Mitä enää voi tehdä kun on itse lopullisesti pilalla?

”Elämä on järjestänyt itseensä ansan,

Rakkauden ansan. Joka uskaltaa katsoa

Heikkoutensa, katsookin vahvuutensa. Joka

Uskaltaa näkemään kipeyteensä, löytää yllättäen terveytensä. Joka suostui köyhäksi, löytää sisäisen rikkauden, sen jota rakkaudeksi kutsutaan.”

Muutos, Tommy Helssten, Luota aavista.

Aloittaja voisi tehdä jonkin ison suunnanmuutoksen, vaikka vaihdat asuinpaikkaa tai alat kouluttautua jollekin ihan eri alalle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samassa tilanteessa. Vietän juuri joulua perheen kanssa mikä oli suuri virhe. Täällä istun ja katson dokaamista ja kuuntelen itseeni kohdistuvaa vittuilua ja ilkeilyä.

Mitään muuta ei enää elämässä ole jäljellä kuin tämä myrkyllinen perhe, josta lähdin rakentamaan itselleni elämää toiveikkaana. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista yritystä, työtä, ihmissuhdetta mutta aina jää käteen pelkkää paskaa. En enää jaksa.

Lähde pois tuollaisen perheen luota. Nyt heti. Vaikka hotelliin.

Ongelmat tuppaavat kerääntyminen ja ennenpitkään pienemmistäkin ongelmista saa tehtyä itselleen elämää suuremman. Ihmisille sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa, sitä kutsutaan elämäksi. Kun rupeaa tarkastelemaan ongelmia suurennuslasilla, unohtaa nekaikki hyvät asiat joita on tapahtunutmyös. Ota vaikka joka iltaiseen rutiinisi mukaan kiitollisuustehtävä jossa sanot ääneen3-5 asiaa jpistaolet juuri sillä hetkellä kiitollinen. Esim: terveys, asunto, tapasin ystävääni, söin lempiruokaani, olen levännyt, luin kirjan, kävin lenkillä jne.

Mä ajattelen, että tuossa ratkaisu ei ole olosuhteiden parantaminen, vaan suhde itseen. Oman itsen hyvinvointi, välittäminen,itselle kauniisti puhuminen,rakastaminen itseä ( huolimatta niistä olosuhteista), vasta sitten voi löytää kestäviä ratkaisuja asioiden järjestämiseen. Et ole epäonnistunut etkä huono,olosuhteet ei tee arvoasi.

Siksi rakasta itseäsi,ole lempeä ja hae lähellesi ihmisiä,jotka tekee sinulle hyvää. Sitoudu siihen,asiat järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Ne vaikeudet mitä tulee eteen, niiden tarkoitus on tehdä juuri tuo.

Ettet pääse etteen, et taakse, et sivulle päin. Joudut toteamaan olet avuton, heikko avun tarpeessa.

Ainoa tie on ylös. Arvaa kuka siellä on? 🤔

Siellä ei ole yhtään ketään. Jos koko pointti kaikelle tälle sadistiselle kitumiselle ja kärsimykselle on rikkoa ja pelotella ihminen siihen pisteeseen, jotta se uskoo johonkin henkiolentoon, niin en voisi hyvänä sellaista henkiolentoa pitää.

Voi, miten toivoisinkaan, että vastoinkäymisistä huolimatta, olisi tunne, että elämä kantaa.

Omilla valinnoilla on paljon vaikutusta, mutta ei kaikki. Tarvitaan viisautta ja ymmärrystä valita viisaasti, esim. ihmissuhteet ovat isossa roolissa.

Voimia lujasti kaikille elämän syväkyntäjille 💚

Toivottavasti jaksatte taakkojen alla ja etteivät ne ole liian raskaita 💖

💛

Itselläni on parhaiten auttanut selkeä päivärytmi, säännöllinen ruokarytmi, ulkoilu ja edes vähän liikuntaa. Kodin pitäminen suht siistinä ja laskujen maksaminen kun rahaa tulee. Jos rahat ei riitä kaikkiin laskuihin, niin sitten maksusuunnitelma laskun lähettäjän kanssa. Ruokalistan teko koko viikoksi ja sen pohjalta kauppalista. Joku harrastus, esim uimahallissa käyminen. Musiikin kuumteleminen youtubesta. Asmr-videot kun tarvitsee rentoutumista. Välillä suklaata. Unelmoiminen pienistä, saavutettavissa olevista asioista, esim tänään haaveilin ruukkuruususta jonka ostan keväällä.

Tällaisten pienten, konkreettisten arjen asioiden ansiosta olen selvinnyt todella vaikeista elämäntilanteista eteenpäin. Tällä hetkellä elämäni on jo helpompaa kuin vaikkapa 5 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Voi, miten toivoisinkaan, että vastoinkäymisistä huolimatta, olisi tunne, että elämä kantaa.

Omilla valinnoilla on paljon vaikutusta, mutta ei kaikki. Tarvitaan viisautta ja ymmärrystä valita viisaasti, esim. ihmissuhteet ovat isossa roolissa.

Voimia lujasti kaikille elämän syväkyntäjille 💚

Toivottavasti jaksatte taakkojen alla ja etteivät ne ole liian raskaita 💖

💛

Tämä elämä on pelkästään rikkonut. Minkäänlaista kantamista ei koskaan ollut. Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena.

Toivo on orjuutta. Vain onnellisuus on onnellisuutta.

Toivo on tulevaa onnellisuutta, jota odotat, joskus turhaan, joskus aiheesta.

Ryhdy onnelliseksi: 

Onnellisuus ja epätoivo on ohjelmoitu kroppaan vvalmiiksi;

jo syntymässä meillä oli ihmisen muotoinen maailmantutkimispuku.

Käyttöohjeet pitää kirjoittaa itse, kun jokaisen puku on suhteessa erilainen.

Aloita ajattelemalla, mikä elämässä on hyvin, sekin on suhteellista.

Missä olet hyvä? (tarkoitettu omaksi mietittäväksi) ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, miten toivoisinkaan, että vastoinkäymisistä huolimatta, olisi tunne, että elämä kantaa.

Omilla valinnoilla on paljon vaikutusta, mutta ei kaikki. Tarvitaan viisautta ja ymmärrystä valita viisaasti, esim. ihmissuhteet ovat isossa roolissa.

Voimia lujasti kaikille elämän syväkyntäjille 💚

Toivottavasti jaksatte taakkojen alla ja etteivät ne ole liian raskaita 💖

💛

Tämä elämä on pelkästään rikkonut. Minkäänlaista kantamista ei koskaan ollut. Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena.

Hyvin surullista, että tilanteesi on vaikea.

Onko mitään asiaa, josta voit olla kiitollinen, vaikka sen pienen rahtusen verran?

Itseäni on auttanut usko Jeesukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vaikeudet mitä tulee eteen, niiden tarkoitus on tehdä juuri tuo.

Ettet pääse etteen, et taakse, et sivulle päin. Joudut toteamaan olet avuton, heikko avun tarpeessa.

Ainoa tie on ylös. Arvaa kuka siellä on? 🤔

Siellä ei ole yhtään ketään. Jos koko pointti kaikelle tälle sadistiselle kitumiselle ja kärsimykselle on rikkoa ja pelotella ihminen siihen pisteeseen, jotta se uskoo johonkin henkiolentoon, niin en voisi hyvänä sellaista henkiolentoa pitää.

Ei kyse ole sadistista. Ei Hän sitä tee, vaan elämä ja sinä itse. Vaikeudet kertoo, että on sinun on tarve muuttua. Se ei ole kivaa kuultavaa.

Jos haluat apua, Hän auttaa, tuntee sinut parhaiten ja tietää parhaimman tavan tuosta ulos.

Vierailija kirjoitti:

No ihan ekaks kannattaa lopettaa se itsensä sääliminen ja huomion hakeminen sillä. Ei sillä saa hyvää huomiota.

Sitten kannattaa mennä terapiaan.

Mahtaisko se yllättävä juttu mikä aina pilaa kaiken johtua jostain mitä itse teet ja oisko sille ittsensä sabotoinnille tehtävä jotain? Ehkä jostain syystä aina toistat jotain tiettyä kaavaa ja se ois lopetettava.

Ei ihminen pilalla ole jos se kykenee muuttamaan tapojaan. Jos mieluummin velloo ja lilluu itsesäälissä sen sijaan että tekis ees jotain pientä tilanteen parantumiseksi eli jos ihmisellä ei ole omaa motivaatiota ni sit on jo aika hankalaa.

Kukaan muu kuin sä ei pysty sun puolesta sitä muutosta tekemään. Ihan yks juttu kerrallaan sen sijaan että hetikaikkimullenyt. Yks asia. Siitä se lähtee. Vaikka siitä että säästät itelles pienen puskurirahaston jolloin tulee turvallisempi olo - jolloin rohkeus kasvaa - jolloin lähtee tavoittelemaan sitä parempaa elämää vaikka työpaikan muodossa - jolloin voi se ihmissuhdekin tulla kun on asenne kohillaan kun ei koko ajan mieti mistä ihmisssuhde.

Nää menee ketjuissa nää jutut. Fiksaa yks niin muutkin ajan myötä fiksaantuu.Mutta jostain pitää aloittaa eikä velloa siinä mitä mokas menneisyydessä. Niistä opitaan ja sit mennään eteenpäin.

Tää on paras neuvo täällä. Tiedän se ei kuulosta siltä, vaan kovalta. Kuitenkin meillä on tapana syyttää vaikeuksia, käyttää niitä tekosyynä ettemme uskalla elää. Yritämme ja yritämme ja kun epäonnistuminen tulee, se vahvistaa meille, ettei kannata yrittää. Jäimme maahan maksamaan ja suremaan. Se onkin ok. Mutta siihen jääminen ei ole.

Kyse on kai siitä, että oppii nousemaan ylös joka epäonnistumisen jälkeen ja menemään eteenpäin. Oppia sietämään epäonnistumista. Ne ei lopu. Ettei anna niiden masentaa ja vaikuttaa. Hiton vaikeaa oppia. Kaikilla on niitä, yksi askel eteen kaksi taakse Sitä on elämä.

Jos uskaltaa katsoa itseään, oma osuuttaan, pimeyttään, kohta ei pelota katsoa sitä, se on, se on meissä kaikissa. Sabotoitte itse itseämme ja syytämme olosuhteita ja muita. Kun tämän myöntää pelko poistuu, ei se olekaan niin paha juttu. Ja näin pääsee siitä voitolle.

Onni löytyy sisältä.

Vierailija kirjoitti:

No ihan ekaks kannattaa lopettaa se itsensä sääliminen ja huomion hakeminen sillä.

---

Tämän paskempaa ei voi kenellekään masentuneelle sanoa!

sun pitäisi sairastua vakavasti ja sitten parantua siitä niin osaisit taas arvostaa elämää ja nauttia siitä. mulle kävi näin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samassa tilanteessa. Vietän juuri joulua perheen kanssa mikä oli suuri virhe. Täällä istun ja katson dokaamista ja kuuntelen itseeni kohdistuvaa vittuilua ja ilkeilyä.

Mitään muuta ei enää elämässä ole jäljellä kuin tämä myrkyllinen perhe, josta lähdin rakentamaan itselleni elämää toiveikkaana. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista yritystä, työtä, ihmissuhdetta mutta aina jää käteen pelkkää paskaa. En enää jaksa.

Paska tilanne. Itse en joutunut kokemaan lapsuudessani dokaamista, mutta omat lapseni joutuivat. Oli iso asia aikoinaan, että lähdin työttömänä pois kotoa ja uskalsin hommata itselleni ja lapsilleni kodin.

Poika oli silloin mopoiässä ja melkoista vääntöä oli hänenkin kanssaan. Kunnon ihminen siitä kuitenkin tuli lopulta.

Sen vielä sanon, että älä pidä myrkyllisiä ihmisiä elämässäsi. Niistä kun uskallat luopua niin helpottaa kummasti. Usko pois ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan ekaks kannattaa lopettaa se itsensä sääliminen ja huomion hakeminen sillä. Ei sillä saa hyvää huomiota.

Sitten kannattaa mennä terapiaan.

Mahtaisko se yllättävä juttu mikä aina pilaa kaiken johtua jostain mitä itse teet ja oisko sille ittsensä sabotoinnille tehtävä jotain? Ehkä jostain syystä aina toistat jotain tiettyä kaavaa ja se ois lopetettava.

Ei ihminen pilalla ole jos se kykenee muuttamaan tapojaan. Jos mieluummin velloo ja lilluu itsesäälissä sen sijaan että tekis ees jotain pientä tilanteen parantumiseksi eli jos ihmisellä ei ole omaa motivaatiota ni sit on jo aika hankalaa.

Kukaan muu kuin sä ei pysty sun puolesta sitä muutosta tekemään. Ihan yks juttu kerrallaan sen sijaan että hetikaikkimullenyt. Yks asia. Siitä se lähtee. Vaikka siitä että säästät itelles pienen puskurirahaston jolloin tulee turvallisempi olo - jolloin rohkeus kasvaa - jolloin lähtee tavoittelemaan sitä parempaa elämää vaikka työpaikan muodossa - jolloin voi se ihmissuhdekin tulla kun on asenne kohillaan kun ei koko ajan mieti mistä ihmisssuhde.

Nää menee ketjuissa nää jutut. Fiksaa yks niin muutkin ajan myötä fiksaantuu.Mutta jostain pitää aloittaa eikä velloa siinä mitä mokas menneisyydessä. Niistä opitaan ja sit mennään eteenpäin.

Tää on paras neuvo täällä. Tiedän se ei kuulosta siltä, vaan kovalta. Kuitenkin meillä on tapana syyttää vaikeuksia, käyttää niitä tekosyynä ettemme uskalla elää. Yritämme ja yritämme ja kun epäonnistuminen tulee, se vahvistaa meille, ettei kannata yrittää. Jäimme maahan maksamaan ja suremaan. Se onkin ok. Mutta siihen jääminen ei ole.

Kyse on kai siitä, että oppii nousemaan ylös joka epäonnistumisen jälkeen ja menemään eteenpäin. Oppia sietämään epäonnistumista. Ne ei lopu. Ettei anna niiden masentaa ja vaikuttaa. Hiton vaikeaa oppia. Kaikilla on niitä, yksi askel eteen kaksi taakse Sitä on elämä.

Jos uskaltaa katsoa itseään, oma osuuttaan, pimeyttään, kohta ei pelota katsoa sitä, se on, se on meissä kaikissa. Sabotoitte itse itseämme ja syytämme olosuhteita ja muita. Kun tämän myöntää pelko poistuu, ei se olekaan niin paha juttu. Ja näin pääsee siitä voitolle.

Itseasiassa, vaikka tuossa onkin totuudenjyviä, niille on oma paikkansa ja aikansa.

Kun ihminen on liian syvissä vesissä, niiden aika ei ole silloin. Silloin on aika levätä, surra, olla, saada itsensä kasaan. Jos mahdollista ja mikä parasta, olisin hyvä kokea olevansa rakastettu. Ellei sitä ole mahdollista saada ulkopuolelta, niin pienin askelin alkaa kohdella itse itseään lempeämmin ja hyväksyvämmin.

Sitten kun on vahvistunut, voimistunut, saanut rakkautta, kykenee tarkastelemaan, jos on jotain mitä itse toistaa. ( esim valitsee huonoja ihmisiä elämään toistuvasti). Silloin, voi olla kyse siitä, että jotain on mennyt joskus niin pieleen, ettei huomaa hyvää tekeviä ihmisiä. Tämä ei ole sinun syy tai vika, niin on käynyt olosuhteiden pakosta. Kuitenkin, jotta homma muuttuu ja saa niitä terveitä ihmisiä elämään, pitää tarkastella ja käydä läpi, mitä on tapahtunut ja missä itse menee harhaan niistä omista kurjista kokemuksista johtuen,

Nämä on pitkiä prosesseista ja viisautta on sanoa oikea sana oikeaan aikaan. Oikea sana väärään aikaan on väärä sana.

Voimia, lepoa, lempeyttä itseäsi kohtaan! ❤️

Luulin olevani ainut jolla on tällainen ongelma. Jaksaminen loppui vuosia sitten. Kotona olen pitkään ollut, minusta tuli laiska, tyhjä. Päivät loputtoman pitkiä.

Jaksaminen on niin huono ettei kykene edes enää syömään. Mikään ei ole auttanut oloani, haluaisin vain pois.

Tuntuu että elämä meni. Se ns loppuelämän parisuhde päättyi, nyt tuhlaan viimeiset mahdolliset vuodet perheen perustamiseen siihen että olen eristynyt ja masentunut. Vihaan itseäni ja syytän itseäni siltä että elämä meni pilalle. En ymmärrä miten ihmiset tuosta vain pääsee yli kipeistä asioista. Minä kaadun niiden asioiden alle ja tuntuu ettei tästä ole nousua.