Aikamoisia sotkukoteja lapsiperheillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Usein teiltä harhaisilta ja sairailta puuttuu sairaudentunto itseltä.

Elämänhallinta joko on, tai sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Mun lapsuuden kodissa oli aina siistiä ja puhdasta. Nuorena yksin asuessani ja vielä puolisonikin kanssa sama jatkui, totutusti ja automaattisesti. Lasten ja parin koiran myötä sotkun määrä räjähti käsiin, mutta sitkeästi yritin pitää kotia kunnossa, kunnes viisas äitini sanoi, ettei häntä nyt yhtään harmittaisi, vaikka meidän lasten ollessa pieniä koti olisi ollut minkänäköinen, mutta se häntä harmittaa, kun ei aina ollut aikaa meille lapsille ja se, että oli usein pahalla tuulella. Joten otin oppia ja olen enemmän läsnä lapsilleni, lähden mieluummin ulos mäen laskuun kun siivoan ja ennen kaikkea en anna itseni ärtyä sotkuista. Joskus sitten taas...

Onko teillä oikeasti lapsia, ja olette yksinhuoltajia?

Mä teen it alalla töitä, yleensä 7 h mutta jos joku projekti menossa niin menee 12 h välillä päivässä.

Siinä ei jaksa paljon imuroida jne.

Lapsetet 14 ja 11 v kyllä laittaa astiat pesukoneseen ja siivoaa omaa huonetta kun jaksavat.

Töitten jälkeen oon väsynyt ja käytän aikaa mielummin vaikka lasten kanssa pelaamiseen, kun imuroimiseen.

Kyllä mä kerran 2 viikossa imuroin

Vierailija kirjoitti:

Vanhakansa sanoi että 'köyhää saa olla muttei likaista'.

Se, että tavarat on joskus levällään ei tarkoita, että on likaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa tavaraa ja liian vähän säilytystilaa.

Tämähän se on. Sekä tietty se, että on muutakin hauskempaa /tärkeämpää tekemistä kuin siivoilla toisten jälkiä.

       Yritäppä ymmärtää , että olet itse lapsesi hankkinut , joten joko kasvatat pentus siistiksi tai siivoat toisten jälkiä. Ei tiskivuoret ja likaiset pyykit ole lastesi yksinomaan aikaan saannoksia . Kyllä aikuinen on vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Heh heh. Leikkipoliisi taas asialla. Aiheuttamiasi traumoja lapsesi joutuvat sitten kalliilla rahalla terapeutille purkamaan. Kotona ei saanut edes omilla lelulla leikkiä.... Äiti / isä on kauhea kontrollifriikki... Korjattu

Minulla ei ole lapsia, mutta olen itse ollut lapsi jonka kodissa oli rajat. Hyvin toimi vaikka meitä lapsia oli neljä. Leikkiä saimme vapaasti, kunhan emme vallanneet koko taloa leluillamme. Leikin vaihtuessa edelliset lelut vietiin pois ja uudet otettiin tilalle. Ei se ollut yhtään liikaa vaadittu. Ruokailu tapahtui ruokapöydän ääressä ihan niin kuin sivistyneessä kodissa kuuluukin. Vanhemmat eivät olleet kontrollifriikkejä ja talo pysyi siistinä kun jokainen kantoi kortensa kekoon.

Tämähän on vaan elämää. Eipäs nyt haukuta toisiamme suotta, lapsellista. Kyllä himohamstraajat ovat sitten luku erikseen. Ja toi lasulla uhkailut, pliis.

Bättre lite skit i hörnen, än ett rent helvete.

Myönnän, että meillä on aikamoinen kaaos osassa taloa. Muutettiin 1,5v sitten ja talossa oli jo valmiiksi aika paljon edellisten asukkaiden tavaroita. Tällä hetkellä meillä on kotona kuusi lasta, joista nuorin hyvin vilkas 1-vuotias. Pyrin pitämään siistinä ne tilat joissa eniten vietetään aikaa eli kolme "asuntoa" sekä saunatilat, oisko joku 250m2 siinäkin. Loput 650m2 siivoan hitaasti vastaamaan omia tarpeitamme. En vaan ehdi joka paikkaan ja pidän ehkä kuitenkin tärkeämpänä lasten kanssa vietettyä aikaa. Kesällä pidetään tyhjennystalkoot ja rempataan samalla ainakin yksi keittiö, ehkä sitten pysyy paremmin siistinä.

yksi hyvä syy lisää olla hankkimatta lapsia

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä oikeasti lapsia, ja olette yksinhuoltajia?

Mä teen it alalla töitä, yleensä 7 h mutta jos joku projekti menossa niin menee 12 h välillä päivässä.

Siinä ei jaksa paljon imuroida jne.

Lapsetet 14 ja 11 v kyllä laittaa astiat pesukoneseen ja siivoaa omaa huonetta kun jaksavat.

Töitten jälkeen oon väsynyt ja käytän aikaa mielummin vaikka lasten kanssa pelaamiseen, kun imuroimiseen.

Kyllä mä kerran 2 viikossa imuroin

Ei päivittäin tarvitsekaan imuroida. Se auttaa jo paljon, jos pitää huushollin siinä kunnossa, että imurointi sujuu ilman ylimääräistä raivausta silloin kun on aikaa imuroida. Se ei todellakaan ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Sinähän tuon mahdollistat. Sitten marttyyrina rystyset verillä siivoat ja valitat vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta joko on, tai sitä ei ole.

Tai sitten elämän prioriteetit ovat toiset. Ennen piti toki näytellä ulospäin intopiukeaa siivoajaa, siitä sai hyvä äiti ja nainen pisteitä. Mitä siitä jos teki perheensä ja oman elämänsä samalla helvetiksi. Kunhan ulospäin kaikki näyttää olevan tiptop.

ttk22 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh heh. Leikkipoliisi taas asialla. Aiheuttamiasi traumoja lapsesi joutuvat sitten kalliilla rahalla terapeutille purkamaan. Kotona ei saanut edes omilla lelulla leikkiä.... Äiti / isä on kauhea kontrollifriikki... Korjattu

Minulla ei ole lapsia, mutta olen itse ollut lapsi jonka kodissa oli rajat. Hyvin toimi vaikka meitä lapsia oli neljä. Leikkiä saimme vapaasti, kunhan emme vallanneet koko taloa leluillamme. Leikin vaihtuessa edelliset lelut vietiin pois ja uudet otettiin tilalle. Ei se ollut yhtään liikaa vaadittu. Ruokailu tapahtui ruokapöydän ääressä ihan niin kuin sivistyneessä kodissa kuuluukin. Vanhemmat eivät olleet kontrollifriikkejä ja talo pysyi siistinä kun jokainen kantoi kortensa kekoon.

Lapsiperheitä parhaiten neuvookin lapsettomat. MOT.

Mietipä sitä jos teilläkin kotona olisi saanut leikkiä vapaasti ja toteuttaa itseään. Ehkäpä sinäkin olisit onnellisempi ja mahdollisesti perheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden kodissa oli aina siistiä ja puhdasta. Nuorena yksin asuessani ja vielä puolisonikin kanssa sama jatkui, totutusti ja automaattisesti. Lasten ja parin koiran myötä sotkun määrä räjähti käsiin, mutta sitkeästi yritin pitää kotia kunnossa, kunnes viisas äitini sanoi, ettei häntä nyt yhtään harmittaisi, vaikka meidän lasten ollessa pieniä koti olisi ollut minkänäköinen, mutta se häntä harmittaa, kun ei aina ollut aikaa meille lapsille ja se, että oli usein pahalla tuulella. Joten otin oppia ja olen enemmän läsnä lapsilleni, lähden mieluummin ulos mäen laskuun kun siivoan ja ennen kaikkea en anna itseni ärtyä sotkuista. Joskus sitten taas...

Sama. Paitsi äitini ei ole viisas ja on änkeämässä meillekin siivoamaan joka välissä. Lapsuusmuistoni äidistä on tiskirätti kädessä kulkeva kärttyisä äiti. Jouluaattona ei saanut katsoa Lumiukkoa rauhassa, kun äiti tuli eteen pyyhkimään pöytiä ja tv-tasoja. Viikonloppuisin heräsi aina imurin paukutukseen ovea vasten. Jos vahingossa sotkit jotain niin kauhea huuto. Jos olit kaatunut pyörällä niin, että polvista valui verta, tärkeintä oli, ettei vaan matoille tai lattialle valunut. Mitä tahansa kuka tahansa tekikin, äiti kulki perässä valittamassa syntyvää sotkua.

Kyllä mulle on jäänyt siitä jonkinasteiset traumat. Tietoisesti olen päättänyt, ettei musta tule äitini kaltaista. Mieluummin vähän sotkua, kuin kärttyinen äiti. Valitettavasti tämä ei ihan aina toteudu, kun en osaa olla ihan aina niin Zen kuin haluaisin. Vaikuttaa toki kaikki muutkin stressit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa tavaraa ja liian vähän säilytystilaa.

Tämähän se on. Sekä tietty se, että on muutakin hauskempaa /tärkeämpää tekemistä kuin siivoilla toisten jälkiä.

       Yritäppä ymmärtää , että olet itse lapsesi hankkinut , joten joko kasvatat pentus siistiksi tai siivoat toisten jälkiä. Ei tiskivuoret ja likaiset pyykit ole lastesi yksinomaan aikaan saannoksia . Kyllä aikuinen on vastuussa.

Koska itse olen lapseni hankkinut priorisoinkin heidän kanssaan viettämäni ajan siivouksen ja puunauksen edelle. Aina. Aika on liian arvokasta tuhlattavaksi turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Sinähän tuon mahdollistat. Sitten marttyyrina rystyset verillä siivoat ja valitat vielä päälle.

No näinhän se on. Vaihtoehdot kun on antaa miehen tehdä omalla tavallaan ja odottaa, että hänelle tulee se hetki, että itse inspiroituu siivoamaan jäljensä. Tässä vierähtää helposti päiviä. TAI siivota toisen puolesta heti tai viimeistään sitten, kun itsellä menee hermo. Yksi vaihtoehto on vielä pyytää, anoa, rukoilla, nalkuttaa, martyroida, tai ihan mitä vaan, että se toinen AIKUINEN alkaisi itse siivota sotkuaan tai tulisi edes kaveriksi siivoamaan.

Mutta kun vaikutat noin vihmerältä ja ilmeisesti tiedät ratkaisun tällaiseen tilanteeseen, niin kerro ihmeessä! Olen pelkkänä korvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Sinähän tuon mahdollistat. Sitten marttyyrina rystyset verillä siivoat ja valitat vielä päälle.

No näinhän se on. Vaihtoehdot kun on antaa miehen tehdä omalla tavallaan ja odottaa, että hänelle tulee se hetki, että itse inspiroituu siivoamaan jäljensä. Tässä vierähtää helposti päiviä. TAI siivota toisen puolesta heti tai viimeistään sitten, kun itsellä menee hermo. Yksi vaihtoehto on vielä pyytää, anoa, rukoilla, nalkuttaa, martyroida, tai ihan mitä vaan, että se toinen AIKUINEN alkaisi itse siivota sotkuaan tai tulisi edes kaveriksi siivoamaan.

Mutta kun vaikutat noin vihmerältä ja ilmeisesti tiedät ratkaisun tällaiseen tilanteeseen, niin kerro ihmeessä! Olen pelkkänä korvana.

Meillä ratkaisu on se, että toteaisin rauhallisesti miehelle, että kiitos ruuasta, nyt varmaan sitten siivoat keittiön. Mies tietenkin menee ja siivoaa. Ei tarvitse odottaa, pyytää, anoa eikä rukoilla. Olen naimisissa täysipäisen ihmisen kanssa. Ilmeisesti oma valintasi on onnistunut huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin näyttää tuolta! Meillä on 99,9% ajasta parempaa tekemistä kuin siivota. :) 

Esimerkiksi jos koko päivä on ollut puuhaa täynnä ja illalla on aikaa ainoastaan joko lukea pitkä kunnon iltasatu tai siivota hujan hajan lojuvat lelut ja ruoanlaitosta sotkuun jäänyt keittiö, luetaan se satu. (Perheessä asuu vain yksi aikuinen, joten kukaan ei voi siivota samaan aikaan.) Myöskään omia yöuniani en uhraa siivoamiselle.

Ärsyttäähän se sotku toisinaan, mutta no. Nyt mennään näillä.

Mitäs kaikkea se puuha koko päivän on, jos siitä ei riitä edes varttia kodin siivoukselle??!

Vaikka että ollaan aamupäivällä laitettu ruokaa yhdessä lasten kanssa, lounaan jälkeen askarreltu jotain ja sitten lähdetty iltapäiväksi aiemmin sovittuun kaveritapaamiseen. :D Kotiin niin, että ehditään nauttia iltapala ja sitten onkin jo lukemisaika.

Totta kai kyse on prioriteeteista, en siis ollut kova siivoamaan ennen lastakaan.

Jos jollain ihmisellä siivous on ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, tai edes top vitosessa, hän löytää sille aikaa vaikka mistä välistä. Mulla pitää olla tuntikausia tyhjää aikaa, että pääsen siivoamiseen asti. :D

Onko tosiaan mahdotonta siivota lounaan jälkeen sotkut (likaiset astiat koneeseen, tyhjät pakkaukset roskiin, ruokapöydän ja työtasojen pyyhintä)?

ohis

Miksi ne pitää siivotq juuri sinun tavallasi?

Vaikkapa siksi, että mainitsemani toimet ovat normaalia kodinhoitoa.

Sinut on manipuloitu uskomaan noin. Suoritusta suorituksen perään, jotta voisit tuntea olosi normaaliksi.

Manipuloitu? Anteeksi, mutta olen tosiaan kuvitellut jälkien siivoamisen olevan normaalia toimintaa.

Sinä kuvitteler että siihen jälkien siivoamiseen on yksi ja ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa. Se tapa joka sinulle on iskostettu.

Näinhän ei kuitenkaan ole.

Eiköhän pieni sotku ole kuitenkin helpompi siivota? Näin pysyy keittiö siistinä! Pienessä sotkussa tahtoo olla se vika, että se muuttuu suureksi sotkuksi varsinkin jos sille ei tehdä mitään!

Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen mun mies... Ruoanlaittovuorollaan laittaa ruoan kypsymään ja istahtaa puhelimelle. Tyhjät pakkaukset, juuresten kuoret, työvälineet, kipot ja kupit, mausteet, roiskeet, kaikki jää keittiöön levälleen. Sitten ruoka onkin valmista ja syönnin jälkeen ei jaksa, täytyy päästä hetkeksi sohvalle sulattelemaan ruokaa. Likaiset astiat jää pöytään tai nostetaan tiskipöydälle, koska allas on täynnä likaisia ja koneessa puhtaat. No sitten tuleekin jo muuta menoa ja lopulta iltapesu- ja iltapala-aika. Tiskien sekaan nostetaan iltapala-astiat. Pöydälle jää banaanin- ja omenankuoret ja leivänmurut jo pöytään kuivuneiden päivällissotkujen päälle. Sitten koittaakin yö, on päästävä nukkumaan, aamulla ei ehdi ja koko pas ka on vastassa työpäivän jälkeen kotiin tullessa. Sitten minä hermoon, kun joko katselen päiväkausia sitä koko ajan pahenevaa kaaosta, johon kukaan muu ei koske, tai alan jälleen kerran selvittelemään niitä miehen jättämiä sotkuja. Hankaan rystyset ruvella hellaa puhtaaksi, liottelen tiskejä ennen koneeseen laittoa, että ne puhdistuisi siellä jne., kun tuon kaiken olisi voinut hoitaa vartissa pienellä pyyhkäisyllä silloin samalla, kun se ruoka kypsyi.

Noh, jos elää yksin voi tehdä tavallaan, mutta kaksin on törkeää, että toisen on siedettävä sen toisen sotkuisuutta. Se sotkuinen yksilö kun ei siitä siisteydestä kuitenkaan kärsi. Ei ainakaan meillä, enkä ole missään muuallakaan kuullut, että joku kärsii siitä, että kotona on normi siisteys yllä.

Sinähän tuon mahdollistat. Sitten marttyyrina rystyset verillä siivoat ja valitat vielä päälle.

No näinhän se on. Vaihtoehdot kun on antaa miehen tehdä omalla tavallaan ja odottaa, että hänelle tulee se hetki, että itse inspiroituu siivoamaan jäljensä. Tässä vierähtää helposti päiviä. TAI siivota toisen puolesta heti tai viimeistään sitten, kun itsellä menee hermo. Yksi vaihtoehto on vielä pyytää, anoa, rukoilla, nalkuttaa, martyroida, tai ihan mitä vaan, että se toinen AIKUINEN alkaisi itse siivota sotkuaan tai tulisi edes kaveriksi siivoamaan.

Mutta kun vaikutat noin vihmerältä ja ilmeisesti tiedät ratkaisun tällaiseen tilanteeseen, niin kerro ihmeessä! Olen pelkkänä korvana.

Meillä ratkaisu on se, että toteaisin rauhallisesti miehelle, että kiitos ruuasta, nyt varmaan sitten siivoat keittiön. Mies tietenkin menee ja siivoaa. Ei tarvitse odottaa, pyytää, anoa eikä rukoilla. Olen naimisissa täysipäisen ihmisen kanssa. Ilmeisesti oma valintasi on onnistunut huonommin.

Mutta sinäkin ilmeisesti joudut ensin asiasta vihjaamaan? Ei ihan nappivalinta sullakaan. :) Täydellinen yksilö tekee sen siivouksen heti puhelimen tuijotuksen sijaan. Jos kuitenkin ymmärsin väärin, ja miehesi toimii jälkimmäisellä tavalla, niin onnittelut sulle. Sitä hyvää neuvoa sulla ei kuitenkaan ollut antaa, kunhan vaan pääsit pätemään vähän paremmalla miehelläsi ja omalla fiksuudellasi. :)