Lue keskustelun säännöt.
Saako tätä suhdetta enää pelastettua?
aloittaja
29.12.2020 |
Olemme olleet pian 3v yhdessä, mutta emme asu yhdessä. Suhde ei ole edennyt mihinkään pitkään aikaan ja se turhauttaa ja syö minua. Olen (ehkä kyllästymiseen asti) yrittänyt saada häneltä vastauksia, missä oikein menemme, mikä tämä suhde on (fb:ssa lukee parisuhde), olemme niin vähän tekemisissä, hän inhoaa puhelinta, eikä halua kuulema siksi soittaa, muutama wa-viesti ehkä illalla töiden jälkeen, muutama kerta maksimissaan viikossa nähdään (ehkä tunnin verran, jos sitäkään). Välimatkaakin on vain 8km.
Ennen lapsemme tulivat hyvin juttuun ja mieskin oli meillä usein öitä viikonloppuisin poikansa kanssa, mutta nyt kun omat lapseni ovat olleet enemmän omien kavereidensa kanssa (minkä toki heille suon), lapset ovat vieraantuneet todella paljon eikä hänen 11v poikansa enää halua tulla meille. Lisäksi pojan äiti ei enää anna pojan yöpyä meillä (syytä en tiedä, minusta meillä on ollut mukavaa yhdessä), näkemiset ja yhteinen aika on kutistunut entisestään. Lisähaasteita tuo miehen sisko, joka ei pidä minusta ja on mielestäni kovin mustasukkainen isoveljestään. Jään siis aina syrjään kaikesta, minua ei kutsuta mihinkään, sisko ei halua olla kanssani missään tekemisissä, olen niin surullinen ja torjuttu, tunnen olevani roska, jonka voi lakaista syrjään koska tahansa. Mieheni ei halua asiaan puuttua (ei ole kuulema hänen vika, jos ei kemiat kohtaa) eikä häntä näytä vaivaavan, että muut tulevat kaikkiin tilaisuuksiin pariskuntana, mutta hän yksin. Minua loukkaa, ettei hän tunnu edes kaipaavan minua rinnalleen. Minusta kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta ei kai sitä tarvitsisi noin avoimesti näyttää. Olen yrittänyt keskustella miehen siskon kanssa, mutta hän ei vastaa edes puheluihini.
Tämä kaikki syö minua paljon, paitsi omat ongemamme, mutta myös se, ettei meillä ole hänen sukunsa tukea. Olen liian sovinnonhaluinen voidakseni elää näin. Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista. Ehkä tapani on sitten väärä, mutta minusta asioita ei saa selvitettyä ilman keskustelua.
En vain jaksa enää tällaista, tuntuu, että kurkkua kuristaa ja sydämeni on palasina. Tuntuu, että seksi on ainoa, minun kelpaan, kun hänen luonaan käyn, sitten jo ohjaa minut ulko-ovelleen. En ole aikoihin kuullut häneltä mitää kaunista, useimiten halveksivaa ja silti sanoo rakastavansa enemmän kuin ketään. Hän ei halua suunnitella tulevaisuutta, hänen katseensa on todella halveksiva ja tyhjä.
Tajuan kyllä itsekin, että on aika tehdä tilanteelle jotain. Olen kokeillut sitäkin, etten ota häneen yhteyttä (en jaksa aina ruikuttaa yhteistä aikaa), mutta sitten saan vain syyttäviä viestejä, joko olen pettänyt häntä tai hän antaa aikarajoja, johon mennessä päätös suhteesta pitää tehdä. Silti ei asioista saa keskustella, vaan kaikki pitäisi joko unohtaa ja jatkaa tai erota. En pysty sellaiseen. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes mahdollista jatkaa suhdetta, vaikka saisimme ns. omat ongelmamme selvitettyä, tosin niitäkin on paljon? Parisuhdeterapiaan hän ei suostu, ei keskustelemaan siskonsa kanssa asioista, jotta edes paine siltä osin olisi vähäisempi. Millainen mies vain pakanee vastuuta kaikesta? Sanoo kaipaavansa keskustelua (mutta hänelle se tarkoittaa viestittelyä, ei suostu kasvotusten puhumaan), läheisyyttä ja seksiä. Minulle hieman osui korvaan se, ettei hän sanonut kaipaavansa mitään muita parisuhteeseen kuuluvia asioita, kuten aikaa yhdessä, tulevaisuuden suunnittelua, toisen huomioimista, elämän ja arjen jakamista jne. Toki voin nyt ylitulkitakin tuota hänen viestiään.
Kommentit (73)
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Tiedän kyllä, mitä itse neuvoisin. Hän vain onnistuu kääntämään kaikki minun syyksi ja olen avan umpikujassa. Hän "tasavertaistaa" meidän käytöksemme toisiamme kohtaa, että olemme yhtä "pahoja" molemmat. Tottahan vikaa on molemmissa, sehän on selvä. Koska en haistattele hänelle, kuten hän minulle hyvin usein, hänen mukaansa minä haistattelen hänelle eri muodossa eli puhun ikävään sävyyn ja se on haistattelua myös! Olen varmaan nyt tyhmä, kun kysyn, mutta onko todella näin?
Mieshän sumuttaa sinua ihan perusteellisesti väittämällä, että on sinun syysi, kun hän kohtelee sinua huonosti!
Väärin! Täysin väärin! Hän on ihan itse vastuussa omasta käytöksestään etkä sinä. Mies on valinnut hyvin perinteisen tavan lähestyä omaa väkivaltaista käytöstään kohtaan väittämällä, että on sinun syysi, kun hän tönii sinua, haistattelee sinulle ja heittää sinut ovesta ulos ja ilmeisesti tavaratkin myös.
Älä enää usko häntä! Äläkä vaan lankea siihen ansaan, että rupeat pohtimaan hänen kanssaan tai muutenkaan, kuinka syyllinen olet hänen huonoon käytökseensä. Saatte siinä tapauksessa vatvoa asiaa täältä ikuisuuteen ja aina hän todistaisi sinun olevan syyllinen!
En ole huomannut kommenteissasi mitään sellaista sinun käytöksessäsi, mikä oikeuttaisi miestä kohtelemaan sinua huonosti. Ei sellaisia syitä ole olemassakaan sinussa vaan hänessä itsessään. Ihan itse hän on valinnut kohdella sinua kaltoin - väkivaltaisesti!
Eikä sinun syyllisyydelläsi tai syyttömyydelläsi ole oikeastaan mitään väliä silloin, kun ymmärrät, että voit huonosti tämän miehen vuoksi ja sinun on parempi olla ilman häntä ja hänen väkivaltaista käytöstään.
Lopeta yhteydenpito häneen! Laita esto, ettei hän saa sinuun enää yhteyttä. Tietysti voit ensin kertoa hänelle, että se on sitten loppu nyt. Senkin voit kertoa hänelle, että et näe tulevaisuutta hänen kanssaan, jos haluat, vaikka syytä sinun ei todellakaan tarvitse enää sanoa hänelle, niin perusteellisesti hän on vakuutellut sinulle, miten huono ihminen sinä olet hänen mielestään. - Et muuten ole, sinä et ole huono etkä arvoton, sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, jotka "ansaitsisivat" yhtä huonoa kohtelua kuin tämä mies kohtelee sinua.
Mielestäni sinä vaikutat hyvinkin anteeksiantavaiselta, ymmärtäväiseltä ja sovinnolliselta ihmiseltä. Ja tätä sinun hyväntahtoisuuttasi mies on käyttänyt hyväkseen todella ikävällä tavalla.
Rupea arvostamaan itseäsi jo, hyvä nainen. <3 Pelasta itsesi ja lapsesi huonosti kohtelevilta ihmisiltä (mies ja hänen sukunsa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostaa se. Poista ja estä numero. Kolmen vuoden jälkeen sillä osoitat, että mitä mieltä tuosta p****suhteesta olet. Se käy takuulla miehen ylpeyden päälle enemmän kuin mikään keskustelu.
Ei tarvi miettiä. Parisuhteeseen pitää olla kahden ihmisen rakkaus ja tahto. Teillähän ei ole noista mitään. Neljä kertaa nolla. Tehän vain panette silloin tällöin. Voit sinä tuosta irtautua ilman selittelyjä ja älytöntä draamaa.
Vierailija kirjoitti:
22, jatkoa edelliseen...
Haluankin kysyä sinulta, ap, onko sinun elämässäsi ollut aikaisemmin joku, joka on särkenyt rajasi niin pahasti, että et osaa lähteä sairastuttavasta parisuhteestasi.
Ymmärrän, kun kerrot, että olet aivan rikki ja hajalla, etkä osaa lähteä. Mies on vakuutellut, että kaikki paha parisuhteessanne on sinun syytäsi. Onko sinulle
gaslighting tuttu käsite? Se nimittäin tuli mieleeni kommenteistasi, joissa kerroit tästä miehestä.Hän sumuttaa ja hämää sinua todella pahasti väittämällä, että sinun syytäsi kaikki.
Se ei kuitenkaan ole totta! Hän on itse vastuussa omasta käytöksestään, eikä mikään oikeuta häntä käyttäytymään väkivaltaisesti sinua kohtaan.
Minulla tosiaankin kesti jonkin aikaa ymmärtää, että minun on lähdettävä siitä suhteesta pelastaakseni itseni. Tämän vuoksi ymmärrän myös sinua, miksi epäröit vielä vaikka tiedät, että sinua kohdellaan huonosti.
Sinun on itse tehtävä päätös sitten kun olet valmis siihen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. Viisas siskoni sanoi minulle, että elämä on kuin koulunkäyntiä. Toiset siirtyvät luokalta toiselle ilman ehtoja, toisilla kestää kauemmin, ennen kuin he näkevät elämän tosiasiat. Siihen vastasin hänelle, että olen näköjään todella kovakalloinen ihminen, kun olen joutunut takomaan päätäni seinään näinkin kauan ennen kuin ymmärsin, mikä on minulle parasta.
Teet hyvän työn, kun kyseenalaistat jo näinkin paljon tilanteesi ja haluat tarkastella sitä myös muista näkökulmista kuin tämän miehen tarjoamasta syyllistävästä näkökulmasta.
Jos tunnet itsesi voimattomaksi ja tunnet olevasi aivan hajalla ja hämmentynyt, keskustele tilanteestasi mieluimmin jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa tarkastella tilannettasi neutraalisti. Ammattiapua voit saada terveyskeskuksen kautta. Voit varata itsellesi ajan erikoissairaanhoitajan vastaanotolle ilman lähetettä. Lääkäriltä voit myös saada lähetteen pitempiaikaiseen keskusteluapuun. Kokemuksesta osaan sanoa, että se kannattaa. Saat mahdollisuuden ja työkaluja, joilla voit saada itsesi ehyemmäksi. <3
Olen ollut aikaisemmin väkivaltaisessa suhteessa, jossa väkivalta kohdistui myös lapsiin. Tiedän, että minulla on paljon tekemistä sen kanssa, missä raja kulkee, en edelleenkään tiedosta, mikä on normaalia parisuhteessa jne. Tuo termi on minulle viers, mutta tutustun siihenkin "ilmiöön" mielelläni. Jo se, että yritän ymmärtää tilannetta ja saan ulkopuolista näkökulmaa, auttaa minua tässä prosessoinnissa korvaamattoman paljon. Tämän nykyisen miehen mielestä, olen ansainnut kaiken sen väkivaltaisen kohtelun, josta saimme lasten kanssa kärsiä, hän jopa kuulema ymmärtää, miksi exäni kohteli minua niin. Se tuntuu pelottavalta ja sumentaa minun käsitystäni rajoista. Olen itse elänyt ilman isää, joten minkäänlaista parisuhdemallia ei ole lapsuudessani muodostunut. Lapseni/teinit halveksivat miestä, koska ovat joutuneet näkemään liian usein, kun tulen itkien kotiin miehen luota. Miehen mukaan lasteni tunteet/asenteet ovat kuitenkin minun kylvämiä, olen kuulema vääristänyt kaiken lapsille ja siksi halveksivat miestä.
Kiitos avusta tilanteen prosessointiin ja jatkokäsittelyyn. Ulkopuolisen on varmasti vaikea ymmärtää tuntemuksiani ja siksi on helppo tuomita oikopäätä. Mutta, kun olen luonteeltani vielä sellainen, etten halua helpolla luovuttaa, tilanne on todella vaikea.
Ei ole helpolla luovuttamista, jos luovutat vasta siinä vaiheessa kun sinua jo tönitään ja tavaroitasi heitellään.
Se on se piste, missä raja on VIIMEISTÄÄN vedettävä ennen kuin on aivan liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22, jatkoa edelliseen...
Haluankin kysyä sinulta, ap, onko sinun elämässäsi ollut aikaisemmin joku, joka on särkenyt rajasi niin pahasti, että et osaa lähteä sairastuttavasta parisuhteestasi.
Ymmärrän, kun kerrot, että olet aivan rikki ja hajalla, etkä osaa lähteä. Mies on vakuutellut, että kaikki paha parisuhteessanne on sinun syytäsi. Onko sinulle
gaslighting tuttu käsite? Se nimittäin tuli mieleeni kommenteistasi, joissa kerroit tästä miehestä.Hän sumuttaa ja hämää sinua todella pahasti väittämällä, että sinun syytäsi kaikki.
Se ei kuitenkaan ole totta! Hän on itse vastuussa omasta käytöksestään, eikä mikään oikeuta häntä käyttäytymään väkivaltaisesti sinua kohtaan.
Minulla tosiaankin kesti jonkin aikaa ymmärtää, että minun on lähdettävä siitä suhteesta pelastaakseni itseni. Tämän vuoksi ymmärrän myös sinua, miksi epäröit vielä vaikka tiedät, että sinua kohdellaan huonosti.
Sinun on itse tehtävä päätös sitten kun olet valmis siihen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. Viisas siskoni sanoi minulle, että elämä on kuin koulunkäyntiä. Toiset siirtyvät luokalta toiselle ilman ehtoja, toisilla kestää kauemmin, ennen kuin he näkevät elämän tosiasiat. Siihen vastasin hänelle, että olen näköjään todella kovakalloinen ihminen, kun olen joutunut takomaan päätäni seinään näinkin kauan ennen kuin ymmärsin, mikä on minulle parasta.
Teet hyvän työn, kun kyseenalaistat jo näinkin paljon tilanteesi ja haluat tarkastella sitä myös muista näkökulmista kuin tämän miehen tarjoamasta syyllistävästä näkökulmasta.
Jos tunnet itsesi voimattomaksi ja tunnet olevasi aivan hajalla ja hämmentynyt, keskustele tilanteestasi mieluimmin jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa tarkastella tilannettasi neutraalisti. Ammattiapua voit saada terveyskeskuksen kautta. Voit varata itsellesi ajan erikoissairaanhoitajan vastaanotolle ilman lähetettä. Lääkäriltä voit myös saada lähetteen pitempiaikaiseen keskusteluapuun. Kokemuksesta osaan sanoa, että se kannattaa. Saat mahdollisuuden ja työkaluja, joilla voit saada itsesi ehyemmäksi. <3
Olen ollut aikaisemmin väkivaltaisessa suhteessa, jossa väkivalta kohdistui myös lapsiin. Tiedän, että minulla on paljon tekemistä sen kanssa, missä raja kulkee, en edelleenkään tiedosta, mikä on normaalia parisuhteessa jne. Tuo termi on minulle viers, mutta tutustun siihenkin "ilmiöön" mielelläni. Jo se, että yritän ymmärtää tilannetta ja saan ulkopuolista näkökulmaa, auttaa minua tässä prosessoinnissa korvaamattoman paljon. Tämän nykyisen miehen mielestä, olen ansainnut kaiken sen väkivaltaisen kohtelun, josta saimme lasten kanssa kärsiä, hän jopa kuulema ymmärtää, miksi exäni kohteli minua niin. Se tuntuu pelottavalta ja sumentaa minun käsitystäni rajoista. Olen itse elänyt ilman isää, joten minkäänlaista parisuhdemallia ei ole lapsuudessani muodostunut. Lapseni/teinit halveksivat miestä, koska ovat joutuneet näkemään liian usein, kun tulen itkien kotiin miehen luota. Miehen mukaan lasteni tunteet/asenteet ovat kuitenkin minun kylvämiä, olen kuulema vääristänyt kaiken lapsille ja siksi halveksivat miestä.
Kiitos avusta tilanteen prosessointiin ja jatkokäsittelyyn. Ulkopuolisen on varmasti vaikea ymmärtää tuntemuksiani ja siksi on helppo tuomita oikopäätä. Mutta, kun olen luonteeltani vielä sellainen, etten halua helpolla luovuttaa, tilanne on todella vaikea.
Asia selvä. Säälin lapsiasi, enempää minulla ei ole sanottavana. Pidä sinä itsepäisesti kiinni siitä, että saat olla kynnysmattona ja ihmettele sitten jalanjälkiä kasvoillasi. Lapsesi kärsivät, kun äidillä on paha olla.
Veikkaan, että ap ei aio erota. Hän odottaa, että asiat ns muuttuu paremmiksi, eli sillä varjolla jatkaa tilanteessa. Tai eroaa kun löytää uuden miehen, johon pystyy lennosta vaihtamaan. Ja se uusikin on takuulla samanlainen.
Adrenaliinikoukussa on juuri tällaista, huonokin suhde ja paha mieli tuo elämään jotain. Vaikeinta on olla vaan. Jopa tasainen suhde voi olla vaikea.
Vietän itse tylsää elämää ja tämä on vaikeinta mitä ihminen voi kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Tiedän kyllä, mitä itse neuvoisin. Hän vain onnistuu kääntämään kaikki minun syyksi ja olen avan umpikujassa. Hän "tasavertaistaa" meidän käytöksemme toisiamme kohtaa, että olemme yhtä "pahoja" molemmat. Tottahan vikaa on molemmissa, sehän on selvä. Koska en haistattele hänelle, kuten hän minulle hyvin usein, hänen mukaansa minä haistattelen hänelle eri muodossa eli puhun ikävään sävyyn ja se on haistattelua myös! Olen varmaan nyt tyhmä, kun kysyn, mutta onko todella näin?
Mieshän sumuttaa sinua ihan perusteellisesti väittämällä, että on sinun syysi, kun hän kohtelee sinua huonosti!
Väärin! Täysin väärin! Hän on ihan itse vastuussa omasta käytöksestään etkä sinä. Mies on valinnut hyvin perinteisen tavan lähestyä omaa väkivaltaista käytöstään kohtaan väittämällä, että on sinun syysi, kun hän tönii sinua, haistattelee sinulle ja heittää sinut ovesta ulos ja ilmeisesti tavaratkin myös.
Älä enää usko häntä! Äläkä vaan lankea siihen ansaan, että rupeat pohtimaan hänen kanssaan tai muutenkaan, kuinka syyllinen olet hänen huonoon käytökseensä. Saatte siinä tapauksessa vatvoa asiaa täältä ikuisuuteen ja aina hän todistaisi sinun olevan syyllinen!
En ole huomannut kommenteissasi mitään sellaista sinun käytöksessäsi, mikä oikeuttaisi miestä kohtelemaan sinua huonosti. Ei sellaisia syitä ole olemassakaan sinussa vaan hänessä itsessään. Ihan itse hän on valinnut kohdella sinua kaltoin - väkivaltaisesti!
Eikä sinun syyllisyydelläsi tai syyttömyydelläsi ole oikeastaan mitään väliä silloin, kun ymmärrät, että voit huonosti tämän miehen vuoksi ja sinun on parempi olla ilman häntä ja hänen väkivaltaista käytöstään.
Lopeta yhteydenpito häneen! Laita esto, ettei hän saa sinuun enää yhteyttä. Tietysti voit ensin kertoa hänelle, että se on sitten loppu nyt. Senkin voit kertoa hänelle, että et näe tulevaisuutta hänen kanssaan, jos haluat, vaikka syytä sinun ei todellakaan tarvitse enää sanoa hänelle, niin perusteellisesti hän on vakuutellut sinulle, miten huono ihminen sinä olet hänen mielestään. - Et muuten ole, sinä et ole huono etkä arvoton, sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, jotka "ansaitsisivat" yhtä huonoa kohtelua kuin tämä mies kohtelee sinua.
Mielestäni sinä vaikutat hyvinkin anteeksiantavaiselta, ymmärtäväiseltä ja sovinnolliselta ihmiseltä. Ja tätä sinun hyväntahtoisuuttasi mies on käyttänyt hyväkseen todella ikävällä tavalla.
Rupea arvostamaan itseäsi jo, hyvä nainen. <3 Pelasta itsesi ja lapsesi huonosti kohtelevilta ihmisiltä (mies ja hänen sukunsa).
Kiitos <3
Ehkä sinun olisi hyvä myös hakeutua terapiaan käsittelemään tätä asiaa, koska toistuu jo toisessa suhteessasi. Jotenkin tuntuu, että sinun on vaikea asettaa rajoja, kunnioittaa ja rakastaa itseäsi tai jotain muuta on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan vaimolta seksiä, tuon taloon rahaa ja lapset on tärkeimmät miksi tätä jaksan. Helppoa? No ei, mutta elämisen arvoista. Mies46v.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22, jatkoa edelliseen...
Haluankin kysyä sinulta, ap, onko sinun elämässäsi ollut aikaisemmin joku, joka on särkenyt rajasi niin pahasti, että et osaa lähteä sairastuttavasta parisuhteestasi.
Ymmärrän, kun kerrot, että olet aivan rikki ja hajalla, etkä osaa lähteä. Mies on vakuutellut, että kaikki paha parisuhteessanne on sinun syytäsi. Onko sinulle
gaslighting tuttu käsite? Se nimittäin tuli mieleeni kommenteistasi, joissa kerroit tästä miehestä.Hän sumuttaa ja hämää sinua todella pahasti väittämällä, että sinun syytäsi kaikki.
Se ei kuitenkaan ole totta! Hän on itse vastuussa omasta käytöksestään, eikä mikään oikeuta häntä käyttäytymään väkivaltaisesti sinua kohtaan.
Minulla tosiaankin kesti jonkin aikaa ymmärtää, että minun on lähdettävä siitä suhteesta pelastaakseni itseni. Tämän vuoksi ymmärrän myös sinua, miksi epäröit vielä vaikka tiedät, että sinua kohdellaan huonosti.
Sinun on itse tehtävä päätös sitten kun olet valmis siihen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. Viisas siskoni sanoi minulle, että elämä on kuin koulunkäyntiä. Toiset siirtyvät luokalta toiselle ilman ehtoja, toisilla kestää kauemmin, ennen kuin he näkevät elämän tosiasiat. Siihen vastasin hänelle, että olen näköjään todella kovakalloinen ihminen, kun olen joutunut takomaan päätäni seinään näinkin kauan ennen kuin ymmärsin, mikä on minulle parasta.
Teet hyvän työn, kun kyseenalaistat jo näinkin paljon tilanteesi ja haluat tarkastella sitä myös muista näkökulmista kuin tämän miehen tarjoamasta syyllistävästä näkökulmasta.
Jos tunnet itsesi voimattomaksi ja tunnet olevasi aivan hajalla ja hämmentynyt, keskustele tilanteestasi mieluimmin jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa tarkastella tilannettasi neutraalisti. Ammattiapua voit saada terveyskeskuksen kautta. Voit varata itsellesi ajan erikoissairaanhoitajan vastaanotolle ilman lähetettä. Lääkäriltä voit myös saada lähetteen pitempiaikaiseen keskusteluapuun. Kokemuksesta osaan sanoa, että se kannattaa. Saat mahdollisuuden ja työkaluja, joilla voit saada itsesi ehyemmäksi. <3
Olen ollut aikaisemmin väkivaltaisessa suhteessa, jossa väkivalta kohdistui myös lapsiin. Tiedän, että minulla on paljon tekemistä sen kanssa, missä raja kulkee, en edelleenkään tiedosta, mikä on normaalia parisuhteessa jne. Tuo termi on minulle viers, mutta tutustun siihenkin "ilmiöön" mielelläni. Jo se, että yritän ymmärtää tilannetta ja saan ulkopuolista näkökulmaa, auttaa minua tässä prosessoinnissa korvaamattoman paljon. Tämän nykyisen miehen mielestä, olen ansainnut kaiken sen väkivaltaisen kohtelun, josta saimme lasten kanssa kärsiä, hän jopa kuulema ymmärtää, miksi exäni kohteli minua niin. Se tuntuu pelottavalta ja sumentaa minun käsitystäni rajoista. Olen itse elänyt ilman isää, joten minkäänlaista parisuhdemallia ei ole lapsuudessani muodostunut. Lapseni/teinit halveksivat miestä, koska ovat joutuneet näkemään liian usein, kun tulen itkien kotiin miehen luota. Miehen mukaan lasteni tunteet/asenteet ovat kuitenkin minun kylvämiä, olen kuulema vääristänyt kaiken lapsille ja siksi halveksivat miestä.
Kiitos avusta tilanteen prosessointiin ja jatkokäsittelyyn. Ulkopuolisen on varmasti vaikea ymmärtää tuntemuksiani ja siksi on helppo tuomita oikopäätä. Mutta, kun olen luonteeltani vielä sellainen, etten halua helpolla luovuttaa, tilanne on todella vaikea.
Asia selvä. Säälin lapsiasi, enempää minulla ei ole sanottavana. Pidä sinä itsepäisesti kiinni siitä, että saat olla kynnysmattona ja ihmettele sitten jalanjälkiä kasvoillasi. Lapsesi kärsivät, kun äidillä on paha olla.
Laitan tietenkin lapseni etusijalle, siksi jätin heidän isänsä, kun väkivalta kohdistui lapsin. Opettelen omien rajojen vetämistä ja itseni arvostamista, sitä, ettei minunkaan tarvitse sietää huonoa kohtelua. Laitoin miehelle viestin ja siinä aion pysyä. Aion seisoa omilla jaloillani ja rakentaa elämääni lasteni kanssa pala palalta uudelleen. Lasteni tunteet ja turvallisuus menee kaiken edelle. He ansaitsevat hyvinvoivan äidin ja turvallisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sekoitat rakkauden ja kaltoinkohtelun. Se on tavallista traumatisoituneille, itsekin teen näin. Samaten intensiteetti ja intiimiys, ne menevät helposti sekaisin (=kun mies kaltoinkohtelun jälkeen antaa vähänkin positiivista huomiota, se tuntuu heti rakkaudelta ja intohimolta).
” Mutta, kun olen luonteeltani vielä sellainen, etten halua helpolla luovuttaa, tilanne on todella vaikea.”
Vaikea tilanne - onko suhde vielä pelastettavissa?
”Olen liian sovinnonhaluinen voidakseni elää näin. Mieheni käytös on minua kohtaan nykyisin hyvin kylmää, hän syyttää kaikista riidoistamme aina minua, hän ärsyyntyy helposti ja menee sitten äärimmäisyyksiin: välillä haistattelee, lähtee kesken yötä lomareissulta kotinsa, tönii ja viimeksi heitti minut luotaan ulos ja potki tavarani myös, kun yritän keskustella asioista. Ehkä tapani on sitten väärä, mutta minusta asioita ei saa selvitettyä ilman keskustelua.
En vain jaksa enää tällaista, tuntuu, että kurkkua kuristaa ja sydämeni on palasina. Tuntuu, että seksi on ainoa, minun kelpaan, kun hänen luonaan käyn, sitten jo ohjaa minut ulko-ovelleen. En ole aikoihin kuullut häneltä mitää kaunista, useimiten halveksivaa ja silti sanoo rakastavansa enemmän kuin ketään. Hän ei halua suunnitella tulevaisuutta, hänen katseensa on todella halveksiva ja tyhjä.
Tajuan kyllä itsekin, että on aika tehdä tilanteelle jotain.”
Millaisesta suhteesta on kysymys? Parisuhde tämä ei ole niin mitä oikeastaan haluat pelastaa? Odotteletko vielä jotain merkkiä korkeammilta voimilta, salama halkaisee puun, meri jakaantuu kahtia tai massiivinen heinäsirkkaparvi, ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkä tuolle miehelle kelpaat seksiä varten mutta et mihinkään muuhun. Jatkahan elämääsi. On parempi olla hetken vaikka sinkkuna, kuin olla huonossa parisuhteessa koko ajan.
M39
Käythän eron läpi myös lasten kanssa. Muista korostaa että kenelläkään ei kuulu olla paha olo parisuhteessa ja selitä miksi miestä ei tule enää näkymään. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, mutta lasten kuuluisi saada käsitys siitä mikä on terve parisuhde, etteivät itse joutuisi koskaan samaan tilanteeseen.
Harkitse oikeasti terapiaa, sillä saattaisit saada itsetunnon jälleen takaisin ja oppisit oikeasti arvostamaan itseäsi. Edessä on taatusti jotain parempaa sinulle!
-38
Näin vanhempana ja aika paljon elämää nähneenä en todellakaan ymmärrä, miksi ihmeessä sinä haluat pelastaa noin mahdottoman suhteen. Näin sivullisena ei näe siinä mitään hyvää ja pelastamisen arvoista.
Taidat olla aika epätoivoinen, miksi?
aloittaja kirjoitti:
Voiko mielestänne suhde toimia ilman suvun tukea ja hyväksyntää?
Se suku nyt tuossa on pienin ongelma. Pääongelma on kus.päinen mies, joka ei arvosta sinua.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi vaihtaa tuohon aloitustekstiin oman parhaan kaverinsa nimen itsensä kohdalle ja kaverin miehen nimen oman miehensä kohdalle. Miltäpä teksti näyttää sitten?
Mitä neuvoisit kaveriasi tekemään?
Tiedän kyllä, mitä itse neuvoisin. Hän vain onnistuu kääntämään kaikki minun syyksi ja olen avan umpikujassa. Hän "tasavertaistaa" meidän käytöksemme toisiamme kohtaa, että olemme yhtä "pahoja" molemmat. Tottahan vikaa on molemmissa, sehän on selvä. Koska en haistattele hänelle, kuten hän minulle hyvin usein, hänen mukaansa minä haistattelen hänelle eri muodossa eli puhun ikävään sävyyn ja se on haistattelua myös! Olen varmaan nyt tyhmä, kun kysyn, mutta onko todella näin?
Ei sillä ole mitään väliä, kuka on syyllinen tai ei ole tai mitä mies sanoo. Jos et ole onnellinen hänen kanssaan, ei suhdetta TARVITSE jatkaa. Et tarvitse eroon todisteita, syyllisiä, syyttömiä, oikeuden lausuntoa, vaan se on ihan oma päätöksesi!
Pahempi on mies joka hakee vaan seksiä kuin mies joka haluaa yhteisen tulevaisuuden ja kihloihin ja todella haluaa viettää aikaa aloittajan kanssa ja soittaa usein,vaikka seksi jäisi vähemmälle.
Mä pitäisin todennäköisempänä, että mies on polttanut välinsä sukuunsa ihan omalla kusipäisyydellään ja sen vuoksi hänen perheensä ja ex-kumppaninsa pitää etäisyyttä myös sinuun. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Sun on selvitettävä itsellesi, miksi edelleen roikut tollaisessa "parisuhteessa".