Lue keskustelun säännöt.
Ero kolmekymppisenä ja perhehaaveet, kokemuksia?
29.12.2020 |
Onko täällä ihmisiä joilla olisi ero tullut kolmekymppisenä ja silti olisi ehtinyt vielä hyvin löytää uuden puolison ja saada lapsia? Itse olen 32-vuotias ja eron partaalla. Olen aina halunnut lapsia ja pelkään, että jos nyt eroan jään yksin ja ilman perhettä. Tilanne olisi ihan eri jos olisin 25-vuotias. Tällä hetkellä vaakakupissa on paljon enemmän ja pelottaa todenteolla.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asiat on ihan oikeasti niin huonosti ettei suhdetta saa korjattua, ette varmaan suunnittele yhteistä lasta? Joten erohan siinä tapauksessa tulee.
Olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta ja se alkaisi olla ajankohtaista, mutta suhteessa on nyt viimeisten kuukausien aikana alkanut kasaantua sellaisia ongelmia, etten enää tiedä onko niistä ulospääsyä.
Ok. No teidän pitää nyt istua alas vaikka useampana iltana ja pohtia niitä ongelmia. Suhteisiin nyt kuuluu myös ne vastoinkäymiset tietenkin. Vauvan hoitokaan ei ole ihan helppoa parisuhteen kannalta, joten jos jotain hälyttävää siinä kumppanissa on niin ei lapsi sitä ainakaan paranna.
Olemme paljon keskustelleetkin, nyt vaan koko ajan tulee jotain lisää ja ajatukset erosta alkaneet vahvistua. Tuntuu todella pelottavalta, kun perhe on kuitenkin itselle isoin haave elämässä. Kauhukuva on, että jos nyt eroan joudun tuosta haaveesta lopullisesti luopumaan.
Ei lapsia kannata huonoon liittoon tehdä.
Onko asiat sellaisia että ne täytyy ratkaista just nyt heti vai voisiko antaa ajan kulua ja yrittää niitä ajan kanssa ratkoa? Muutama kuukausi ongelmien selvittelyssä on kuitenkin vielä lyhyt aika.
Itsellänikin haastava ja ahdistava tilanne parisuhteessa, mutta yritän luottaa siihen että nämä meidän asiat eivät ratkea hetkessä mutta kylläkin ajan kanssa. Tai jos eivät ratkea, niin ainakin on yritetty ja annettu aikaa.
Tilanne on kimurantti ja monesta tekijästä johtuen alkaa tuntua siltä, ettei asioita ole ratkaistavissa. Ero ei ole millään tavalla vielä päätetty enkä sitä haluaisi, mutta se on mahdollisuutena mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Minäkään en lasta haluaisi hankkia yksin vaan nimenomaan kumppanin kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Vuosi vuodelta naiset kohtaa saman kohtalon sinäkin. Tiedän paljon ihania naisia joille ei tahdo löytyä ketään. Eivät etsi Forresterin Ridgeä vaan sydän oikealla paikallaan omaavaa miestä.
Unelmanainen ketjussa tuli ilmi joitakin syitä miksei kohdata.
Kannattaa arvioida kuinka todennäköistä on että löydät parin vuoden sisällä miehen johon rakastut ja joka rakastuu sinuun? Ihastutko ylipäätään helposti? Ovatko miehet yleisesti ottaen sinusta kiinnostuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit vielä hyvin. Kolmekymppinen lapseton nainen on kova sana perinteistä parisuhdetta lapsineen etsivien miesten joukossa.
Tämä on totta! Varsinkin jos kelpuutat vähän vanhemmankin miehen, niin tarjontaa löytyy kyllä.
Minä kelpuutin vähän nuoremman miehen ja nyt on lapsi tulossa. Ei sitä heti automaattisesti tarvitse niitä yli neljäkymppisiä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Vuosi vuodelta naiset kohtaa saman kohtalon sinäkin. Tiedän paljon ihania naisia joille ei tahdo löytyä ketään. Eivät etsi Forresterin Ridgeä vaan sydän oikealla paikallaan omaavaa miestä.
Unelmanainen ketjussa tuli ilmi joitakin syitä miksei kohdata.
Kiitos lohduttavista sanoistasi. - Niin ja vielä sanon, että uskon kyllä, että on myös paljon sydän paikallaan olevia miehiäkin, jotka haluaisivat kohdata ja löytää kumppanin, jonka kanssa saattaisivat saada lapsia... Ns. kohtaanto ongelma on tuntuu vain vuosi-vuodelta vain kasvavan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Vuosi vuodelta naiset kohtaa saman kohtalon sinäkin. Tiedän paljon ihania naisia joille ei tahdo löytyä ketään. Eivät etsi Forresterin Ridgeä vaan sydän oikealla paikallaan omaavaa miestä.
Unelmanainen ketjussa tuli ilmi joitakin syitä miksei kohdata.Kiitos lohduttavista sanoistasi. - Niin ja vielä sanon, että uskon kyllä, että on myös paljon sydän paikallaan olevia miehiäkin, jotka haluaisivat kohdata ja löytää kumppanin, jonka kanssa saattaisivat saada lapsia... Ns. kohtaanto ongelma on tuntuu vain vuosi-vuodelta vain kasvavan...
Tietenkin. Ongelmana on sekin ettei sitä oikeaa hakevat miehetkään halua saada ketä hyvänsä. Heilläkin tuntuu olevan hyvinkin tarkat kriteerit. Tietenkin haluavat rakkautta kumminkin sen ideaalin kanssa.
Huomasin itse mitä joku tarkoitti täällä verisellä loukkauksella, jos lähestyt miestä vääränä naisena. Mies vaihtoi työpaikkaa ja esti somessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa arvioida kuinka todennäköistä on että löydät parin vuoden sisällä miehen johon rakastut ja joka rakastuu sinuun? Ihastutko ylipäätään helposti? Ovatko miehet yleisesti ottaen sinusta kiinnostuneita?
Miehet ovat kyllä olleet minusta kiinnostuneita, mutta itselläni kesti edellisenkin eron jälkeen pitkään löytää ihminen johon oikeasti ihastuin. Eihän tästä voi tulevaisuuteen tietenkään vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta tiedän etten kovin helposti löydä sellaista yhteyttä mieheen, että haluaisin viedä suhdetta eteenpäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi puoliso 28 vuotiaana, eka lapsi 30 v, toinen lapsi 33 v ja kolmas 35 vuotiaana. Kaikki ekasta yrityskierrosta, mutta ikäeroa lapsille tuli kaksi vuotta, koska imetys toimi vahvana ehkäisynä. Kuukautiset palasivat vain yhden kerran, sitten ehkäisy pois ja heti onnistui tulla raskaaksi. Ei keskenmenoja.
Sitä ei voi tietää, että miten helposti tai vaikeasti lapset tulee saamaan!
Todennäköisesti olisi saatu lisääkin lapsia, mutta kolmessa noinkin pienillä ikäeroilla oli tarpeeksi. Jos olisin saanut lapset nuorempana, olisin pitänyt isomman, ainakin 4-5 vuoden välin ja yrittänyt taas lisää lapsia. Tai kaksi lasta ja väli ja sitten taas kaksi lasta eli lapsia olisi ainakin neljä. 40 v päätin, että ei enempää, vaikka ehkä tulisin helposti raskaaksi. Näin se ikä ja jo olemassa olevat lapset rajoittavat joko mielen tai kehon kautta!
Elämässä ei kaikki aina mene kuten käsikirjoituksessa. Jos suhde on huono, niin ero on todennäköisesti joka tapauksessa parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Vuosi vuodelta naiset kohtaa saman kohtalon sinäkin. Tiedän paljon ihania naisia joille ei tahdo löytyä ketään. Eivät etsi Forresterin Ridgeä vaan sydän oikealla paikallaan omaavaa miestä.
Unelmanainen ketjussa tuli ilmi joitakin syitä miksei kohdata.Kiitos lohduttavista sanoistasi. - Niin ja vielä sanon, että uskon kyllä, että on myös paljon sydän paikallaan olevia miehiäkin, jotka haluaisivat kohdata ja löytää kumppanin, jonka kanssa saattaisivat saada lapsia... Ns. kohtaanto ongelma on tuntuu vain vuosi-vuodelta vain kasvavan...
Tietenkin. Ongelmana on sekin ettei sitä oikeaa hakevat miehetkään halua saada ketä hyvänsä. Heilläkin tuntuu olevan hyvinkin tarkat kriteerit. Tietenkin haluavat rakkautta kumminkin sen ideaalin kanssa.
Huomasin itse mitä joku tarkoitti täällä verisellä loukkauksella, jos lähestyt miestä vääränä naisena. Mies vaihtoi työpaikkaa ja esti somessa.
Aika pikkumiaselta mieheltä kuulostaa... Jos hän estää häntä lähestyneen naisen somessa, niin se on, ehkä ok. Mutta se, että väittäsi, että vaihtoi työpaikkaansa "väärän naisen" lähestyttyä häntä herättää kysymyksiä - Aseen kanssako lähestyit vai kuinka, että noin säikähti?
Kyllä tuo taitaa nykyään olla aina vaan yleisempää, että kumppani vaihtuu vielä kolmekymppisenä ennen perheen perustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen kun olin 35. Ehtii vielä, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Jos teidän suhdetta ei voi korjata eikä siinä ole lapsia tulossa, on parempi tehdä vaikka yksin kuin jäädä lapsettomaksi huonoon suhteeseen.
Yritä ensin puhua voiko korjata ja tulla perhe, ellei, lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa arvioida kuinka todennäköistä on että löydät parin vuoden sisällä miehen johon rakastut ja joka rakastuu sinuun? Ihastutko ylipäätään helposti? Ovatko miehet yleisesti ottaen sinusta kiinnostuneita?
Miehet ovat kyllä olleet minusta kiinnostuneita, mutta itselläni kesti edellisenkin eron jälkeen pitkään löytää ihminen johon oikeasti ihastuin. Eihän tästä voi tulevaisuuteen tietenkään vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta tiedän etten kovin helposti löydä sellaista yhteyttä mieheen, että haluaisin viedä suhdetta eteenpäin. Ap
Iän ja kokemuksen myötä se on helpompaa, epävarmana veivailuun ei mene aikaa. Tietää kuka itse on ja mitä haluaa, ja niin tietää se toinenkin. Luulin etten ikinä löydä enää ketään, mutta erottuani viisikymppisenä meni vuosi tavata unelmieni mies, ja on paras suhde ikinä. Tiesimme heti että haluamme olla yhdessä aina, ja nyt jo lähes kymmenen vuotta hyvää yhdessäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen poikkeus yksilö ja kohtaloloniko riivaama sitten. Olen 40 vuotias, enkä ole eläessäni ollut niin läheisessä parisuhteessa, että olisin voinut edetä niin pikälle, että olisin uskaltautunut yrittämään jälkikasvun saamista kumppanini kanssa. Surullista mutta totta. Olen kuitenkin aina halunnut saada lapsia mutta en niin paljon, että lähtisin "hankkimaan" ainoatakaan lasta yksin. - Toki kuka tahansa voi päätyä tahtomattaankin yksinhuoltajaksi mutta lähtökohtaisesti minusta lapsi "ansaitsee" ainakin kaksi hänestä välittävää huoltajaa.
Vuosi vuodelta naiset kohtaa saman kohtalon sinäkin. Tiedän paljon ihania naisia joille ei tahdo löytyä ketään. Eivät etsi Forresterin Ridgeä vaan sydän oikealla paikallaan omaavaa miestä.
Unelmanainen ketjussa tuli ilmi joitakin syitä miksei kohdata.Kiitos lohduttavista sanoistasi. - Niin ja vielä sanon, että uskon kyllä, että on myös paljon sydän paikallaan olevia miehiäkin, jotka haluaisivat kohdata ja löytää kumppanin, jonka kanssa saattaisivat saada lapsia... Ns. kohtaanto ongelma on tuntuu vain vuosi-vuodelta vain kasvavan...
Tietenkin. Ongelmana on sekin ettei sitä oikeaa hakevat miehetkään halua saada ketä hyvänsä. Heilläkin tuntuu olevan hyvinkin tarkat kriteerit. Tietenkin haluavat rakkautta kumminkin sen ideaalin kanssa.
Huomasin itse mitä joku tarkoitti täällä verisellä loukkauksella, jos lähestyt miestä vääränä naisena. Mies vaihtoi työpaikkaa ja esti somessa.Aika pikkumiaselta mieheltä kuulostaa... Jos hän estää häntä lähestyneen naisen somessa, niin se on, ehkä ok. Mutta se, että väittäsi, että vaihtoi työpaikkaansa "väärän naisen" lähestyttyä häntä herättää kysymyksiä - Aseen kanssako lähestyit vai kuinka, että noin säikähti?
En tiedä. Joskus teininä onnistuin suututtamaan saman ikäisen pojan koska pyysin teelle. Ajattelin 30-40v. miehen olevan kypsempi. Annan tätä nykyä olla, kerta aiheutan mielipahaa. Kysyin tältäkin voisiko lähteä kahville josta pisti estolle ja työkaverin mukaan vaihtoi työpaikkaa.
Onko asiat sellaisia että ne täytyy ratkaista just nyt heti vai voisiko antaa ajan kulua ja yrittää niitä ajan kanssa ratkoa? Muutama kuukausi ongelmien selvittelyssä on kuitenkin vielä lyhyt aika.
Itsellänikin haastava ja ahdistava tilanne parisuhteessa, mutta yritän luottaa siihen että nämä meidän asiat eivät ratkea hetkessä mutta kylläkin ajan kanssa. Tai jos eivät ratkea, niin ainakin on yritetty ja annettu aikaa.