Yliopistotutkinnon hankkinut!

Tay kumpikaan omista vanhemmista ei akateeminen. Nyt opiskelen Helsingin yliopistossa.

Minä HY ja VTM. Äitini HY ja VTM. Isäni HY ja MMM. Vuosituloni 34 000 :(

Olenkin ajatellut tehtailla lisää lapsia hyvillä geeneillä. Työelämä sucks.

Voiko kukaan tarkentaa sitä lausuntoa jonka mukaan joka neljäs saa maisterin paperit?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:25"]Voiko kukaan tarkentaa sitä lausuntoa jonka mukaan joka neljäs saa maisterin paperit?[/quote]

Ehkäpä kirjoittaja itse... Veikkaan, että neljäsosalla on korkeakoulututkinto (sis. AMK:n), ei maisteri. Mutta tämä on vain veikkaus.

Itse Tampereen teknillinen yliopisto. Vanhemmat opiskeli Turussa.

Ehei, yliopistojen ja ammattikorkeiden aloitupaikat mitoitetaan 70 prosentille ikäluokasta. Haluan tietää mikä on yliopistojen osuus tuosta.

Turun yliopisto ja äiti on akateeminen.

OY, molemmat vanhemmat korkeakoulutettuja (eri yliopisto).

Omalla vuosikurssilla arvostetussa oppiaineessa oli sekä duunarien vesoja (n. 1/3), sellaisia, joilla toinen vanhempi akateeminen (n. 1/3) sekä kahden akateemikon, parhaimmassa tapauksessa saman ammatin (sen, mitä opiskelimme itsekin) harjoittajia (n. 1/3).

Laajassa otannassa olisin silti ihan valtakunnallisesti sitä mieltä, että akateemisella koulutuksella on tapana periytyä, samoin kuin yrittäjyydellä. Eikä siinä ole varmaan kyse mistään muusta kuin siitä, että kotoa imetään suuri osa arvoista ja siitä, millaista elämän "kuuluu" olla (vaikkei sitä täysin tiedostakaan).

Itse asiassa arvostan suuresti heitä, jotka lähtevät omalle uralleen, joka poikkeaa vanhempien koulutus-/työtaustasta. Suvun paine jatkaa samoilla linjoilla on monesti kova, ja toisaalta tukea ja suhteita löytyy samaan suuntautumalla helpommin. Propsit siis kaikille suvun ensimmäisille ylioppilaille/maistereille/yrittäjille/taiteilijoille/duunareille!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:35"]Ehei, yliopistojen ja ammattikorkeiden aloitupaikat mitoitetaan 70 prosentille ikäluokasta. Haluan tietää mikä on yliopistojen osuus tuosta.[/quote]

Läheskään kaikki 70% eivät kuitenkaan tutkintoa koskaan saa valmiiksi...

Mutta joo. Eipä tuo yliopistotutkinto nykyään mikään harvinaisuus ole. Tai riippuu tietty missä päin Suomea asuu. Jossain pienessä syrjäkylässä ihmisillä taitaa olla keskimäärin matalampi koulutus kuin yliopistokaupungeissa.

Mun molemmat vanhemmat oli duunareita (toisella vain kansakoulu taustalla) ja silti meidän perheen lapsista kaikki kolme on opiskelleet/opiskelevat yhä HY:ssä. Myös useat mun opiskelukaverit oli duunariperheistä eli en usko tämän olevan harvinaista nykyään.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:25"]Voiko kukaan tarkentaa sitä lausuntoa jonka mukaan joka neljäs saa maisterin paperit?[/quote]

http://www.stat.fi/til/yop/2012/02/yop_2012_02_2013-06-19_tie_001_fi.html

Ylempiä korkeakoulututkintoja suoritettiin 2012 13 800 kappaletta. Noin 25-vuotiaissa yhden ikäluokan koko on 60-70 tuhatta. Toki mukana on ulkomaalaisia ja tuplamaistereita, joten ihan 13800 eri ihmistä ei tutkintoa saanut. Toisaalta suomalaisiakin opiskelee paljon ulkomailla. Jos oikea luku vaikka sitten olisi jotain 13000 luokkaa, niin sen mukaan ikäluokasta joka viides saa maisterin paperit.

Vaikkapa 1995 syntyneiden ikäluokasta väite joka neljännestä jo tulee täyttymään ja varmasti ylittyykin, sillä koulutuspaikkoja lisätään jopa tuhansilla ja ikäluokat pienenevät melkein kymmenellä tuhannella. Ei oikein voi eliitistä puhua enää.

Nykyisin yliopistoihin ympäri suomen on niin paljon hakijoita (ja määrät kasvaa joka vuosi), että voi olla ihan tyytyväinen jos johonkin yliopistoon pääsee opiskelemaan, oli se sitten landella tai ei.

Kiitos tiedosta. Ei maisterit kyllä mitään liukuhihnaduunareitakaan ole.

Noh ei täällä ainakaan rikkaaksi ketään ole tullut.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:43"]Kiitos tiedosta. Ei maisterit kyllä mitään liukuhihnaduunareitakaan ole.[/quote]

Kyllä ne monet on... Harvalla kun on mitään sellaista osaamista, joka antaisi minkäänlaista neuvotteluasemaa työmarkkinoilla. Parissa päivässä löytyy miltei jokaiselle korvaaja (pl. lääkärit suotuisan koulutuspolitiikan vuoksi). Ennen tällainen mukava tilanne oli huomattavasti useammalla koulutetulla, kun dippainssejä ja ekonomeja ei tulvinut ovista ja ikkunoista joka firmaan.

En siis sitä sano, etteikö koulutuksesta olisi hyötyä. On siitä, jos a) oppii jotain ja b) osaa hyödyntää oppimansa (tai c) on lääkäri tai hammaslääkäri). Mutta enpä itse lähtisi kummemmin leyhyttelemään sillä, että todistus löytyy takataskusta. Ellei se sitten ole vitosen paperit kovalta alalta + kansainvälistä työkokemusta ykköskorin firmoista opiskeluaikana.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:30"]No kai se on itsestäänselvää että Helsingin yliopiston opiskelijoiden kohdalla on noin. Niiden vanhemmat on joskus aikoinaan hankkineet akateemisen ammatin ja muuttaneet töiden perässä Helsinkiin tai ainakin pääkaupunkiseudulle. Lapset on ikänsä Helsingissä kasvaneet ja oppineet asennoitumaan niin että muualla Suomessa ei ole elämää, vain juntteja ja poroja. Siksi ne on voineet hakea vain Helsingin yliopistoon. Muutama poikkeus toki löytyy, mutta massoilla menee noin.

Mistä näitä alemmuudentuntoisia ihmisiä riittää?!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:38"]

OY, molemmat vanhemmat korkeakoulutettuja (eri yliopisto).

Omalla vuosikurssilla arvostetussa oppiaineessa oli sekä duunarien vesoja (n. 1/3), sellaisia, joilla toinen vanhempi akateeminen (n. 1/3) sekä kahden akateemikon, parhaimmassa tapauksessa saman ammatin (sen, mitä opiskelimme itsekin) harjoittajia (n. 1/3).

Laajassa otannassa olisin silti ihan valtakunnallisesti sitä mieltä, että akateemisella koulutuksella on tapana periytyä, samoin kuin yrittäjyydellä. Eikä siinä ole varmaan kyse mistään muusta kuin siitä, että kotoa imetään suuri osa arvoista ja siitä, millaista elämän "kuuluu" olla (vaikkei sitä täysin tiedostakaan).

Itse asiassa arvostan suuresti heitä, jotka lähtevät omalle uralleen, joka poikkeaa vanhempien koulutus-/työtaustasta. Suvun paine jatkaa samoilla linjoilla on monesti kova, ja toisaalta tukea ja suhteita löytyy samaan suuntautumalla helpommin. Propsit siis kaikille suvun ensimmäisille ylioppilaille/maistereille/yrittäjille/taiteilijoille/duunareille!

[/quote]

Muuten samaa miletä, mutta näin taiteilijana sanoisin, että taiteilijoiden lapsia katsotaan usein kriittisemmällä silmällä kuin meitä joiden vanhemmat ovat muilta aloilta. Erityisesti jos heidän vanhempansa ovat kovin arvostettuja ja tunnettuja. Me muut pääsemme tavallaan helpommalla. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:43"]Kiitos tiedosta. Ei maisterit kyllä mitään liukuhihnaduunareitakaan ole.[/quote]

Kyllä ne monet on... Harvalla kun on mitään sellaista osaamista, joka antaisi minkäänlaista neuvotteluasemaa työmarkkinoilla. Parissa päivässä löytyy miltei jokaiselle korvaaja (pl. lääkärit suotuisan koulutuspolitiikan vuoksi). Ennen tällainen mukava tilanne oli huomattavasti useammalla koulutetulla, kun dippainssejä ja ekonomeja ei tulvinut ovista ja ikkunoista joka firmaan.

En siis sitä sano, etteikö koulutuksesta olisi hyötyä. On siitä, jos a) oppii jotain ja b) osaa hyödyntää oppimansa (tai c) on lääkäri tai hammaslääkäri). Mutta enpä itse lähtisi kummemmin leyhyttelemään sillä, että todistus löytyy takataskusta. Ellei se sitten ole vitosen paperit kovalta alalta + kansainvälistä työkokemusta ykköskorin firmoista opiskeluaikana.

[/quote]No ohhoh. Kylläpä kuulostaa katkeralta :D

Haepa sinne yliopistoon ni saat sinäkin kovat paperit vitosilla!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:43"]Kiitos tiedosta. Ei maisterit kyllä mitään liukuhihnaduunareitakaan ole.[/quote]

Kyllä ne monet on... Harvalla kun on mitään sellaista osaamista, joka antaisi minkäänlaista neuvotteluasemaa työmarkkinoilla. Parissa päivässä löytyy miltei jokaiselle korvaaja (pl. lääkärit suotuisan koulutuspolitiikan vuoksi). Ennen tällainen mukava tilanne oli huomattavasti useammalla koulutetulla, kun dippainssejä ja ekonomeja ei tulvinut ovista ja ikkunoista joka firmaan.

En siis sitä sano, etteikö koulutuksesta olisi hyötyä. On siitä, jos a) oppii jotain ja b) osaa hyödyntää oppimansa (tai c) on lääkäri tai hammaslääkäri). Mutta enpä itse lähtisi kummemmin leyhyttelemään sillä, että todistus löytyy takataskusta. Ellei se sitten ole vitosen paperit kovalta alalta + kansainvälistä työkokemusta ykköskorin firmoista opiskeluaikana.

[/quote]

Niin, onko se sitten ihmiselle erityinen arvo saati tavoiteltava elämänpolku, että yliopistosta saa "vitosen paperit" tai "kv kokemusta ykköskorin firmoista".

Jos suoraan sanotaan, niin jos jotain olen yliopistossa oppinut, niin tavoittelemaan omaa polkua, joka ei välttämättä sisällä edes vakituista työtä toisen palveluksessa. Toki DI:t ja KTM:t havittelee suuria tuloja - tai usein odottaa sellaisia saavansa, mutta humanistit ja YTM:t opiskelee yleensä jonkun muun asian takia kuin dollarinkuvien. Esim. omalla alalla palkkataso on sellaista 2900€/kk kokopäivätyöstä ja yliopistokoulutus. En ole mikään "ykköskorityyppi".

Olen valmistumassa maisteriksi tänä vuonna. Isä metsuri, äiti karjakko. Olen laajan sukumme toinen akateeminen, se ensimmäinen oli tätini, joka eteni tohtoriksi asti. Itse en siihen ole pyrkimässä, tämä riittää minulle. Olen onnellinen, kun saan tehdä mieluisaa ja mielekästä työtä, vaikkei tässä ihan rikastumaan pääse, mutta pärjää ihan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:58"]

Mua ei nämä aloitukset ärsytä, hämmästyttävät kyllä. Nimittäin korkeamman tututkinnon "hankkiminen" vaatii lähinnä kovaa työtä, ei siihen liity mitään elitismiä tai mystiikkaa.

[/quote]

Mua ärsyttää kun tämä on aina tämä sama tyyppi joka kuvittelee olevansa muita parempi koska opiskelee Helsingin yliopistossa. Kutsuu muita yliopistoja landeyliopistoiksi eikä pidä niissä opiskelevia minään.

[/quote]

No HY:lle on nyt vain vaikeampi päästä opiskelemaan kuin maaseutuyliopistoihin.