Lue keskustelun säännöt.
Harvinainen ja kaunis vauvaruno hakusessa
28.05.2014 |
Kertokaa. Kyllästyttää nämä "vauvan sukka, hapsutukka" tyyliset riimittelyt joihin törmää joka sivuilla!
Kommentit (31)
Minä olen aina ajatellut tämän Eino Leinon runon kuvaavan vasta maailmaan syntyneen lapsen ihmettä ja ajtuksia:
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hannele Huovi Kun on oikein pieni. Ei taida olla harvinainen mutta sopi kuin nenä päähän meidän vauvalle joka syntyi kekosena ja mun mielestä on kaunis. Googleta, en saa kopsattua nyt...
Maria Vaara:
Sylissä ja lähellä
käsin kosketettavissa.
Joskus se on tuoksu, uni tai aavistus.
Sitä se on - onnellisuus.
3, tuo on yksi yleisimmistä hautajaisvärssyistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haitajaisrunoksi olen minäkin tuon Eino Leinon käsittänyt, enkä siksi pysty sitä laittaa onnitteluun. Vaikka tokihan sen voi vastasyntyneen näkökulmastakin ymmärtää.
lisää runoja?
ap
Elina Karjalainen:
Hiljaisuuteen väräjävä huuto:
sielunlintu löysi pesäpuun.
Kuin valo tai kuin perhonen sä saavuit,
synnyit sydämiimme pieni matkamies.
Et enää muukalainen vaan jo täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aale Tynnin Silkkipää!
"Vaiti valvon pimeässä.
Rinnassani täyttyvässä
maito kivistää.
Ime, pieni sudenpentu,
ime, silkkipää.
Niinkuin luolan hämärästä
astuit ruumiistani tästä
aamuus alkavaan.
Vereni ma annoin sulle,
kiihkeästi varrotulle,
veren voimakkaan.
Vielä nukkuu silmäs taju,
peittyy veren kuohu raju
ihos silkkiin hohtavaan.
Vielä suojaa äidin syli.
Kerran nousee pääsi yli
metsä oksin väkevin,
vaiston puolihämärässä
ajat unta elämässä
niinkuin minäkin.
Kerran uupuin sieluus asti
hetken mietit katkerasti,
niinkuin minäkin,
millaista on koiran olla,
juosta kotikartanolla
mielin virkein, tyytyvin.
Vaan kun taivas syttyy kajoon,
keveästi lähdet ajoon,
lähdet uudelleen.
Viita kukkii ihmeellinen,
näet metsän syvän sinen,
oksat kukkaterttuineen.
Rakas, sudella on hyvä.
Teroittuen silmä syvä
tähyy yöltä pimeää.
Tähti loistaa pääsi yllä.
Susi, löydät tiesi kyllä.
Tietoasi ensimmäistä
ime rintojeni päistä,
ime, silkkipää."
Saima Harmajan
ONNELLINEN AAMU
Huhtikuinen
aamu heläjää.
Kultasuinen
lintu livertää.
Syliin riemun
nukuin, havahduin.
Peippo vie mun
lemmenlauleluin
päivään uuteen,
liian heleään,
ihanuuteen,
jonka todeks nään.
Siivin hennoin
kaukaa lentänyt!
Riemulennoin
liki lennä nyt,
kohoo alle
armaan ikkunan,
uinuvalle
laula: rakastan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ONNELLINEN AAMU
Huhtikuinen
aamu heläjää.
Kultasuinen
lintu livertää.
Syliin riemun
nukuin, havahduin.
Peippo vie mun
lemmenlauleluin
päivään uuteen,
liian heleään,
ihanuuteen,
jonka todeks nään.
Siivin hennoin
kaukaa lentänyt!
Riemulennoin
liki lennä nyt,
kohoo alle
armaan ikkunan,
uinuvalle
laula: rakastan!
Silloin kun sinä synnyit,
paistoiko aurinko?
Oliko taivaalla pilvi,
tähtien karkelo?
Silloin kun sinä synnyit, olihan kaunista niin.
Lapsonen, et tiedä kuinka sinua odotettiin.
(Anna-Mari Kaskinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasinkankaan biisistä Meidän uusi vauva se pätkä "tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaarina Helakisan Iltalaulu Riikalle on kaunis:
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.
Sadun loppua en kuule, minä milloinkaan kenties
Sanat kummalliset ja armaat: "Tuli metsästä pieni mies-"
Puut mustat kumartuivat
hänen jalkansa askeliin.
Kuun valossa varvut uivat, -
en tiedä, luulen niin.
- Aale Tynni
Tämä ei kyllä taida olla mitenkään harvinainen, mutta mä oon tykästynyt Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-biisiin ja sen tekstiin. Käytin sitä myös siskoni esikoisen vauvakortissa runona:
"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"
Toinen mistä tykkään kauheesti on Maria Jotunin runo lapselleen, joka menee kutakuinkin näin:
"Et tiedä kuinka paljon sinua rakastan.
Haluaisin olla olematta tämä ihminen,
haluaisin olla vain suuri rakkaus
joka siunaisi askeleitasi.
Haluaisin nähdä sinussa,
kuinka ihminen kulkee tiensä suorana.
Ei koskemattomana,
vaan kokien, kärsien ja kasvaen,
tallentaen sen hyvän,
mikä meissä kaikissa on uinumassa.
Mikä meissä kaikissa on ihmistä tulevaisuutta varten.
Kun minä olen poissa
en lakkaa rakastamasta sinua
ja siunaamasta ihmistä sinussa."
Minä tykkään tästä:
Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
Hilja Aaltonen
En muista, mistä olen tämän runon kopioinut (tekijästä ei siis tietoa):
"Tänään oli päivä arkinen,
mutta pieni tyttö muutti sen,
tuli päivästä suuri ja ihmeellinen,
me varmasti kauan muistamme sen!"
Laitoin tämän juuri onnittelukorttiin... vauvaa odotettiin pari viikkoa yli ajan, hän syntyi sitten tiistaina (ja se oli meille ensin päivä arkinen).
Isotäti
Onko Aaro Hellaakosken Naurua ja Tyranni ihan 'so last season'?
Onnitteluun vai kertomaan vauvan syntymästä?