määrätäänkö syömishäiriöön mielialalääkkeitä?

Ainakin masennuslääkkeitä tyrkytetään.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 12:27"]

isosiskolla oli teinivuosina anoreksia ja hänelle määrättiin mielialalääkettä (en muista/tiedä merkkiä), mutta sekä sisko että äiti oli sitä mieltä että ne ei ole ratkaisu hänen ongelmiinsa. jonkinlaista taistelua se vaati siskolta ja äidiltä, mutta nyttemmin sisko on täysin toipunut ja tasapainoinen. eli voi niistä lääkkeistä kieltäytyäkkin, pitää vaan harkita ja pohtia asiaa (mieluiten läheisten kanssa).

[/quote]

No voi hyvää päivää, ei tietenkään lääkkeet ole ratkaisu anorkesiaan, eikä mihinkään muuhunkaan ongelmaan, mutta ne kohottavat mielialaa niin että pystyy sitten paremmin käsittelemään niitä ongelmia terapiassa. Jaksaa siis käydä siellä hoidossa ja on ehkä vähän motivoituneempikin....

[/quote] Valitettava totuus on, että harvemmin syömishäiriötä sairastavalle tarjotaan terapian mahdollisuutta. Tapana on enemmänkin lääkkeet kouraan ja sormet ristiin.

Itsekin osastolla olleena voin kertoa, että avun saaminen on erittäin hankalaa ja melko minimillistä. En yhtään ihmettele, miksi samat ihmiset päätyvät osastolle uudestaan ja uudestaan.

Miksi näille syömisvammaisille ei määrätä Ketipinoria, Mirtatsapiinia tai Doxalia?

Kyseessähän on psykoosi. Ja noilla tropeilla rupee ruoka maistumaan.

Kyllä myös antipsykootteja käytetään syömishäiriöiden hoidossa, esim. Seroquel yhdistettynä masennuslääkitykseen on aika tavallinen anorektikoilla. Näin siksi että vähentävät tehokkaasti ahdistusta, ja vakavassa syömishäiriössä tosiaan voi olla todellisuudentajun hämärtymistäkin. 

Psyykelääkkeitä ylipäänsä ei voi määrätä kuin antibiootteja, vaan käytettävä lääke, annostus ja mahdollinen yhdistäminen muihin lääkkeisiin on mietittävä aina yksilökohtaisesti, ja oikeaa lääkitystä saatetaan joutua etsimään. Joten pelkän diagnoosin perusteella ei voi päätellä mitä lääkitystä tullaan määräämään vai mennäänkö kokonaan ilman lääkitystä. Mutta ei tosiaan ole niin yksinkertaista että "noilla tropeilla rupee ruoka maistumaan" :D.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 18:22"]

Miksi näille syömisvammaisille ei määrätä Ketipinoria, Mirtatsapiinia tai Doxalia?

Kyseessähän on psykoosi. Ja noilla tropeilla rupee ruoka maistumaan.

[/quote]

No ei ole psykoosi tosiaan. Vaarallisia neuvoja.

No syömishäiriöön liittyy lähes aina masennusta, joten siihen kyllä määrätään masennuslääkkeitä. Syömishäiriö ja masennus kietoutuu yleensä yhteen ja on tavallaan molemmat syytä ja seurausta toisistaan. Masennuslääkkeet sinällään ei auta esim. anorketiseen tai bulimiseen käyttäytymiseen, mutta kun niillä saadaan masentunutta mielialaa poistettua, ja yhdistetään se vielä ravitsemusterapiaan ja motivaatioon paranemisesta, niin yleensä tulokset on ihan hyviä. Kun siis lääkkeiden ansiosta mieliala paranee, on motivaatio ja kyky myös syömiskäyttäytymisen muuttumiseen suurempi.

Lamictalia määrätään ahmimishäiriöön ja mulla auttoi.

kerrotko tarkemmin, miten pääsit eroon?

isosiskolla oli teinivuosina anoreksia ja hänelle määrättiin mielialalääkettä (en muista/tiedä merkkiä), mutta sekä sisko että äiti oli sitä mieltä että ne ei ole ratkaisu hänen ongelmiinsa. jonkinlaista taistelua se vaati siskolta ja äidiltä, mutta nyttemmin sisko on täysin toipunut ja tasapainoinen. eli voi niistä lääkkeistä kieltäytyäkkin, pitää vaan harkita ja pohtia asiaa (mieluiten läheisten kanssa).

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 12:27"]

isosiskolla oli teinivuosina anoreksia ja hänelle määrättiin mielialalääkettä (en muista/tiedä merkkiä), mutta sekä sisko että äiti oli sitä mieltä että ne ei ole ratkaisu hänen ongelmiinsa. jonkinlaista taistelua se vaati siskolta ja äidiltä, mutta nyttemmin sisko on täysin toipunut ja tasapainoinen. eli voi niistä lääkkeistä kieltäytyäkkin, pitää vaan harkita ja pohtia asiaa (mieluiten läheisten kanssa).

[/quote]

No voi hyvää päivää, ei tietenkään lääkkeet ole ratkaisu anorkesiaan, eikä mihinkään muuhunkaan ongelmaan, mutta ne kohottavat mielialaa niin että pystyy sitten paremmin käsittelemään niitä ongelmia terapiassa. Jaksaa siis käydä siellä hoidossa ja on ehkä vähän motivoituneempikin....