Rakastan vauvaani niin että pakahdun!!!!

Rakkaus kasvaa ajan mittaan.

Mä pakahdun joka päivä esim. katsoessani kakkosluokkalaista poikaa, joka kääntyy aamuisin ovella ja huutaa: "anna äiti vielä hali" . Vaikka oltaisiin tiuskittu toisillemme aamuäreinä.

Sitten pakahdun eskaritytöstäni, joka honteloilla jaloillaan pomppii pihalla kaverinsa kanssa, leikkien vielä lapsellisia leikkejä. Pian koittaa hänelläkkn koulu maailman karuus ja pitää olla jo iso.

Eniten pakahdun iltaisin kun katson heidän nukkuvan. Niin viattomia...

Olen raskaana vasta viikolla 9 ja odotan esikoistamme. Odotan kovasti tuollaisia tunteita :)

Tiedän tunteen ! Itse herkistyn välillä kyyneliin katsellessani lastani (1,5v), kun hän on niin ihana. Lähes joka ilta päivitellään miehen kanssa, miten just me ollaan saatu "maailman paras lapsi" (vaikka kyllä uskon, että useimmat äidit omistaan niin ajattelevat :) ). Mutta siis nautitaan lapsistamme, maailmassa ei koskaan ole liikaa rakkautta ! Ihana kuulla tälläisiä ihania juttuja välillä ainaisten kaltoinkohteluiden ja pahoinpitelyiden sijaan :)

Mulla on 10kk poika. Hänen kehityksensä seuraaminen on ihanaa. Poika on utelias, rohkea ja innokas. Kun menemme puistoon hän kävelee jokaisen puun luo ihmettelemään ja halaamaan. Poimii käteensä voikukan. Kiipeää sängyyn ja kurottaa hyllyille. Melkein surku että palaan syksyllä töihin. Poikani on päivänpaisteeni joka on antanut minulle syyn elää ja voida itsekin hyvin :)

Ihanaa. =)

Mäkin haluaisin vielä oman palleron, mutta mun vauva (nuorin lapsi) on jo 12 v. ja alan kohta odottelemaan lapsenlapsia.

Samoilla fiiliksillä täälläkin mennään, tyttö nyt reilu 2kk ja tuijotella voisin koko ajan! Kuvia tulee räpsittyä joka kuvakulmasta :D ja kyllä tuntuu että sydäntä raastaa kun tyttö itkee masuaan :(

Ahh tätä ihanuutta <3

Ihania viestejä ihmiset. Näistä saa hyvää energiaa kiitos:)

Ihana ihana ketju :) Nuo tunteet pelastaa ja antaa voimaa, kun alkaa tulla niitä hermoja kirsteleviä tilanteita. Lapsi nyt 1v2kk joka paikkaan ehtivä ja pääsevä touhottaja, jolla tulinen luonne.

Totta <3

Tuntuuko muistakin että meillä äideillä on jotain mitä lapseton ei koskaan voi saada kokea tai ymmärtää. Se on asia joka muuttuu ja mukautuu hetkeen oli se sitten vaipanvaihto tai nukkuvan lapsen katseleminen. En osaa asiaa oikein sanoiksi pukea tai tiedä oikein mikä se asia on mutta tiedän tietäväni jotain mitä en ennen tiennyt. Poika 1 kk

Voi tiedän <3 Se on ihanaa! Kyllä se siitä tasoittuu mutta toisaalta tuo tunteesi ennustaa ihanaa aikaa vielä vuosiksi eteenpäin -tulet rakastamaan niitä muitakin ikävaiheita, ja rakastat kun kerrot muutaman vuoden päästä pienokaisellesi miten pakahduit rakkaudesta kun hän oli pieni vauva...hän kuuntelee onnellisena kun kerrot miten ihana vauva hän oli, kerrot että se on maailman paras asia että hän on syntynyt, ja miten häntä rakastatkaan.

Oma lapsi <3 Voi sitä rakkauden määrää <3

Kukahan näitäkin alapeukuttelee.... Ihana ketju :) Kerrankin on av:lla rakkautta ilmassa ihan vilpittömästi.

Hui, kuka hullu täällä alapeukuttaa näin rakkaudentäyteisiin viesteihin?

Niinhän kaikki rakastaa. Omaa lihaa ja verta. Pitäisikö kehua?

Just sanoin pojalleni että olet älykkäämpi kun isä ja äiti yhteensä, poika kohta täysi-ikäinen

Ketkäköhän kaksi ääliöä täällä käy alapeukuttamassa jokaista viestiä...

Ihana viesti. Itselläni ei ole lapsia vielä, mutta aivan ihanaa että saan (toivottavasti) kokea tuon saman tunteen vielä joskus. :)

Tunne jatkuu yhä, välillä

tuntuu että pakahdun myös, lapset 3v. ja 6v.

Ooi niin paljon ihania viestejä! Te tajusitte just sen mun tunteen minkä yritin purkaa sanoiksi tossa aloitusviestissä(vaikka ei sanatkaan edes riittä sitä rakkauden määrää kuvailemaan!)

Hyvää yötä kaikille, ja kiitos hyvästä mielestä :)

ap

Voit mennä sen alapeukkus kanssa jonnekki muualle kiitos, tähän keskusteluun ei sua tarvita. Tuol ois ihan riittävästi semmossia keskusteluja ketkä sua kipeemmin tarvii.

Minä en ikinä halunnut lasta, en ikinä osannut olla niiden kanssa ,lähinnä ärsyttivät.

Sitten mulle ilmoitettin että meille tulee poika ja se tuli kanssa, naisten klinikalla hätäsektiolla, pieni punakka matonen, 3vrk istuin K7 osastolla kaukalon vieressä ja tuijotin tuota 2nyrkin kokoista lasta mikä oli täynnä johtoja ja letkuja, en edes uskaltanut koskea siihen,ensimmäisiä kertoja kun avasi silmiään ja olemattomilla sormilla otti isän sormesta kiinni (hoitajat sanoivat että se on refleksi) jotain outoa tapahtui ja poika varmasti tunsi kuka siinä oli.

Vieläkin vuosia tuon jälkeen istun öisin sängyn reunalla katsomassa kun lapsi nukkuu.