Elokuiset - vielä odottavat ja jo syntyneet!
Aatulillille ja perheelle ISOSTI onnea tytön johdosta!! Ihanaa oli lukea ensimmäisen pikkuihmeen maailmaan tulosta! WAU!! Tsemppiä vauva-arkeen!
Mitäpä tuollaisen vauvauutisen jälkeen osaisi enää kirjoittaakaan.. No, omassa masussa käy edelleen melkoinen vilske. Pikkuinen siellä temmeltää, supistukset on napakoita ja paineen tunne lisääntyy. Jännityksellä odotellaan ja ikävä on jo kova. Aika ei onneksi tunnu pitkältä, laskettua aikaa yritän ajatella suuntaa antavana eli tulee sitten ennen tai jälkeen. Mutta varsinkin Aatulillin kertomuksen jälkeen odotan kyllä entistä enemmän näkeväni, minkälainen vauva tuolla masussa on kasvanut ja kehittynyt :) Olo ja mieli on hyvä!
Klovni kertoi sormien puutumisesta. Täällä samaa vaivaa ollut jonkin aikaa. Aamulla sormet ovat tosi puuduksissa ja aamiaisenkin laittaminen vie hieman aika. Onneksi on ohi menevä vaiva, kuten sanoit.
Lauantaina oltiin tyttöjen kanssa pyörähtämässä yöelämässä. Voimia olisi ollut jatkaa pidempäänkin, mutta jalat turposivat ulos kengistä, joten lähdin suosiolla kesken illan kotiin. Oli kyllä kivaa olla kesäyössä! Sunnuntaina tehtiin vielä yön yli reissu ystävien mökille, todennäköisesti sitten viimeinen pidempi reissu ilman vauvaa. En aio loppuaikaa kotona nyhjätä, mutta jotenkin en enää halua kotikaupunkia pidemmälle lähteä. Vaikka menisi sitten reilustikin yli tuon lasketun.
Miten muilla elokuisilla elo ja olo? Kertoilkaahan kuulumisia! Ja tsemppiä ja hyvää oloa lähestyvään h-hetkeen!
M@dicken rv 39+5
Kommentit (55)
Täällä sama juttu aamut venyvät tosi pitkiksi, ja lenkille pääsemme vasta puolen päivän jälkeen, mutta olen päättänyt, etten ota asiasta stressiä. Illalla käydään jos jaksetaan vielä toinen lenkki, mutta kun on ollut niin kuuma niin joka ilta ei ole jaksanut.
Lohdutuksen sanaa miehen töihin lähdöstä...
Olen nyt kolmatta viikkoa lapsen kanssa kahden, ja hyvin on sijunut, vaikka alkuun vähän pelkäsin miten menee... Mullakin mies tekee pitkää päivää ja vielä 6 pv viikossa. Nyt mies on ollut kolme päivää työmatkalla keski-euroopassa, ja hyvin on mennyt, vaikka ensin vähän hirvitti!
Onneksi kuitenkin tulee ensi yönä kotiin!
Rintarepun sain tänään ostettua, käytettynä tuolta osta ja myy puolelta! Toivottavasti vauva viihtyy siinä, tosin ei harmita niin kovasti, jos ei viihdy kun sain edullisesti :-)
aatulilli ja tyttö 4 viikkoa tasan
Marina: Toivottavasti siellä masuvaivat helpottavat. Täällä Cuplatonin lisäksi " röyhtäisyasento" olkapäällä tuntuu tehokkaalta avulta. Ihmeellistä kyllä, masu vaivaa vain päivisin, öisin ei ollenkaan. Meillä pikkuinen on kanssa hieman laiska ja uninen imijä, tuppaa nukahtamaan rinnalle heti kun massussa vähän ruokaa. Yritämme nyt pidentää syöttävälejä hellällä kädellä. Neuvolatädin mukaan tiheät syötöt saattavat lisätä ilmavaivoja. Mutta kovin emme aio häntä itkettää, syödä pitää kun on nälkä.
Aatulilli: Kiva kuulla, että teillä elo ja olo kaksisteenkin sujuu hyvin! Eiköhän meilläkin sitten ensi viikosta mene ihan mukavasti tyttöjen kesken. Onko sun miehellä sitten pidempiä vapaita välillä?
Neuvolassa olimme aamulla, painoa jo yli 3600 grammaa eikä painokontrolleihin ole enää tarvetta. Jatkossa ihan normaalit neuvolakäynnit.
Olenpa ollut ihmeellisen aktiivinen netissä kävijä nyt viime päivinä!
Vointeja kaikille edelleen
toivottaa M@dicken ja tyttö 2,5 viikkoa
Ei halua meidän Hulis tulla yksiöstään ulos, tuntuu viihtyvän hyvin. Myllertää niin maan hirveästi, etenkin aamuyöllä, että mahanahka vaan paukkuu.
Nyt kun on menty ns. " jatkoajalle" niin ei jaksaisi tehdä mitään. Tekisi mieli vaan nukkua siihen asti että pieni päättää että nyt lähdetään synnärille. Yritän kyllä koirien kanssa käydä tunnin lenkkejä päivittäin jotta saisi supistuksia aikaiseksi mutta kivuttomia nekin ovat olleet. Eikä näistä perinteisistä S-keinoista ole ainakaan apua herunut...
Nyt soittaa jo puolitututkin että " eikö vieläkään" ja mun tekisi mieli sanoa että " joo, onhan se syntynyt jo kolme viikkoa sitten mutta ei olla vaan kerrottu..."
Tänään ilmeisesti tälläinen vähemmän positiviinen päivä, pitää varmaan ruveta paistamaan vaikka pakkaseen pullaa kun ei muutakaan keksi.
Eiköhän tämä tästä.
Onnittelut vielä muillekin jo mahansa menettäneille ja todellista tsempitystä niille jotka eivät vielä ole!
Terveisin, Hetula&Hulis rv40+2
Meille syntyi pieni suloinen poika 19.8.2006 klo 20:22. Paino 3195g ja pituutta 48 cm. Meinasin kuolla nauruun, kun kuulin tuon pojan painon. Mullehan oli koko ajan ennustettu ja ultrattu, että tulee iso vauva - ainakin yli 4 kg. Ja vielä tunti ennen pojan syntymää läkäri totesi tutkittuaan, että yli 4 kiloinen lapsi tulee... Se niistä arvioista ja kuinka hyvin ne pitää!!
Eli perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 1 meni lapsivedet kotona sängyn viereen (onneksi oli se muovifrotee sängyssä!) ilman mitään ennakkovaroitusta. Tosin koko perjantain oli ollut jotenkin epämääräinen olo ja illalla saunassakin valittelin huonoa löylykestävyyttä. Reilun tunnin kuluttua siirryttiin NKL:lle. Supistukset alkoivat voimistua siellä ihan mukavasti, mutta kohdunsuu auesi tosi hitaasti. Sain aluksi petidiiniä, sitten etenin pitkän matkaa ilokaasulla ja lopulta laitettiin epiduraali. Supparit oli kovia, mutta mitään ei tapahtunut kohdunsuulla vieläkään - oisko ollut jonkun 3 cm auki. Sitten laitettiin oksitosiinitippa, jota lisättiin tunti tunnilta. OK - supistuksia tuli TODELLA hyvin ja kipeästi (oksensin, itkin, hakkasin päätä yöpöydän kulmaan, puhkuin ilokaasuasen minkä kerkesin...), mutta kohdunsuu aukesi tällä keinoin 1 cm lisää! Henkilökunta alkoi epäillä, josko vauva olisi tarjontavirheessä, kun ei päässyt painamaan kohdunsuuta ja siksi kohdunsuu ei auennut. Lääkäri kävi tutkimassa ja tunnin katselun jälkeen päädyttiin sektioon. Leikkaussaliin pääsin nopeasti ja sektio tehtiin epiduraalin voimin.
Vauva oli tarjontavirheessä, kuten oli epäiltykin. Eli oli tulossa kasvot ylöspäin ja otsa edellä maailmaan. Tämän takia pää ei painanut tarpeeksi kohdunsuuta, joka ei sitten auennut. Poika voi koko synnytyksen ajan hyvin ja oli virkeä heti maailmaan päästyään.
Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 20h, mutta mulle siitä jäi kuitenkin ihan positiivinen kokemus. Viimeinen tunti ennen sektioon pääsyä rajuine oireineen oli ihan kamala, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Mieskin totesi, että olipa hirveää katsottavaa, kun toisella oli niin paha olla. Vuodatimme sen tunnin aikana kyyneleitä kilpaa...
Leikkaushaava paranee hyvin eikä ole ollut kipeä. Päästiin kotiin keskiviikkona eli poika oli silloin 4 pv vanha. Kotiin oli ihanaa tulla. Sairaalassa on kuitenkin aika levotonta ja esim. tiukat ruokailuaikataulut ahdisti - usein poika tahtoi syödä just silloin, kun mullekin olisi ollut ruokaa tarjolla. Ja toinen meistä söi sitten kylmää ruokaa... =)
Nyt ollaan opeteltu yhteiseloa. Rintaa poika jaksaa imeä hyvin rintakumin läpi ja silloin tällöin annan lisämaitoa pullosta. Sairaalassa turvauduttiin myös lisämaitoon, koska mulla nousi maito vasta oikeastaan eilen. Eka yö meni vähän valvoessa, mutta viime yönä oli jo selkeämpi rytmi - 3 syöttöä. Aamuyön syöttö tuppaa ainakin nyt venymään, poika on jostain syystä virkeämpi silloin ja saattaa olla hereillä ja vaatia seuraa parikin tuntia.
Tänään multa poistetaan leikkaushaavalta ompeleet. Turvotus vaivaa mua edelleen ja etenkin oikea käsi puutuu paljon. Odotan kovasti, milloin tämä häviää. Mitään kummempia poppakonsteja turvotuksen hävittämiseen ei kuulemma ole - pitää vaan juoda paljon. Toivon hartaasti, ettei tää puutuminen jää pysyväksi vaivaksi. Öisin on hankalaa löytää hyvää asentoa käsille, kun niitä pistelee ja särkeekin niin kovasti. Mies on tänään viimeistä päivää töissä ja jää sitten 4 viikoksi kesälomalle. IHANAA!!! Arjen pyörittäminen helpottuu huomattavasti, kun on hommia on kaksi tekemässä.
Onhan tää ihan ihmeellistä - välillä havahtuu tuijottamasta pikkumiestä, että siinä se nyt on. Meidän oma nyytti.
Tasaisia päiviä kaikille vauvansa saaneille ja pitkää pinnaa vielä odottaville - palkinto on jo nurkan takana.
maidontuoksuisin terkuin, Klovni ja poika 6pv
Tulihan sieltä iloinen uutinen! Vauhdikkaalta kuulosti synnytyksen kulku, mutta onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja potra poika putkahti maailmaan! Jännä miten on mennyt painoarvio pieleen. Olen kuullut muutamalta kaveriltakin, että ihan ohi on menneet arviot. Aika hassulta tuntuu näillä nykyajan vehkeillä! No, ihmisethän niitä koneitakin käyttää.
Minulla masunahka sooiii... ihan mielelläni kohtaisin jo tuon masussa möyryävän naperon kasvokkain! Neuvolantäti meinasi eilen, että ihan on vauva lähtökuopissa sananmukaisesti. Nyt siis vain odotellaan! Kävin eilen mieheltäni synttärilahjaksi saamassani jalkahoidossa, ja sekös oli vasta ihanaa ja rentouttavaa! Selkää vain meinasi kolottaa tunnin istuminen, mutta muuten tuntui tosi mukavalta. Eikä lähteny synnytyskään käyntiin jalkahieronnasta... oli meillä kassi takakontissa, jos olisi siltä reissulta pitänyt jo jäädä laitokselle. Ei tarvinnu! ;)
Ihanaa vauva-elämän alkua siis Klovnille ja myös kaikille muille vauvakkaille! Ja meille muutamalle isomahaiselle vielä jaksua, eiköhän mekin tästä kohta!
Terveisin,
Wishful ja Vempula rv 39+4
Meidänkin masuasukki tuli jo ulos maailmaan 18.8. Tyttö tuli, isokoinen: 4900 g, 54 cm. Synnytys päätyi sektioon vähän samaan tapaan kuin jollakin tässä edellä oli mennyt. Synnytys ei edistynyt normaalisti, lapsi oli iso eikä olisi mahtunut lantiosta. meillä kaikki painoarviot oli 4 kilon luokkaa. Jopa sairaalassa mentyämme synnyttämään uä:ssä arvio 3800 g.
Nyt kotielämää harjoitellaan viidettä päivää ja alkaa pikkuhiljaa rytmit hahmottua. Meillä neiti saa sekä rintamaitoa että korviketta. On niin iso ja sairaalassa joutui alkuun selviämään pulloruokinnalla, koska joutui sokerien takia lastenosastolle.
Tällaista meillä.
Onnea kaikille nyyttinsä saaneille ja tsemppiä vielä omaansa odottaville!
Klovnille poikavauvasta! Hienosti olet selvinnyt monen tunnin urakasta! Nyt vaan nauttimaan uudenlaisesta arjesta ja tutustumaan pikkukaveriin!!
Ja Drömmarelle isosta tytöstä! Mukavaa kuulla, että kaikki on mainiosti ja sinunkin toipuminen edistyy hyvin!
Wishfulille ja muille masunahkaansa vielä venyttäville pikaista lisääntymistä! Jännittyneenä odotellaan kuulumisia :)
Täällä masupurut vielä vaivaavat, Cuplatonista huolimatta. Muutama päivä mennyt itkiessä ja sylitellessä. Yöllä tyttöä nukkuu, ihme ja kumma. Tänään sentään saanut jo hyvät päiväunet nukuttua niin että jaksaa syödäkin kunnolla. Useana päivänä on torkkunut vain hetken kerrallaan ja herännyt taas kiemurrellen. Toivottavasti nämä vaivat helpottaisivat pian. Apteekista suosittelivat noiden Rela-tippojen yhdistämistä Cuplatonin rinnalle. Säälittää pikkuinen, kun niin kovasti välillä kipristää.
Huomenna vietetään viimeistä isyysvapaapäivää täällä. Täytyy tehdä jotakin oikein mukavaa ja helliä työarkeen palaavaa isää. Nyt on ollut ihana noiden masuvaivojen kanssa, kun on ollut kaksi syliä, joissa itkeä ja hakea lohtua.
Tämmöistä vauva-arkea täällä. Suurin osa ajasta menee tytön seurailuun ja ihasteluun edelleenkin!
Tsemit kaikille!
M@dicken ja tyttö reilu kolme viikkoa
KLOVNI: Sylin täydeltä onnea pojan syntymän johdosta! Menipä tosiaan metsään tuo painoarvio teidän kohdallanne. Aika rajulta kuulosti tuo sinun synnytyksesi mutta onneksi siitä jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja olet toipunut sektiosta hyvin. Mitä muuten olit mieltä Nkl:sta? Meille sattui tosi hyvä kätilö mutta osastolla (52) tuntui olevan tosi kiireistä ja mielestäni huonosti sai neuvoja minkään asian, mm. imetyksen suhteen...
Minäkin olen käyttänyt rintakumia eiliseen asti mutta nyt näyttäisi siltä, että oltaisiin pääsemässä siitä eroon?! mikä olisi kyllä kiva juttu. Olen myös joutunut antamaan silloin tällöin korviketta (n. 1,5 dl/pvä) imetyksen lisäksi kun tuntuu, että poitsulle jää välillä vielä nälkä imetyksen jälkeen. Meilläkin tuntuu muuten menevän enemmän aikaa noihin syöttöihin yöaikaan.
DRÖMMARE: Onnea teillekin kovasti tytön syntymän johdosta! Olipas iso tyttö! Ja näytti teilläkin tuo painoarvio menneen aika lailla pieleen.
Niin se meni itse asiassa meilläkin; kätilö arvioi painoksi 3600 gr ja todellinen paino olikin sitten 2930 gr. Tosin meillä vaihtui kätilö melkein heti saliin mentyämme ja uusi kätilö sanoi, että ei tämä vauva kyllä niin iso tule olemaan mutta mitään painoarviota hän ei antanut :)
M@DICKEN: Toivottavasti teidän tytöllä masuvaivat helpottavat pian. Minä olen myös antanut noita Rela-tippoja päivittäin mutta Cuplatonia nyt sitten loppujen lopuksi vain 3-4 kertaa kun ei meidän poitsulla ole onneksi hirmuisesti vatsaa kipristellyt. Mutta kyllä sydäntä särkee nekin huudot :)
Meidän poitsu täyttää huomenna 4 viikkoa. Tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti! Tänään oltiin neuvolassa ja paino oli noussut neuvolan tädin mukaan upeasti; meidän pikkuinen poika on nyt jo 4095 gr ja 54 cm.
HETULA JA WISHFUL ja muut vielä nyyttiänsä odottavat: Täällä odottelemme lisää vauvauutisia :)
Terkuin Nina ja " Antero"
elikä vielä ollaan yhtenä kappaleena. Tosin viime yönä heräsin puoli neljän aikaan ensimmäiseen napakkaan supistukseen (joka ainakin oli erilainen kuin nämä harjoitussupparit ovat olleet ) ja jomotteli menkkamaisesti. uusi supistus tuli noin tunnin kuluttua mutta sitten ne taas laantuivat. Koko päivän on kyllä särkenyt ristiselkää ja tullut napakoita mutta melko kivuttomia suppareita. Lisäksi pari päivää ollut nyt ihan armoton hartiapistos vasemmalla puolella. Ei auta Panadolit eikä hieronta eikä Mobilat. Tiedä häntä mistä johtunee.
Toivon nyt todella että viimeöinen uusiutuisi tänä yönä ja supistukset muuttuisivat säännöllisiksi ja lähtö tulisi.
Onnittelut vielä uusille vauvansa lunastaneille, minäkin jään innolla odottamaan ainakin wishfulin (olikohan muita vielä saamatta) vauvauutisia ja tulen kyllä raportoimaan kun jotakin tällä suunnalla suvaitsee tapahtua....
Terveisin, Hetula & Hulis rv40+6
Eli eiköhän pian teidänkin kauan odottama h-hetki lähesty!
Täällä nyt 5 päivän ajan annettu Cuplaton ja Rela yhdistelmää ja kipristelyt ja itkut historiaa. Eli toimii ainakin täällä :-)
Myös puklailu väheni kun tyttö malttaa nyt syödä rauhallisesti kun masua ei kipristele.
Edelleen olen sitä miletä, että myös tuo koliikkihieronta on auttanut, jota olemme antaneet tytön syntymästä lähtien!
Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti!
aatulilli ja tyttö 1 kk 4 päivää
Hienoa, että teillä masuvaivat jo historiaa.
Täällä oli eilen ihan kauheat iltapäiväitkut, ja ilta meni väsyneen ja nälkäisen tytön kanssa. Kun on levoton, ei malta syödä eikä nukkua ja siinä on oravanpyörä valmis.
Tänään täysin erilainen päivä jo. Olen pyrkinyt nyt imettämään makuultaan, koska jotenkin tuntuu että maitoa " hulahtaa" liikaa istuma-asennossa syöttäessäni: vauva saa helposti väärään kurkkuun eikä kaikkinensa syö niin hyvin kuin makuultaan syödessä. Tämä vaan ei aina ole mahdollista esim. kodin ulkopuolella. Mutta tää tuntus meillä auttavan, tai ainakin luulen niin.
Haluaisitko Aatulilli kertoa tuosta koliikkihieronnasta? Olen ollut niin saamaton, etten ole hankkinut jotakin ohjetta vielä. Ollaan kyllä silitetty selkä- ja masupuolta vähän hieronnan tyyliin.
Hyviä vointeja niin odottavien kuin vauvojenkin masuille :)
M ja työntyllerö
ps. Eka päivä kotona ilman miestä on mennyt kaikkinensa mukavasti! Nyt isipappaa jo kotio ootellaan.
MARINA: Olin kans Nkl:n os 52:lla ja vähän samanlaiset fiilikset jäi mullekin kuin sulle. Mun sektio tehtiin lauantai-iltana ja jo maanantaina hoitajat alkoivat kyselemään, että oletkos sitä kotiinlähtöä harkinnut... Huh huh!! Sain sitten puhuttua, että kotiin lähdettiin vasta keskiviikkona, mutta vähän sellainen olo tuli, että lähdeppäs nyt pois siitä jaloista pyörimästä, kun tänne olisi muitakin tulijoita... Ja mä kun luulin, että sektion jälkeen pitää sairaalassa olla kauemmin! Aika paljon siellä piti olla itse aktiivinen ja kysellä, muuten sai pärjäillä miten itse parhaaksi näki. Sen kyllä huomasi, että tupa on täynnä ja hoitajilla oli kauhea kiire. Mulle kävi vielä niin, että menin osastolle alkuyöstä, niin kukaan ei kertonut mulle osaston käytäntöjä tms. Sain sitten itsekseni ihmetellä, että mistähän saa vaippoja etc ja tietty huonekaverit auttoivat.
Muuten henkilökunta oli tosi mukavaa, mutta mun kohdalle sattui yksi hankalampi kätilö. Hän oli imetyskouluttaja ja otti sydämen asiakseen kouluttaa meidän vauvaa imemäään mun olemattomista nänneistä maitoa, joka ei ollut vielä noussut maille eikä halmeille. Siinä sitten hikoili poika sekä äiti ja pojan hermo petti alta aika yksikön. Kyseinen hoitaja kielsi ehdottomasti rintakumin käytön ja lisämaidon annon ja pakotti mut imettämään makuullaan, mikä on mulle itselleni tosi hankala asento. Olin lähinnä vaan tosi stressaantunut siitä koulutuksesta ja stressihän ei ainakaan edistä maidonnousua... No, seuraava kätilö olikin sitten ihan eri maata ja me kaivettiin yhteistuumin mun kassista ne kumit ja hoitaja toi mulle lisämaitoa. Siitä lähti pojan syöminen sujumaan ja nyt meneekin jo ihan hienosti!
Kotona nyt käytän vielä kumeja ja lisämaitoa antaa isä silloin tällöin. Määrät on tosi pieniä, jotain 40ml kerrallaan - terkkari kommentoikin, että lähinnä lohdukkeeksi taitaa tuo pullomaito mennä ja niinhän se vähän on. Kun poika on tunnin verran imeskellyt rintoja eikä vieläkään tyynny, niin sitten annetaan lisähuikkaa.
Olettekos muut ottaneet tutin käyttöön? Me oltiin tänään ekaa kertaa ulkona ja nyt vasta hoksattiin käyttää tuttia. Ei sille ole vielä oikeastaan ollut tarvetta aikaisemmin.
Kävin tänään apteekissa ostoksilla ja nyt on kaapissa valmiin jekovit, Rela-tipat ja Cuplaton. Ollan varauduttu kaikkeen. Terkkari suosittelikin noita Rela-tippoja Jekovitin rinnalle. Oletteko antaneet ne tipat miten? Suoraan suuhun vai jonkun korvikken seassa? ohje oli mun mielestä vähän hämärä... Rintamaitoon sitä on vähän vaikea sotkea, kun ei ole olluit atrvetta vielä pumpatakaan...
Tällaisin miettein tällä kertaa,
Klovni ja poika 10 pv
Hei!
Nyt on meilläkin maailman ihanin pikku tuhisija talossa! Tyttö syntyi sunnuntaina 27.8., pituutta oli 49 cm ja painoa 3710 g. Kerrassaan suloinen pakkaus! Nyt olemme olleet yhden yön kotona, yö meni hyvin, tyttö syö usein mutta ei juuri isommin itkseskele. Päiväunet ovat pitempiä kuin yöunet. Kiltti ja ihana tähtisilmä!
Kerron myöhemmin lisää synnytyksestä (aika rankka) ja muusta, nyt täytyy mennä levähtämään kun vauvakin nukkuu.
:)
t. Wishful ja pikkutyttö 5 pv
M@dicken: Olis niin ihanaa kun mieskin voisi jäädä vähän pidemmälle lomalle, vai mitä :) Meillä mies palasi töihin viime perjantaina ja meillä on mennyt ihan kivasti vauvan kanssa mutta olishan se ihanaa kun mieskin olisi kotona.
Tänään vauva on ollut vähän levoton. On halunnut ruokaa tosi usein ja tuntuu, että vatsaakin vääntää. Luulen, että minulta ei tule maitoa ihan niin paljoa kun vauva tarvitsee tai ainakaan hän ei jaksa mielestäni imeä tarpeeksi koska nukahtaa usein rinnalle vaikka ei selvästikään ole syönyt vielä tarpeeksi. Neuvolassa suosittelivatkin, että annan varmuuden vuoksi aina imetyken jälkeen vielä korviketta, että vauva saa varmasti tarpeeksi ruokaa kun hän kasvaakin niin kovaa vauhtia. Vatsavaivoihin ajattelin kokeilla nyt tuota Cuplatonia.
Ulkona ollaan oltu vauvan kanssa aika vähän. Meillä on ollut täällä kavereita kylässä päivisin ja toisaalta en ole viitsinyt kovin paljoa nukuttaakaan ulkona kun ilma on ollut niin savuista... Mutta kunhan ilma raikastuu, niin aion kyllä nukuttaa mahdollisimman paljon ulkona.
Terkuin
Marina