Alle 4v. harrastaminen. Onko tämä normaalia??

Lapset ovat niin erilaisia, meilläkään esikoinen ei suostunut jäämään mihinkään  yksin, vaan mun piti olla vieressä urheilukoulussa, uimakoulussa, temppukoulussa, jalkkiksessa...mutta siis yhdessä tehtiin, eikä ohjaajilla ollut mitään sitä vastaan, että itse pyörin mukana. Meillä on kolme lasta, joten kun keskimmäinen tuli kolmivuotiaaksi ja pääsi harrastuksiin mukaan, hän meni aina mielellään isoveljen mukaan ja siitä isovelikin sai rohkeutta, jolloin minä sain jäädä katsomoon. Nyt kaikki pojat harrastavat mieleistään lajia ja esikoinenkin käy omatoimisesti harkoissa ja tykkää niistä 

Miksi ihmeessä ei saa tahtoa läpi joissain asioissa?  Miten se kehittyy jos sinä päätät kaikesta?  Vähitellen annetaan päättää asioista, niinhän se kehitys kulkee. En tiedä millaisesta kodista itse olet peräsin mutta se että ilmeisesti et yhtään ymmärrä lasta, tuntuu hyvin lohduttomalta. MItä yleensä tiedät eroahdistuksesta?

Onko tää jumalauta vitsi...? Ei tuon ikäiset (3-4 vuotiaat) mitään harrastuksia tarvi. Kotona voi leikkiä ja siinä se. 

Kyllä joiltakin vanhemmista pitäisi ottaa lapset ihan kaiken varalta pois. 

Olipa kauhea teksti!! Lapsemme on aina ollut elämämme keskipiste meille, ja vietämme hänen kanssaan kaiken mahdollisen aikamme. Lapseni ei tarvitse tehdä asioita, että olisin häneen tyytyväinen - hän on meille täydellinen juuri sellaisena kuin on. Miehelläni on paljon arkivapaita, jolloin lapsi ei mene ollenkaan hoitoon, vaan ovat kotona ja tekevät kaikkea erityistä yhdessä. En todellakaan koe hyljeksiväni lastani!! Koriskouluun suostuin lapsen viemään juuri siksi, että vanhemmat saavat siellä olla paikalla. -ap

Lapsen ei pidä olla keskipiste vaan osa teidän laumaa, jossa vanhemmat on johtajia. Lapsi pärjää jos häntä tarvitaan ja hänellä on oma paikkansa, eli ei siis missään nimessä mikään keskipiste! Lapsen kanssa tehdään kotitöitä, ja käydään kaupassa etc.

Minusta lapsi on niin pieni vielä, että harrastus päivähoidon lisäksi voi olla yksinkertaisesti liikaa. Ehkä lapsi haluaa olla iltaisin rauhassa kotona äidin ja isän kanssa. Sosiaalisuus voi väsyttää myös sosiaalisia lapsia. Meillä on toiminut viikonloppuiltapäivän harrastus 4-vuotiaasta lähtien.

Pitkäjänteisyyden opettaminen on hyvä pointti, mutta tässä yhteydessä miettisin sitä vasta aikaisintaan 7-vuotiailla. Ja kuvauksesi perusteella ei todellakaan ole kyse valtataistelusta.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:38"]

Olipa kauhea teksti!! Lapsemme on aina ollut elämämme keskipiste meille, ja vietämme hänen kanssaan kaiken mahdollisen aikamme. Lapseni ei tarvitse tehdä asioita, että olisin häneen tyytyväinen - hän on meille täydellinen juuri sellaisena kuin on. Miehelläni on paljon arkivapaita, jolloin lapsi ei mene ollenkaan hoitoon, vaan ovat kotona ja tekevät kaikkea erityistä yhdessä. En todellakaan koe hyljeksiväni lastani!! Koriskouluun suostuin lapsen viemään juuri siksi, että vanhemmat saavat siellä olla paikalla. -ap

[/quote]

Et sinä ap todellakaan hyljeksi lasta, joku taas ei osaa lukea. Mutta se tästä näkyy että lapsi on teille elämän keskipiste, ettekä osaa ottaa rennosti. Kuuntele lasta. Huomaat ettei ole vielä valmis harrastuksiin. Vie koriskouluun jos tahtoo vielä mennä, mutta älä väkisin. Sen jälkeen pidä taukoa harrastuksista, se rauhallinen arki riittää tässä iässä hienosti. Etenkin kun käy vielä kodin ulkopuolella hoidossakin!

tuon ikäisen ei todellakaan ole pakko harrastaa mitään.

Mutta kiitoksia kaikille vastauksista ja mielipiteistä! Kokeilemme vielä pari kertaa, mutta jos lapsi ei viihdy yhtään paremmin, niin lopetamme sitten ja yritämme seuraava vuonna uudestaan, vaikka jotakin muuta, mistä innostuu. En vain haluaisi näyttää lapselle sellaistakaan esimerkkiä, että heti luovutetaan. En tietenkään myöskään sellaista esimerkkiä, että väkisin on jotain tehtävä. Mutta mielestäni ei ole epäreilua lasta kohtaan, että kovasti halutussa harrastuksessa käydään ainakin muutaman kerran kokeilemassa, jos se sitten ei edelleenkään tunnu kivalta, niin sitten voi lopettaa. -ap

Kuinka pitkä on yksi harrastuskerta koriskoulussa? Usein tuon ikäisillä ei pitkäjänteisyys oikeasti riitä puolta tuntia pidemmälle, joten jos koriskoulu kestää esim. tunnin, niin se harrastuskerran pituus voi enemmän hiertää kuin harrastus. Esim. tanssikoululla jolla itse käyn on 3-4-vuotiaiden tunnit puolen tunnin pituisia, 5-6-vuotiailla 45 min, sitä vanhemmilla pääsääntöisesti tunti, isommilla / aikuisilla / edistyneemmillä saattaa olla pidempiäkin.

Joskus lapsi on vain liian nuori. Meillä futistreenit menivät ihan hyvin suht nuorena (reilu 4 vuotta), mutta luistelu ei innostanut vielä seuraavana talvena. Sitä seuraavana oli jo into pinkeänä ja luisteltiin useita tunteja kerrallaan. Uimisesta on pitänyt aina kuin hullu puurosta, ja lätrännyt vedellä ilman mitään pelkoja. Mutta mitä tahansa on tehnytkin, tärkeää on ollut, että vanhempi on seuraamassa harrastusta. Sen takia ihmettelen kovasti, miksi vanhemmat eivät saa olla mukana muskarissa.

Koriskoulu kestää n. tunnin, ja lapsi juuri puolen tunnin kohdalla väsähti ja menetti kiinnostuksensa. Iloinen olin siitä, että reippaasti meni mukaan toimintaan ja aluksi todella innoissaan leikki mukana. Hänen mukana ollut ystävänsä väsähti kyllä myös vähän ennen loppua. Enemmän jäi nuo hänen puheensa mietityttämään, kun vielä seuraavanakin päivänä jutteli, ettei oikein tykännyt pallokoulusta ja pitääkö sinne vielä mennä. Koriskoulussa lapset on jaettu syntymävuosien perusteella, eli oli ihan omanikäistensä seurassa. -ap

Tässäpä teille ensimmäisen maailman ongelma.