Lue keskustelun säännöt.
Saako tätä suhdetta enää pelastettua?
aloittaja
29.12.2020 |
Olemme olleet pian 3v yhdessä, mutta emme asu yhdessä. Suhde ei ole edennyt mihinkään pitkään aikaan ja se turhauttaa ja syö minua. Olen (ehkä kyllästymiseen asti) yrittänyt saada häneltä vastauksia, missä oikein menemme, mikä tämä suhde on (fb:ssa lukee parisuhde), olemme niin vähän tekemisissä, hän inhoaa puhelinta, eikä halua kuulema siksi soittaa, muutama wa-viesti ehkä illalla töiden jälkeen, muutama kerta maksimissaan viikossa nähdään (ehkä tunnin verran, jos sitäkään). Välimatkaakin on vain 8km.
Ennen lapsemme tulivat hyvin juttuun ja mieskin oli meillä usein öitä viikonloppuisin poikansa kanssa, mutta nyt kun omat lapseni ovat olleet enemmän omien kavereidensa kanssa (minkä toki heille suon), lapset ovat vieraantuneet todella paljon eikä hänen 11v poikansa enää halua tulla meille. Lisäksi pojan äiti ei enää anna pojan yöpyä meillä (syytä en tiedä, minusta meillä on ollut mukavaa yhdessä), näkemiset ja yhteinen aika on kutistunut entisestään. Lisähaasteita tuo miehen sisko, joka ei pidä minusta ja on mielestäni kovin mustasukkainen isoveljestään. Jään siis aina syrjään kaikesta, minua ei kutsuta mihinkään, sisko ei halua olla kanssani missään tekemisissä, olen niin surullinen ja torjuttu, tunnen olevani roska, jonka voi lakaista syrjään koska tahansa. Mieheni ei halua asiaan puuttua (ei ole kuulema hänen vika, jos ei kemiat kohtaa) eikä häntä näytä vaivaavan, että muut tulevat kaikkiin tilaisuuksiin pariskuntana, mutta hän yksin. Minua loukkaa, ettei hän tunnu edes kaipaavan minua rinnalleen. Minusta kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta ei kai sitä tarvitsisi noin avoimesti näyttää. Olen yrittänyt keskustella miehen siskon kanssa, mutta hän ei vastaa edes puheluihini.
Tämä kaikki syö minua paljon, paitsi omat ongemamme, mutta myös se, ettei meillä ole hänen sukunsa tukea. Olen liian sovinnonhaluinen voidakseni elää näin. Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista. Ehkä tapani on sitten väärä, mutta minusta asioita ei saa selvitettyä ilman keskustelua.
En vain jaksa enää tällaista, tuntuu, että kurkkua kuristaa ja sydämeni on palasina. Tuntuu, että seksi on ainoa, minun kelpaan, kun hänen luonaan käyn, sitten jo ohjaa minut ulko-ovelleen. En ole aikoihin kuullut häneltä mitää kaunista, useimiten halveksivaa ja silti sanoo rakastavansa enemmän kuin ketään. Hän ei halua suunnitella tulevaisuutta, hänen katseensa on todella halveksiva ja tyhjä.
Tajuan kyllä itsekin, että on aika tehdä tilanteelle jotain. Olen kokeillut sitäkin, etten ota häneen yhteyttä (en jaksa aina ruikuttaa yhteistä aikaa), mutta sitten saan vain syyttäviä viestejä, joko olen pettänyt häntä tai hän antaa aikarajoja, johon mennessä päätös suhteesta pitää tehdä. Silti ei asioista saa keskustella, vaan kaikki pitäisi joko unohtaa ja jatkaa tai erota. En pysty sellaiseen. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes mahdollista jatkaa suhdetta, vaikka saisimme ns. omat ongelmamme selvitettyä, tosin niitäkin on paljon? Parisuhdeterapiaan hän ei suostu, ei keskustelemaan siskonsa kanssa asioista, jotta edes paine siltä osin olisi vähäisempi. Millainen mies vain pakanee vastuuta kaikesta? Sanoo kaipaavansa keskustelua (mutta hänelle se tarkoittaa viestittelyä, ei suostu kasvotusten puhumaan), läheisyyttä ja seksiä. Minulle hieman osui korvaan se, ettei hän sanonut kaipaavansa mitään muita parisuhteeseen kuuluvia asioita, kuten aikaa yhdessä, tulevaisuuden suunnittelua, toisen huomioimista, elämän ja arjen jakamista jne. Toki voin nyt ylitulkitakin tuota hänen viestiään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
”Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista.”
Ei jatkoon.
Samaa mieltä edellisen kanssa.
Juokse nainen, juokse lujaa tuollaisen ihmisen luota. Hänhän on väkivaltainen sinua kohtaan eikä arvosta sinua ihmisenä!
* Mies kohtelee sinua halveksivasti, haistattelee ja syyttelee sinua = henkistä väkivaltaa.
* Mies tönii sinua, heittää sinut ulos, potkii tavaroitasi = fyysistä väkivaltaa
Arvosta sinä itseäsi niin paljon, että poistat hänet elämästäsi.
Tiedän kokemuksesta, että se voi olla vaikeaa, jos toinen on jo ehtinyt nujertaa itsekunnioituksesi. Räpistelin aikani hieman samanlaisessa parisuhteessa - tosin olimme ehtineet jo muuttaa yhteen - jossa toinen osapuoli ei lopulta arvostanut minua vähääkään ennen kuin uskoin, että minun on tehtävä päätös ja lähdettävä omille teilleni.
Jos epäröit hänen jättämistään, muistuta itseäsi, että olet itsenäinen nainen, joka ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin. Koska sinua kohdellaan kuin roskaa, sinun on parempi olla ilman tuollaista väkivaltaista ihmistä. Olet pärjännyt hyvin ennen häntä ja pärjäät vastakin, kunhan ensin saat hänet uskomaan, että tämä oli sitten tässä.
Minun eksäni väitti, etten tulisi toimeen ilman häntä, mutta siinä hän oli täysin väärässä. En ole kertaakaan kaivannut häntä takaisin elämääni, kun sain lopulta hänestä tarpeekseni ja muutin pois. Elämäni on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse kuulostella toisen oikkuiluja eikä sietää hänen raivokohtauksiaan. Sain oman turvallisuudentunteeni takaisin, kun pääsin muuttamaan omaan asuntoon, jonne hänellä ei ole pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olis eka mies, joka jostain syystä vaan roikkuu suhteessa ja käyttäytyy yhä ikävämmin, kunnes toinen on tavallaan pakotettu päättämään suhteen. Ei halua jostain syystä itse päätöstä tehdä.
Olen ihan lähipiirissäkin tällaista todistanut.
(Enkä sano etteivät naiset ikinä toimisi näin.)
Saa seksiä. Ettekö te naiset tajua tota?
Nii-in, kai se seksi sitten painaa miehelle vaakakupissa niin paljon, että sietää toista vaikka kumppani näyttäisi ärsyttävän joka hetki niin paljon, ettei tätä voi enää kohdella edes asiallisesti, saati ystävällisesti?
Se tuntuu vaikealta tajuta, mutta ilmeisesti se on totta. :D
Todennäköisesti on jo toinen nainen, jota pitää arvokkaampana ja sinua voi sitten kohdella miten huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista.”
Ei jatkoon.Samaa mieltä edellisen kanssa.
Juokse nainen, juokse lujaa tuollaisen ihmisen luota. Hänhän on väkivaltainen sinua kohtaan eikä arvosta sinua ihmisenä!
* Mies kohtelee sinua halveksivasti, haistattelee ja syyttelee sinua = henkistä väkivaltaa.
* Mies tönii sinua, heittää sinut ulos, potkii tavaroitasi = fyysistä väkivaltaa
Arvosta sinä itseäsi niin paljon, että poistat hänet elämästäsi.
Tiedän kokemuksesta, että se voi olla vaikeaa, jos toinen on jo ehtinyt nujertaa itsekunnioituksesi. Räpistelin aikani hieman samanlaisessa parisuhteessa - tosin olimme ehtineet jo muuttaa yhteen - jossa toinen osapuoli ei lopulta arvostanut minua vähääkään ennen kuin uskoin, että minun on tehtävä päätös ja lähdettävä omille teilleni.
Jos epäröit hänen jättämistään, muistuta itseäsi, että olet itsenäinen nainen, joka ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin. Koska sinua kohdellaan kuin roskaa, sinun on parempi olla ilman tuollaista väkivaltaista ihmistä. Olet pärjännyt hyvin ennen häntä ja pärjäät vastakin, kunhan ensin saat hänet uskomaan, että tämä oli sitten tässä.
Minun eksäni väitti, etten tulisi toimeen ilman häntä, mutta siinä hän oli täysin väärässä. En ole kertaakaan kaivannut häntä takaisin elämääni, kun sain lopulta hänestä tarpeekseni ja muutin pois. Elämäni on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse kuulostella toisen oikkuiluja eikä sietää hänen raivokohtauksiaan. Sain oman turvallisuudentunteeni takaisin, kun pääsin muuttamaan omaan asuntoon, jonne hänellä ei ole pääsyä.
Kiitos sinulle kannustuksesta! Välillä täytyy näköjään vääntää rautalangasta, että asiat oivaltaa kirkkaammin. En vain pääse irti siitä ajatuksesta, että olen itse aiheutanut tilanteet. Haistattelunsa hän oikeutti näin: haistattelun voi tehdä monella tapaa. Koska minä lauon kuulema suustani mitä vain, jotka on täyttä soopaa ja perättömiä asioita, silloin minäkin haistattelen hänelle, mutta eri muodossa. Hän nyt vain sattuu sanomaan suoraan "Haista paska, painu he**ettiin..." jne.
Luoja, että olen hukassa, enkä tiedä, mihin uskoa enää.
Voiko mielestänne suhde toimia ilman suvun tukea ja hyväksyntää?
Usko siihen, että kannattaa lähteä.
Voit sanoa hänelle ihan selkeästi vaikka niin, että näette niin vähän, ettei suhteellanne ei tunnu olevan tulevaisuutta.
Ei tarvitse mennä varsinaisesti hänen moittimiseensa, jos sinua jännittää se. Otat esiin vaikka tuon, että haluat suhteen, jossa on enemmän yhteistä aikaa, ettekä te yksinkertaisesti vietä enää aikaa yhdessä.
Eikä sulla tietysti ole velvollisuutta perustella mitenkään, mutta on ehkä kuitenkin hyvä olla joku perustelu takataskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Voiko mielestänne suhde toimia ilman suvun tukea ja hyväksyntää?
Unohda nyt jo tuo suhde. Mitä nopeammin pakkaat kamasi, sen helpompaa on lähtö.
aloittaja kirjoitti:
Voiko mielestänne suhde toimia ilman suvun tukea ja hyväksyntää?
Kyllä varmasti voi, jos osapuolet ovat vahvasti toisiinsa sitoutuneita ja rakastavat ja kunnoittavat toisiaan.
Ovat valmiita "uhmaamaan" sukujaan toistensa vuoksi, koska tietävät ITSE olevansa toisilleen ne oikeat.
Teidän tapauksessanne siihen ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että katkaiset yhteydenpidon mahdollisimman nopeasti. Jos fyysistä väkivaltaakin kerran on jo, niin kaikki keskusteluyritykset ja viimeiset selvittelytuokiot kasvotusten voivat päättyä todella ikävästi. Mies tuntee vihaa sinua kohtaan. Eli älä enää yritä "korjata" mitään tai vaadi mieheltä selityksiä, vaan pelasta itsesi. Se kirpaisee aluksi, mutta aika parantaa. Epäterveessä suhteessa roikkuminen on sumentanut ajattelukykysi, joten joudut nyt kuuntelemaan palstaenemmistöä, ettet enää toistaisi virheitäsi. Eli yhteydenpito poikki eikä enää mitään selittelyitä tai tapaamisia kasvotusten.
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Tiedän kyllä, mitä itse neuvoisin. Hän vain onnistuu kääntämään kaikki minun syyksi ja olen avan umpikujassa. Hän "tasavertaistaa" meidän käytöksemme toisiamme kohtaa, että olemme yhtä "pahoja" molemmat. Tottahan vikaa on molemmissa, sehän on selvä. Koska en haistattele hänelle, kuten hän minulle hyvin usein, hänen mukaansa minä haistattelen hänelle eri muodossa eli puhun ikävään sävyyn ja se on haistattelua myös! Olen varmaan nyt tyhmä, kun kysyn, mutta onko todella näin?
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Tiedän kyllä, mitä itse neuvoisin. Hän vain onnistuu kääntämään kaikki minun syyksi ja olen avan umpikujassa. Hän "tasavertaistaa" meidän käytöksemme toisiamme kohtaa, että olemme yhtä "pahoja" molemmat. Tottahan vikaa on molemmissa, sehän on selvä. Koska en haistattele hänelle, kuten hän minulle hyvin usein, hänen mukaansa minä haistattelen hänelle eri muodossa eli puhun ikävään sävyyn ja se on haistattelua myös! Olen varmaan nyt tyhmä, kun kysyn, mutta onko todella näin?
Kysymyksesi joka sanasta kuultaa läpi, että TIEDÄT KYLLÄ JO VASTAUKSEN.
Haet nyt jotain loputtomia vahvisteluja ja vakuutteluja: Kyllä, mies kohtelee sinua huonosti. Ei, ette ole yhtä pahoja.
Tärkeintä on vain se, että LÄHDET tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa siltä että mies vain odottaa milloin sinä olet se pahis ja haluat erota. Jotkut ovat sellaisia vässyköitä että eivät uskalla sanoa sitä ja sitten tuhlataan molempien aikaa. Tai roikutaan vaan sen seksin takia toisessa.
Joo, viestillä ero ja poistat numeron. En suostuisi mihinkään tapaamisiin sun muihin yhteydenpitoihin. Se on vaan sellaista roikkumista ja taatusti menee riitelyksi. Elä pelkää yksinäisyyttä, se tekee hyvääkin eron jälkeen. Aika parantaa ja jossain vaiheessa jo mietit että miksi ihmeessä olit hänen kanssaan noinkin kauan. Ja se numero kannattaa poistaa niin et heikkona hetkenä sorru ottamaan yhteyttä. Ansaitset parempaa.
Mä en jaksaisi analysoida ja lässyttää erokeskusteluita tuollaisen miehen kanssa, mikä meidän tilanne on. Ei siihen tarvita kahden ihmisen mielipidettä vaan oma mielipiteesi ratkaisee. Eron syytkin voivat olla ihan erilaiset eronneiden mielestä niin suhteen tilannekin voi olla ihan eri teidän mielestä ja toinen voi puhua pelkkää paskaa.
Aloituksessa luettelemasi asiat ovat jo tarpeeksi ikävä lista. Pelkkä yhteisen ajan puute riittää katkaisemaan suhteen koska se ei anna sinulle tarpeeksi. Lataat suhteeseen toiveita ja odotuksia etkä koskaan saa riittävästi vastinetta, lähellekään sitä mitä itse olisit valmis antamaan.
Lataa Tinder ja ota kunnon pano, tarvitset irtiottoseksiä. Flirttaa useamman kanssa, valitse joku hyväntuulinen mies. Mukavan miehen kanssa pärjää aina mutta kusipäätä ei kestä kukaan. Laita jossain kohtaa ex-miehellesi viesti ettet jaksa enää häntä, haluat erota ja se on nyt tässä, ei tarvi keskustella sen enempää. Hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
Älä vatvo, älä kelaa, älä lässytä, älä jossittele. Menetät koko ajan aikaa jonka voisit käyttää paremminkin, itseesi, lapsiisi, onnellisempaan elämään, mahdollisesti parempaan parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot. Ovatko asiat oikeasti edes olleet hyvin joskus? Tai jos ovatkin, niin vain hetken aikaa joskus vuosia sitten? Monesti ihmiset takertuvat mielikuviin, fantasiaan.
Tuo oli todella hyvä kysymys. Olemme olleet samassa "kaveriporukassa" parinkymmenen vuoden ajan ennen seurustelun aloitusta ja molemmat ovat huomanneet kipinän ja jännityksen välillämme, joka meillä on ollut aina. Olenkin kysynyt häneltä, rakastaako hän minua itseöni vai mielikuvaansa minusta? Ensimmäiset 8kk oli ihanaa ja hän suunniteli kihloja ja yhteistä kotia, ei koskaan vienyt niitä puheita pidemmälle. Nyt kun pyydän mainitsemaan edes yhden positivisen asian minussa, hän sanoo, ettei keksi mitään, koska ei osaa kuulema ajatella asioita noin :( Saa ehkä puristettua yhden asian ja ne liittyvät aina ulkonäköön :(
22 jatkaa...
Aika tosiaankin kultaa muistot. Kuvittelin kauan, että vielä seurusteluaikana meillä oli hyvä parisuhde, mutta sitten tajusin, että minähän olen aina tehnyt juuri niin kuin hän haluaa, eikä mitään hyvää aikaa ole ollut. Jos osoitin itsenäisyyttäni ja tein juuri niin kuin halusin, eksäni nosti siitä kamalan riidan.
Muistan vieläkin vuosien jälkeen, miten eks raivostui minulle vierailukutsusta, jonka olin esittänyt ystäväpariskunnalle yhteisen, hauskan viikonlopun jälkeen, kun olimme lähdössä heiltä kotiin. Siinä ystäviemme läsnäollessa hän rupesi karjumaan, että minulla ei ole minkäänlaista oikeutta sopia tuollaisia asioita hänen selkänsä takana. Että se on hän, joka kutsuu, enkä minä. Kuuntelin hämmentyneenä hänen raivoamistaan enkä saanut sanottua hänelle mitään, en sitäkään, että päivämääristä emme sopineet, vaan kutsu oli periaatteellinen ja vastavuoroinen. Eksä jatkoi raivoamistaan vielä autossakin ja kuuntelin sitä korvat punaisina. Muitakin vastaavanlaisia tilanteita ilmeni yhä useammin.
Minäkin tunsin jonkinlaisen kipinän välillämme, ja tunsin vetovoimaa häntä kohtaan, mutta sekin paljatui harhaksi. Ymmärsin nimittäin, että olin tuntenut vetoa häneen, koska hänessä on paljon samanlaista rajattomuutta kuin omassa isässäni, joka pahoinpiteli minua ja muuta perhettään lapsuudessani.
Olin silloin vielä niin nuori, kun rupesimme eksän kanssa olemaan yhdessä, että en ollut ehtinyt vielä löytää omia rajojani enkä osannut puolustaa niitä. Niin sitten annoin eksän rikkoa rajojani kunnes ymmärsin, miten pahaa se teki minulle.
Kun vielä viimeisinä yhteisinä aikoinamme ehdotin pariterapiaa hänelle, hän kieltäytyi ja sanoi, että meillä on asiat ihan hyvin, kunhan vain lakkaisin olemasta masentunut. (Masennus oli totta, samoin ahdistus, ja olin hakenut itelleni ammattiapua kestääkseni tilanteen.) Paljon muutakin hän sanoi, ja kaiken sen sanomisen sisältönä oli, että vika oli minussa eikä hänessä, eikä hänellä ollut mitään hyvää sanottavaa minusta. Silti hän oli sitä mieltä, että parisuhde oli ihan toimiva - kunhan ensin muuttaisin omaa asennettani. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Se oli viimeinen pisara minulle. Ymmärsin, että olen parisuhteessa, jota en voi pelastaa, koska olen pyrkimyksessäni aivan yksin. Ymmärsin senkin, että parisuhteeni oli niin myrkyllinen ja sairastuttava, että minun pitää kiireesti pelastaa itseni. Ja niin teinkin.
(jatkuu, tuli liian pitkä kommentti...)
22, jatkoa edelliseen...
Haluankin kysyä sinulta, ap, onko sinun elämässäsi ollut aikaisemmin joku, joka on särkenyt rajasi niin pahasti, että et osaa lähteä sairastuttavasta parisuhteestasi.
Ymmärrän, kun kerrot, että olet aivan rikki ja hajalla, etkä osaa lähteä. Mies on vakuutellut, että kaikki paha parisuhteessanne on sinun syytäsi. Onko sinulle
gaslighting tuttu käsite? Se nimittäin tuli mieleeni kommenteistasi, joissa kerroit tästä miehestä.
Hän sumuttaa ja hämää sinua todella pahasti väittämällä, että sinun syytäsi kaikki.
Se ei kuitenkaan ole totta! Hän on itse vastuussa omasta käytöksestään, eikä mikään oikeuta häntä käyttäytymään väkivaltaisesti sinua kohtaan.
Minulla tosiaankin kesti jonkin aikaa ymmärtää, että minun on lähdettävä siitä suhteesta pelastaakseni itseni. Tämän vuoksi ymmärrän myös sinua, miksi epäröit vielä vaikka tiedät, että sinua kohdellaan huonosti.
Sinun on itse tehtävä päätös sitten kun olet valmis siihen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. Viisas siskoni sanoi minulle, että elämä on kuin koulunkäyntiä. Toiset siirtyvät luokalta toiselle ilman ehtoja, toisilla kestää kauemmin, ennen kuin he näkevät elämän tosiasiat. Siihen vastasin hänelle, että olen näköjään todella kovakalloinen ihminen, kun olen joutunut takomaan päätäni seinään näinkin kauan ennen kuin ymmärsin, mikä on minulle parasta.
Teet hyvän työn, kun kyseenalaistat jo näinkin paljon tilanteesi ja haluat tarkastella sitä myös muista näkökulmista kuin tämän miehen tarjoamasta syyllistävästä näkökulmasta.
Jos tunnet itsesi voimattomaksi ja tunnet olevasi aivan hajalla ja hämmentynyt, keskustele tilanteestasi mieluimmin jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa tarkastella tilannettasi neutraalisti. Ammattiapua voit saada terveyskeskuksen kautta. Voit varata itsellesi ajan erikoissairaanhoitajan vastaanotolle ilman lähetettä. Lääkäriltä voit myös saada lähetteen pitempiaikaiseen keskusteluapuun. Kokemuksesta osaan sanoa, että se kannattaa. Saat mahdollisuuden ja työkaluja, joilla voit saada itsesi ehyemmäksi. <3
aloittaja kirjoitti:
Voiko mielestänne suhde toimia ilman suvun tukea ja hyväksyntää?
Ei voi sinun tapauksessasi. Mies käyttää sinua jo nyt kynnysmattona, eikä näytä siltä, että hän olisi valmis muuttamaan käytöstään sinua kohtaan.
Mielestäni miehen suku on sivuseikka, mutta kuitenkin tärkeä siinä mielessä, että se tuntuu heijastelevan miehen kus*päisyyttä omalla käytöksellään. Jos mies arvostaisi sinua, todennäköisesti myös suku osoittaisi samanlaista arvostusta sinua kohtaan pelkää lojaaliuttaan miestä kohtaan.
Ihmettelen vaan, että onhan samanlaista sakkia koko suku, kun on lähtenyt miehen mukaan kohtelemaan sinua huonosti.
Syy-seuraussuhde on siis seuraavanlainen: koska mies kohtelee sinua huonosti, myös suku kohtelee sinua huonosti eikä toisinpäin. Jos mies arvostaisi sinua, suku tuskin kohtelisi sinua näinkin huonosti kuin nyt tekee.
Juuri niin, että kaikenlaista vatvomista kannattaa välttää ja yrittää sillä perusteella tilannetta. Mieshän yrittää manipuloida sinut uskomaan, että vain sinä olet tehnyt väärin.
Laita heti nyt se eroviesti äläkä pitkitä asiaa. Jos miehen luona on jotain tavaroita jotka pitää hakea pois, niin ota joku ystäväsi mukaan hakemaan niitä.
Toki voit jälkikäteen miettiä mikä meni pieleen, mutta sen pitää olla järjellistä pohdintaa josta voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Keskustele vaikka ystävän kanssa, niin saat perspektiiviä asioihin. Turha jossittelu ei kuitenkaan auta mitään.
Tsemppiä! Arvosta itseäsi sen verran, että lopetat myrkyllisen suhteen nyt.
Älä nyt ainakaan puolustele miehesi käytöstä sillä, että se johtuisi millään tavalla hänen siskostaan 😂
Ap, jo otsikko kertoo, että vaikka sinulla oli paska joulu niin haaveilet, että tämä olisi se suhde, jossa tulet onnelliseksi. Luovu vähäksi aikaa haaveistasi ja niistä muistoista, mitä sinulla on suhteen alkuajalta, ja katso realistisesti nykyistä tilannetta. Mieti, haluatko elää tällaista elämää loppuelämäsi. Älä mieti, että "kyllä, jos mies vaan sitä tai tätä" vaan juuri tällaista. Elämää, jossa miehellä on sinulle jouluaattona aikaa 10 minuuttia, jossa hän harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Tiedän, että sinua harmittaa, että olet "tuhlannut" tähän suhteeseen aikaa, ja lapsetkin ovat siinä olleet mukana; tiedän että monet unelmasi romuttuvat, mutta mitä pikemmin se tapahtuu, sitä nopeammin toipuminen alkaa. Kun eroat nyt, olet jo keväällä jälleen voimissasi. Kukaan ei huuda, hauku, pahoipitele henkisestä eikä fyysisesti.
Jos on yhtään aihetta pelätä miehen käyvän käsiksi, hanki itsellesi tukea tilanteeseen, jossa ilmoitat hänelle, ettet halua enää tavata häntä, haluat hänen hakevan pois mahdolliset tavaransa luotasi/sinä haet hänen luotaan ja että enää ei ole syytä edes keskustella vaan on parempi, että poistatte toisenne yhteystiedoista.
Kuulostaa ikävä kyllä todelliselta tuo ajatus. Minusta aivan järkyttävää hyväksikäyttöä! Minulla on ainakin niin halpa olo, etten osaa arvostaa itseäni ja nykyisin ajattelen, että kun minuun oikeasti tutustuu, viimeistään siinä kohtaa minut hylätään.