Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelee vanhempi, kun aikuinen lapsi ei vieraile jouluna?
27.12.2020 |
Ei vieraile sen enempää äitienpäivänä, kesälomalla tai muutenkaan.
Mitä ajattelee vanhempi? Selitteleekö hän sen parhain päin, että kun sillä lapsella on niin paljon harrastuksia, ettei se ehdi? Vai syyttääkö lasta kiittämättömäksi? Vai katsooko peiliin, että mikä on pielessä, kun lapsi ei halua nähdä?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Kukaan normaali ja tervejärkinen vanhempi ei ajattele näin. Alkaa olla ymmärrettävää miksi aikuinen lapsi ei halua pitää tällaiseen vanhempaan yhteyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä jouluna olen ajatellut, paska korona. Juhannuksia meillä on aina ollut tapana viettää pienellä mökillä vuorotellen nuoriso ja vanhemmat. Lisäksi harvoin juhlapyhinä osuu vapaapäivät yhtä aikaa kun molemmat ollaan vuorotyössä.
Normaali oloissa ollaan kyllä viikottain yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä, millä vanhempi asiaa selittää? Ainoa, millä on väliä, on se, millä vanhempien PITÄISI sitä selittää osuakseen oikeaan. Eli se viimeinen vaihtoehto. Vanhemman pitää katsoa peiliin, jos ei katso, niin on ikivammainen kakkapää.
t.kristallikissaLankoni ei halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Anoppi sitä kipuilee, että missä meni vikaan, mutta ei se aina ole vanhemmassa "vika". En näe mitä hän voisi tehdä toisin. Pientä "curling"-vanhemmuutta poikansa suuntaan kyllä, mutta en näe miten noin tramatisoisi, ettei voi puhelinsoittoihin vastata.
Ja sinullahan ei ole mitään sanomista siihen, miten lankosi asian kokee.
Ei niin, tosin hän on myös katkaissut välit yksipuolisesti vaimooni, nyt ovat kyllä taas jonkinlaisissa puheväleissä. Tästä olen päätellyt, että kai hän voi tehdä saman äidilleenkin. Ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että anoppi olisi jotenkin verisesti loukannut poikaansa. Voisi silti suunsa saada auki asiasta.
Ei varmaan ainakaan syyllisen etsiminen ja osoittelu auta. Jos asia on ongelma, pitää ratkaisua hakea positiivisen kautta ja se, joka toivoo muutosta, kannattaa olla aktiivinen.jos ollaan aikuisia, on kaikilla yhtä suuri vastuu tilanteen korjaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Tämä vastaaja on juuri samanlainen kuin lapsenhakkaaja narsisti vanhempani. Ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää kaikesta lastaan. KUKAAN aikuinen lapsi ei katko välejä vanhempaan ellei ole helvetin painavaa syytä. Tämä ihminen voisi miettiä mikä se helvetin painava syy on. Ai niin, ei voikaan, kivempi vaan syytellä sitä aikuista lasta niin pääsee itsepetoksessaan helpommalla!
En nyt sanoisi, ettei kukaan. Jos meissä on sellaisia, jotka voivat kohdella lapsiaan kaltoin (ilman syytä) niin miksei sitten vanhempiaan myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ainakaan syyllisen etsiminen ja osoittelu auta. Jos asia on ongelma, pitää ratkaisua hakea positiivisen kautta ja se, joka toivoo muutosta, kannattaa olla aktiivinen.jos ollaan aikuisia, on kaikilla yhtä suuri vastuu tilanteen korjaamisesta.
Vanhukset ei kuule mitään vastuuta ota tai ala asiaa selvittelemään. Mykkäkoulua sen olla pitää! Mun vanhempani on pitänyt 40v mykkäkoulua omalle vanhemmalleen ja yli 15v lapsilleen. Näillä mennään loppuun asti. Narsistin kanssa ei voi sopia tai neuvotella, mitäs teet jos vanhemmalla on välit poikki ihan kaikkiin joka suunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ainakaan syyllisen etsiminen ja osoittelu auta. Jos asia on ongelma, pitää ratkaisua hakea positiivisen kautta ja se, joka toivoo muutosta, kannattaa olla aktiivinen.jos ollaan aikuisia, on kaikilla yhtä suuri vastuu tilanteen korjaamisesta.
Olet väärässä. Jos välit on poikki siksi että vanhempi on alistanut, pahoinpidellyt, kaltoinkohdellut lastaan, niin se on sen VANHEMMAN VASTUULLA pyytää anteeksi. Ei lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Tämä vastaaja on juuri samanlainen kuin lapsenhakkaaja narsisti vanhempani. Ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää kaikesta lastaan. KUKAAN aikuinen lapsi ei katko välejä vanhempaan ellei ole helvetin painavaa syytä. Tämä ihminen voisi miettiä mikä se helvetin painava syy on. Ai niin, ei voikaan, kivempi vaan syytellä sitä aikuista lasta niin pääsee itsepetoksessaan helpommalla!
Mt-ongelmat alkavat monesti teini-iässä. Ei vanhemmat voi niille mitään, eikä lastansa parantaa. Jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään, myös aikuisella lapsella. Olen nähnyt useinkin miten lapsen mt- ongelmissa auttaneet vanhemmat hylätään, kun ei nähdä sitä omaa sairautta. Pahimmassa tapauksessa laspi syyttää sairaudestaan vanhempiaan, niitä ainoita jotka hänen puolellaan ovat koko ajan olleet, ja häntä yrittäneet auttaa.
Olet siis väärässä.
Minun äitini varmaan selittää asian niin, että minä olen psyykensairas ja fyysisesti sairas ja en pysty, mitään vikaa ei hänessä tietenkään ole. Ihan sama aina kun on yrittänyt puhua ongelmista, niin kaikki kääntyy niin että minä olen se, jossa on vikaa. Olkoon siis niin, aivan sama. Mutta sinne en mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Tämä vastaaja on juuri samanlainen kuin lapsenhakkaaja narsisti vanhempani. Ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää kaikesta lastaan. KUKAAN aikuinen lapsi ei katko välejä vanhempaan ellei ole helvetin painavaa syytä. Tämä ihminen voisi miettiä mikä se helvetin painava syy on. Ai niin, ei voikaan, kivempi vaan syytellä sitä aikuista lasta niin pääsee itsepetoksessaan helpommalla!
En nyt sanoisi, ettei kukaan. Jos meissä on sellaisia, jotka voivat kohdella lapsiaan kaltoin (ilman syytä) niin miksei sitten vanhempiaan myös?
Juuri näin! Isoveljen pahoinpiteli äitiäni. Äidin oli pakko oman henkensä takia muuttaa toiselle paikkakunnalle pakoon veljeäni. Hakkasi kun ei saanut rahaa, autoa "lainaan" jne. Veljeni on mielenterveydeltään sairas, eikä se ole äitini syy.
No, niiden vanhempien vastauksia lisää, kiitos. Katkerien ladten vuodatukset muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ainakaan syyllisen etsiminen ja osoittelu auta. Jos asia on ongelma, pitää ratkaisua hakea positiivisen kautta ja se, joka toivoo muutosta, kannattaa olla aktiivinen.jos ollaan aikuisia, on kaikilla yhtä suuri vastuu tilanteen korjaamisesta.
Olet väärässä. Jos välit on poikki siksi että vanhempi on alistanut, pahoinpidellyt, kaltoinkohdellut lastaan, niin se on sen VANHEMMAN VASTUULLA pyytää anteeksi. Ei lapsen.
Äitihul
lu, sinä et ole terve, hanki apua.
Vanhempani ymmärtävät ja rakastavat minua sellaisena kuin olen - introverttinä ja epäsosiaalisena. Kyläilen silloin kuin muita ei ole kylässä. He eivät selittele muille, miksi en ole sukujuhlissa, eikä heidän tarvitse.
Tällainen asia kun ei kuulu muille. Toki se voi pelottaa, kun joku uskaltaa tehdä ja elää kuten itse haluaa eikä noudata suvun "sääntöjä ja normeja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon että omat vanhemmat vihdoinkin ajattelisi, että voivat ottaa myös itse vastuuta tapaamisistamme. Välimatka on yhtä pitkä kumpaankin suuntaan.
No juuri näin. Viimeiset kymmenen vuotta välillämme on ollut 600 kilometriä, ja minä olen aina se, joka matkustaa tuota väliä. Kutsuttu on, mutta poikkeavat vain jos ovat muutenkin vaikka kesälomallaan tällä suunnalla.
Aina se on harmittanut, mutta vasta viime vuosina olen todennut ettei ole reilua, että minä joudun ainoana osapuolena viettämään kaikki juhlapäivät ja viikonloput junassa ja bussissa istuen ja paikkojen väliä ravaten.
Ymmärtänee varmaan että lapsi joka asuu 650km lapsuuden paikkakunnaltaan ei pitkän viikonlopun mökkimatkalla ihan joka kerta taivu ajamaan vielä 250km vanhempansa uudelle asuinpaikkakunnalle. Eli kun vanhempi asui vielä tuolla mökkipaikkakunnalla, nähtiin useinkin.
Ja tosiaan, matka on sama molempiin suuntiin. Mutta se vanhempi ei vieraile IKINÄ...mitä lapsen pitäisi ajatella siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ainakaan syyllisen etsiminen ja osoittelu auta. Jos asia on ongelma, pitää ratkaisua hakea positiivisen kautta ja se, joka toivoo muutosta, kannattaa olla aktiivinen.jos ollaan aikuisia, on kaikilla yhtä suuri vastuu tilanteen korjaamisesta.
Olet väärässä. Jos välit on poikki siksi että vanhempi on alistanut, pahoinpidellyt, kaltoinkohdellut lastaan, niin se on sen VANHEMMAN VASTUULLA pyytää anteeksi. Ei lapsen.
Äitihul
lu, sinä et ole terve, hanki apua.
En ole äitihullu, äitihullua ei ole pahoinpidelty edes. Mua sen sijaan on ja törkeästi. Mulla on aihetta vihata vanhempaani.
Suomi on täynnä hirviövanhempia, lastensa pieksäjiä, kiusaajia, alistajia.
Nämä vanhemmat keksii sitten aina valheita ja itsepetosta selittääkseen sitä miksi aikuiset lapset ei ikinä käy eikä pidä yhteyttä. Selityksille yhteistä on se että niissä aina syytetään lasta. Tietyn ikäiset ikäluokat on täysin kykenemättömiä itsereflektioon ja vastuun ottoon omista törkeistä teoista. Asiat ”käsitellään” omassa päässä niin että syytetään vain lasta ja näin mukavasti sitten vältytään omalta vastuunotolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Tämä vastaaja on juuri samanlainen kuin lapsenhakkaaja narsisti vanhempani. Ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää kaikesta lastaan. KUKAAN aikuinen lapsi ei katko välejä vanhempaan ellei ole helvetin painavaa syytä. Tämä ihminen voisi miettiä mikä se helvetin painava syy on. Ai niin, ei voikaan, kivempi vaan syytellä sitä aikuista lasta niin pääsee itsepetoksessaan helpommalla!
Mt-ongelmat alkavat monesti teini-iässä. Ei vanhemmat voi niille mitään, eikä lastansa parantaa. Jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään, myös aikuisella lapsella. Olen nähnyt useinkin miten lapsen mt- ongelmissa auttaneet vanhemmat hylätään, kun ei nähdä sitä omaa sairautta. Pahimmassa tapauksessa laspi syyttää sairaudestaan vanhempiaan, niitä ainoita jotka hänen puolellaan ovat koko ajan olleet, ja häntä yrittäneet auttaa.
Olet siis väärässä.
Lastaan kaltoinkohtelevan narsistin perus sössötystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi varmastikin syyttää itseään, että jotain tärkeää jäänyt selvittämättä ja puhumatta menneisyydestä ja lapsi kantaa kaunaa. Tai lapsella on masennusta tai mielenterveyden kanssa ongelmia. Tai lapsen puolisolla on vakava mielenterveyden sairaus tai persoonallisuushäiriö ja manipuloi välit poikki jotta saa hallita tätä ja mustamaalata vanhempaa /vanhempia. Tai vain tunnekylmyyttä, tunteita vain ei ole.
Siinä muutama vaihtoehto.Narsistiset vanhemmat ei syytä itseään. Syy on aina lapsessa, vaikka sitä olisi miten paljon pahoinpidelty, nöyryytetty, alistettu, kiusattu. Narsisti itse on täydellinen vanhempi.
Tai näin päin. Pahoinpidelty, nöyryytetty, alistettu, kiusattu viidellä puukoniskulla merkitty Äiti. Tyttären puukoniskujen jälkeen tuskin kaipailen. Aluksi hän joi, nykyään huumeet kuvioissa. Minulla nyt salainen osoite ja tietojani toivon mukaan ei saisi ikinä mistään.
Millainen tytär oli lapsena?
Hauskaa vanhuutta!