Rakastan vauvaani niin että pakahdun!!!!

Mä laulelin kuopukselle "can't take my eyes off you"-kappaletta, siinä oli niin osuvat sanat..!

You're just too good to be true
Can't take my eyes off of you
You feel like heaven to touch
I wanna hold you so much

At long last love has arrived
And I thank God I'm alive
You're just too good to be true
Can't take my eyes off of you

esikoisen kanssa rakkaus ei leimahtanut niin nopeasti, mutta kuopuksen kanssa miltei heti syntymästä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:16"]

Totta <3

Tuntuuko muistakin että meillä äideillä on jotain mitä lapseton ei koskaan voi saada kokea tai ymmärtää. Se on asia joka muuttuu ja mukautuu hetkeen oli se sitten vaipanvaihto tai nukkuvan lapsen katseleminen. En osaa asiaa oikein sanoiksi pukea tai tiedä oikein mikä se asia on mutta tiedän tietäväni jotain mitä en ennen tiennyt. Poika 1 kk

[/quote]

Kyllä minä ainakin ymmärrän vaikka lapseton (omasta halustani) olenkin.

Enkä ole myöskään kateellinen, vaan onnellinen, että lapsella on noin rakastava äiti. Päinvastaisia kertomuksia riittää liiaksi asti.

Itse en kuitenkaan koskaan haluaisi tuntea enkä kokea vastaavaa, sillä ymmärrän myös mikä huoli ja vastuu kaikkeen tuohon rakkauteen sisältyy.

Vela

Minä en rakastunut lapseeni hänen synnyttyään. Joskus 3 kk ikäisenä koin ensimmäisen kerran jonkinlaisia rakkaudentuntemuksia häntä kohtaan. Nyt hän on 11-vuotias, ja en voi sanoa rakastavani häntä, vaikka ehkä niin tahtoisinkin. Lapsi on lähinnä ylimääräinen riesa. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:59"]

Minä en rakastunut lapseeni hänen synnyttyään. Joskus 3 kk ikäisenä koin ensimmäisen kerran jonkinlaisia rakkaudentuntemuksia häntä kohtaan. Nyt hän on 11-vuotias, ja en voi sanoa rakastavani häntä, vaikka ehkä niin tahtoisinkin. Lapsi on lähinnä ylimääräinen riesa. 

[/quote]

Voi ei :( Minä en tuomitse sua. Sulla on nyt vaikeaa. Olet väsynyt. Tiedätkö että tilanne voi parantua. Mullakin 11v oli todella vaikea, paha varhainen murrosikä ja uusperhetilanne. Olen maailman lapsirakkain ihminen ja silti tilanne tyttäreni kanssa meni todella hankalaksi. Tsemppiä sinulle :)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:59"]

Minä en rakastunut lapseeni hänen synnyttyään. Joskus 3 kk ikäisenä koin ensimmäisen kerran jonkinlaisia rakkaudentuntemuksia häntä kohtaan. Nyt hän on 11-vuotias, ja en voi sanoa rakastavani häntä, vaikka ehkä niin tahtoisinkin. Lapsi on lähinnä ylimääräinen riesa. 

[/quote]

Minusta on hyvä, että kerrot tuon. Voisittekohan saada jostain apua vuorovaikutukseenne, jos siinä ei oikein ole ollut riittävästi myönteistä sisältöä aikojen saatossa? Kasvatusneuvola? Käyttäytyykö lapsesi myös huonosti, vai onko hän rasittava joka tapauksessa?

Rakastettiinko sinua lapsena? Jos ei, tilanteesi on enemmän kuin ymmärrettävä. 

Ja se rakkaus ei kun syvenee vaan, saa uusia sävyjä, siihen tulee erilaisia vaiheita. Meidän nuorin on jo yhdeksän, eikä rakkaus noita kolmea kohtaan ole näinä vuosina ainakaan vähentynyt. 

Mäkin tuijotin aikoinani esikoista herkeämättä ja vain huokailin. :) Mies naureskeli mulle hyväntahtoisesti, tietenkin (silloin kun ei itse ollut vauvan lumoissa.). Nuoremmista lapsista en ehtinyt vauvoina haltioitua ihan samalla tavalla. 

Täytyy myös sanoa, että oltiin esikoisen kanssa myös ihan kauhuissamme: mitä jos me mokataan kaikki?! 

Nyt esikoinen on 14-vuotias (tyttö) ja otetaan välillä yhteen niin, että mun pääni meinaa räjähtää. Rakkautta se ei kuitenkaan vähennä yhtään. 

Mä olen ihan viileän objektiivisesti sitä mieltä, että meidän lapset on ehdottomasti maailman kivoimmat ja ihanimmat ihmiset. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:59"]

Hän on parasta mitä mulle on tapahtunut, ja en olisi ikinä voinut kuvitellakaan että voi rakastaa jotain näin käsittämättömän paljon! Joka kerta kun hän nukkuu, voin vain katsella häntä loputtomiin ja olen niin onnellinen kun hän herää ja saan taas ottaa syliin ja hoivata. Mies sanoo että voisin välillä puhua jostain muusta, olenko ihan normaali vai meneekö tää jo yli?

[/quote]

Ei mene yli.

Minä olen rakastanut pakahtuvasti lastani jo 22 vuotta eikä loppua tule. Tosin lapseni elää jo omaa elämäänsä kaukana minusta, mutta pakahtuva hyvän olon tunne tulee aina kun häntä ajattelenkin.

Että olenkin saanut ja kasvattanut niin hienon ihmisen.

:) Ihanaa, uuden äidin iloa. Nauti siitä, se on täysin normaalia!

Minulla on 1-vuotias tyttö, jonka ihanuus nostattaa monesti kyyneleet silmiin.

Kuulostat tuoreelta äidiltä. Nauti ja iloitse vauvastasi.

Mä rakastan myös lasta iiiiiihan käsittämättömän paljon! Hän on kohta 8v. Masuvauva ei herättänyt tuntemuksia (lähinnä huolta, että mitä jos en tykkääkään vauvoista, kun aiemmin olin rakastanut hulluna lähinnä koiraani...), mutta rakkaus syttyi ensi silmäyksellä. En tod laittanut häntä omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Perhepeti oli ainoa vaihtoehto. Siinä sai vauvaa tuijotella ja nuuhkia ihaillen vaikka yöt läpeensä. 😍

Oma vauva kun syntyi tänä vuonna keskosena niin voi hyvänen aika, miten ihana, puhdas ja viaton olento!! Palan suojelun halua ja rakkautta, vauva on niin rakas ja ihana ja voi onneksi hyvin!!