Sosiaalitoimi henkilön mielestä en ole kykenevä opiskelemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Ei vaan teet niin kuin muutkin, meet töihin ja opiskelet työn ohessa. Lapset hoitoon  ja kouluun. Töitä löytyy vaikka siivooana, hoiva-avustajan tms. Hoiva-avustajan varmaan saisitkin töitä jos kertoisit, että opiskelet työn ohessa sairaanhoitajaksi. Tai mene lähihoitajakouluun ja tee muutama kurssi ja saat jo heti töitä ja hyväksilukua niihin sh-opintoihin. Älä tekeydy avuttomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Ei vaan teet niin kuin muutkin, meet töihin ja opiskelet työn ohessa. Lapset hoitoon  ja kouluun. Töitä löytyy vaikka siivooana, hoiva-avustajan tms. Hoiva-avustajan varmaan saisitkin töitä jos kertoisit, että opiskelet työn ohessa sairaanhoitajaksi. Tai mene lähihoitajakouluun ja tee muutama kurssi ja saat jo heti töitä ja hyväksilukua niihin sh-opintoihin. Älä tekeydy avuttomaksi. 

Mihin yh laittaa lapsensa, kun on päivät koulussa ja illat/viikonloput töissä? Hänen tilanteensa ei ole sama kuin lapsettomalla opiskelijalla, turha verrata siihen. Tuleeko täysin yllätyksenä, ettei lapsia voi jättää jatkuvasti yksin kotiin? Vaikka 50-luvulla toimittiin näin, ei se ole nykyään hyväksyttyä. T: sossu, jonka mielestä systeemissä todella on virheitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Jotenkin tulee mieleen, että perustit perheen tai ainakin hankit lapsia miettimättä yhtään miten aiot pärjätä taloudellisesti ja nyt vaadit yhteiskuntaa rahoittamaan ongelmasi. 

Sinun pitäisi siis saada palkkaa opiskelusta? eihän opiskelijatkaan  sitä saa. Siitä vaan opiskelemaan opintolainalla niinhän muutkin tekevät. Jotakin tukea varmasti saat kahden lapsen kanssa.

Mitä opintolainaa kun opintolaina on sidottu opintotukeen jota en siis saa? Millä perustelet sen että osalle tutuistani on tullut myönteinen päätös riippuen hakemusta käsittelevän ämmän kuukautiskierrosta? Taidat itse olla työkkärissä töissä. Minä olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja valitettavasti yksinhuoltajana en voi tehdä sekä päätoimista opiskelua että työtä riittävästi samaan aikaan, osa-aikatyötä kun ei edes ole tarjolla nyt korona-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Ei vaan teet niin kuin muutkin, meet töihin ja opiskelet työn ohessa. Lapset hoitoon  ja kouluun. Töitä löytyy vaikka siivooana, hoiva-avustajan tms. Hoiva-avustajan varmaan saisitkin töitä jos kertoisit, että opiskelet työn ohessa sairaanhoitajaksi. Tai mene lähihoitajakouluun ja tee muutama kurssi ja saat jo heti töitä ja hyväksilukua niihin sh-opintoihin. Älä tekeydy avuttomaksi. 

Mihin yh laittaa lapsensa, kun on päivät koulussa ja illat/viikonloput töissä? Hänen tilanteensa ei ole sama kuin lapsettomalla opiskelijalla, turha verrata siihen. Tuleeko täysin yllätyksenä, ettei lapsia voi jättää jatkuvasti yksin kotiin? Vaikka 50-luvulla toimittiin näin, ei se ole nykyään hyväksyttyä. T: sossu, jonka mielestä systeemissä todella on virheitä

Kiitos,sentään jollain täällä on älyä ymmärtää etten mitenkään voi jättää pieniä kouluaisiani yksin aamusta yöhön. Toivoin vastaantuloa yhteiskunnalta tässä vaikeassa tilanteessa, koronan takia menetin työni melkein vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Etkö saisi edes toimeentulotukea ja asumistukea? Järjetöntä estää opiskelu työllistävälle alalle.

Laskureiden mukaan summa olisi niin pieni ettemme mitenkään tulisi toimeen lasteni kanssa. Mutta annan olla, työttömyydestä ja kotona makaamisesta maksetaan enemmän, niin mennään sitten sillä.

Tuolla valinnalla tulevaisuutesi on aika huono. Mutta se on oma valintasi.

Miten ihmeessä jos te-viranomainen suuressa viisaudessaan sanoo että tulen työllistymään aiemmalla tutkinnollani niin sitten tulen, tosin tiedän että en tule. Miksi eivät etsi minulle työpaikkaa? Pitäähän nyt "hyvinvointivaltiossa" voida viranomaisen päätökseen luottaa, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Ei vaan teet niin kuin muutkin, meet töihin ja opiskelet työn ohessa. Lapset hoitoon  ja kouluun. Töitä löytyy vaikka siivooana, hoiva-avustajan tms. Hoiva-avustajan varmaan saisitkin töitä jos kertoisit, että opiskelet työn ohessa sairaanhoitajaksi. Tai mene lähihoitajakouluun ja tee muutama kurssi ja saat jo heti töitä ja hyväksilukua niihin sh-opintoihin. Älä tekeydy avuttomaksi. 

Mihin yh laittaa lapsensa, kun on päivät koulussa ja illat/viikonloput töissä? Hänen tilanteensa ei ole sama kuin lapsettomalla opiskelijalla, turha verrata siihen. Tuleeko täysin yllätyksenä, ettei lapsia voi jättää jatkuvasti yksin kotiin? Vaikka 50-luvulla toimittiin näin, ei se ole nykyään hyväksyttyä. T: sossu, jonka mielestä systeemissä todella on virheitä

Voi kuule!  En varmasti kommentoisi tätä, jos mulla ei olisi omakohtaista kokemusta. On olemassa sellainen ihme, kuin vuoropäiväkoti. Ja jos sh-opinnoissa pääsee alkuun, niin selviää, että niitä voi suorittaa monella eri tavalla. Siinä vaiheessa, kun pääsee opinnäytetyöhön, ni voi vain kirjoitella kotona rauhassa.  Sairaanhoitajaopiskelija voi toimia sijaisena kun opintoja on 140op ja lähihoitaj, kun opintoja on kaksi kolmasosaa opinnoista suoritettuna (sisältää hoiva- ja huolenpidon sekä lääkehoidon osuuden), ei osallistu itsenäisesti lääkehoitoon eikä korisairaanhoidollisiin tehtäviin.

Itsellä on koko ajan olleet lapset ja työ opintojen ohessa. Jos oikeasti haluaa, niin sen saa onnistumaan ja loppujen lopuksi aika meneenopeasti ja hups vaan olet saanut opinnot kasaan. 

Kouluissa myös mielellään joustetaan ja halutaan auttaa opiskelijaa valmistumaan. Voita varmaan tehdä joitakin opintoja etänä jne. 

Elä nyt ainakaan heitä sitä opiskelupaikkaa menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta että haluaa opiskelemaan alaa, jolla on työvoimapula. Minulta estettiin sairaanhoitajaopintoni, vaikka sain opiskelupaikan. Opintotukea ei ole jäljellä aiemman ei-työllistävän tutkinnon takia, en saisi mistään, en mistään rahaa. Mielisairas koko Suomi.

Kuka sinua siis esti? Sinä itse sen teit, ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta kouluttaa sinua uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä kannata valita unelma-alaa, jos ei siinä pysty työllistymään.

Maksatko sinä minulle ja kahdelle lapselleni joita yksinhuoltajana elätän vähintään työttömyysrahan arvoisen summan, jonka te-toimisto minulta veisi? Joudun perumaan opiskelupaikkani sairaan systeemin vuoksi. Sossun rahalla emme tule toimeen, se on huomattavasti pienempi kuin työttömyysraha.

Ei vaan teet niin kuin muutkin, meet töihin ja opiskelet työn ohessa. Lapset hoitoon  ja kouluun. Töitä löytyy vaikka siivooana, hoiva-avustajan tms. Hoiva-avustajan varmaan saisitkin töitä jos kertoisit, että opiskelet työn ohessa sairaanhoitajaksi. Tai mene lähihoitajakouluun ja tee muutama kurssi ja saat jo heti töitä ja hyväksilukua niihin sh-opintoihin. Älä tekeydy avuttomaksi. 

Mihin yh laittaa lapsensa, kun on päivät koulussa ja illat/viikonloput töissä? Hänen tilanteensa ei ole sama kuin lapsettomalla opiskelijalla, turha verrata siihen. Tuleeko täysin yllätyksenä, ettei lapsia voi jättää jatkuvasti yksin kotiin? Vaikka 50-luvulla toimittiin näin, ei se ole nykyään hyväksyttyä. T: sossu, jonka mielestä systeemissä todella on virheitä

Voi kuule!  En varmasti kommentoisi tätä, jos mulla ei olisi omakohtaista kokemusta. On olemassa sellainen ihme, kuin vuoropäiväkoti. Ja jos sh-opinnoissa pääsee alkuun, niin selviää, että niitä voi suorittaa monella eri tavalla. Siinä vaiheessa, kun pääsee opinnäytetyöhön, ni voi vain kirjoitella kotona rauhassa.  Sairaanhoitajaopiskelija voi toimia sijaisena kun opintoja on 140op ja lähihoitaj, kun opintoja on kaksi kolmasosaa opinnoista suoritettuna (sisältää hoiva- ja huolenpidon sekä lääkehoidon osuuden), ei osallistu itsenäisesti lääkehoitoon eikä korisairaanhoidollisiin tehtäviin.

Itsellä on koko ajan olleet lapset ja työ opintojen ohessa. Jos oikeasti haluaa, niin sen saa onnistumaan ja loppujen lopuksi aika meneenopeasti ja hups vaan olet saanut opinnot kasaan. 

Kouluissa myös mielellään joustetaan ja halutaan auttaa opiskelijaa valmistumaan. Voita varmaan tehdä joitakin opintoja etänä jne. 

Elä nyt ainakaan heitä sitä opiskelupaikkaa menemään. 

Ja iltavuoroen ja viikonloppuvuorojen tekemiseen ei ole pakko suostua, jos ei pysty niitä tekemään ja osaa perustella. Etenkin keikkalaisena voi säätää työvuoroja miten haluaa. 

Lapsilla on myös jossain se isä, jonka vastuulla on joskus ottaa ne lapset luokseen? Isovanhemmat on olemassa, sisaret tai ystävät. 

EI tartte tekeytyä saamattomaksi ja avuttomaksi :/ Et olisi varmasti ainoa yksinhuoltaja, jolla on pienet lapset. "meillä kaikilla on rajoitteita"

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan typpiin asti joutunut, mutta kyllä mullekin työkkärissä sanottiin ihan suoraan, että pitää olla realistiset tavoitteet tulevaisuudelle kun ilmoitin hakevani yliopistoon. Olin ollut lukiopohjalla kotiäitinä useamman vuoden, mikä ilmeisesti laski statukseni johon ongelmatapaus-kategoriaan, josta ei korkeakoulutuksiin enää nousta. Lähihoitaja minustakin piti tulla ja sitä ennen määrättiin johonkin arjen taitoja lisäävään valmennukseen. :D Olin selvästi pohjasakkaa virkailijan mielestä. Seuraavana syksynä pääsin yliopistoon suunnitelmieni mukaisesti, mikä oli virkailijalle selvästi suuri yllätys, ei pystynyt täysin peittelemään hämmennystään.

Minun tilanteeni on muuten sama, mutta minulla on se akateeminen tutkinto jo valmiina. Ja jouduin TYP:iin. Minulle on ihan suoraan sanottu, että kontouttava työtoiminta on se juttu, mitä minun kannattaa tavoitella, ja perusteluna se, että saisin päivärytmini kuntoon. Ei merkitse mitään se, että herään joka arkiaamu klo 7.00 herättämään lapsia kouluun. Syön heidän kanssaan aamupalan, teen satunnaista keikkaa palkkatyössä, opiskelen tavoitteellisesti, (En ole minkään oppilaitoksen kirjoilla, joten opintopisteitä ei kerry. Joten työkkärin näkökulmasta en opiskele.). Kaikenkaikkiaan päivärytmini on paljon säännöllisempi kuin kokopäivätyötä tekevällä puolisollani.

Kuntouttavassa työtoiminnassa olen ollut, ja voin mennä toistekin, mutta ehtona on se, että työaika ja työn määrä on sellainen, ettei se häiritse sitä kaikkea tekemistä, mitä minulla on jo nyt. Lisäksi paikan pitää olla sellainen, jossa minulla on jotain mielekästä tekemistä, eikä tarvitse kuunnella mielenterveyskuntoutujien juttuja. Koska kuntouttava työtoiminta on merkitty aktivointisuunnitelmaani, saan siltä ajalta korotetun työmarkkinatuen, kun olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Lisäksi saan 9€/työpäivä + matkakulukorvaukset. Viime keväänä laskin, että ollessani kaksi neljän tunnin päivää viikossa, sain n. 200€/kk enemmän tililleni rahaa kuin kokonaan työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma kuntouttava on ensisijainen ja kun sitä on kokeiltu on korkeimpana opiskelu. Vttu nuorilla pitäis olla opiskelu ensisijaisena,kuntouttava on niin alennus paikka ku olla voi.

Ei ne sinua estä, kun olet soittanut oppilaitokseen ja sopinut opiskeluista. En ymmärrä, miksi roikut jossain työkkärissä, kun voisit olla opiskelemassa. Vai onko sinulla sittenkin joku ongelma, joka estää tekemisen unelmoinnin sijaan.

Ihmettelen itsekin, että mikset vain hae koulutukseen. Lisäät suunnitelmaan kohdan, jossa työllistymisesi paranee koulutuksen myötä ja ennen kun otat koulutuksen vastaan niin varmistat että voit työkkärin tuella opiskella. Varmistuksen varmistus.

Kaksi tuttua on työttöminä ja kumpikin toivoo ihmettä että saisivat töitä. Toinen ei ole edes vaivautunut hakemaan koulutukseen ja ihme tekosyitä keksii...

Toinen on vähän rajoitteinen asenteiltaan eli ei voi ottaa vuorotyötä, eikä 30 H työtä eikä juuri muutakaan työtä. Ei vii edes työskennellä osa-aikaisesti...

Ei ihme että he eivät ole töissä.