kuristaa ja sydämeni on palasina. Tuntuu, että seksi on ainoa, minun kelpaan, kun hänen luonaan käyn, sitten jo ohjaa minut ulko-ovelleen. En ole aikoihin kuullut häneltä mitää kaunista, useimiten halveksivaa ja silti sanoo rakastavansa enemmän kuin ketään. Hän ei halua suunnitella tulevaisuutta, hänen katseensa on todella halveksiva ja tyhjä.
Tajuan kyllä itsekin, että on aika tehdä tilanteelle jotain. Olen kokeillut sitäkin, etten ota häneen yhteyttä (en jaksa aina ruikuttaa yhteistä aikaa), mutta sitten saan vain syyttäviä viestejä, joko olen pettänyt häntä tai hän antaa aikarajoja, johon mennessä päätös suhteesta pitää tehdä. Silti ei asioista saa keskustella, vaan kaikki pitäisi joko unohtaa ja jatkaa tai erota. En pysty sellaiseen. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes mahdollista jatkaa suhdetta, vaikka saisimme ns. omat ongelmamme selvitettyä, tosin niitäkin on paljon? Parisuhdeterapiaan hän ei suostu, ei keskustelemaan siskonsa kanssa asioista, jotta edes paine siltä osin olisi vähäisempi. Millainen mies vain pakanee vastuuta kaikesta? Sanoo kaipaavansa keskustelua (mutta hänelle se tarkoittaa viestittelyä, ei suostu kasvotusten puhumaan), läheisyyttä ja seksiä. Minulle hieman osui korvaan se, ettei hän sanonut kaipaavansa mitään muita parisuhteeseen kuuluvia asioita, kuten aikaa yhdessä, tulevaisuuden suunnittelua, toisen huomioimista, elämän ja arjen jakamista jne. Toki voin nyt ylitulkitakin tuota hänen viestiään.
Kommentit (73)
Haluaa vain seksiä. Kannattaa jatkaa eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista.”
Ei jatkoon.
Jos suhde ei anna sinulle niitä asioita joita suhteelta eniten kaipaat niin on kai aika itsestään selvää että sellainen suhde ei ole jatkamisen arvoinen.
Sympatiani sinulle, ymmärrän kärsimyksesi. Neuvoisin sinua lähettämään miehelle seuraavan viestin: "Olen ajatellut elämääni ja suhdettamme paljon viime aikoina ja tullut siihen tulokseen, että haluan jatkaa yksin eteenpäin. Kiitos menneistä vuosista ja kaikkea hyvää elämääsi!"
Irrottaudu tuosta miehestä, hän ei vaikuta tuovan elämääsi mitään hyvää, joten älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi suhteen irvikuvaan.
Luulen, että itsekin sydämessäsi jo tiedät vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteenne:
-ei yhteistä aikaa, ei miehen kesken eikä enää lastenkaan
-ei keskustelua
-tyhjiä lupauksia
-ei suunnitelmia, mitä tulevaisuudessa
Hmmm..?
Ei kuollutta voi pelastaa. Pelasta itsesi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä roikut kuolleessa suhteessa.
Ala elää ja unohda tollainen ankea yrmerö.
Ei teillä mitään suhdetta ole. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettet sinä kuulu miehen elämään eikä mies välitä sinusta oikeasti yhtään. Hän ei myöskään kunnioita sinua. Mies käy tapaamassa sinua ainoastaan seksin takia.
Asiasta ei kannata sen kummemmin enää jutella, koska on selvää, ettei miehellä ole mitään mielenkiintoa sinua kohtaan. Jos teillä olisi vain jotain pientä ongelmaa ja mies osoittaisi edes jotenkin välittävänsä, niin tilanne voisi olla eri. Mutta teidän jutullanne ei ole enää toivoa.
Sinun pitää nyt kerätä itsekunnioituksen rippeet ja voimia sen verran, että uskallat pistää välit poikki lopullisesti. Ansaitset parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä FB:n parisuhde onkin toisen naisen kanssa. Parisuhteessa, mutta kenen kanssa?Jos todella olisitte parisuhteessa niin vaatisin miestä sen avoimesti näyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani sinulle, ymmärrän kärsimyksesi. Neuvoisin sinua lähettämään miehelle seuraavan viestin: "Olen ajatellut elämääni ja suhdettamme paljon viime aikoina ja tullut siihen tulokseen, että haluan jatkaa yksin eteenpäin. Kiitos menneistä vuosista ja kaikkea hyvää elämääsi!"
Irrottaudu tuosta miehestä, hän ei vaikuta tuovan elämääsi mitään hyvää, joten älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi suhteen irvikuvaan.
Viisaita neuvoja, mutta kuinka sitä ihminen jaksaakin uskoa ja roikkua menneessä, jos se kaikki hyvä vaikka palaisikin?! En tiedä, kumpi loukkaa ja satuttaa enemmän, miehen käytös vai hänen sukunsa? Ilmeisesti mies ei tästä aio irrottautua, joten minun on kai pakko olla riittävän rohkea. Sen tiedän, että tässä tilanteessa olen niin lopussa ja itsetunto aivan palasina. Pyysin mieheltä hyvissä ajoin yhteistä joulua viimeinkin ja hän sen minulle lupasi. Oli kuitenkin siskon luona ja näin hänet 10min aattoiltana. Se satutti minua enemmän kuin uskoinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus otsikon kysymykseen: ei saa. Eikä toi mikään suhde ole. Kelpaat vain pussien tyhjennykseen. Sun on aika herätä.
Ei olis eka mies, joka jostain syystä vaan roikkuu suhteessa ja käyttäytyy yhä ikävämmin, kunnes toinen on tavallaan pakotettu päättämään suhteen. Ei halua jostain syystä itse päätöstä tehdä.
Olen ihan lähipiirissäkin tällaista todistanut.
(Enkä sano etteivät naiset ikinä toimisi näin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani sinulle, ymmärrän kärsimyksesi. Neuvoisin sinua lähettämään miehelle seuraavan viestin: "Olen ajatellut elämääni ja suhdettamme paljon viime aikoina ja tullut siihen tulokseen, että haluan jatkaa yksin eteenpäin. Kiitos menneistä vuosista ja kaikkea hyvää elämääsi!"
Irrottaudu tuosta miehestä, hän ei vaikuta tuovan elämääsi mitään hyvää, joten älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi suhteen irvikuvaan.
Viisaita neuvoja, mutta kuinka sitä ihminen jaksaakin uskoa ja roikkua menneessä, jos se kaikki hyvä vaikka palaisikin?! En tiedä, kumpi loukkaa ja satuttaa enemmän, miehen käytös vai hänen sukunsa? Ilmeisesti mies ei tästä aio irrottautua, joten minun on kai pakko olla riittävän rohkea. Sen tiedän, että tässä tilanteessa olen niin lopussa ja itsetunto aivan palasina. Pyysin mieheltä hyvissä ajoin yhteistä joulua viimeinkin ja hän sen minulle lupasi. Oli kuitenkin siskon luona ja näin hänet 10min aattoiltana. Se satutti minua enemmän kuin uskoinkaan.
Aika kultaa muistot. Ovatko asiat oikeasti edes olleet hyvin joskus? Tai jos ovatkin, niin vain hetken aikaa joskus vuosia sitten? Monesti ihmiset takertuvat mielikuviin, fantasiaan.
Mies on päättänyt ryhtä sinun vastaisiin toimiin ja pitää sinua exänsä ja sukulaistensa kanssa vihollisena kuin puolisona. Sinunna miettisin ennemmin, että miten saat itsesi pelastettua.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani sinulle, ymmärrän kärsimyksesi. Neuvoisin sinua lähettämään miehelle seuraavan viestin: "Olen ajatellut elämääni ja suhdettamme paljon viime aikoina ja tullut siihen tulokseen, että haluan jatkaa yksin eteenpäin. Kiitos menneistä vuosista ja kaikkea hyvää elämääsi!"
Irrottaudu tuosta miehestä, hän ei vaikuta tuovan elämääsi mitään hyvää, joten älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi suhteen irvikuvaan.
Viisaita neuvoja, mutta kuinka sitä ihminen jaksaakin uskoa ja roikkua menneessä, jos se kaikki hyvä vaikka palaisikin?! En tiedä, kumpi loukkaa ja satuttaa enemmän, miehen käytös vai hänen sukunsa? Ilmeisesti mies ei tästä aio irrottautua, joten minun on kai pakko olla riittävän rohkea. Sen tiedän, että tässä tilanteessa olen niin lopussa ja itsetunto aivan palasina. Pyysin mieheltä hyvissä ajoin yhteistä joulua viimeinkin ja hän sen minulle lupasi. Oli kuitenkin siskon luona ja näin hänet 10min aattoiltana. Se satutti minua enemmän kuin uskoinkaan.
Aika kultaa muistot. Ovatko asiat oikeasti edes olleet hyvin joskus? Tai jos ovatkin, niin vain hetken aikaa joskus vuosia sitten? Monesti ihmiset takertuvat mielikuviin, fantasiaan.
Tuo oli todella hyvä kysymys. Olemme olleet samassa "kaveriporukassa" parinkymmenen vuoden ajan ennen seurustelun aloitusta ja molemmat ovat huomanneet kipinän ja jännityksen välillämme, joka meillä on ollut aina. Olenkin kysynyt häneltä, rakastaako hän minua itseöni vai mielikuvaansa minusta? Ensimmäiset 8kk oli ihanaa ja hän suunniteli kihloja ja yhteistä kotia, ei koskaan vienyt niitä puheita pidemmälle. Nyt kun pyydän mainitsemaan edes yhden positivisen asian minussa, hän sanoo, ettei keksi mitään, koska ei osaa kuulema ajatella asioita noin :( Saa ehkä puristettua yhden asian ja ne liittyvät aina ulkonäköön :(
Vierailija kirjoitti:
Ei olis eka mies, joka jostain syystä vaan roikkuu suhteessa ja käyttäytyy yhä ikävämmin, kunnes toinen on tavallaan pakotettu päättämään suhteen. Ei halua jostain syystä itse päätöstä tehdä.
Olen ihan lähipiirissäkin tällaista todistanut.
(Enkä sano etteivät naiset ikinä toimisi näin.)
Saa seksiä. Ettekö te naiset tajua tota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olis eka mies, joka jostain syystä vaan roikkuu suhteessa ja käyttäytyy yhä ikävämmin, kunnes toinen on tavallaan pakotettu päättämään suhteen. Ei halua jostain syystä itse päätöstä tehdä.
Olen ihan lähipiirissäkin tällaista todistanut.
(Enkä sano etteivät naiset ikinä toimisi näin.)
Saa seksiä. Ettekö te naiset tajua tota?
Nii-in, kai se seksi sitten painaa miehelle vaakakupissa niin paljon, että sietää toista vaikka kumppani näyttäisi ärsyttävän joka hetki niin paljon, ettei tätä voi enää kohdella edes asiallisesti, saati ystävällisesti?
Se tuntuu vaikealta tajuta, mutta ilmeisesti se on totta. :D
Vierailija kirjoitti:
Mies on päättänyt ryhtä sinun vastaisiin toimiin ja pitää sinua exänsä ja sukulaistensa kanssa vihollisena kuin puolisona. Sinunna miettisin ennemmin, että miten saat itsesi pelastettua.
En ole ikinä ajatellut asiaa noin, mutta näkemyksessäsi on paljon järkeä! Niinhän hän minua kohtaan käyttäytyy, olen jo valmiiksi "paha" ja "vihollinen", jos yritän jostain keskustella. Surullista!
Alue: Aihe vapaa
Lue tuo tekstisi ajatuksella läpi, etköhän saa vastauksia, kun kysyt itseltäsi.