Epärealistiset kuvitelmat omasta ulkonäöstä:
oletteko törmänneet ihmisiin, jotka kuvittelevat olevansa suurinpiirtein huippumalleja, vaikka oikeasti ovat ihan tavallisia tallaajia? Esiintyykö tällaista enemmän naisten vai miesten kohdalla?
Kommentit (49)
Ainakin miehet kuvittelee usein olevansa vuosisadan uroksia. Mm. urheilullisuus tarkoittaa penkkiurheilua kaljapullo kädessä. Eräs puolituttu mies oli ehkä paras, kun laitti kirjeenvaihtoilmoituksia, joissa oli kuvassa hän ja komea Bemari. Lisäksi kertoi asuvansa yksin omakotitaloa ja harrastavansa urheilua. Totuus oli, että urheilu todellakin oli varmaan penkkiurheilua, koska oli plösö juoppo. Bemari oli silloisen on-off -naisystävän uusi Bemari (hyvävarainen, iäkkäämpi nainen) ja talo oli äitinsä röttelö metsän keskellä, jota sai muun perikunnan suostumuksella asua. Mahtoi naisille olla shokki löytää työtön, alkoholisoitunut mies, jolla ei ole penniäkään rahaa, kun kirjoittivat sporttiselle Bemari-miehelle, joka asuu yksin omakotitaloa ja etsii sinne emäntää.
Yksi kaverini on ihan tavallisen näköinen, ei mkn kaunistus. Hän kuvittelee että aina kun hän menee koulun ruokalaa väh. 5 ihmistä kääntyy katsomaan :D ja kuvittelee että suunnilleen kaikki, sekä tytöt että pojat ovat kiinnostuneita hänestä
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:51"]
Kaverini on n. 10 v. sitten ollu aikuismallilistoilla.
Nyt se laittaa sitä vanhaa mallikuvaa fb-profiilin
kuvaksi.
[/quote]
Hehehee, kiitos nauruista. Facessa on tullut vastaan vanhoja tuttuja, jotka tosiaan ovat profiilikuvakseen laittaneet jonkun 20 vuotta vanhan otoksen. Itse tunnistan, mutta jos joku tuon perusteella sokkotreffeille lähtisi niin ei kyllä muijaa tunnistaisi.
Minä luulen, että näen itseni hoikempana kuin todellisuudessa olen. Ja on todella ärsyttävää, kun ei tiedä, miltä näyttää muiden silmissä. Jos oikeasti näytän lihavalta plösöltä, toivoisin, että joku läheiseni kertoisi siitä ihan rehellisesti.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:59"]
Ainakin miehet kuvittelee usein olevansa vuosisadan uroksia. Mm. urheilullisuus tarkoittaa penkkiurheilua kaljapullo kädessä. Eräs puolituttu mies oli ehkä paras, kun laitti kirjeenvaihtoilmoituksia, joissa oli kuvassa hän ja komea Bemari. Lisäksi kertoi asuvansa yksin omakotitaloa ja harrastavansa urheilua. Totuus oli, että urheilu todellakin oli varmaan penkkiurheilua, koska oli plösö juoppo. Bemari oli silloisen on-off -naisystävän uusi Bemari (hyvävarainen, iäkkäämpi nainen) ja talo oli äitinsä röttelö metsän keskellä, jota sai muun perikunnan suostumuksella asua. Mahtoi naisille olla shokki löytää työtön, alkoholisoitunut mies, jolla ei ole penniäkään rahaa, kun kirjoittivat sporttiselle Bemari-miehelle, joka asuu yksin omakotitaloa ja etsii sinne emäntää.
[/quote]
Nauran ihan vedet silmissä tälle. Hyviä on myös naimisissa olevien miesten kuvattomat deitti ilmoitukset online sivustoilla... varakkaita, komeita, kohteliaita, äärimmäisen taitavia sängyssä. Ja siitä huolimatta oma rouva ei anna! On se kun ei hyvä kelpaa...
Miehillehän tuo on niin tyypillistä, että ei jaksa edes listata tapauksia. Yksi naisesimerkkikin tulee mieleen: ylipainoinen ja muutenkin raskasrakenteinen, leveänaamainen, porsaankärsäinen koko luokan rumin tyttö, joka kuitenkin näki itsensä todella kauniina (ok, hyvä niin) ja esim. uskoi luokkakuvissa näkyvän totuuden johtuvan siitä, että ne levensivät juuri häntä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]
Kun ikää tulee joskus se itsetunto kasvaa vaikka ulkonäköä ei enää ole. Minusta hyvä itsetunto on hyvä juttu, mutta sellainen epärealistisuus ei. Saa toki ihastua kehentahansa
aikuiseen, mutta sellainen realistinen näkemys on hyvä silti.
[/quote]
Onneksi mulla ei ollut semmoista realistista näkemystä, kun ylipainoisena nelikymppisenä persjalkaisena tavistanttana iskin nykyisen aviomieheni, joka on hoikka ja minua 10 vuotta nuorempi ;-)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:26"]
Kun ikää tulee joskus se itsetunto kasvaa vaikka ulkonäköä ei enää ole. Minusta hyvä itsetunto on hyvä juttu, mutta sellainen epärealistisuus ei. Saa toki ihastua kehentahansa
aikuiseen, mutta sellainen realistinen näkemys on hyvä silti.
[/quote]
Onneksi mulla ei ollut semmoista realistista näkemystä, kun ylipainoisena nelikymppisenä persjalkaisena tavistanttana iskin nykyisen aviomieheni, joka on hoikka ja minua 10 vuotta nuorempi ;-)
Kun katson muiden ottamia kuvia itsestäni, joista en ole tiennyt että minua kuvataan, hämmästelen aivan aidosti kuinka ihmiset voivat pitää minua niin ylimaallisena kaunottarena, sillä saan kuulla sellaisia juttuja ulkonäöstäni lähes jatkuvasti. Itse pidän itseäni ihan hyvännäköisenä, ei yleensä ahdista katsoa peiliin (joskus on toki huonoja päiviä), mutta vaivaannun muiden kehuista välillä aika paljon. Etenkin kun katson niitä kuvia ja vertaan itseäni vaikka muihin kuvassa oleviin naisiin. Kai minussa on sitten "se jokin" muiden mielestä, vaikke en todellakaan tajua mikä!
Ystäväni, joka on oikeasti niiiiiin nätti! Ei tarvitse meikkejä, on tumma, pitkät hiukset, ripset täydelliset hampaat.. ja vartalo ihan mieletön.. Itkee huonoa omaatuntoa, on niin ujo että kaupassa käynti on ihan helvettiä sen kanssa. Sen sisko kertoi että olisi päässyt ulkomailta hyvän mallitoimiston listoille mutta kieltäytyi kun ei pidä itseään kummoisena. Viihtyy kotona, ei käy bailaamassa.
Et on näitäkin tapauksia .. hukkaan menee kaunis nainen kun jää kotiin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:14"]
Jokaisen naisen sisällä asuu pieni prinsessa.
[/quote]
Mikä on ihanampaa kun ihminen joka arvostaa itseään ja omaa kehoaan sellaisena kuin se on, virheineen. Tavoiteltavaa!
Luulen että minä olen tämmönen ulkonäköni yliarvioija. Kun katselen peilikuvaani, näytän nätiltä, mutta valokuvissa ja välillä siellä peilissäkin näytän niin rumalta etten voi olla niin kaunis kuin miltä joskus näytän. Tiedostan tämän kyllä, joten en retostele ulkonäölläni enkä yritä iskeä poikia. Pidän matalaa profiilia.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 00:59"]
Ystäväni, joka on oikeasti niiiiiin nätti! Ei tarvitse meikkejä, on tumma, pitkät hiukset, ripset täydelliset hampaat.. ja vartalo ihan mieletön.. Itkee huonoa omaatuntoa, on niin ujo että kaupassa käynti on ihan helvettiä sen kanssa. Sen sisko kertoi että olisi päässyt ulkomailta hyvän mallitoimiston listoille mutta kieltäytyi kun ei pidä itseään kummoisena. Viihtyy kotona, ei käy bailaamassa.
Et on näitäkin tapauksia .. hukkaan menee kaunis nainen kun jää kotiin.
[/quote]
Minun siskoni on myös vähän tuota luokkaa, malliksi ei tosin pääsisi kun ei ole niin pitkä, mutta muuten ihan kadehdittavan hyvän näköinen nainen. Hänen kanssaan kun jossain kulkee niin minä usein huomaan kun miehet ihan hätkähtäen jäävät tuijottamaan häntä. Mutta tosiaan, siskonikin on hyvin introvertti, ujo nörtti, ei se edes huomaa mitään miehiä jotka katsoo eikä juuri ulkomaailmaa muutenkaan, on omissa ajatuksissaan. Harrastaa lähinnä kirjojen lukemista ja tietokoneella pelaamista eikä ole koskaan edes seurustellut.
Yleensä nuo naiset jotka vetävät itsestään hyvännäköisen naisen roolia ovat enemmänkin epävarmoja ulkonäöstään mutta ovat huomanneet pärjäävänsä paremmin pienellä itsekehulla. Yleensä heille on myös tyypillistä se että ovat aika lyhyitä ja hakevat säälipisteitä sillä kun maailma on niin epäoikeudenmukainen että vain pitkät kelpaavat malleiksi eikä hän kelpaa vaikka on niin jumalaisen suloinen.
Mun mielestä miehillä on usein epärealistisemmat kuvitelmat, niin hyvässä kuin pahassa. Usein olen huomannut, että miehillä on kauhea kompleksi jostain ulkonäköön liittyvästä jutusta, esim. isosta nenästä tai hörökorvista, ja sitten luulevat että kaikki huono onni heidän elämässään johtuu niistä. Toisaalta taas näitä itseään adoniksena pitäviäkin on tosi paljon. Esimerkkinä tapasin kerran miehen, joka hehkutti omaa ulkonäköään ja selitti olevansa Peter Franzenin näköinen (joka siihen aikaan oli kuuminta hottia, joskus Rukajärven tien jälkeen varmaankin). Minä en kyllä huomannut mitään yhdennäköisyyttä.
Ulkonäkö on kuitenkin niin subjektiivista - en itse ole tosiaan mikään kaunotar, mutta perusnätti ja aina iloinen, ja siitä johtuen on miesten parissakin käynyt ihan todella hyvä flaksi (vaikka itse sanonkin) ja olen tapaillut miehiä jotka ovat olleet ulkonäöllisesti paljon mun yläpuolella. Ehkä tuo jossain vaiheessa nousi hattuun ja voin kuvitella, että minäkin olisin kännissä selittänyt jotain siihen suuntaan, että voin iskeä kenet vaan. Mutta en tosiaan kyllä ole ajatellut, että olen niin kaunis, että saan miehiä, vaan ennemminkin että olen hyvä tyyppi ja mulla on hauskat jutut, niin miehet viihtyvät seurassani. Vähän ot, mutta tämä tuli mieleen, aikaisemmista vastauksista, että ehkä tuollaiset puheet eivät aina johdu epärealistisesta käsityksestä omasta ulkonäöstä, vaan enemmänkin terveestä itsetunnosta (ja tietysti ehkä aavistuksen liian suurista luuloista...)
Entinen ystäväni kuvittelee itsestään liikoja. Kun hän katsoo peiliin, hän näkee kurvikkaan ja kauniin nuoren naisen, todellisuudessa hänellä on n. 35-40 kiloa ylipainoa, eikä se naamavärkkikkään mikään erikoinen ole.
Hän kävi terveystarkastuksessa lääkärissä ja tuomio oli liikaa ylipainoa, ja lääkäri oli suoraan sanonut että painoa pitäisi pudottaa mahdollisimman nopeasti jottei hänen astmansa ainakaan sen takia pahene. Hän oli aivan järkyttynyt ja ihmeissään että kuinka lääkäri voi sanoa häntä, "normaalipainoista", ylipainoiseksi :D Siinä oli naurussa pidättelemistä!
Hän ei ole seurustellut n. 7 vuoteen, luulenpa että johtuu hänen luonteestaan, yhden illan juttuja löytyy muutama, ja ymmärrän todellakin miksei toinen osapuoli ole tahtonut tavata enää uudelleen. Hänen mielestään syy sinkkuudelleen löytyy miehistä, ei hänestä itsestään. Hänhän on itse täydellisyys, kaikissa muissa, minä mukaan lukien, on jotain vikaa!
Joka toinenhan läski nainen pitää itseään vain kurvikkaana tiimalasina, vaikka ovat lähempänä tynnyriä...
Minäkin varmaan. Näen itseni (yleensä) peilistä kauniina, ja mulla on ollut lapsesta lähtien käsitys että olen kaunis. Koulussa sain jatkuvasti ilkeitä kommentteja ulkonäöstäni, diskoissa kukaan ei koskaan tullut hakemaan, baarissa miehet eivät lähestyneet/lähesty, eivätkä muuallakaan. Valokuvissa olen melkein aina hirveän näköinen.
En yhtään tiedä mikä on totuus. Kaipa se riittää että omaa silmäänsä miellyttää, mutta melko pelottava ajatus jos todella olen näin harhainen.
Enkä koskaan käyttäydy kuin "kaunis nainen", en siis ole ylimielinen, enkä ihaile jatkuvasti itseäni tms.[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 01:12"]
Luulen että minä olen tämmönen ulkonäköni yliarvioija. Kun katselen peilikuvaani, näytän nätiltä, mutta valokuvissa ja välillä siellä peilissäkin näytän niin rumalta etten voi olla niin kaunis kuin miltä joskus näytän. Tiedostan tämän kyllä, joten en retostele ulkonäölläni enkä yritä iskeä poikia. Pidän matalaa profiilia.
[/quote]
Tiedän pari, jotka pitävät itseään erinomaisena. Minun silmissä ovat aika tavallisia, tusinatavaraa.
Ja sit hirmu monta jotka pitää itseään rumana.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:53"] Mielestäni suomalasiet miehet o paremma näkösii ku naiset.
t. mies 33 v.
[/quote]
No homo?