Lue keskustelun säännöt.
Voisitko antaa anteeksi pahoinpitelyn?
28.12.2020 |
Tilanne: Mies saa kilarit, heittelee vaimoa tuolilla, kukkaruukulla, tuuppii, huutaa.
Samassa huoneessa pienet lapset.
Jatkaisiko suhdetta?
Kommentit (27)
Ehkä. Käytännön toimenpiteinä rikosilmoitus, ero, välien katkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Tarvin kuria välillä kaiken hömpötysten koskellä. N22
No en todellakaan voisi.
En voisi antaa edes koskea minuun, halata tms koska muistaisin vain ses satuttamisen.
En missään nimessä, EN! Eikä kenenkään kannata. Tuo tulee toistumaan. Hullu äijä.
Yleensähän se on naiset jotka heittelee niitä tavaroita pikaistuksissaan. Miehet taas nyrkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä tunnen itseni ja pahoin pelkään, että jatkaisin (mutta yritän kasvattaa päähäni sen verran järkeä, että jos vielä pahoinpidellyksi joutuisin, lähtisin hippulat vinkuen). Kaiken kun voi aina selitellä parhain päin. Niin itselleen kuin muille, ja varsinkin jonkun toisen puolesta. Ongelma vaan on siinä, että kun tämä Pandoran lipas avataan kerran, niin sitä ei saa enää kiinni. Uusia pahoinpitelyjä tulee, ja ne vain pahenevat ajan myötä. Ja selittely sen kun vaan jatkuu.
Ei tuollaista voi antaa anteeksi. Jos ei itseään ajattele, voisi edes tuntea velvollisuutensa lapsia kohtaan. Kenelläkään ei ole oikeutta pilata lasten elämää. Jos tollaisessa suhteessa jatkaa, se on itsekäs ja totaalisen väärin lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe että mitenkään pystyisin / uskaltaisin antaa anteeksi ja jatkaa parisuhdetta tuollaisen tapahtuman jälkeen.
Moni ei tajua sitä kuinka pienestä voi oikeasti lähteä ihmisen henki kun oikein huono tuuri käy.
En. Muutenkin tarpeeksi paha ja vielä lapsetkin kärsijöinä kun joutuvat tuollaista näkemään.
Mun äiti ja isä löivät toisiaan kun olin lapsi, muistan edelleen, kymmenien vuosien jälkeen, kuinka pelottavaa se oli lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi ehkä antaisin jollain tasolla, koska mitä sitä katkeroitumaan, mutta suhdetta en missään tapauksessa jatkaisi tai olisi ihmisen kanssa enää missään tekemisissä, enkä antaisi lastenkaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran viimeisen varoituksen ja vannotuksen kera. Toisesta kerrasta poikki. Ehdoitta.
En antaisi anteeksi. Muuttaisin välittömästi toiseen osoitteeseen enkä tapaisi tälläistä henkilöä enää muuten kuin julkisella paikalla niin että on muita ihmisiä paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistetaan yhtälöstä ne pienet lapset.
Minut on h.akattu kerran 30 vuotisen avioliiton aikana verille.
En lähtenyt..annoin anteeksi
Mies ei ole sen jälkeen l.yönyt
Olimme molemmat hu.malassa.
Meillä riittää rakkautta
Olisiko pitänyt lähteä?
Kaikille anteeksiantamattomille
Jos on ollut hyvän ihmisen kanssa parikymmentä vuotta
niin yhden mokan takia jätetään?
Onko näin?
En minä olisi jatkuvaa pieksäntää katsellu hetkeäkään
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anteeksiantamattomille
Jos on ollut hyvän ihmisen kanssa parikymmentä vuotta
niin yhden mokan takia jätetään?
Onko näin?
En minä olisi jatkuvaa pieksäntää katsellu hetkeäkään
Älä huoli, kyllä se toinen kerta vielä tulee, vaikka aikaa menisi.
Tuollaisen voisin antaa anteeksi. Eri asia olisi pahoinpitely, jossa oikeasti loukkaantuisin. Tuuppiminen on kuitenkin aika eri asia kuin esimerkiksi nyrkeillä lyöminen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anteeksiantamattomille
Jos on ollut hyvän ihmisen kanssa parikymmentä vuotta
niin yhden mokan takia jätetään?
Onko näin?
En minä olisi jatkuvaa pieksäntää katsellu hetkeäkään
On toki näitä tapauksia, joissa se tapahtuu yhden kerran ja jää siihen. Jos kuvittelisi vaikka sitten, että 20 vuoden yhdessäolon jälkeen puoliso käy käsiksi jossakin täysin poikkeuksellisessa tilanteessa, eikä hän ole koskaan aiemmin tehnyt mitään vastaavaa... Asia pitäisi kyllä ainakin perata juurta jaksain, mieluiten ammattiavun kanssa. Kukaan ei pysty teeskentelemään 20 vuotta ja kätkemään väkivaltaisia taipumuksia (kai), mutta ihminen voi myös muuttua elämän varrella huonoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran viimeisen varoituksen ja vannotuksen kera. Toisesta kerrasta poikki. Ehdoitta.
Toisesta kerrasta poikki, jos käy säkä ettei henki lähde ?
Ei järkevää.
Omituinen kysymys. En milloinkaan voisi antaa anteeksi tuollaista. Voiko joku?