"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?

"Mennään yhdessä syömään jonnekin ravintolaan"....Haluan syödä yksin! Haluan juoda myös about koko pullollisen sitä viiniä sen ruuan kanssa, jos ravintolaan mennään. Ärsyttää hienostella ja pidätellä ja suu kiinni pureksia ruoka....haluan haukkia ja ahmia, kun nälkä. Ja jälkkäriksi otan sen toisen pullollisen.

Vieralja kirjoitti:

Seksi. Ei kiinnosta yhtään eikä kenenkään kanssa. Annan väkisin miehelleni pari kertaa kuussa ja se on ihan kamalaa. Homma alkaa aina niin, että mies kysyy että olisiko tänään seksiä, heti kun olen saanut lapsen nukkumaan. Sitten mennään makkariin ja makaan haarat levällään että saa räpeltää alapäätä (jos en suostu levittämään, niin mankuu niin kauan että suostun tai vääntää jalat auki puoliväkisin)ja sitten pano. Joka kerran jälkeen raiskattu olo ja toisaalta helpottunut, että nyt saa jonkin aikaa olla iltansa rauhassa ilman että pitää antaa. Mies ihmettelee et miks ei seiso kunnolla. En kyllä yhtään ihmettele ettei, ei kai nyt vähänkään normaalilla ihmisellä seiso kun seksipartneria ei kiinnosta yhtään. Mä olen iloinen, että mulla on nykyään menkat noin kolmen viikon välein ja kestää usein yli viikon niin asiasta saa vapaata enemmän. Pahinta on, että on alkanut etätyön myötä kysymään seksin perään päivällä ("ettei tarttis sitten illalla myöhään"), mikä ahdistaa. Ennen sai sentään olla työaikana rauhassa.

Kuulostaa molemmille osapuolille kammottavalta tilanteelta.

Jos ero ei lasten vuoksi tule kyseeseen, voisitko ehdottaa miehellesi vapaata suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Ohuouhogyigy kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Jos parasta on vain makoilu, niin mitä mieltä on elää?

Makoilu on ihanaa. Minä ajattelen asioita, kun makoilen. Haaveilen, pohdin ja mietin. Tätä on joidenkin kovin kovin vaikea ymmärtää. Kun olin lapsi, komennettiin välillä ulos, jos joko mietin asioita tai luin kirjaa. Sitten saatoin jatkaa mietiskelyä tai lukemista ulkonakin. Myös koulussa. Tein sitä töissäkin. Yhä saatan maata tuntikausia sängyssä ja ajatella asioita, eikä minulla ole koskaan tylsää. Päinvastoin tuntuu että päivät menevät liian nopeaa! Mitä minun sitten pitäisi tehdä?

Mene TÖIHIN!

Kapitalismi ei katsele kaltaisiasi turhapuroja. Nih!

Viestini sisältää huumoria kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohuouhogyigy kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Jos parasta on vain makoilu, niin mitä mieltä on elää?

Makoilu on ihanaa. Minä ajattelen asioita, kun makoilen. Haaveilen, pohdin ja mietin. Tätä on joidenkin kovin kovin vaikea ymmärtää. Kun olin lapsi, komennettiin välillä ulos, jos joko mietin asioita tai luin kirjaa. Sitten saatoin jatkaa mietiskelyä tai lukemista ulkonakin. Myös koulussa. Tein sitä töissäkin. Yhä saatan maata tuntikausia sängyssä ja ajatella asioita, eikä minulla ole koskaan tylsää. Päinvastoin tuntuu että päivät menevät liian nopeaa! Mitä minun sitten pitäisi tehdä?

Mene TÖIHIN!

Kapitalismi ei katsele kaltaisiasi turhapuroja. Nih!

Toinen uunoturhapuro vastaa: minä olen ihan kokopäivätöissä, olen ollut jo vuosia. Joskus töissä on vain hiljaista eikä minulla ole oikeasti mitään tekemistä. Luen sitten jotain kirjaa ja juon teetä kunnes tulee "oikeita töitä" (minulla on oma toimistohuone, jonka oven saa kiinni eikä kukaan tule koputtamatta sisään). Makoilen ja laiskottelen kotonani sitten niin paljon kuin sielu sietää.

Kodin koristelu joulua, vappua, pääsiäistä jne. varten. Lasten kanssa leipominen (helvetillinen sotku jää minun siivottavakseni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kovat toiveet, että joku muukin inhoaisi kesää ylipäätään. Enpä nopealla silmäyksellä nähnyt täälläkään kohtalotovereita. :(

Rannalla makoilun vihaaminen on nyt peruskauraa, mutta auta armias, jos joku kritisoi kesää, niin se vastapuolen reaktio... Etenkin jos ulkona on "ihana sää".

On meitä täällä. Olemme vaan naamioituneet, ettemme saisi kanssaihmisten vihoja päällemme. Siis inhoan kaikkea näitä: kuumuus, kesä, porottava aurinko, kirkkaus, rannat, hiki, ötökät, siitepöly, katupöly, sanoinko jo kuumuus ja hienhaju, nihkeät vaatteet, muiden ihmisten kehot liian piukeissa vaatteissa joka puolella, punoittava iho joka saa miettimään syöpää, jatkuva taivaalla kukkuva aurinko eikä edesä yöllä tule pimeä (kyllä, kärsin Lapissa), ulkona syöminen, ampiaiset myyrät käärmeet, nälkäiset karhut, mäkäräiset.

Kesällä on onneksi joitain hyviäkin juttuja kuten vesisade ja ukkoset. Minä en mene kesäkuumalla ulos ellei ole pakko. En halua ruskettua, en halua seistä kuumassa ja hikoilla. En halua polttaa ihoa. Kesällä tulee luettua paljon. Pimennysverhot, hyvä juttu.

Kaamos on ihanaa aikaa. Valitettavasti sekin kohta loppuu.

Ihanaa, kun joku uskaltaa sanoa tämän ääneen! Minua ei tämä pimennys masenna, ulkona on kiva lenkkeillä pimeässä ja yöllä saa hyvin nukuttua. Ahdistaa jo etukäteen, kun valo väistämättä lisääntyy, ja siitä pitäisi sitten ”nauttia”. Nyt on just hyvä.

Kesät ovat etenkin nykyään makuuni järjestään liian kuumia, inhoan hikoilua ja öisin märissä lakanoissa pyörimistä. Ulkoilukin on kesällä tukalaa, pitäisi lenkkeillä todella aikaisin aamulla tai myöhään illalla, että ilma olisi itselleni edes jotenkin sopiva. Kesä on siedettävä lähes ainoastaan mökillä, vilvoittavan järven rannalla. Asun siis kaupungissa, kerrostalossa, enkä omista mökkiä. Pyrin kuitenkin vuokraamaan mökin jokaisella kesälomallani.

Töissä yritän vain niellä ärtymykseni ja hymyillä tyynesti kavereiden hehkuttaessa mahtavaa keliä, kun lämpömittari ja punaisena hehkuvat sääkartat näyttävät hellelukemia jo viidettä viikkoa putkeen. Niin me ollaan vaan ihmiset erilaisia.

Somessa kaikkien pyhien viettäminen ja tekopyhien kuvien postaaminen sinne että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Bilettäminen ja baareissa juoksentelu sekä alkoholin ihannointi. Ja materialismi kun pitää saaha sitä, tätä ja tuota aina jotain päivää varten. Nykyihmisellä on aivan liian hyvät oltavat korkean elintason maissa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia teillä oikein on edes ystäviä, jos kaikki niiden kanssa vietetty aina on tuskaa ja kamalaa?😄 Vai onko kuitenkin niin, että on kivaa kun on joitain ihmisiä varalla, niin voi sitten eron tullessa tai remppa-apua kaivattaessa ottaa kivasti yhteyttä, kunhan se tapahtuu täysin omilla ehdoilla?

Itse tylsistyn kuoliaaksi, kun pitäisi osallistua kavereiden lasten synttäreille/babyshowereihin/ristiäisiin tai johonkin muuhun vauvalässytykseen. Naisen jotenkin oletetaan automaattisesti kiinnostuvan ventovieraistakin penskoista, pahimmassa tapauksessa niitä haisevia panopokaaleja tungetaan väkisin syliin. Siinä sitten koitat hymyillä väkisin hullunkiilto silmissä virnuilevalle äityliinille, jonka mielestä vauvan sylissä pitäminen on suurin kunnianosoitus ikinä, samalla kun itse mietit mikä meteli syntyisi jos heivaisit kersan kiertopotkulla naapuriin asti.

Onhan nuo ystävien lasten synttärit ja ristiäisetkin ystävien kanssa vietettävää aikaa. Kyllä niissä juhlissa varmasti yhdessä kahvitellaan ja jutellaan 🤔

Lahjat, korut, omakotitalo, tv, auto, isot juhlat, syntymäpäivät, somet

Ihan käsittämätöntä miten jotkut tuputtaa noita välillä jopa agressiivisesti ja tekee omia oletuksiaan kun joku ei niitä elämässään arvosta tai koe tarvitsevansa.

Arto kirjoitti:

Kaikki tavat joita perustellaan "perinteinä". Ottaa päähän, että aikuiset ihmiset eivät tajua että perinteisiin vetoaminen on looginen virheargumentti. Se, että ihmiset seuraavat massaa kuin lampaat, ja katsovat kalenterista koska pitää juhlistaa on sekä naurettavaa että masentavaa. Vuodesta vuoteen samat rituaalit. Mikä ihme siinä on niin hienoa? Eikö se että keksittäisiin uutta tekemistä aina kun on "juhlapyhä" olisi mukavampaa? Aina kun varovaisesti avaudun tästä asiasta sukulaisilleni, he aina myöntäen sanovat ettei virallisen juhlakalenterin seuraamisessa ole järkeä, eivätkä ne tavat ja ruoat ole mitenkään ihmeellisiä. Mutta tästä huolimatta he eivät muuta käyttäytymistään. Ei voi käsittää. Onko oman käyttäytymisen muuttaminen omien ajatusten mukaiseksi niin työlästä?

Spontaanin juhlinnan tajuan jos vaikka saa ylennyksen, voittaa lotossa tai jos muksu saa paikan ulkomaalaisessa eliittiyliopistossa. Silloin on syytä ja hyvää mieltä juhlistaa. Mutta se, että aina väännetään samaa tiettyinä päivämäärinä, ja se pitäisi tehdä hymy naamalla, on vastenmielistä teatteria. Todella feikkiä, vaikka vihaankin feikki-sanan käyttöä. On se kumma, että tiedän jo nyt että esimerkiksi vuonna 2041 minun pitäisi istua tietynlaisen ruokapöydän ääreen 24. joulukuuta, vain siksi että niin on aina tehty. Miksi ihmiset suostuvat tällaiseen leikkiin? Mitä lisäarvoa se oikeasti tuo? Hyvää mieltä? Miten? Olet tehnyt saman jo kymmeniä kertoja: kuunnellut samat joulukipaleet, syönyt samat ruoat (jotka saattoivat olla parasta tarjottavaa vuonna 1832, mutta näyttävät lähinnä pula-ajan ruoilta vuonna 2020)? 

Vuosia sitten TV-uutisissa tehtiin se "perinteinen" joululunajan raportti jossa hämmästeltiin ja kummasteltiin miltä tuntuu olla töissä jouluna. Reportteri meni baariin jossa hän ihmetteli miten paikassa on asiakkaita jouluna. (Siis jouluna, herranjestas!) Sitten hän kysyi baarimaijalta miltä tuntuu olla tiskin takana jouluaattona. Muistan edelleen ja arvostan suuresti miten nainen vain töksäytti: "Joulu ei voisi vähempää kiinnostaa." 

Sinä raukka et ole ymmärtänyt, että jos ei juhlia järjestä, niitä ei ole. Elämässä on miljoona asiaa, joita kannattaa juhlistaa, ovat ne sitten yliopistoon pääsemisiä, joulua, juhannusta, kissan ristiäisiä tai mitä ikinä. Meidän perhe juhlii aina, kun vain pieninkin juhlan aika on. Ja juhlimme isosti. Ei nyt kuitenkaan korona-aikana samalla tavalla kuin yleensä, mutta jollain tavalla kuitenkin. 

Saahan ihmiset olla ja mädäntyä torpissaan vaikka ikuisesti, jos ei halua mitään juhlistaa. Siellä te raukat hapannaamat voitte haistella varpaitanne ja miettiä, miksei kutsuja tule.

Vierailija kirjoitti:

Kynsistydio. Inhottavaa kun 2h venkslataan kynsiä. Senkin ajan voi käyttää muuhun.

Voi, miksi sitten menet? En ole ikinä ollut sellaisessa.

N36

Seksi akkani kanssa. Olen nyt kohta vuoden onnistunut välttymään siltä, puuh

Aurinkoinen pakkaspäivä!

VIHAAN hangelle loimottavaa aurinkoa! Kärsimysnäytelmä. Näinä päivinä odotan vain, että tulisipa ilta ja äkkiä. Muut ihastelevat niiiiin iihanaa ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Arto kirjoitti:

Kaikki tavat joita perustellaan "perinteinä". Ottaa päähän, että aikuiset ihmiset eivät tajua että perinteisiin vetoaminen on looginen virheargumentti. Se, että ihmiset seuraavat massaa kuin lampaat, ja katsovat kalenterista koska pitää juhlistaa on sekä naurettavaa että masentavaa. Vuodesta vuoteen samat rituaalit. Mikä ihme siinä on niin hienoa? Eikö se että keksittäisiin uutta tekemistä aina kun on "juhlapyhä" olisi mukavampaa? Aina kun varovaisesti avaudun tästä asiasta sukulaisilleni, he aina myöntäen sanovat ettei virallisen juhlakalenterin seuraamisessa ole järkeä, eivätkä ne tavat ja ruoat ole mitenkään ihmeellisiä. Mutta tästä huolimatta he eivät muuta käyttäytymistään. Ei voi käsittää. Onko oman käyttäytymisen muuttaminen omien ajatusten mukaiseksi niin työlästä?

Spontaanin juhlinnan tajuan jos vaikka saa ylennyksen, voittaa lotossa tai jos muksu saa paikan ulkomaalaisessa eliittiyliopistossa. Silloin on syytä ja hyvää mieltä juhlistaa. Mutta se, että aina väännetään samaa tiettyinä päivämäärinä, ja se pitäisi tehdä hymy naamalla, on vastenmielistä teatteria. Todella feikkiä, vaikka vihaankin feikki-sanan käyttöä. On se kumma, että tiedän jo nyt että esimerkiksi vuonna 2041 minun pitäisi istua tietynlaisen ruokapöydän ääreen 24. joulukuuta, vain siksi että niin on aina tehty. Miksi ihmiset suostuvat tällaiseen leikkiin? Mitä lisäarvoa se oikeasti tuo? Hyvää mieltä? Miten? Olet tehnyt saman jo kymmeniä kertoja: kuunnellut samat joulukipaleet, syönyt samat ruoat (jotka saattoivat olla parasta tarjottavaa vuonna 1832, mutta näyttävät lähinnä pula-ajan ruoilta vuonna 2020)? 

Vuosia sitten TV-uutisissa tehtiin se "perinteinen" joululunajan raportti jossa hämmästeltiin ja kummasteltiin miltä tuntuu olla töissä jouluna. Reportteri meni baariin jossa hän ihmetteli miten paikassa on asiakkaita jouluna. (Siis jouluna, herranjestas!) Sitten hän kysyi baarimaijalta miltä tuntuu olla tiskin takana jouluaattona. Muistan edelleen ja arvostan suuresti miten nainen vain töksäytti: "Joulu ei voisi vähempää kiinnostaa." 

Sinä raukka et ole ymmärtänyt, että jos ei juhlia järjestä, niitä ei ole. Elämässä on miljoona asiaa, joita kannattaa juhlistaa, ovat ne sitten yliopistoon pääsemisiä, joulua, juhannusta, kissan ristiäisiä tai mitä ikinä. Meidän perhe juhlii aina, kun vain pieninkin juhlan aika on. Ja juhlimme isosti. Ei nyt kuitenkaan korona-aikana samalla tavalla kuin yleensä, mutta jollain tavalla kuitenkin. 

Saahan ihmiset olla ja mädäntyä torpissaan vaikka ikuisesti, jos ei halua mitään juhlistaa. Siellä te raukat hapannaamat voitte haistella varpaitanne ja miettiä, miksei kutsuja tule.

Eihän tuossa vastustettu juhlimista, vaan sitä että juhlitaan aina samalla rituaalisella tavalla samana kalenterin määräämänä juhlapäivänä.

Häät

Vierailija kirjoitti:

Saunominen ystävien tai tuttavien kanssa. En ymmärrä tätä "peseydytään yhdessä" -juttua.

En tykkää myöskään yökyläilyistä ystävienkään luona enkä siitä, että meillä ollaan yötä. On kiva viettää iltaa yhdessä silloin tällöin, mutta sitten taksilla kotiin/hotelliin, kiitos.

Minäkin olen mieluiten kotona yötä (viihdyn kyllä karuissakin retkiolosuhteissa tai veneessä, mutta en halua että muut kuin oma perhe on paikalla kun nukun).

Tuttavien kesken yhteissainominen on kivaa. En ole ekshibbari enkä voyeuristikaan mutta sanotaankonettä en häpeä omaa kehoani ja yhdessä peseytyminen on ihan kiva läheinen tekeminen - en pane pahakseni siitäkään että paikalla on miehiä. En meikkaakaan palkon joten voin "näyttäytyä" saunapuhtaanakin.

Rakastan melkein kaikkia näitä jihlia ja kyläilyjä joita muut palstamammat inhoavat - joulukinnolibihanssn kun olibitsenlapsibjabihanas nytnkun on omia...mutta vihaan porukalla ryyppäämistä. Rakastan ystäviä ja illanviettoja mutta en lähde ravintolaan kukn syönnin ajaksi (nyt en toki sitäkään kun korona). Jengi luulee että olen raitis kun en jää ryypppäämään. Oikeasti nautin viinilasillisesta tai oluesta ja oikein odotan saunakaljaa mutta mieluiten yksin. Mieluiten yöllä kun perhekin on nukkumassa. Laatuleffa ja pari lasia punkkua...aaah.

En myöskään jaksa seurata tosi-tv kuraa enkä suosiossa olevia sarjoja. Katson kuitenkin paljon elokuvia ja sarjoja Flxiltä ja Areenalta. Eipä todellakaan kiinnosta jotkut pettämiskilpailut tropiikissa tai typeryyskilpailut studiossa, yöök.

Liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Vieralja kirjoitti:

Seksi. Ei kiinnosta yhtään eikä kenenkään kanssa. Annan väkisin miehelleni pari kertaa kuussa ja se on ihan kamalaa. Homma alkaa aina niin, että mies kysyy että olisiko tänään seksiä, heti kun olen saanut lapsen nukkumaan. Sitten mennään makkariin ja makaan haarat levällään että saa räpeltää alapäätä (jos en suostu levittämään, niin mankuu niin kauan että suostun tai vääntää jalat auki puoliväkisin)ja sitten pano. Joka kerran jälkeen raiskattu olo ja toisaalta helpottunut, että nyt saa jonkin aikaa olla iltansa rauhassa ilman että pitää antaa. Mies ihmettelee et miks ei seiso kunnolla. En kyllä yhtään ihmettele ettei, ei kai nyt vähänkään normaalilla ihmisellä seiso kun seksipartneria ei kiinnosta yhtään. Mä olen iloinen, että mulla on nykyään menkat noin kolmen viikon välein ja kestää usein yli viikon niin asiasta saa vapaata enemmän. Pahinta on, että on alkanut etätyön myötä kysymään seksin perään päivällä ("ettei tarttis sitten illalla myöhään"), mikä ahdistaa. Ennen sai sentään olla työaikana rauhassa.

Miksi ihmeessä suostut seksiin? Mun tietääkseni kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä harrastaa ellei itse tahdo.

Ei varmaan kivaa kummallekaan, suosittelen terapiaa, läheisyysharjoitteita tai hätätilassa avioeroa vaikka yleensä en sitä lapsellisille suositakaan. Jos taas ap tiesi jo naimisiin mennessään olevansa aseksuaali on hän antanut miehelleen katteettomia lupauksia koska kyllähän terveeseen suhteeseen kuuluu seksi.

Vierailija kirjoitti:

Lahjat, korut, omakotitalo, tv, auto, isot juhlat, syntymäpäivät, somet

Ihan käsittämätöntä miten jotkut tuputtaa noita välillä jopa agressiivisesti ja tekee omia oletuksiaan kun joku ei niitä elämässään arvosta tai koe tarvitsevansa.

Mulla kans omakotitaloasumisen tuputtaminen ja pitäminen kaikkien lopullisena tavoitteena! En halua, ei kiitos, en ainakaan nykytilanteessa. Olen kotoisin kaupungin keskustasta ja minulla on mökki.

Toinen on kaukaisten sukulaisten sääli jouluna yksinasuvia kohtaan. En halua tulla teille 40 km päähän jouluksi sen takia "ettei tarvitse olla yksin". Mistä te tiedätte olenko yksin, vaivaako se minua ja mistä te luulette tietävänne että joulu on jokin katastrofi minulle jos en pääse vaivautuneena toisten perhejouluhin mukaan? Muistetaan mieluummin puolin ja toisin toisiamme soittelemalla ja kysymällä vointia jne.