Kehu miestäsi. Mikä hänessä on juuri niin ihanaa, ettei

Tulipa tuossa hetki sitten todettua, että ihan humalluttavan komea. :) Ne silmät on ihan mielettömät. Mutta eihän sitä voi hänelle ihan jatkosyötöllä tolkuttaa, kun alkaa epäillä kuitenkin että minulla on pahat mielessäni. 

Hellyys. On hellä kissallemme, ja on hellä minulle. Eikä edes tarvitse sanoa ääneen, että rakastamme toisiamme. Ja sitä kissaa. :) 
Urpous. Välillä huumori kukkii niin omituisella tavalla, että menee ihan pasmat sekaisin. 
Aaltopituus. Joskus arjen keskellä tulee niin mielettömiä keskusteluja, että tuntee saavansa ihan totaalista aivojumppaa. Oli puheenaihe mikä tahansa. 
Yhteiset suunnitelmat. Se, kun hän alkaa yhtäkkiä selittää, että "olen muuten miettinyt tämmöistä"...
Spontaanit teot. Yhtäkkiä lähdetään ajelemaan jonnekin, tai innostutaan vaikka hohtokeilaamisesta. Tai sitten mietitään, mikä paikka pitäisi rempata. 
Luottamus. Että siinä hän on ja minä olen tässä, ja sillä sipuli.

Se että me toimitaan yhdessä niin hyvin. Ja että olemme itsenäisiä olentoja, jotka nyt vain on satuttu muovaamaan jollakin älyttömän sopivalla kaavalla toisiaan varten.

Meillä on ihania hiljaisuuksia, voisimme olla hiljaa yhdessä miten pitkään tahansa. Mieheni muistuttaa ulkoisesti puutarhatonttua, ja tulen aina hyvälle tuulelle, kun hän puuhastelee ja liikkuu ympäri kotia. Hänen juttunsa ovat yhtä luovia ja ennakkoluulottomia kuin kolmivuotiaan. Hänen älynsä ei tunne kerrassaan mitään rajoja. Hän osa jopa jättää kotityöt tekemättä sellaisella tavalla, ettei se suututa vaan huvittaa, herättää hellyyttä ja myötätuntoa. Hän on täydellinen vastapaino ylikireydelleni ja neuroottisuudelleni. Ja sokerina pohjalla: hänen mielestään olen kaunis ja haluttava, ja hän sanoo sen ääneen melkein joka päivä.

Minun mies.....on kuin totuus eli TUOLLA JOSSAIN.

Hän on todella nauravainen ja rakastaa häntä yli ja ympäri, vaikka olenkin tällainen menoveijari, olen oloni niin siunatuksi!

up

Esimerkiksi tämä: mieheni pyytää minua kahvittelutreffeille, vaikka olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta ja meillä on neljä lasta. Mieheni on ihanan aktiivinen myös seksissä, ahkera, urheilullinen, voimakas, hauska, energinen, taitava monessa. Ennen muuta on ihanaa, että hän ilmiselvästi rakastaa ja haluaa minua. On ihanaa olla toiselle tärkeä.

Mies on hauska ja meidän huumorintajut osuu hyvin yhteen. Hän on hellä ja osaa kuunnella ja lohduttaa. On avulias ja kohtelias, mua perhettä ja ystäviä kohtaan. Mies on aika näppärä käsistään, osaa käyttää niin työkaluja, tietokonetta kuin kynääkin. Hänellä on mielikuvitusta ja kaunis lauluääni. Ahkera ja arvostettu työntekijä.

Aivan ihana ihminen.

Minun mieheni arvomaailmassa minä olen aina ensimmäisellä sijalla ja sijoitan itsekin hänet ykköseksi aina kaikessa.

Miehelläni on loistava huumorintaju, hän on paras ystäväni sekä teemme lähes kaiken yhdessä.

Mun mieheni on niin monin eri tavoin ihana suomalainen, vakaa mies, etten osaa sitä edes ylös kirjoittaa. Hänellä on siniset silmät ja vaaleat, jo vähän harmaantuneet hiukset. Leveät hartiat ja jo vähän vatsaa. Hän on todella hyvätapainen ja huomioon ottava, kohtelias. Pitää musiikista ja erilaisista kulttuurijutuista, kuten minäkin. Joskus hän on vähän vastahakoinen tulemaan mukaan, mutta tulee kuitenkin eikä valita. Joskus hän on ollut oikeassa minunkin mielestäni että olipas paska reissu, joskus hän myöntää olleensa väärässä.

Kärsivällinen, toisin kuin minä. Jaksaa suunitella ja pähkäillä, toisin kuin minä. Tosin hän on saanut minutkin vähän kasvattamaan pinnaani ja suunnittelemaan enemmän.

Hän on aivan ihana mies.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 18:58"]pois tahtoisi päästää ikinä!

Toisessa ketjussa joku murehti, että Suomessa ei tunnu olevan enää yhtään kunnollista ja kunnioittavaa puolisoa, kaikkea negatiivista kuulee aamusta iltaan. Kertokaa vastavetona ihania tarinoita siitä millaisia miehet ovat, kun ovat sittenkin ihania, lempeitä, rakastavia, hyviä isiä ja komeitakin vielä.

MInulla on maailman tavallisimman näköinen, keski-ikäinen ja kovasti kajuuntunut, vähän harmaantunutkin ukko. Puhuu hiljaisella ja lämpimällä äänellä. Se on yhtä hellä kuin hänen kätensäkin, joilla silittää ja halaa lapsia ja minua samoin.

Tavattoman tunnollinen ja ahkera työnsä suhteen. Ei ole koskaan pois, vaikka on ollut samalla työnantajalla 25 vuotta. Ei ikinä valita töihin lähtemisestä, vaikka kuinka väsyttäisi. Kantaa tilipussin "kotiin" ja tekee kaikkensa, että perhe pärjäisi ja olisi katto pään päällä. Arvostaa sitä, että voin olla kotona lasten kanssa.

Musikaalinen ja älykäs hän on, siksi yhteistä tekemistä ja keskusteluja riittää. Rakastan hänen hullunkurista mielikuvitustaan. Viihdyn yhä vain vuodesta toiseen myös vällyjen välissä, mielikuvitus taitaa yltää sinnekin ;)

Kaikkein kaunein piirre on lapsirakkaus. On ihanaa katsella isää, joka sylittää, leikittää, halaa, suukottaa, kylvettää, naurattaa, hoivaa hellyydellä  joka ikinen päivä. Lapset tykkäävät isästään ja isä kaikista heistä.

Tykkään hänestä ihan kauheasti, tahdon rakastaa ja olla yhdessä niin kauan kuin saamme yhteisiä vuosia. Tahdon elää hänen kanssaan ihan tavallista elämää, vaikka se onkin välillä raskasta ja niukkaa. En oikeastaan paljoa muuta kaipaakaan. Jos jotakn saisin toivoa, niin tahtoisin lomamatkan joskus jonnekin aurinkoon... Ja yhden naispuolisen kaverin. Kaikkeen muuhuin hän riittää.

Kyllä Suomessa on hyvä miehiä. Hiljaisia, tavallisia, joukkoon sulautuvia ainakin.

[/quote]

Kylläpä kuvailit miestäsi kauniisti! Hän on onnekas, kun löysi sinut. Ja hienoa lukea, miten onnelliseksi hän tekee sinut.

T. Mies

Minun mieheni ei ole paras mies maailmassa, mutta paras minulle, minäkään en ole paras nainen maailmassa. Meillä on kuitenkin parhaat lapset, niitä odotettiin 8 vuotta, ja nyt osaamme nauttia heistä. Parisuhde ei ole niin hyvä kuin ennen lapsia, mutta koska mieheni on rehellinen kunnon mies, voin luottaa siihen, että kun lapset kasvaa ja meillä on taas enemmän yhteistä aikaa, parisuhdekin palautuu. Kaikenlaista on koettu ja kestetty, ja toinen toistaan tukien ja rakastaen eletään varmasti loppuun saakka yhdessä.

Ihanaa lukea ihanista miehistänne. Liikutuin kyyneliin lukiessani koko ketjun.

Mun mies on hyvin vaatimaton. Tekee paljon töitä, tuo leivän kotiin, siivoaa, auttaa kodinhoidossa pyytämättä ja tätä arvostan suuresti. Huomioi mut päivittäin viestein, puheluin. Puhuu kauniisti, järkeviä asioita. Ei valehtele ja on aidoin ihminen kenet tunnen. Häneen voi luottaa, turvautua ja olkapäälle itkeä ilman että tuomitaan. Rakastaa mua valtavasti, niin paljon että kosi. Tahtoo tosissaan perheen.

Ihana mies :)

Minun miehellä on maailman kauneimmat siniset silmät ja pitkät ripset sekä miehekkäät kasvonpiirteet. Normaalivartaloinen ja hyväpeppuinen. Hän on todella fiksu mutta vaatimaton, ei tuo koskaan itseään esille, ei arvostele tai puhu pahaa muista ihmisistä. On ahkera ja sinnikäs, jämpti ja järjestelmällinen, analyyttinen keskustelija ja hyvä kuuntelija. Hyvä akateeminen ammatti, arvostettu työssään, hoitanut raha-asiansa niin että nyt kolmekymppisenä on ollut varaa hankkia meille uusi kaunis koti pk-seudulta ym. mukavuuksia. Tykkää pitää kodin siistinä, koskaan ei tarvitse nalkuttaa kotitöistä. Ei juuri juo eikä tupakoi, ei käy baareissa enkä usko että ikinä pettäisi minua.

Avulias ja hellä, tykkää paljon läheisyydestä ja halailee ja hellii minua päivittäin. Aamuisinkin tulee aamutoimiensa jälkeen vielä sänkyyn hetkeksi hyväilemään minua ja olemaan lähellä. Saa minut tuntemaan itseni maailman ihanimmaksi ja rakastetuimmaksi naiseksi, vaikka olenkin reilusti ylipainoinen ja muutenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. On empaattinen ja oikeasti kiinnostunut asioistani. Todella hyvä sängyssä ja etusijalla on minun nautinto. Saan häneltä elämäni parasta seksiä.

Tämmöinen aarre oli ujoutensa ja epävarmuutensa vuoksi koko nuoruutensa ja varhaisen aikuisuutensa sinkkuna, mutta tuli sitten hankkineeksi hyvän toimeentulon, omistusasunnon pk-seudulta hyvältä paikalta ja tekniikan lisensiaatin tutkinnon työnsä ohella. Nyt hän on minun ja olen ikionnellinen että mieheeni tutustuin <3.

Tulipa muuten hyvä mieli kun muisteli näitä rakkaansa hyviä puolia, ja luki muidenkin hyväntuulisia kirjoituksia! 

Mieheni on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, erittäin huumorintajuinen ja nauravainen ihminen. Ei kuitenkaan mikään tossun alla oleva, vaan terveellä tavalla itsevarma.

Kasvoista ihan tavallinen, ei komea. Mutta rakastan hänen leveitä hartioitaan ja käsivarsiaan.

Juuri yksi päivä olin lasten kanssa kaupoilla ja oli puhe, että mies tulee suoraan töistä sinne, niin yhdessä katsellaan huonekaluja, remppajuttuja jne. Käännyin sitten katsomaan parivuotiaani perään ja samalla näin pikaisesti mieshahmon ja ajattelin, että onpa hyväkroppainen. No, sehän olikin oma mies joka oli juuri tulossa luoksemme.:D

Tuhannesti kiitoksia kaikille tähän mennessä tulleista kirjeistä ja kertomuksista. Saitte taas kyyneleet silmiin, rakkaat ajatukset puoisoistanne ovat niin aitoja ja kauniita. Tätä ketjua on ihanaa lukea, joka kertaa muistaa ajatella omaakin ukkoa hellyydellä. Olen muistanut jopa itse halata häntä useammin ja sanoa ääneen miten paljon viihdyn hänen kanssaan, vaikka veisimme kaatopaikkakuormaa tai tyhjentäisimme tiskikonetta. Huomaan, että teemme melkein kaiken kylki kyljessä, välillä puhumattominakin, kun tunnemme toisemme niin hyvin. Mutta se tuntuu vain turvalliselta ja helpolta!

Tuolla hän nytkin opettelee leipomaan jauhelihapiirakkaa ja tarkasti otsa kurtussa  näprää foliosta piirakan reunukselle tukea. Jotenkin se innostunut pieni poika hänen sisällään ei ole kadonnut koskaan.

Kirjoittakaa vielä, joohan. Ja tykätkää toistenne teksteistä, sellaisestakin tulee niin hvyä mieli. ap

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 14:42"]

Hahhaa! Suurin osa kirjoittaa miehensä hyvistä puolista niin kuin kirjottaisi lemmikkikoirastaan. voi jeesus, ei ihme,e ttä suurin osa miehistä vähintäänkin salaa vihaa kaikkia naisia.

Oikeasti jopa näin naisena puistattaa, kun ihaninta miehessä on se että se on aika sävyisä ja kiltti :D

[/quote]

Sen jälkeen, kun on kokemusta arvaamattoman raivohullusta ja väkivaltaisesta miehestä, niin kyllä sävyisää ja kilttiä luonnetta alkaa arvostaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:10"][quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 14:42"]

Hahhaa! Suurin osa kirjoittaa miehensä hyvistä puolista niin kuin kirjottaisi lemmikkikoirastaan. voi jeesus, ei ihme,e ttä suurin osa miehistä vähintäänkin salaa vihaa kaikkia naisia.

Oikeasti jopa näin naisena puistattaa, kun ihaninta miehessä on se että se on aika sävyisä ja kiltti :D

[/quote]

Sen jälkeen, kun on kokemusta arvaamattoman raivohullusta ja väkivaltaisesta miehestä, niin kyllä sävyisää ja kilttiä luonnetta alkaa arvostaa.

[/quote]

Samaa mieltä. Oma isäni on arvaamaton ja saattaa raivostua yhtä-äkkiä. Ikinä ei tiedä millä päällä on, vieläkin 28 vuotiaana olen todella varautunut hänen seurassaan, enkä osaa olla oma itseni.

Siksi arvostan mieheni rauhallisuutta ja kiltteyttä, hänen kanssaan koen olevani turvassa. Toki meilläkin on kinaa välillä, mutta silti ei ole koskaan tarvinnut pelätä, luotan mieheeni täysin. Olen myös kiitollinen, että lapsillani on ihana isä, jonka syliin voi aina kiivetä, eikä omaa isää tarvitse jännittää ja pelätä.

Ihana ketju! Vastaan itsekin ajan kanssa, mutta nyt pikaisesti päiväkahveille, ennen kuin vauva herää.. Lisää tarinoita! Näitä on kiva lukea!

Suhteemme alkumetreiltä saakka on ollut esillä perheeni ongelmat ja huonot välit isääni. Mies on ollut tukena koko ajan, lohduttaa ja kuuntelee vaikeina hetkinä. Toisin kuin olisi voinut ehkä odottaa, hän ei lähtenyt karkuun vaan ilmoitti antavansa kaiken mahdollisen avun jota perheeni tarvitsee.

Vaikka onkin ns. "tyypillinen mies", joka ei ymmärrä naisen ajatuksen juoksusta mitään, hän jostain syystä aina tietää mikä on vialla, jos olen allapäin.

On ihanan järkevä, tasapainoinen ja rauhallinen. Antaa minulle aikaa silloin, kun sitä tarvitsen.

Kaikista parasta on, että saan olla oma itseni ja tuntea kaikki tunteeni.