Riskiryhmiä hoitavat hoitajat, miten paljon rajoitatte menojanne vapaa-ajalla?
Mietin vain, kun hoidan riskiryhmiä ja elämä pyörii nyt lähinnä kotona ja töissä. Kaupassa ja apteekissa käyn. Kampaajalla kävin kesäkuussa ja lokakuussa. Kosmetologilla elokuussa. Tiistaina olisi aika kosmetologille, mutta nyt aloin epäröidä uskallanko mennä :( Asun pk-seudulla, joten täällä koronaa kyllä on. Miten paljon te muut vastaavassa tilanteessa riskeeraatte vapaa-ajalla?
Kommentit (21)
Hyvin paljon rajoitan. Kaupassa käydään kerran viikossa, tai mies yleensä käy. Kampaajalla minäkin kävin kesäkuun alussa ja syyskuussa. Pitäisi mennä mutta taas, mutta... Missään ei liikuta turhaan eikä ole käyty ystävien luona illanistujaisissa sitten viime elokuun. Jouluna ei nähty sukulaisia. En vaan pysty ottamaan sitä riskiä että oireettomana veisinkin taudin työpaikalleni, se olisi ihan kamalaa.
Alkuun en käyttänyt maskia yhtään vapaa-ajalla kun töissä piti käyttää 8h per pv. Nyt syksyllä olen käyttänyt joka kerta maskia kun ruokakaupassa olen käynyt.
Kaksi kertaa olen käynyt ostoksilla useammassa paikassa kerrallaan mm joululahjoja hommaamassa. Muutin syksyllä takaisin kotiseudulle, mutta olen käynyt vain kerran vanhempien luona, pelkään että monisairas isä saa koronan :/
Alkusyksystä pari kaveria kävi kylässä ja nyt ennen joulua miehen vanhemmat.. Olen töissä palvelukodissa ja asukkailla käy omaisia päivittäin mm Turusta ja Helsingistä joten en koe pahana jos "ei pahalta korona-alueelta" joku käy joskus.
Kampaaja ja kosmetologikäynnit olen ajoittanut niin, että käyntien jälkeen on pitkä vapaa (5-6 päivää). Teen työtä, jossa on mahdollisuus pitkiin vapaisiin. Töissä tietysti kirurginen maski ja maskia käytän myös kodin ulkopuolella kaikkialla paitsi ulkoillessa.
T. Sh, joka hoitaa riskiryhmäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan normaalisti. Töissä käytän maskia. Kaksi vanhinta lasta ovat peruskoululaisia ja nuorin päiväkodissa. Miehelläkään ei ole etätyömahdollisuutta, joten riskejä tulee ihan riittävästi, vaikka en kävisikään kampaajalla tai kosmetologilla.
Mikä on normaalia elämää? Käytkö ulkona syömässä, leffassa, kahviloissa, kampaajalla jne?
Kaupassa käyn. En ole nähnyt läheisiäni kuin ulkona matkan päästä. Onneksi on puhelin.
Elän normaalisti. Todennäköisin tartuntalähde olisi omalla kohdalla työ ja seuraavaksi todennäköisin lasten päivähoito, kyllä se Prismasta tai kahvilasta saatu tartunta on paljon epätodennäköisempi.
Elän aika normaalisti. Käyn kaupungilla, kahviloissa, kylpylässä. Lapset koulussa. Maskia käytän tietysti. Tämä pk-seudulla.
En kyllä menisi kampaajalle tai kosmetologille. Siinä ollaan niin lähikontaktissa pitkä aika. Hieroja kuuluu samaan kastiin. Työskentelen myös riskiryhmien parissa.
Mulla on työkaveri, joka ei ole käynyt oikeastaan missään koko korona-aikana. Sitten on työkaveri, joka käy säännöllisesti hierojalla. On ravintolassa kävijää, julkisilla liikkujaa jne. Harva pystyy olemaan vain kotona. Hoidamme riskiryhmiin kuuluvia.
Käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa, lisäksi kaupassa, Alkossa, apteekissa yms ihan normaalisti. Viikottain kyläilyjä tuttavaperheen kanssa ja satunnaisesti kahvilassa tai ravintolassa käyntiä. Lähinnä siis pitkät ravintolaillat lyhentyneet tai siirtyneet jonkun kotiin, matkustelu jäänyt pois emmekä tapaa niitä tuttavia jotka ovat itse halunneet eristäytyä.
En rajoita ollenkaan. Käyn kaupassa, kirjastossa ym. asioilla ihan normaalisti. Baarissa käynyt tänä vuonna kaksi kertaa, ystäviä tapaan ehkä kerran kuukaudessa. Asun pohjois-savossa, jos se nyt asiaan liittyy.
Sukulainen hoitaa koronapotilaita. Hän on rajoittanut menonsa vain työpaikkaan ja omaan ydinperheeseensä. Ei käy missään muualla, ei edes kaupassa. Varmaan hammaslääkärissä kävisi, jos olisi pakko.
Eipä ole juuri muuta elämää ollut kuin töissäkäynti ja kun julkisia käyttää niin on pitänyt olla tosi varovainen itse. Harmi, että viereen tulee silti maskittomia istumaan ja aina bussissa joku yskii tai huutaa:( Päätä särkee usein varmaan hapen puutteesta kun maski koko ajan naamalla ja tottakai se myös väsyttää. Aika synkkävuosi ollut.
Kyllä on pitänyt rajoittaa elämää vielä muitakin enemmän. Asukkaiden takia ei ole uskaltanut ottaa mitään riskejä ja kaikki perhesuhteet kärsineet siksi. Mutta niin varmaan muillakin. Ehkä ensi vuosi parempi ja tämä opetus meille kaikille. Silti mielestäni valtion pitäisi antaa joku lisä kaikille hoitajille tämän vuoden kestämisestä.
En ole käynyt juuri missään paitsi kerran viikossa kaupassa. Sitten lopulta sain koronan töistä ja sairastin sen keskivaikein oirein. En ple vieläkään täysin kunnossa vaikka sairastumisesta on jo viikkoja. Töihin se oli päätynyt kai omaisen mukana ja minä sain sen potilaalta.
Olen myös rajoittanut elämäni kaupassa ja töissä käyntiin. Molemmissa maskin kanssa. Pelottavinta on ajatus, että tartuttaisin vahingossa asiakkaita. Kyllästyttää jo pahasti tämä. Mietin juuri, että ostaisin kuntosalikortin ensi vuodeksi, kunnes taas tajusin, etten uskalla sinnekään mennä, mitä turhaan ostelemaan.
En ole matkustellut, käynyt kampaajalla enkä kosmetologilla tai muissa ylellisyyksissä kymmeneen vuoteen, koska olen pienipalkkainen kahden teinin yh. Elämäni ei ole muuttunut mitenkään, aiemminkaan ei ollut varaa elää. Käyn kaupassa normaalisti.
T. Sh
Rinneravintolassa meni vähän myöhään mut pakkohan se on välillä saada kaveriporukan kanssa irtiottoa raskaasta työstä.
Elän ihan normaalisti. Töissä käytän maskia. Kaksi vanhinta lasta ovat peruskoululaisia ja nuorin päiväkodissa. Miehelläkään ei ole etätyömahdollisuutta, joten riskejä tulee ihan riittävästi, vaikka en kävisikään kampaajalla tai kosmetologilla.