Varakas, ostako lapselle hänen haluamansa pikkuasian?
Emme ole rikkaita, mutta ihan hyvätuloisia. Rahaa on siis ihan riittävästi. Periaatteesta en osta lapsillemme kaikkea mitä he keksivät toivoa. Välillä tämä tuntuu tyhmältä, kun toiveet ovat kuitenkin ihan järkeviä ja pieniä.
Nyt poika pyysi erästä tietokoneohjelmaa. 10 e/kk. Perustelut ovat hyvät, mutta en suostunut, kun juuri vähän aikaa sitten ostettu toinen (ihan erilainen) ohjelma, jossa kk-maksu. Olisin voinut suostua, jos poika olisi suostunut ehdotukseeni vaihtokaupasta vessojen lattioiden tai roskiskaapin pesusta.
Miten muut toimivat? Jos varaa on, ostatteko kaiken mitä lapsi pyytää?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Emme osta. Sillä lailla pilataan lapsi.
Vanhempanikin ajattelivat, että lapsen ei kuulu saada mitään haluamaansa. Ei jäänyt hyviä muistoja lapsuudesta.
Kyllä mä ostan, jos lapsi toivoo sitä paljon eikä toive ole millään tavoin huono tai mahdoton (esim. liian kallis, tilaa vievä, vaarallinen jne.). Kaikkea ei tietenkään saa, mutta en mä ymmärrä miksei lapsen toiveita voisi kuunnella ja toteuttaakin.
Mun mielestä voisi olla hyvä idea pitää tuollaista tee työtä ja ansaitse rahasi. Sehän voisi olla ihan normi, että ansaitsisi rahaa, vaikka tehden viikolla tietyt asiat(tiskikoneen täyttö/tyhjäys, ruuanlaitto, imurointi yms yms). Ja täten määräytyisi viikkoraha. Jos tulee ekstrarahan tarvetta, niin olisi sitten jotain hankalempaa, esimerkiksi saunan pesu. Näin voisi itse säästää, jos haluaa jotain isompaa. Ja kaikkea ei tarvi ansaita niskalimassa tehdyistä hommista, vaan joskus voisi myöntyä ihan muuten vaan.
Mutta tässä pitää sitten nähdä vähän vaivaa seurantaan.
Riippuu toiveesta. Usein päädytään ostamaan, mutta ei heti. Tällä varmistetaan, ettei kyse ole hetken mielijohteesta. Ja toiveen täyttyminen tuntuu paremmalta, kun sitä on joutunut odottamaan. Heräteostoksia kaupan hyllyltä ei osteta.
En todellakaan osta kaikkea mitä mankuvat mutta jos on joku oikeasti järkevä ja tarpellinen juttu mitä pyytävät niin tottakai ostan.
Omat lapset pyytävät kumma kyllä ehkä pari kertaa vuodessa jotain ostamaan (ovat pieniä vielä). Olen kyllä ostanut. Kyseessä on ollut jotain pientä keräilyjuttua tms.
Olisin sinun tilanteessa toiminut ihan samoin. Selvää on, että mitä enemmän isompina pyytävät niin ei niitä enää samalla tavalla toteuteta.
Jouluna ja synttäreinä sitten varmaan toteutetaan ne isommat ja pienemmät toiveet, jos sama linja säilyy ettei ostella pitkin vuotta kaikkea lapsille. Minulle ei ikinä ostettu mitä toivoin kuin ehkä yksi pieni lahja vaikka varaa oli. Siinä tuli kyllä oikeasti arvoton olo läpi lapsuuden. Omat viikkorahat menivät usein hygieniatarpeisiin, kuukautissuojiin yms. Mutta tästähän teillä ei ole kyse. Pointtini oli, että liiallisuuksiinkin voi mennä noissa opetuksissa.
eihän se ole OSTAMISTA jos maksat 10 euroa /kk josta. Se on vuokraamista.
Vierailija kirjoitti:
eihän se ole OSTAMISTA jos maksat 10 euroa /kk josta. Se on vuokraamista.
Ei tietokoneohjelmaa vuokrata, vaan käyttöoikeus ostetaan.
En osta kaikkea mitä pyytävät, ihan rahakin jo rajoittaa. Mutta jos asia on tärkeä ja pyynnölle on järkevä peruste niin toki. Eli varmaan tuon kympin ohjelman lapselle maksaisin.
Itse toivoin lapsena vuosia Barbi-nukkea, olihan se ihana kun sen vihdoin sain mutta muistan myös kuinka kauan toivoin ja ihastelin niitä muilla, saamatta sellaista itse vaikka vanhemmillani olisi ollut varaa. Samoin harrastamaan en päässyt kun vanhemmat eivät halunneet maksaa. En koe että nämä kokemukset olisivat minua mitenkään jalostaneet paremmaksi ihmiseksi.
Kun lapset vielä asuin kotona, niin ostin/hankin. Pilallehan ne lapset kyllä tuosta meni: yksi on rahoitusanalyytikko, toinen lääkäri ja kolmas opiskelee oikeustiedettä. Kun lapset saa, mitä ne haluaa, niin niistä ei ikinä voi tulla mitään!
Ja jokainen heistä on jo nyt äitiään varakkaampi, rahaa kun voi kuluttaa tai käyttää.
No en varmasti osta. Öikkuasiat saa lapsi käydä ihan itse ostamassa. Yli tonnin hankinnoissa pyrin olemaan mukana.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu toiveesta. Usein päädytään ostamaan, mutta ei heti. Tällä varmistetaan, ettei kyse ole hetken mielijohteesta. Ja toiveen täyttyminen tuntuu paremmalta, kun sitä on joutunut odottamaan. Heräteostoksia kaupan hyllyltä ei osteta.
Tätä tapaa suosittelen myös itselle. Tarjolla on niin paljon kaikkea tarpeetonta tavaraa, että kun antaa hankintojen hautua muutaman viikon, niin moni täysin turha ostos jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä voisi olla hyvä idea pitää tuollaista tee työtä ja ansaitse rahasi. Sehän voisi olla ihan normi, että ansaitsisi rahaa, vaikka tehden viikolla tietyt asiat(tiskikoneen täyttö/tyhjäys, ruuanlaitto, imurointi yms yms). Ja täten määräytyisi viikkoraha. Jos tulee ekstrarahan tarvetta, niin olisi sitten jotain hankalempaa, esimerkiksi saunan pesu. Näin voisi itse säästää, jos haluaa jotain isompaa. Ja kaikkea ei tarvi ansaita niskalimassa tehdyistä hommista, vaan joskus voisi myöntyä ihan muuten vaan.
Mutta tässä pitää sitten nähdä vähän vaivaa seurantaan.
Miten tuo onnistuu vai maksatko itsellesi palkkaa kotitöistä? Meillä jokainen on vastuussa kodinhoidosta, ei ole mitään erillisiä maksullisia asioita. Siksi olisi outoa, että yksi saisi rahaa saunan pesemisestä, toiselle ei siitä palkkaa maksettaisi.
Vierailija kirjoitti:
En osta kaikkea mitä pyytävät, ihan rahakin jo rajoittaa. Mutta jos asia on tärkeä ja pyynnölle on järkevä peruste niin toki. Eli varmaan tuon kympin ohjelman lapselle maksaisin.
Itse toivoin lapsena vuosia Barbi-nukkea, olihan se ihana kun sen vihdoin sain mutta muistan myös kuinka kauan toivoin ja ihastelin niitä muilla, saamatta sellaista itse vaikka vanhemmillani olisi ollut varaa. Samoin harrastamaan en päässyt kun vanhemmat eivät halunneet maksaa. En koe että nämä kokemukset olisivat minua mitenkään jalostaneet paremmaksi ihmiseksi.
Kymppi kuussa on kuitenkin 120 e vuodessa.
Mieli tekisi ainoalle rakkaalle lapselle ostaa vaikka mitä kun rahaa ei juuri tarvitse miettiä. Aika paljon ostetaankin mutta ei jokaista mielihalua ja impulssia. Ne mitä hän todella toivoo ja tuntuu tärkeältä niin myös saa. Olemme kuitenkin puhuneet myös siitä miten onnekkaita me olemme rahallisesti, ja miten pitää osata arvostaa eikä pitää itsestäänselvänä asioita. Pitää myös auttaa ja antaa niille joilla ei ole juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mieli tekisi ainoalle rakkaalle lapselle ostaa vaikka mitä kun rahaa ei juuri tarvitse miettiä. Aika paljon ostetaankin mutta ei jokaista mielihalua ja impulssia. Ne mitä hän todella toivoo ja tuntuu tärkeältä niin myös saa. Olemme kuitenkin puhuneet myös siitä miten onnekkaita me olemme rahallisesti, ja miten pitää osata arvostaa eikä pitää itsestäänselvänä asioita. Pitää myös auttaa ja antaa niille joilla ei ole juuri mitään.
Lottovoittaja on onnekas, työtä tekevä ahkera.
Ei todellakaan kaikkea, mutta ei mitenkään periaatteesta ei mitään. Kai sitä nyt itsekin jo pikkuisen harkitsee tuollaisia kk paketteja? Tietokoneohjelmien suhteen lapsille kyllä yleensä riittää ilmaisversiot tai muuten valinnat mitä käyttää johonkin tarkoitukseen.
Ei osteta. Lapset saavat opetella säästämään omistan taskurahoistaan. Toki toteutetaan isompia haaveita jouluna ja synttärinä ja joskus muutenkin, mutta me ei todellakaan olla mikään toivomusutomaatti eikä raha kasva puissa.
Lapsille tekee hyvää oppia odottamaan, säästämään ja valitsemaan esim kahdesta jutusta, siis tyyliin jos ostan sulle nyt tämän xboxin niin sitten et voi saada uutta fillaria kuin aikaisintaan x ajan päästä.
Haluan kasvattaa harkitsevia kuluttajia ja fiksuja rahankäyttäjiä.
Tietysti ei osteta kaikkea, mitä keksii pyytää. Mutta kyllä niitä hartaimpia toiveita toteutetaan. Ja leluja ja kirjoja ostetaan muulloinkin kuin jouluna ja synttäreinä. Samoin niitä, millä tiedän lapsen leikkivän paljon esim askartelutarvikkeita.
Krääsän kohdalle vedän rajan. Ihan kaikkea huonolaatuista roskaa ei osteta, esim jostain huvipuistossa täytyy itse valita, ottaako vaikka hattaran ja jätskin vai jonkun hinkumansa huvipuiston krääsäteemalelun.
Mitään kuukausimaksullisia pelejä en ole suostunut toistaiseksi ostamaan. Kertamaksullisia fiksuja pelejä esim matikkaa treenaavia olen ostanut. Mutta nekin jaksaa kiinnostaa sen 1-3 kk niin en viitsi hirveästi enää niihin rahaa laittaa.
Emme osta. Sillä lailla pilataan lapsi.