Sairaalassa pienessä leikkauksessa oli ihanaa

Juu ap kävi itse vessassa ja meni kotiin 1,5 vrk leikkauksesta. Eikä soittanut hoitajia erikseen passaamaan. Mutta silti olo oli todella rentoutunut ja tyyni ja onnellinen. Kivoja tyyppejä ne hoitajat ja myös herttainen lähihoitaja! En olisi pidennettyä oleskeluaikaa oikeasti halunnut, pöpöjen vuoksi. Pitempi sika olisi ollut tylsä.

Enkä ollut kade, että mummeleita paapottiin enemmän. Hiuksetkin harjasin ihan itse. :-)

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 11:21"]

Enkä ollut kade, että mummeleita paapottiin enemmän. Hiuksetkin harjasin ihan itse. :-)

[/quote]

Toiset oikeasti nauttivat, kyselyistä onko kakka tullut,vatsa toiminut...siitä huolenpidosta jota ovat jääneet vaille.

Ei vaan siitä, että ei tartte siivota. Ruoka tulee automaattisesti. Ei pyykkihuolia, talo hoitaa. Vähän niin kuin kotona pienenä, äidin hoidossa. Ihanaa!

Ei siinä ole mitään väärää, että nauttii huolenpidosta. Tällaiset ihmiset osaavat ottaa onnen pienistäkin asioista.

Tällaiset ihmiset voivat kuormittaa terveyden-ja sairaanhoitoa toistuvasti mitä ihmeellisemmillä vaivoilla. Osa käyttää jopa lastensa sairauksia huomion hakuun. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 23:23"]

Nauttivatko rintasyöpäpotilaat, kun rinta poistetaan, nautitaanko sädehoidoissa, sytostaattihoidossa... Rinnastatko seksin ja sairaalassa olon??? Onpa outoa.

[/quote]

No tämä potilas ainakin nautti sädehoidosta. Onko se sulta jotenkin pois?

Kun on monta kuukautta itkenyt ja stressannut kotona ihan yksin, odottaen aina monta viikkoa kerrallaan seuraavaa puhelua lääkäriltä, jossa saisi edes vähän lisää tietoa siitä, mikä mulla on ja onko se vakavaa. Niin kyllä oli melko mukavaa mennä vaihteeksi sädehoitoon, jossa tapasin hoitajia joka päivä. Joka päivä multa kysyttiin miten voin, vastattiin kysymyksiin ja järjestettiin nopeasti aika lääkärille, jos hoitajat eivät osanneet vastata johonkin kysymykseen. Aivan ihana mielenrauha, kun ei enää ollut murheidensa kanssa yksin. Oli haikeaa, kun se loppui.

Sädehoito ei aiheuttanut mulle mitään kipuja tai sivuoireita, joten miksi mun olisi pitänyt kärsiä siitä? Ihan periaatteesta?

En ole kirjoittaja, jolle vastasit, mutta musta toi seksi oli vertauskuvana ihan Hyvä. Sekä seksistä että sairaalassaolosta voi sekä nauttia että kärsiä. Riippuu olosuhteista. Mikä sinä olet sanomaan, ettei sairaalassa saa nauttia mistään?

Kävin varsin isossa leikkauksessa, ja herätessä oli jonkin verran kipuja. Mutta silti osasin jotenkin nauttia siitä tiedosta, että olin juuri ollut monta tuntia täysin tajuttomana. Vähän niinkuin kuollut: en nähnyt unia, en herännyt kipuun edes kun luitani katkottiin, eikä minulla ole mitään muistikuvia tuolta ajalta. Minusta se oli äärettömän lohdullinen kokemus, joka paransi huomattavasti kuolemanpelkoani. Tajuni lähti nukutuksessa niin nopeasti, ja sen jälkeen en tiennyt maailmasta enää mitään. Juuri sellaista haluan kuolleena olemisen olevan. Se oli jotenkin ihanaa.

Pahoittakaa nyt mielenne tästäkin ja sanokaa, että kuoleman jälkeen joudun taivaaseen, halusin tai en.