Ehtiikö työssä käyvä äiti harrastaakin jotain?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:43"]
Sehän on vain hyvä asia, jos olette onnellinen perhe. Toisaalta tuntuu aika kehuskelulta ja huono-osaisia vähättelevältä, sillä kaikilla ei ole edes sitä työpaikkaa ja siis ei rahaa lasten, saati omiin harrstuksiin. Eivät silti ole huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Elämän arvat vaan ovat jakautuneet eri tavoin. Aloituksessa kysyttiin äidin mahdollisuuksia harrastaa ja aloit luetella koko perheesi harrasteet. Ymmärtänet, että joitakin voi ärsyttää tai satuttaa.
[/quote]
Hei, kateus on aika vahva voima. Jos vielä hiffaisit käyttää sitä eteenpäin menemiseen, voisit itsekin päästä jonnekin. Sen sijaan olet valinnut omaan kuoppaasi jäämisen, muiden mollaamisen ja valittamisen. Vielä on mahdollista muuttua.
Itse ainakin ehdin. Olen ma-pe päivätyössä, muksu on 1,5 vuotta ja minulla on oma hevonen jota käyn hoitamassa ja ratsastamassa päivittäin. Muksu on silloin isänsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:43"]
Sehän on vain hyvä asia, jos olette onnellinen perhe. Toisaalta tuntuu aika kehuskelulta ja huono-osaisia vähättelevältä, sillä kaikilla ei ole edes sitä työpaikkaa ja siis ei rahaa lasten, saati omiin harrstuksiin. Eivät silti ole huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Elämän arvat vaan ovat jakautuneet eri tavoin. Aloituksessa kysyttiin äidin mahdollisuuksia harrastaa ja aloit luetella koko perheesi harrasteet. Ymmärtänet, että joitakin voi ärsyttää tai satuttaa.
[/quote]
Hei, kateus on aika vahva voima. Jos vielä hiffaisit käyttää sitä eteenpäin menemiseen, voisit itsekin päästä jonnekin. Sen sijaan olet valinnut omaan kuoppaasi jäämisen, muiden mollaamisen ja valittamisen. Vielä on mahdollista muuttua.
[/quote]
Hmmm. En kirjoittanut omasta näkökulmastani, vaan yleistäen. Joskus kannattaa pohtia asioita laajemmalti kuin oman elämänsä sisältä.
Loppukommenttina voisi olla, että töitä tekevä äiti ehtii harrastaa itselleen mieluisia asioita, mikäli lasten hoitaminen järjestyy tavalla tai toisella.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:39"]
Aika pieninä on lapset hoitoon laitettu.
[/quote]
Katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia vesipäälehmiä kuin sinä, joka ei järkevään työntekoon pysty ja siksi pykäävät samanlaisia vesipäitä maailmaan kuin itse ovat. Ilmankos tämä maa on menossa hunningolle, vähälahjaiset lisääntyvät liikaa ja siitä ei saa puhua.
[/quote]
Ahaa, olen siis heikkolahjainen korkeakoulutettu, kun hoidin kolme lastani kotona. Puolisokin akateeminen.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:52"]
Loppukommenttina voisi olla, että töitä tekevä äiti ehtii harrastaa itselleen mieluisia asioita, mikäli lasten hoitaminen järjestyy tavalla tai toisella.
[/quote]
...tai ottaa lapset mukaan harrastukseen, kuten esim. pyöräilemään samalla kun itse lenkkeilee, tai maalatessaan antaa lapsen maalata omaa taulua siinä vieressä, tai.... aina on mahdollisuuksia, kun on vain tahtoa!
En ole äiti enkä töissä, mutta ainakin mun äiti ehti. Oli töissä 8-16, haki lapset tarhasta, teki ruuan ja sen jälkeen lähti jumppaan yms kolmesti viikossa ja sen jälkeen ehti vielä leikkiä meidänkin kanssa. Meillä oli myös isä, joten ei äidin oletettukaan kököttävän kotona koko aikaa. Isäkin kävi pelaamassa sählyä 2 kertaa viikossa.
Sitten kun oltiin siskon kanssa koulussa kumpikin löysi harrastuksen joka pidettiin meidän koululla melko pian tuntien lopun jälkeen. Mulla kuoro ja siskolla kuvataidekerho. Mentiin omia aikojaan kotiin (asuttiin vain 2 km päässä koulusta) ja aina siellä joku oli kotona vaikka äiti tai isä ois ollut harrastamassa. Harrastukset olleet muutenkin kävelymatkan päässä, niin ei meitä ole kuskattu niihin ikinä. Tai no mut kaatosateilla, ettei kitara kastu.
Halveksin kotiäitejä, jotka kehtaavat arvostella työssäkäyviä äitejä.
Pysykää kotona, jos ette muuhun kykene ja perustelkaa tilannettanne vaikka Keltikangas-Järvisen järjenvastaisilla löpinöillä itsellenne jos koette sen tarpeelliseksi.
Annatte lapsillenne todella huonon esimerkin, kotona huoraamisen ja loisimisen. Vai onko päänaukomisen syy sittenkin se, että tajuatte olevanne pohjasakkaa ja kompensoitte tätä?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:12"]
Ehtii, järjestelykysymys ja edellyttää toisen huoltajan/lastenhoitoavun olemassaoloa ja myötävaikutusta. Meillä on miehen kanssa työnjako sellainen, että minä haen lapset tarhasta (koska hän tekee pidempää työpäivää) ja vien harrastuksiin, illalla kun mies tulee kotiin hän on lasten kanssa ainakin kahtena iltana viikossa niin, että minä pääsen harrastamaan. La-su pääsemme molemmat harrastamaan, kun olemme lasten kanssa vuorotellen (mies käy la-su aamulla lenkillä ja uimassa, minä sen jälkeen lenkillä tai jumpassa, loppupäivä ollaan perheen kanssa yhdessä). Miehen ollessa työmatkalla, pyydän joskus anoppia tai palkkaan lastenvahdin siksi aikaa meille niin pääsen harrastamaan. Mies käy työpaikan salilla ennen töitä tai työpaikan jälkeen, minäkin käyn joskus lounastunneilla joogassa tms.
Lapset on 2- ja 4-vuotiaat tytöt, harrastavat molemmat balettia, vanhempi käy luistelukoulussa lisäksi 2 krt viikossa.
[/quote]
Minusta tämä taas kuulostaa aivan ideaalitilanteelta! Voi kun meilläkin olis noin! Asumme valitettavasti täällä "pöndellä" mistä harrastuksiin lähteminen kestää autolla melkein tunnin. Siksi meidän harrastukset tapahtuu lähinnä kotioloissa, harrastetaan kaikenlaista koirien kanssa, lapset ovat tosi eläinrakkaita ja toistaiseksi on riittänyt harrastukseksi heille. Itse käyn koirailun lisäksi naapuritilalla ratsastamassa kerran tai kaksi viikossa, sillä aikaa mies katsoo lapsia. Mies harrastaa metsästystä ja kalastusta ja noille reissuille lähtee ilman perhettä. Minun puolesta ihan ok, koska molemmilla vanhemmilla on hyvä olla jotain omia henkireikiä, jaksaa sitten perheen kanssa paremmin. :)
Mutta jos asuttais kaupungissa niin varmasti käytäisiin harrastamassa kodin ulkpuolella, ei se kenenkään lapsuutta pilaa tai vie, päinvastoin!
t. Työssä käyvä äiti maalta
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:35"]
Älä välitä 24, tää palsta on täynnä lihavia, pienituloisia yksinhuoltajia, joilla ei ole mahdollisuutta tarjota mitään virikkeitä kodin ulkopuolella omille lapsilleen, saati sitten itselleen.
[/quote]
Luulisi, että olisitte empaattisia heitä kohtaan... mutta mieluummin nostatte itsenne korkealle.
Terkuin yh, jolla ei ole varaa satsata omiin harrastuksiin tai hyvinvointiin, mutta lapset sentään pääsevät harrastamaan.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:12"]
Ehtii, järjestelykysymys ja edellyttää toisen huoltajan/lastenhoitoavun olemassaoloa ja myötävaikutusta. Meillä on miehen kanssa työnjako sellainen, että minä haen lapset tarhasta (koska hän tekee pidempää työpäivää) ja vien harrastuksiin, illalla kun mies tulee kotiin hän on lasten kanssa ainakin kahtena iltana viikossa niin, että minä pääsen harrastamaan. La-su pääsemme molemmat harrastamaan, kun olemme lasten kanssa vuorotellen (mies käy la-su aamulla lenkillä ja uimassa, minä sen jälkeen lenkillä tai jumpassa, loppupäivä ollaan perheen kanssa yhdessä). Miehen ollessa työmatkalla, pyydän joskus anoppia tai palkkaan lastenvahdin siksi aikaa meille niin pääsen harrastamaan. Mies käy työpaikan salilla ennen töitä tai työpaikan jälkeen, minäkin käyn joskus lounastunneilla joogassa tms.
Lapset on 2- ja 4-vuotiaat tytöt, harrastavat molemmat balettia, vanhempi käy luistelukoulussa lisäksi 2 krt viikossa.
[/quote]
Missä lapsuus? Päivät hoidossa ja lisänä harrastuksia. Järkyttävää.
[/quote]
24 vastaa: Ai missä lapsuus? No ei ainakaan siellä ankeassa lähiössä television ja ipadin äärellä, katkeroituneen ylipainoisen kotiäidin hoivissa... anteeksi kärjistys, mutta suututtaa tuommoiset kommentit!
Meidän lapset menee päiväkotiin klo 9 aamulla, haen heidät klo 16.30, ei mikään epänormaalin pitkä päivä siis! Esikoinen oli kotona kolmevuotiaaksi, kuopus meni päiväkotiin vasta täytettyään 2-vuotta. Vietämme miehen kanssa kaiken vapaa-ajan omia harrastuksia (joita on yht. 4-5h VIIKOSSA!) lukuunottamatta lasten kanssa, lapset tulevat meillä mukaan ystävien luokse, matkoille, ravintoloihin jne. ja ovat molemmat todella tyytyväisen ja onnellisen oloisia, tasapainoisia lapsia! Heillä on takuulla parempi elämä, kuin jollain sellaisella lapsella, jolla ei ole mahdollisuutta harrastaa ja jonka äiti voi huonosti itsensä kanssa, kun ei pääse harrastamaan eikä pitämään huolta itsestään.
Kun äiti ja isä voivat hyvin, lapsetkin voi hyvin, meidän perhe on tästä elävä esimerkki!
[/quote]
Sehän on vain hyvä asia, jos olette onnellinen perhe. Toisaalta tuntuu aika kehuskelulta ja huono-osaisia vähättelevältä, sillä kaikilla ei ole edes sitä työpaikkaa ja siis ei rahaa lasten, saati omiin harrstuksiin. Eivät silti ole huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Elämän arvat vaan ovat jakautuneet eri tavoin. Aloituksessa kysyttiin äidin mahdollisuuksia harrastaa ja aloit luetella koko perheesi harrasteet. Ymmärtänet, että joitakin voi ärsyttää tai satuttaa.
[/quote]
No minusta on aika olennaista tietää perheen kokonaistilanne, jos tällaiseen aloitukseen vastaa! Sen takia kerroin myös lastemme ja miehen harrastuksista.
En millään voi lukea kaikkien tätä ketjua seuraavien ajatuksia tai tietää heidän kipupisteitään, joten en koe olevan minun vastuullani jos jotakin satuttaa se mitä kerron meidän perheen tilanteesta.
t. 24
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:35"]
Älä välitä 24, tää palsta on täynnä lihavia, pienituloisia yksinhuoltajia, joilla ei ole mahdollisuutta tarjota mitään virikkeitä kodin ulkopuolella omille lapsilleen, saati sitten itselleen.
[/quote]
Luulisi, että olisitte empaattisia heitä kohtaan... mutta mieluummin nostatte itsenne korkealle.
Terkuin yh, jolla ei ole varaa satsata omiin harrastuksiin tai hyvinvointiin, mutta lapset sentään pääsevät harrastamaan.
[/quote]
Ei, kyse ei ole tästä. Kyse on siitä, ettei katkerien, pahansuopien ihmisten myrkyllisiä kommentteja haluta kuunnella, pilaavat ilmaa. He, jotka kertovat tilanteestaan rehellisesti eivätkä mollaa muita, heitä kuunnellaan ja he saavat myötätuntoa.
Mätämunia ei paapota.
Ongelmaa tulee siinä, kun kerrotaan vain oma tilanne ja se pitäisi olla totuus jokaisen mielestä. Kaikenlainen tekemisillään ja varoillaan kehuminen ärsyttää jokaista, mutta tuntuu ärsyttävän sekin, jos joku viihtyy kotona ja harrastaa siellä lastensa kanssa. Hassua.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:35"]
Älä välitä 24, tää palsta on täynnä lihavia, pienituloisia yksinhuoltajia, joilla ei ole mahdollisuutta tarjota mitään virikkeitä kodin ulkopuolella omille lapsilleen, saati sitten itselleen.
[/quote]
Luulisi, että olisitte empaattisia heitä kohtaan... mutta mieluummin nostatte itsenne korkealle.
Terkuin yh, jolla ei ole varaa satsata omiin harrastuksiin tai hyvinvointiin, mutta lapset sentään pääsevät harrastamaan.
[/quote]
Ei empatiaa heru heiltä, joilla itselläänkin on liikaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:41"]
No minä en tunne ketään, jolla olisi ollut varaa olla kotona lasten kanssa 2-3 vuotta!
[/quote]
Mä en tunne ketään, kellä ei olisi ollut varaa. Suomessa kiitos sosiaaliturvan kellä tahansa on varaa olla hoitovapaalla 3 vuotta, jos sitä OIKEASTI haluaa.
Sensijaan tunnen tosi paljon ihmisiä, joille on ollut tärkeämpää ostaa omistusasunto, tehdä kalliita remontteja, matkustella, pitää perheessä autoa tai kahtakin, ylipäänsä pitää kiinni tietystä vähän korkeammasta elintasosta sen sijaan että pari vuotta ennen lapsen syntymää olisivat säästäneet kaiken mitä irti saavat ja jatkaneet lapsen synnyttyä sen pari vuotta samalla linjalla.
En moralisoi, jokaisella perheellä on omat arvojärjestyksensä ja kaikille lasten hoitaminen kotona nyt vaan ei ole niin tärkeää. Mutta ei tuossa ole kyse siitä ettei ole rahaa. En mäkään sano että mulla ei ole varaa pitää autoa. Olisi mulla, jos olisin valmis luopumaan tosi monesta muusta asiasta, en vaan arvosta autollisuutta niin paljoa että pitäisin sitä kaikkien noiden uhrausten arvoisena vaikka se sinällään elämää helpottaisikin.
52, juuri noin. Hoidin lapset kotona, opiskelin siinä ohessa. Tingin monesta omasta asiasta. Työelämään lähdin nuorimman ollessa 4v ja silloinkin osa-aikaiseen. Nykyään teen kokopäivätyötä ja hyvin olen ehtinyt näihin työelämän haasteisiin. Harrastuksina on lenkkeily ja lukeminen.
Täällä käytetään todella rumaa kieltä kotiäideistä ja väheksytään heitä ja ettei saisi lisääntyä. Millainen ihminen voi noin kirjoittaa. Ei ainakaan sivistynyt.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 13:25"]
Täällä käytetään todella rumaa kieltä kotiäideistä ja väheksytään heitä ja ettei saisi lisääntyä. Millainen ihminen voi noin kirjoittaa. Ei ainakaan sivistynyt.
[/quote]
*reps* En tiedä itkisinkö vain nauraisinko...Laita, muru ne aivot hetkeksi narikkaan ja "nauti" harmittomasta jonnin joutavasta ajanvietteestä. Teeskenellään sivistynyttä sitten vaikka töissä, vanhempainilloissa yms. :D
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:12"]
Ehtii, järjestelykysymys ja edellyttää toisen huoltajan/lastenhoitoavun olemassaoloa ja myötävaikutusta. Meillä on miehen kanssa työnjako sellainen, että minä haen lapset tarhasta (koska hän tekee pidempää työpäivää) ja vien harrastuksiin, illalla kun mies tulee kotiin hän on lasten kanssa ainakin kahtena iltana viikossa niin, että minä pääsen harrastamaan. La-su pääsemme molemmat harrastamaan, kun olemme lasten kanssa vuorotellen (mies käy la-su aamulla lenkillä ja uimassa, minä sen jälkeen lenkillä tai jumpassa, loppupäivä ollaan perheen kanssa yhdessä). Miehen ollessa työmatkalla, pyydän joskus anoppia tai palkkaan lastenvahdin siksi aikaa meille niin pääsen harrastamaan. Mies käy työpaikan salilla ennen töitä tai työpaikan jälkeen, minäkin käyn joskus lounastunneilla joogassa tms.
Lapset on 2- ja 4-vuotiaat tytöt, harrastavat molemmat balettia, vanhempi käy luistelukoulussa lisäksi 2 krt viikossa.
[/quote]
Missä lapsuus? Päivät hoidossa ja lisänä harrastuksia. Järkyttävää.
[/quote]
24 vastaa: Ai missä lapsuus? No ei ainakaan siellä ankeassa lähiössä television ja ipadin äärellä, katkeroituneen ylipainoisen kotiäidin hoivissa... anteeksi kärjistys, mutta suututtaa tuommoiset kommentit!
Meidän lapset menee päiväkotiin klo 9 aamulla, haen heidät klo 16.30, ei mikään epänormaalin pitkä päivä siis! Esikoinen oli kotona kolmevuotiaaksi, kuopus meni päiväkotiin vasta täytettyään 2-vuotta. Vietämme miehen kanssa kaiken vapaa-ajan omia harrastuksia (joita on yht. 4-5h VIIKOSSA!) lukuunottamatta lasten kanssa, lapset tulevat meillä mukaan ystävien luokse, matkoille, ravintoloihin jne. ja ovat molemmat todella tyytyväisen ja onnellisen oloisia, tasapainoisia lapsia! Heillä on takuulla parempi elämä, kuin jollain sellaisella lapsella, jolla ei ole mahdollisuutta harrastaa ja jonka äiti voi huonosti itsensä kanssa, kun ei pääse harrastamaan eikä pitämään huolta itsestään.
Kun äiti ja isä voivat hyvin, lapsetkin voi hyvin, meidän perhe on tästä elävä esimerkki!
[/quote]
Sehän on vain hyvä asia, jos olette onnellinen perhe. Toisaalta tuntuu aika kehuskelulta ja huono-osaisia vähättelevältä, sillä kaikilla ei ole edes sitä työpaikkaa ja siis ei rahaa lasten, saati omiin harrstuksiin. Eivät silti ole huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Elämän arvat vaan ovat jakautuneet eri tavoin. Aloituksessa kysyttiin äidin mahdollisuuksia harrastaa ja aloit luetella koko perheesi harrasteet. Ymmärtänet, että joitakin voi ärsyttää tai satuttaa.