"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tahansa juhlat syntymäpäivistä hautajaisiin. Jos itse järjestäisin juhlat, ei niissä olisi mitään ohjelmaa ja lähteä ja tulla saisi miten haluaa sen parin tunnin tilaisuuden ajan ilman painostusta viipymiseen. Jos vieras tahtoo vain käydä onnittelemassa, juoda pikaisesti kahvit ja lähteä nopeasti sen jälkeen, niin olkoon niin. Hautajaisiin minua ei saa enää kirveelläkään, ellei kyseessä ole lähimmäiset läheiset. Sytytän sitten kotonani vaikka kynttilän vainajan muistolle.

Ei nyt niin kiva asia, mutta asia mitä todella inhoan, on hampaiden pesu. Se oksettaa ihan fyysisesti, enkä siksi pese hampaita kuin kerran päivässä ja silti olen pari kertaa yrjönnyt lavuaariin ja saanut pestä hampaat mahahapon vuoksi uudelleen. Kerrassaan vastenmielistä.

Töissä käyminen. Koen sen elämän hukkaan heittämiseksi. Se on epämukavaa, menee päivä ihan hukkaan, enkä saa edes niin hyvää korvausta menetetystä vapaa-ajastani, että se edes tasaisi suupieliäni ylöspäin. Vaikka olisi monen viikon loma, niin töihin lähtö *ituttaa välittömästi ekana työpäivänä. On kokeiltu alan vaihtoa ynnä muuta, mutta ongelma näyttää olevan työelämä itse.

Festivaalit, konsertit ja muut sellaiset. Aivan hirveätä ajanhukkaa. Kerta riitti, enkä enää koskaan tule kiusaamaan itseäni uudelleen näillä. Fanittaa voin kotisohvaltanikin.

Perheen näkeminen. Se on suhteellisen mukavaa, mutta perheen mielestä olisi kivaa olla yhdessä monta päivää ja itse viihdyn heidän seurassaan korkeintaan pari tuntia ja sitten haluankin jo hypätä kaivoon.

Kotona kumppanin kanssa on ihanaa ja viihdyn neljän seinän sisällä paremmin kuin hyvin ja tätä tuntuu perheen ja ystävien olevan vaikea ymmärtää. Kutsun ystäviäni mielelläni kotiini käymään, koska kotonani voin päättää tilaisuuden, kun tuntuu siltä ja voin olla miten päin haluan. Vaikka sitten maata lattialla. Sitten kun kyllästyn, voin sanoa ystävilleni, että voivat katsoa seuraavan bussin ja lähteä siihen tai alkaa tekemään lähtöä.

"Mihin aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte?" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talkin pitäisi olla niin mukavaa ja tuntemattomia toisiinsa lähentävää sekä rentouttavaa. Aivan kamalaa ajan hukkaamista ja noloa höpöttelyä. Ei johda yhtään mihinkään.

Meillä naapurin emäntä kaipasi paikallislehdessä suomalaisista smalltalkia, kuten hän oli Italiassa kokenut. Täällä hän ei edes tervehdi naapureita, puhumattakaan että alentuisi puhumaan.

Suomalaisetkin harrastivat ainakin ennen tuota jutustelua. Muistan sen vielä hyvin lapsuudestani.  Minne mahtaa olla tuo taito ja halu vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä vähän vieraampienkin ihmisten kanssa kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää kotimaisista elokuvista enkä sarjoista.

Syyt:

- surkea näyttelijäntyö. Epäselvää artikulaatiota, teennäisiä repliikkejä, kirjakieltä... miten voi olla, että nämä opiskelevat ihan korkeakoulutasolla ja lopputulos on tällainen?!

- samat näyttelijät. Aina ne samat naamat. Malmivaara, Tola, Kosonen, Hirviniemi, Kataja, Petelius ja Carl Christian Rundman vanhempana upseerina. Eikö muita löydy???

- surkeaakin surkeammat äänitykset. Puhetta ei kuule, mutta musiikki PAUHAA. Joudut jatkuvasti rämppäämään kaukosäätimen volaa ees taas. Leffateatterissa istut tärykalvot verta vuotaen ja mietit, mikset ottanut korvatulppia mukaan.

- aiheet yleensä pelkkää ankeutta ja kurjuutta, oli kyseessä komedia tai tragedia. Viinaa, tappelua, pettämistä, tappo, autolla kaahausta, valkoinen perce soutaa ja jonkun riipputissit ruudussa. Pakollinen saunakohtaus.

Yritin katsoa Täydellinen joulu elokuvaa mutta ei siitä tullut mitään, kun Hirviniemi kertoo saunan lauteilla rasvaisia vitsejä. Ei saatana! Oli pakko lopettaa kesken. Muutenkin elokuvan idea oli jo huono ja samat pärstäthän siellä oli: Mikko Leppilampi (! ), Luusuanniemi, Elena Leeve jne.

Se on Luusuaniemi, ei Luusuanniemi

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen. Ihmisten suut on oksettavia bakteeripesiä, enkä muutenkaan ymmärrä pussailun tarkoitusta, pitäisikö sen tuntua jotenkin hyvältä, vai miksi sitä harrastetaan?

Suihinotto vielä kuvottavampaa. Sielun silmin näen kuinka siittiöt vaeltavat pään alueen kaikkiin tiehyeihin. Mäihät on tarkoitettu alapäähän ei suuhun.

Oli kovat toiveet, että joku muukin inhoaisi kesää ylipäätään. Enpä nopealla silmäyksellä nähnyt täälläkään kohtalotovereita. :(

Rannalla makoilun vihaaminen on nyt peruskauraa, mutta auta armias, jos joku kritisoi kesää, niin se vastapuolen reaktio... Etenkin jos ulkona on "ihana sää".

Kuulostaa masennukselta. Jos parasta on vain makoilu, niin mitä mieltä on elää?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tahansa juhlat syntymäpäivistä hautajaisiin. Jos itse järjestäisin juhlat, ei niissä olisi mitään ohjelmaa ja lähteä ja tulla saisi miten haluaa sen parin tunnin tilaisuuden ajan ilman painostusta viipymiseen. Jos vieras tahtoo vain käydä onnittelemassa, juoda pikaisesti kahvit ja lähteä nopeasti sen jälkeen, niin olkoon niin. Hautajaisiin minua ei saa enää kirveelläkään, ellei kyseessä ole lähimmäiset läheiset. Sytytän sitten kotonani vaikka kynttilän vainajan muistolle.

Ei nyt niin kiva asia, mutta asia mitä todella inhoan, on hampaiden pesu. Se oksettaa ihan fyysisesti, enkä siksi pese hampaita kuin kerran päivässä ja silti olen pari kertaa yrjönnyt lavuaariin ja saanut pestä hampaat mahahapon vuoksi uudelleen. Kerrassaan vastenmielistä.

Töissä käyminen. Koen sen elämän hukkaan heittämiseksi. Se on epämukavaa, menee päivä ihan hukkaan, enkä saa edes niin hyvää korvausta menetetystä vapaa-ajastani, että se edes tasaisi suupieliäni ylöspäin. Vaikka olisi monen viikon loma, niin töihin lähtö *ituttaa välittömästi ekana työpäivänä. On kokeiltu alan vaihtoa ynnä muuta, mutta ongelma näyttää olevan työelämä itse.

Festivaalit, konsertit ja muut sellaiset. Aivan hirveätä ajanhukkaa. Kerta riitti, enkä enää koskaan tule kiusaamaan itseäni uudelleen näillä. Fanittaa voin kotisohvaltanikin.

Perheen näkeminen. Se on suhteellisen mukavaa, mutta perheen mielestä olisi kivaa olla yhdessä monta päivää ja itse viihdyn heidän seurassaan korkeintaan pari tuntia ja sitten haluankin jo hypätä kaivoon.

Kotona kumppanin kanssa on ihanaa ja viihdyn neljän seinän sisällä paremmin kuin hyvin ja tätä tuntuu perheen ja ystävien olevan vaikea ymmärtää. Kutsun ystäviäni mielelläni kotiini käymään, koska kotonani voin päättää tilaisuuden, kun tuntuu siltä ja voin olla miten päin haluan. Vaikka sitten maata lattialla. Sitten kun kyllästyn, voin sanoa ystävilleni, että voivat katsoa seuraavan bussin ja lähteä siihen tai alkaa tekemään lähtöä.

Siis tämä kuulostaa masennukselta. Ilmeinen riippuvuus suhteessa puolisoon - mikä ei pelkästään huono asia - ja sisäänpäin kääntyneisyys. Toivottavasti ei tavata.

Kahvilla käyminen tuttavan kanssa. Tylsää väkinäistä keskustelua ja kuulumisten vaihtoa, koska niin pitä tehdä. Kahvilassa tulee nälkä, mutta mitään kunnollista syötävää ei ole. Liian suuresta pullasta tulee vaan huono olo. Yksin on ihana istua kahvilassa ja katsella ihmisiä ja kaupungin vilinää. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän jaksan ihmisten seuraa, ihan lähimmät riittää ja muuten viihdyn yksin. 

Auringon ottaminen. Formuloiden seuraaminen. Toisista juoruileminen ja heille naureskelu selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talkin pitäisi olla niin mukavaa ja tuntemattomia toisiinsa lähentävää sekä rentouttavaa. Aivan kamalaa ajan hukkaamista ja noloa höpöttelyä. Ei johda yhtään mihinkään.

Meillä naapurin emäntä kaipasi paikallislehdessä suomalaisista smalltalkia, kuten hän oli Italiassa kokenut. Täällä hän ei edes tervehdi naapureita, puhumattakaan että alentuisi puhumaan.

Mulla oli työkaveri, joka valitti, kuinka hiljaista ja tylsää töissä on, kun kukaan ei puhu mitään. Itse sanoi hiljaiset huomenet eikä pukahtanut juuri sen jälkeen koko päivänä. Sanoin lopulta, että voithan itsekin ihmisille jutella, mutta hiljaisuus ja valitus jatkui. Olen itse puhelias, mutta en jaksa minään viihdytysjoukkona toimia tuppisuille.  

Frisbeegolf maailman tylsin laji. Kuntosalit kuka tykkää, tehdä tylsiä liikkeitä uiminen paljon ihanenpaa. Rakettejen ampuminen ja ärsyttää jos ampuu lähellä niitä, kun kauhea meteli

Seksi

Elokuvissa käyminen

Kyläily

Töissä kahvitunnilla muiden kanssa rupattelu

Työpaikan virkistyspäivät

Shoppailu muualla kuin netissä

Puolitutun polttarit. 

"Itsensä hemmottelu" kauneushoidoissa, kampaajalla tms. En yhtään tykkää siitä että vieras ihminen koskee. Se pakollinen rupattelu on myös tosi kiusallista.

Haluaisin, ja työn puolesta olisi suotavaakin näyttää huolitellulta, eikä omat taidot ihan riitä, joten näihin kidutuksiin on välillä pakko mennä.

Kynsistydio. Inhottavaa kun 2h venkslataan kynsiä. Senkin ajan voi käyttää muuhun.

Saunaillat porukalla.

Kampaajalla käyminen.

Koulun juhlat.

Häät.

Mökkeily. Vihasin sitä jo lapsena, vihaan sitä edelleenkin. En ikinä haluaisi tai pystyisi asumaan myöskään omakotitalossa, en viihdy sellaisissa. Hirveitä työleirejä, ja koko ajan saa pelätä että hiiret, myyrät ja rotat tunkeutuvat sisään (muutama kaveri ja sukulainen asuu ok-taloissa, joten tiedän, mitä kaikkea siihen kuuluu).

Ulkoilu ja muu liikunta - en ole ikinä saanut mitään myyttistä endorfiinihumalaa hikiliikunnasta, vaan olo on aina vain tympääntynyt, hikinen ja väsynyt. Niin, ja nälkäinen.

Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, ja käytän rahani sekä aikani mieluummin vaikka kirjoihin ja elokuviin.

Täysin samaa mieltä! Aivan turhaa ajan, vaivan ja rahan tuhlausta sekä yletöntä "pakkosyömistä"

Ohuouhogyigy kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Jos parasta on vain makoilu, niin mitä mieltä on elää?

Mitä ihmettä? Makoilu ja laiskottelu on oikeasti mukavaa puuhaa. Johan sen Uuno Turhapurokin jossain elokuvassa totesi: makuuasento on kaikkein paras ihmiselle, silloin sisäelimetkin asettuvat tasaisesti eikä mikään paina toista. :D 

Masennukseen sairastuminen on ihan eri asia - silloin ei yksinkertaisesti henkisesti ja fyysisesti jaksa tehdä mitään, ei laittaa ruokaa tai käydä suihkussa. Masennusta ja ns. aktiivista laiskottelua ei pidä sekoittaa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Treffeillä käyminen

Ajatuksena ja sovittuna.sitten hetkeä ennen perun koska en halunnutkaan mennä.mikä neuvoksi?