Aikamoisia sotkukoteja lapsiperheillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Sinähän tuon mahdollistat. Sitten marttyyrina rystyset verillä siivoat ja valitat vielä päälle.

No näinhän se on. Vaihtoehdot kun on antaa miehen tehdä omalla tavallaan ja odottaa, että hänelle tulee se hetki, että itse inspiroituu siivoamaan jäljensä. Tässä vierähtää helposti päiviä. TAI siivota toisen puolesta heti tai viimeistään sitten, kun itsellä menee hermo. Yksi vaihtoehto on vielä pyytää, anoa, rukoilla, nalkuttaa, martyroida, tai ihan mitä vaan, että se toinen AIKUINEN alkaisi itse siivota sotkuaan tai tulisi edes kaveriksi siivoamaan.

Mutta kun vaikutat noin vihmerältä ja ilmeisesti tiedät ratkaisun tällaiseen tilanteeseen, niin kerro ihmeessä! Olen pelkkänä korvana.

Meillä ratkaisu on se, että toteaisin rauhallisesti miehelle, että kiitos ruuasta, nyt varmaan sitten siivoat keittiön. Mies tietenkin menee ja siivoaa. Ei tarvitse odottaa, pyytää, anoa eikä rukoilla. Olen naimisissa täysipäisen ihmisen kanssa. Ilmeisesti oma valintasi on onnistunut huonommin.

Ei täyspäistå tarvitse muiden muistutella.

Mullakin oli sotkuinen koti ja sätin itseäni siitä, ajattelin, että olen vaan laiska ja huono. 2014 löysin konmarin ja hävitin suurimman osan tavaroista eikä sen jälkeen ole ollut sotkua. Noiden kuvien kodeissa on vaan ihan liikaa tavaraa kenenkään hallittavaksi. Ja vaikka kuinka yrittäisi muuta väittää, kukaan ei halua asua kaaoksen keskellä. Sotku rasittaa aivoja ja väsyttää entisestään.

Tässä pari neuvoa sotkun kanssa kamppaileville

- hanki jostain konmari-kirja

- lue kirja

- toimi ohjeiden mukaan

- siivoa joka päivä 15 minuuttia

Liikaa tavaraa. Karsiminen on vaikeaa, mutta se kannattaa tehdä.

Minäkään en ymmärrä, miten vaikeaa on pitää koti siistinä. Äidilläni oli 4 lasta ja isäni oli kolmivuorotyössä ja äiti oli opettajaperheen kotiapulaisena päivisin.

Ulkohuussi ja kaivosta kannettava vesi.

Rintamamiestalossa asuttiin ja koti oli aina siisti ja pihasa kasvatettiin puolet ruuasta.

Pulsaattoripesukone oli kyllä apuna.

Ei kyllä heru ymmärrystä sottapytyille.

Selityksiä kyllä riittää.

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miten vaikeaa on pitää koti siistinä. Äidilläni oli 4 lasta ja isäni oli kolmivuorotyössä ja äiti oli opettajaperheen kotiapulaisena päivisin.

Ulkohuussi ja kaivosta kannettava vesi.

Rintamamiestalossa asuttiin ja koti oli aina siisti ja pihasa kasvatettiin puolet ruuasta.

Pulsaattoripesukone oli kyllä apuna.

Ei kyllä heru ymmärrystä sottapytyille.

Selityksiä kyllä riittää.

Vertaa silloista tavaramäärää ja esim. vaatteiden vaihtotiheyttä nykyiseen niin keksit vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miten vaikeaa on pitää koti siistinä. Äidilläni oli 4 lasta ja isäni oli kolmivuorotyössä ja äiti oli opettajaperheen kotiapulaisena päivisin.

Ulkohuussi ja kaivosta kannettava vesi.

Rintamamiestalossa asuttiin ja koti oli aina siisti ja pihasa kasvatettiin puolet ruuasta.

Pulsaattoripesukone oli kyllä apuna.

Ei kyllä heru ymmärrystä sottapytyille.

Selityksiä kyllä riittää.

Vertaa silloista tavaramäärää ja esim. vaatteiden vaihtotiheyttä nykyiseen niin keksit vastauksen.

Vertaa silloista vaatteiden huoltoa nykyiseen.

Miksi aina pitäisi olla siistiä?

Mikä oletus on, että kaikilla on tiskikone? Mitä haittaa, jos astiat on pöydillä? puhtaat vaatteet joutaa olla kasassa vaikka sohvallakin, siitähän ne on sitten helppo ottaa käyttöön?

Onko siisteys vaan jonkun estetiikon keksintö, kun ei tänä päivänä torakat ja rotat hypit silmille edes epäjärjestyskodeissa.

Hui kauheeta! Hankkikaa oma elämä.Kuka viitsii toisten koteja arvostella,ei ole itsellä omia ongelmia,vaan on syntynyt kultalusikka pers iissä ja siivooja huolehtii kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miten vaikeaa on pitää koti siistinä. Äidilläni oli 4 lasta ja isäni oli kolmivuorotyössä ja äiti oli opettajaperheen kotiapulaisena päivisin.

Ulkohuussi ja kaivosta kannettava vesi.

Rintamamiestalossa asuttiin ja koti oli aina siisti ja pihasa kasvatettiin puolet ruuasta.

Pulsaattoripesukone oli kyllä apuna.

Ei kyllä heru ymmärrystä sottapytyille.

Selityksiä kyllä riittää.

koska äitini teki myös noin, kuten äitisi. Sitten se narisi koko perkeleen elämänsä marttyyrina.

Ei kiitos. Olen valinnut lungimman tien elää. Laiskuus on ihan ok ja sotku myös, ei tarvii koko ajan pingottaa ja hypätä joka asian perässä. Relatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Kyllä siinä prioriteetit muuttuu kun muutaman vuoden valvoo. Minulla astmaa sairastava lapsi ja kuusi vuotta meni tokkurassa, unet parin tunnin pätkiä. Pahimpina kuukausina oli terveenä kaksi päivää 30:stä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miten vaikeaa on pitää koti siistinä. Äidilläni oli 4 lasta ja isäni oli kolmivuorotyössä ja äiti oli opettajaperheen kotiapulaisena päivisin.

Ulkohuussi ja kaivosta kannettava vesi.

Rintamamiestalossa asuttiin ja koti oli aina siisti ja pihasa kasvatettiin puolet ruuasta.

Pulsaattoripesukone oli kyllä apuna.

Ei kyllä heru ymmärrystä sottapytyille.

Selityksiä kyllä riittää.

koska äitini teki myös noin, kuten äitisi. Sitten se narisi koko perkeleen elämänsä marttyyrina.

Ei kiitos. Olen valinnut lungimman tien elää. Laiskuus on ihan ok ja sotku myös, ei tarvii koko ajan pingottaa ja hypätä joka asian perässä. Relatkaa.

Sama.

Edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin, pitäisi hyvitellä ja kiitellä ja ”uhrauksen” päästää päättämään kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa tavaraa ja liian vähän säilytystilaa.

Tämä on aika yleinen tilanne pikkulapsiperheissä. Ennen lapsia ei ole vielä ehditty muuttaa siihen omakotitaloon tai viiden huoneen osakkeeseen. Pikkulapsivuodet menevät kolmiossa sinnitellen, koska isompaan muutto ei vielä taloudellisesti ole ajankohtaista (toisen vanhemman kotonaolokin on rasittanut taloutta). Ja tuossa iässä lapset ovat muutenkin sottaavimmillaan. Sitten kuvioon lisätään vielä vaikkapa taloprojekti, joka vie viikonloput ja toisen vanhemman arki-illat.

Samaten niillä, joilla on aina ollut hyvin nukkuvia lapsia, voi olla vähän erilainen käsitys todellisuudesta kuin niillä, jotka ovat eläneet minimimäärällä katkonaista unta jopa useita vuosia. Ja erityisesti käsitys siitä, mitä tehdään silloin, kun lapset kerrankin ovat päiväunilla, voi olla täysin toinen...

Vierailija kirjoitti:

Jos osa noista läävistä on hetkellisiä sotkuja joista on näpätty kuva juuri ennen siivoamista, niin minä olen Englannin kuningatar. Tavaravuoria, pyykkivuoria, tiskivuoria, laatikot retkottaa auki, roskaa siellä täällä, voi jumalauta.

Meillä näyttää tuolta joka ilta kun vilkas taapero on päivän melskannut. Tämä on kyllä väliaikainen asunto remontin ajan, joten tavaraa on aivan liikaa neliöihin nähden, eikä asioilla ole oikein paikkoja, kaapit tursuaa. Joka ilta raivaan ja puunaan asuntoa tunnin ajan. Ei paljoa kiinnostaisi, mutta seuraava aamu on masentava, jos on tosi sotkuista. Sitten iltatoimien jälkeen vaan unille, taapero herääkin jo 6 tunnin kuluttua ja hyvällä lykyllä herättää vain kaksi tai kolme kertaa. Ja seuraavana päivänä sama taas edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Kyllä siinä prioriteetit muuttuu kun muutaman vuoden valvoo. Minulla astmaa sairastava lapsi ja kuusi vuotta meni tokkurassa, unet parin tunnin pätkiä. Pahimpina kuukausina oli terveenä kaksi päivää 30:stä.

Univelka on tuttu käsite myös täällä, mutta ei se ole syy heittää asuntoa, kotia, hunningolle vaikka lapsella paha astma oliskin. Siinähän vielä yksi todella hyvä syy pitää siisteydestä huolta. On eri asia olla steriili tavaraton koti, kuin pöytätasot lähes vapaana ja pyykit korissa ja kaapissa pois tieltä ja enimmät murut ja pölyt pyyhittynä lattioilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Kyllä siinä prioriteetit muuttuu kun muutaman vuoden valvoo. Minulla astmaa sairastava lapsi ja kuusi vuotta meni tokkurassa, unet parin tunnin pätkiä. Pahimpina kuukausina oli terveenä kaksi päivää 30:stä.

Univelka on tuttu käsite myös täällä, mutta ei se ole syy heittää asuntoa, kotia, hunningolle vaikka lapsella paha astma oliskin. Siinähän vielä yksi todella hyvä syy pitää siisteydestä huolta. On eri asia olla steriili tavaraton koti, kuin pöytätasot lähes vapaana ja pyykit korissa ja kaapissa pois tieltä ja enimmät murut ja pölyt pyyhittynä lattioilta.

Jos en ole nukkunut moneen kuukauteen kunnolla, minulla on muita prioriteetteja kuin noudattaa sitä sinun oyhää marttaohjelmaasi.

Get over it!

Valvoin niin paljon että kuuden vuoden jälkeen MINÄ jouduin unikouluun ja opettelemaan koko nukkumisen uudelleen.

Univelkainen aivonsa puhko valvonut ihminen ei jaksa miettiä niitä sinun leivänmurujasi. Varsinkaan kun on ne lapset hoidettavana ja työ jolla elättää ne lapset.

Ihan tavallisia koteja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Kyllä siinä prioriteetit muuttuu kun muutaman vuoden valvoo. Minulla astmaa sairastava lapsi ja kuusi vuotta meni tokkurassa, unet parin tunnin pätkiä. Pahimpina kuukausina oli terveenä kaksi päivää 30:stä.

Univelka on tuttu käsite myös täällä, mutta ei se ole syy heittää asuntoa, kotia, hunningolle vaikka lapsella paha astma oliskin. Siinähän vielä yksi todella hyvä syy pitää siisteydestä huolta. On eri asia olla steriili tavaraton koti, kuin pöytätasot lähes vapaana ja pyykit korissa ja kaapissa pois tieltä ja enimmät murut ja pölyt pyyhittynä lattioilta.

Jos en ole nukkunut moneen kuukauteen kunnolla, minulla on muita prioriteetteja kuin noudattaa sitä sinun oyhää marttaohjelmaasi.

Get over it!

Valvoin niin paljon että kuuden vuoden jälkeen MINÄ jouduin unikouluun ja opettelemaan koko nukkumisen uudelleen.

Univelkainen aivonsa puhko valvonut ihminen ei jaksa miettiä niitä sinun leivänmurujasi. Varsinkaan kun on ne lapset hoidettavana ja työ jolla elättää ne lapset.

Kukin taaplaa tyylillään ja elätte kuinka parhaaksi näette. Mutta ihan vain sitä, että töissä se minäkin käyn ja lapseni hoidan ja väsynyt myös, mutta ei me eletä kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tasan tarkkaan viitsimättömyyttä ja pelkkää laiskuutta. Ne jotka sanoo että kipeänä ei jaksa siivota ja silloin voi astiat jäädä pöydällekin.. Nooh, jos jaksaa astioita hakea kaapista ja tuoda ne tiskipöydälle niin tasan jaksaisi ne koneeseen siirtää, tai jos jaksaa paketin aukaista tiskipöydällä niin ne roskat voi varmasti nostaa alla olevaan roskakoriin. Pyykkikoneissa on usein pikaohjelma, tuskin aina on petivaatteita tai niin likaisia että niitä ei voisi pikaohjelmalla pyöräyttää. Kun ne ovat kuivia niin heti viikkaa kaappiin. Imuroimiseen ym ei kauaa mene jos edes pintapuolisesti vähän pyöräyttää jne. Ihan on vain huvittamisesta kiinni. En koskaan voisi asua noin. Ja minullakin on lapsia.

Kyllä siinä prioriteetit muuttuu kun muutaman vuoden valvoo. Minulla astmaa sairastava lapsi ja kuusi vuotta meni tokkurassa, unet parin tunnin pätkiä. Pahimpina kuukausina oli terveenä kaksi päivää 30:stä.

Univelka on tuttu käsite myös täällä, mutta ei se ole syy heittää asuntoa, kotia, hunningolle vaikka lapsella paha astma oliskin. Siinähän vielä yksi todella hyvä syy pitää siisteydestä huolta. On eri asia olla steriili tavaraton koti, kuin pöytätasot lähes vapaana ja pyykit korissa ja kaapissa pois tieltä ja enimmät murut ja pölyt pyyhittynä lattioilta.

Jos en ole nukkunut moneen kuukauteen kunnolla, minulla on muita prioriteetteja kuin noudattaa sitä sinun oyhää marttaohjelmaasi.

Get over it!

Valvoin niin paljon että kuuden vuoden jälkeen MINÄ jouduin unikouluun ja opettelemaan koko nukkumisen uudelleen.

Univelkainen aivonsa puhko valvonut ihminen ei jaksa miettiä niitä sinun leivänmurujasi. Varsinkaan kun on ne lapset hoidettavana ja työ jolla elättää ne lapset.

Kukin taaplaa tyylillään ja elätte kuinka parhaaksi näette. Mutta ihan vain sitä, että töissä se minäkin käyn ja lapseni hoidan ja väsynyt myös, mutta ei me eletä kuin pellossa.

Missään ei lue että jos ei hoida kotiaan tismalleen kuten sinä hoidat ja tismalleen kuten sinä käsket ja tismalleen kuten sinä aivoton tolkutat, että silti eläisi pellossa, eläisi huonommin tai ylipäätään yhtikäs mitään.

Sinulla on puusilmäinen umpityhmän ihmisen tapa kuvitella, että asiat voi hoitaa vain yhdellä tavalla. Sellainen yksinkertaisen vekkihamesihteerin maailmankuva. Mutta toki, taaplaa sinä edelleen niin, ei sinulla rahkeita muuhunkaan ole!