Lue keskustelun säännöt.
Poika sanoi, että meidän joulupöytä oli nolo
Ruokana oli:
rosolli (kaupasta)
silli (purkista)
4,5 kg kinkku
lanttulaatikko (tein itse)
porkkanalaatikko (tein itse)
keitetyt potut tillin kera
Lanttulaatikko tosin loppui jo aattona.
Jälkkäriä ei tänä vuonna ollut, kun ei sitä kukaan jaksa syödä kuitenkaan.
Ihan tavallinen joulu pöytä minusta ja nätä meillä on syöty 15 vuotta ja sitä ennen minun kotona.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan. Meillä yleensä
Kinkkua, joka on katettu herneiden, luumujen ja viinirypäleiden kera
Kylmäsavulohta, graavilohta, sipulisilliä, sinappisilliä, perunaa
Maalaispateeta
Rosollia, sienisalaattia
Saaristolaisleipää ja karjalanpiiraita munavoilla
Kotikaljaa, colaa, viinimarjamehua ja joskus viiniä
Joku jälkiruoka kuten hedelmäkakkua, taatelikakkua ja esim Kirsikkapiirat
Herkkuja: marmeladia, lakuja, suklaakonvehteja jne
Glögiä ja pipareita
Aamulla syödään riisipuuroa sekametelikeiton/ luumurusinakeiton kera
Unohtui mainita tietty lanttu, peruna ja porkkanalaatikot
Kinkulle hunajasinappia
AP:n ongelma lienee jo tässä kahden vuoden aikana ratkennut. Mutta tälleen, kun syö jouluruokaan yhdessä puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa, tulee mieleen, että kuka tämän kaiken syö? Meillä jo ihan siitä perus laatikot, rosolli ja kinkku -asetelmasta riittää syötävää päiviksi, vaikka ei tehdäkään sammioittain ruokaa. Kuinka isoja seurueita teille oikein kokoontuu, että myös useampi sortti kalaa, maalaispateet, lihapullat, makkarat, karjalanpaistit jne. tulevat syödyksi, mitä nyt kenelläkin on? Kuitenkin annos per lautanen on sitä pienempi, mitä enemmän on lajeja, ja ei kai kukaan jotain viittä lihapullaa kata?
Alapeukkuja on, mutta kukaan ei ole vaivautunut kertomaan mulle, kuinka tää kuvio toteutetaan. Mä nimittäin haluaisin, että olisi niitä kaloja ja paholaisenmunia ja lihapullia ja makkaroita, mut en vaan tajua, miten niitä siihen pöytään järjestetään. Tai siis tajuan, laittamalla kutakin lajia niin vähän, ettei ekstraa jää liikaa, mutta kun sit se johtaa just siihen, että meillä on 10 lihapullaa pöydässä. Tänä vuonna kokeillaan, että tehdään uunilohta joulupäivänä tai tapanina laatikoiden kaveriksi, niin saadaan sitä kalaakin.
En minäkään ymmärrä sitä että lajeja yhdellä kattauksella on kymmenittäin.
Ei meidän porukassa kukaan syö kuin sen kinkkusiivun, lanttulaatikkoa, pottua ja rosollia, kaikki muu pilaantuisi luultavimmin aivan turhaan siinä pöydässä.
Tosiaan niitä muita lajeja voi olla sitten toisella aterialla, ja silloin ei laiteta kinkkua jne.
Kai jokainen oman porukkansa tuntee ja tietää mitä haluavat aaton pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä nolo, mutta onhan tuo aika vaatimaton.
Meillä on ollut nyt erityisen tiukkaa, kun kahden opiskelevan nuoren yksinhuoltajana olen saanut venyttää penniä. Tulot eivät ole keskituloa nähneetkään, mutta olen avustanut molempia nuoria taloudellisesti koko vuoden, mitä suinkin olen vain kyennyt.
Joulu on silti meidän mittapuulla vaatimaton, sillä olen joutunut karsimaan mm joululahjoista, kuusesta jne.
Nuoret saavat vain yhden paketin kumpikin, ostin ne jo heinäkuussa kesälomarahojen saavuttua. Olivat juhannuksen jälkeisessä alennusmyynnissä -50% hinnasta ja silti lahjat maksoivat 125€ kpl.
Olen erittäin tyytyväinen nyt siihen, että ostin lahjat tuolloin. Ovat toivottuja yllätyksiä.
Ruokapöytä on kokenut myös pienen yksinkertaistumisen. Tänä vuonna ei ole varaa juustolautasiin tai hyviin viineihin. Mutta koska olen valmistautunut jouluun jo syksystä lähtien, on pöytä silti joulupöytä.
Syksyllä säilöin sieniä, niistä tulee rakastettu sienisalaatti.
Ostin Citymarketista tarjouksesta lanttua 1€/2kg, punajuuria 1€/kg, porkkanoita 1€/kg ja Lidlistä tarjouksesta jauhoisia perunoita 0,79c/kg.
Tänä vuonna köyhempi joulupöytä sisältää:
Imelletty perunalaatikko
Lanttulaatikko
Porkkanalaatikko
Punajuuri-sinihomejuusto vuoka
Bataattilaatikko
Tuoresuolattu kinkku 8kg
Uunilohi
Tuoresalaatti
Sienisalaatti
Lisäksi jälkiruuaksi on luumurahkaa ja suklaakakkua
Jouluna on myös tarpeeksi glögiä, konvehteja, pipareita, torttuja ja hyvää kahvia sekä itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita.
Minusta tämä on melko simppeli, ei tulisi mieleenikään ostaa sillipurkkia ja valmislaatikoita, mutta olenkin Karjalan evakon lapsenlapsi ja pidän yltäkylläistä ja vieraanvaraista joulupöytää itsestäänselvänä. Jos ei meinaa rahat riittää niin koko vuosi on aikaa valmistautua.
Tuutha sie vastakii!
Tänä vuonna tehtiin niin, että jokainen ilmoitti viisi must-ruokaa ja eniten ääniä saaneet pääsivät pöytään. Meitä on viisi ja nuorinkin on 14. Jouluna syödään:
Riisipuuro. Syödään aamupäivästä.
Lanttulaatikko. Tätä saadaan aina mummolasta ja siitä tykätään.
Kinkku. Paria sinappia on mukana
Italian salaatti, itse tehty.
Juusto. Kolmea lajia laitetaan. Tulee viikunahilloa ja rypäleitä mukaan.
Varmasti tulee hyvä Joulu. Vähän hössötystä. Kukaan ei syö rosollia, porkkanalaatikkoa, herneitä ja monia muita väkisin väännettyjä ruokia. Jääkaapissa on silliä ja graavilohta, mutta niitä on siellä lähes joka viikko muutenkin, kun graavaan itse. Suklaata, karkkia ja muuta makeaa on kuitenkin paketeissa.
Ihme juttu että peukutetaan alaspäin ihmisten ruokailuja. Kukin syököön sitä mikä maistuu. Meillä on turha laittaa mitään hienoja kaloja tai jotain extra hifistelyjä kun ei kukaan niitä syö. Se on meillä kinkku ja muutama laatikko ja keitetyt perunat ja siinä se. Tällä ollaan pärjätty vuosikymmenet. Riisipuuro sitten joulupäivänä.
Työttömän joulu on se, että saa sossusta sinappi ja ketsuppipurkin ja kävelee pihan ympäri ja kuvittelee viettävän jouluuuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä häntä ensi vuonna kokkaamaan itse niin saa mieleisensä. Teinit nyt arvostelevat aina kaikkea, varsinkin kun eivät ymmärrä ettei mikään tipu valmiina taivaasta.
Tai miten paljon työtä niiden tekemisessä on! Eräs vanhempi nainen sanoi kerran, että voi kun pojan tai lapsenlapsen perhe kutsuisi hänet jo joulupöytään, kun hän oli aina tehnyt kaiken valmiiksi muille. Hän oli yli kahdeksankymmentä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuossa aika vähän ruokalajeja joulupöydäksi. Mutta sano teinipojalle, että ensi jouluksi hän voi suunnitella ja hankkia (vanhempien rahoilla) viisi lisäruokalajia. Poika tietysti vastaa itse myös niiden valmistamisesta, jos sellainen on tarpeen.
Emme tiedä mitään kyseisen perheen rahatilanteesta tai Ap:n jaksamisesta. Onko äiti kokopäivätyössä, jonka jälkeen hän kantaa painavia ruokakasseja kaupasta ja laittaa kaiken kuntoon juhlaa varten? En halua väheksyä miehiä, mutta itselläni ei ole kokemusta perheistä, joissa miehet kantavat vastuun siivouksesta, ruokapuolesta, lahjojen hankkimisesta kaikille, jopa puolison lähisukulaisille. Kaikki ihmiset eivät pidä kalasta, joten en ymmärrä muiden kommentteja. Kasviksia voi syödä muulloinkin. Sitäpaitsi lanttu kyllä kasvaa maassa tai niin olen kuvitellut, ehkä se ei ole kasvis, mutta kyllä se aivan varmasti on kasvi. Minusta Ap:n joulupöytä kuulosti hyvältä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä mässäilyä, mitä mediassa hehkutetaan ennen joulua enkä notkuvien kattausten kuvia. Eikös osa ihmisistä joudu sairaalaankin ylensyömisen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä häntä ensi vuonna kokkaamaan itse niin saa mieleisensä. Teinit nyt arvostelevat aina kaikkea, varsinkin kun eivät ymmärrä ettei mikään tipu valmiina taivaasta.
Tai miten paljon työtä niiden tekemisessä on! Eräs vanhempi nainen sanoi kerran, että voi kun pojan tai lapsenlapsen perhe kutsuisi hänet jo joulupöytään, kun hän oli aina tehnyt kaiken valmiiksi muille. Hän oli yli kahdeksankymmentä silloin.
Jossain vaiheessa tietenkin perinne täytyy siirtää. Mutta muuten minusta se hössöttäminenja valmistautuminen kuuluu jouluun. Nuorena ja vielä kun lapset olivat pieniä, sain mennä valmiiseen pöytään. Nyt nelikymppisenä teen jouluruuat omille lapsilleni ja toivon että tulevat vielä monena jouluna pöytääni.
Leivon myös hedelmäkakkuja lahjoiksi niille, keiden tiedän sitä arvostavan.
Yli 80 vuotiaat vanhempani on kutsuttu syömään meille jouluna, mutta he haluavat tehdä laatikkonsa ja kinkkunsa itse, kun toimintakykyä vielä on. Se heille suotakoon.
Sitävastoin olen ihmetellyt saman ikäisiä serkkujani, kun juoksevat aatot ja joulupäivät vanhemmillaan ja anoppilassa, valmiissa pöydässä. Kahvin ymmärtäisin, mutta että ihan kunnon illallisilla. Kotiin ei sitten kuuleman mukaan tarvitse ostaa yhtään jouluruokia.
Missä vaiheessa meinataan itse alkaa laittamaan omalle perheelle joulua? Ymmärrän pikkulapsiajan, että kiva päästä valmiiseen, etenkin jos lapsia on enemmin kuin yksi. Mutta että lähes 50 vuotiaat koululaisten vanhemmat lokkeilevat yli kahdeksankymppisten vanhempiensa luona joulun?!
Hävytöntä.
Vierailija kirjoitti:
mikään ei ole nolompi äänenmurroksessa kiekuva finninaamainen haiseva teinijannu.
Sano sille näin.
Ei pidä sanoa noin, eikä varsinkaan jouluna. Mutta ehdotetaan kuten moni on jo ehdottanut, että nuori tekee perheelle ruokaa seuraavana jouluna, sisältäen ruokatarvikkeiden kotiin kantamisen, suunnittelun, valmistamisen ja tiskaamisen, työpöytien pyyhkimisen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu että peukutetaan alaspäin ihmisten ruokailuja. Kukin syököön sitä mikä maistuu. Meillä on turha laittaa mitään hienoja kaloja tai jotain extra hifistelyjä kun ei kukaan niitä syö. Se on meillä kinkku ja muutama laatikko ja keitetyt perunat ja siinä se. Tällä ollaan pärjätty vuosikymmenet. Riisipuuro sitten joulupäivänä.
No niinpä. Ei niitä ruokia kannata koristeeksi ostaa jos niitä ei kukaan syö. Meillä riittää myös nuo, ostakoot ne enemmän jotka tykkää.
Nuoret on nyt tollasia. Ei osata sanoa asioista, tunteet vaihtelee ja kaikki on kaiken varalta "noloa", tyhmää, pässiä, jne jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kakarat on itse noloja myös vanhemmat on noloja, odotan innolla tulevaa nälänhätää katsotaan sitten onko mikään ruoka noloa.
Äärimmäisessä hädässä oleva ihminen saattaa syödä sellaistakin, mikä normaalioloissa ällöttää. Mutta ihmisten makumieltymykset ovat hämmästyttävän voimakkaita. Yhden avustusjärjestön muistelmakirjassa kerrottiin avustustyöstä, jota oli sodan jälkeen saksalaisille. Niin, sielläkin oli aliravittuja ihmisiä. Ihmiset jonottivat Norjasta tuotua silliä ja monet olivat iloisia. Eräs vanhempi mies kieltäytyi syömästä silliä, johon vaimonsa totesi: "Mieheni ei pidä kalasta". Lähempänä nykyaikaa ovat ne kerrat, kun afrikkalaisille tai aasialaisille vietiin avustuksena kalajauhoja, jonka avulla ihmiset saisivat parempaa ravintoa niukkaan ruokavalioonsa. Oletan, että sitä sekoitettiin muuhun ruokaan paikan päällä. Monet vierastivat makua, koska se oli heille outo. Heille kyllä selitettiin, että kalajauhoissa on tärkeitä ravintoaineita.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä nolo, mutta onhan tuo aika vaatimaton.
Meillä on ollut nyt erityisen tiukkaa, kun kahden opiskelevan nuoren yksinhuoltajana olen saanut venyttää penniä. Tulot eivät ole keskituloa nähneetkään, mutta olen avustanut molempia nuoria taloudellisesti koko vuoden, mitä suinkin olen vain kyennyt.
Joulu on silti meidän mittapuulla vaatimaton, sillä olen joutunut karsimaan mm joululahjoista, kuusesta jne.
Nuoret saavat vain yhden paketin kumpikin, ostin ne jo heinäkuussa kesälomarahojen saavuttua. Olivat juhannuksen jälkeisessä alennusmyynnissä -50% hinnasta ja silti lahjat maksoivat 125€ kpl.
Olen erittäin tyytyväinen nyt siihen, että ostin lahjat tuolloin. Ovat toivottuja yllätyksiä.
Ruokapöytä on kokenut myös pienen yksinkertaistumisen. Tänä vuonna ei ole varaa juustolautasiin tai hyviin viineihin. Mutta koska olen valmistautunut jouluun jo syksystä lähtien, on pöytä silti joulupöytä.
Syksyllä säilöin sieniä, niistä tulee rakastettu sienisalaatti.
Ostin Citymarketista tarjouksesta lanttua 1€/2kg, punajuuria 1€/kg, porkkanoita 1€/kg ja Lidlistä tarjouksesta jauhoisia perunoita 0,79c/kg.
Tänä vuonna köyhempi joulupöytä sisältää:Imelletty perunalaatikko
Lanttulaatikko
Porkkanalaatikko
Punajuuri-sinihomejuusto vuoka
BataattilaatikkoTuoresuolattu kinkku 8kg
UunilohiTuoresalaatti
SienisalaattiLisäksi jälkiruuaksi on luumurahkaa ja suklaakakkua
Jouluna on myös tarpeeksi glögiä, konvehteja, pipareita, torttuja ja hyvää kahvia sekä itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita.
Minusta tämä on melko simppeli, ei tulisi mieleenikään ostaa sillipurkkia ja valmislaatikoita, mutta olenkin Karjalan evakon lapsenlapsi ja pidän yltäkylläistä ja vieraanvaraista joulupöytää itsestäänselvänä. Jos ei meinaa rahat riittää niin koko vuosi on aikaa valmistautua.
Tuutha sie vastakii!
Itsellä olisi varaa mutta en ole mässäilijä niinkuin suurin osa täällä,tuo joulupöytä on mun mieleen ja vieläkin suppeampi,mitä me kahdestaan miehen kanssa tehdään 10 000 eri jouluruoka lajilla? Siihen vielä kaikenmaailman kastikkeet,viinit,jälkiruoat. Aina puhutaan kulutuksesta ja kuinka Suomalaiset on köyhiä mutta eipä täällä köyhyys näy kun ostellaan monen sadan edestä ruokatavaraa, monilla ostoskärryt kukkuralleen kaikkea, Suomalaiset on kirjaimellisesti kuin siat,siis syödään kuin siat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovat määrät on pöperöitä ja joulun jälkeen kehutaan, kuinka meidän perhe pärjää viidellä kympillä viikossa ruokaostoksista. Monella menee kymmenen viikon budjetti aattona, toinen uutenavuotena ja sitten onkin pääsiäinen, vappu ja juhannus. lasten synttärit mennään sitten kahdella eurolla.
Tätä minäkin ihmettelen. Paljonko nuo valtavat ruokamäärät maksavat? Ne eivät edes mahtuisi jääkaappiini eikä minulla ole tarpeeksi astioita, kun yksiössä on hyvin vähän säilytystilaa. Lapsuudenkodissa jouluaattona syötiin niukasti, oli perunaa ja lipeäkalaa ja ehkä porkkanalatikkoa. Usein oltiin sukulaisten luona ja saatin normaalia jouluruokaa. En pitänyt niistä lapsena, no ehkä perunalaatikosta ja tortuista. Mutta ne kuuluvat jouluperinteeseen.
Poikasi on nolo ja oli jo kaksi vuotta sitten, kun tuollaisen möläytyksen päästi suustaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä salaatit/hedelmät? Kaikki tuore loistaa poissaolollaan.
Ei meilläkään salaattia ja hedelmiä syödä jouluaterialla, aka joulupöydässä. Hedelmät syödään muulloin ja jouluna riittää rosolli ja sienisalaatti. Kai meillä ollaan niin metsäläisiä, että voidaan kolme päivää olla ilman tuoresalaattia. Aamupalalla, välipalalla ja ties millä palalla on kyllä joulunakin sitten hedelmiä.
[/quote]
Jossain vaiheessa tietenkin perinne täytyy siirtää. Mutta muuten minusta se hössöttäminenja valmistautuminen kuuluu jouluun. Nuorena ja vielä kun lapset olivat pieniä, sain mennä valmiiseen pöytään. Nyt nelikymppisenä teen jouluruuat omille lapsilleni ja toivon että tulevat vielä monena jouluna pöytääni.
Leivon myös hedelmäkakkuja lahjoiksi niille, keiden tiedän sitä arvostavan.
Yli 80 vuotiaat vanhempani on kutsuttu syömään meille jouluna, mutta he haluavat tehdä laatikkonsa ja kinkkunsa itse, kun toimintakykyä vielä on. Se heille suotakoon.
Sitävastoin olen ihmetellyt saman ikäisiä serkkujani, kun juoksevat aatot ja joulupäivät vanhemmillaan ja anoppilassa, valmiissa pöydässä. Kahvin ymmärtäisin, mutta että ihan kunnon illallisilla. Kotiin ei sitten kuuleman mukaan tarvitse ostaa yhtään jouluruokia.
Missä vaiheessa meinataan itse alkaa laittamaan omalle perheelle joulua? Ymmärrän pikkulapsiajan, että kiva päästä valmiiseen, etenkin jos lapsia on enemmin kuin yksi. Mutta että lähes 50 vuotiaat koululaisten vanhemmat lokkeilevat yli kahdeksankymppisten vanhempiensa luona joulun?!
Hävytöntä.[/quote]
Omat vanhempasi haluavat tehdä itse omat jouluruokansa ja se on sinusta ok.
Mutta kun serkkusi kyläilevät kutsuttuina vanhempiensa luona jouluna, se ei sinulle sovi, vaan on lokkeilua.
Ehkä vanhempasi ei juuri tuosta syystä tule luoksesi, koska silloihan he sinun mielestäsi tulisivat lokkeilemaan. Ja sehän olisi hävytöntä .
Tänä vuonna on kinkku, perunat, porkkanalaatikko, lanttulaatikko, punajuurisalaatti, porkkanaraaste ja sipulisilli. Lisänä omenia ja pipareita sekä suklaata illemmalla. Olimme onnekkaita ja silliä sekä porkkanoita lukuun ottamatta kaikki paikallisesta jouluavusta. Oli siellä vielä lisäksi meetvursti, sinappi sekä leipä mutta ne säästetään myöhemmäksi. Varmaan osa kinkustakin kun kolme kiloa muutamassa päivässä syöden on tuhlailua.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa tietenkin perinne täytyy siirtää. Mutta muuten minusta se hössöttäminenja valmistautuminen kuuluu jouluun. Nuorena ja vielä kun lapset olivat pieniä, sain mennä valmiiseen pöytään. Nyt nelikymppisenä teen jouluruuat omille lapsilleni ja toivon että tulevat vielä monena jouluna pöytääni.
Leivon myös hedelmäkakkuja lahjoiksi niille, keiden tiedän sitä arvostavan.
Yli 80 vuotiaat vanhempani on kutsuttu syömään meille jouluna, mutta he haluavat tehdä laatikkonsa ja kinkkunsa itse, kun toimintakykyä vielä on. Se heille suotakoon.
Sitävastoin olen ihmetellyt saman ikäisiä serkkujani, kun juoksevat aatot ja joulupäivät vanhemmillaan ja anoppilassa, valmiissa pöydässä. Kahvin ymmärtäisin, mutta että ihan kunnon illallisilla. Kotiin ei sitten kuuleman mukaan tarvitse ostaa yhtään jouluruokia.
Missä vaiheessa meinataan itse alkaa laittamaan omalle perheelle joulua? Ymmärrän pikkulapsiajan, että kiva päästä valmiiseen, etenkin jos lapsia on enemmin kuin yksi. Mutta että lähes 50 vuotiaat koululaisten vanhemmat lokkeilevat yli kahdeksankymppisten vanhempiensa luona joulun?!
Hävytöntä.
Omat vanhempasi haluavat tehdä itse omat jouluruokansa ja se on sinusta ok.
Mutta kun serkkusi kyläilevät kutsuttuina vanhempiensa luona jouluna, se ei sinulle sovi, vaan on lokkeilua.
Ehkä vanhempasi ei juuri tuosta syystä tule luoksesi, koska silloihan he sinun mielestäsi tulisivat lokkeilemaan. Ja sehän olisi hävytöntä .
Kutsuttuina ja kutsuttuina.
Alapeukkuja on, mutta kukaan ei ole vaivautunut kertomaan mulle, kuinka tää kuvio toteutetaan. Mä nimittäin haluaisin, että olisi niitä kaloja ja paholaisenmunia ja lihapullia ja makkaroita, mut en vaan tajua, miten niitä siihen pöytään järjestetään. Tai siis tajuan, laittamalla kutakin lajia niin vähän, ettei ekstraa jää liikaa, mutta kun sit se johtaa just siihen, että meillä on 10 lihapullaa pöydässä. Tänä vuonna kokeillaan, että tehdään uunilohta joulupäivänä tai tapanina laatikoiden kaveriksi, niin saadaan sitä kalaakin.