Lue keskustelun säännöt.
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Oletkohan pelannut huonoja pelejä, Afrikan tähti, alias, monopoly yms klassiset surkeat pelit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset alennusmyynnit. Kierrellään kaupoissa ja ostetaan kaikkea turhaa, koska "halvalla sai".
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan pikkujoulut (normaalivuosina) ja virkistyspäivät.
Tämä, onneksi ei enää tarvitse osallistua. Huh!
Minäkään en tykkää käydä elokuvissa, mutta en erityisemmin pidä elokuvista muutenkaan. Enkä tykkää seurata mitään sarjoja, en siis yhtään mitään, en draamoja, en komedioita. Ainoat jutut mitä tykkään televisiosta katsoa on eläinaiheiset dokumentit sekä jotkut ruokaan asumiseen liittyvät tositv:t, eikä nekään ole must, vaan katson jos sattuu televisiosta tulemaan silloin kun teen esim. käsitöitä. Niistäkään en tykkää kaikista.
Halaaminen. Mikä siinä on että pitää halata tavatessa ja erotessa. Mun elämään halaaminen on tullut varkain ja pyytämättä, jos olisin ymmärtänyt niin olisin pontevasti kieltäytynyt jo varhain. Jotenkin olen vaan ajautunut halaajaksi, eikä siitä niin vaan pääse eroonkaan. Onneksi on korona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Luistelu. Aina varpaat aivan jäässä ja todella tylsää.
- Yhteismusisointi. En pidä laulamisesta edes suihkussa tai karaokessa enkä ole yhtään musikaalinen. Pahin painajainen olisi joku kitara esiin ja musisoidaan -hetki.
- Annosten jakaminen ravintolassa. Valitsen listalta tasan sen mitä haluan ja ärsyttää jos joku muu syö puolet itse valitsemastani annoksesta.
- Juhlat, joissa on kakkua. En pidä kakuista enkä muutenkaan makeista leivonnaisista ja aina joutuu kohteliaisuuden vuoksi maistamaan sitä hartaudella tehtyä täytekakkua kun en kehtaa tehdä numeroa kieltäytymälläkään.
- Uiminen luonnonvesissä. En pidä varsinkaan järvessä uimisesta ja tämän vuoksi joudun joka vuosi kuuntelemaan että etkö uskalla tulla uimaan kun pelkäät kylmää vettä. Ei, en vaan pidä uimisesta.
- Valokuvaukset. Olen melko lyhyt ja yritän aina piiloutua takariviin, mutta aina joku hihkaisee että hei tulehan tänne eteen niin näyt sinäkin.
Tuo lihavoitu kohta: Tarkoitatko siis, että joku napsii ahneuttaan sinun annoksestasi, vaiko niin, että olet tilannut listalta jonkun ruuan, joka on tarkoitettu kahdelle hengelle?
Jos eka, niin sitä pitääkin inhota ja paheksua myös ääneen, mutta tuossa tokassa ei ole musta mitään ongelmaa, jos jo aluksi napsitte omille lautasillenne tasaisesti joka laatua. Sitten harmittaa, jos toinen noukkii yhteisannoksesta kaikki parhaat osat ettekä oikeasti jaa tasan.
Tällä tarkoitin sitä että ensin tilataan annokset ja sen jälkeen joku alkaa kysellä että saisinko osan tuosta sinun annoksesta niin saat vastaavasti osan tästä omastani (jonka valintaan minulla ei ole ollut mitään sanomista). Eri asia totta kai jos sovitaan ja mietitään yhdessä ne annokset mutta ei minua kiinnosta vaihtaa osaa itse valitsemastani annoksesta sellaiseen josta en edes pidä. Toki tästä voi kieltäytyä mutta kaikki eivät tätäkään ymmärrä.
Inhottavaa! Minä inhoan sitäkin, että mangutaan/tyrkytetään maistiaista annoksesta. Omalle miehelleni voin antaa maistiaispalan mutta en kenellekään muulle. Meillä on yksi hyvä ystäväpariskunta, jotka ovat ammattikokkeja molemmat. Heidän kanssaan on muuten kiva käydä ravintolassa, mutta sitten alkaa aina tajuton maistiaisralli. Haluaisin syödä itse, ja vain itse, omalta lautaseltani.
- Small talk. Turhanpäiväistä jaarittelua.
- Ryhmäkeskustelut irl. Jään usein kuuntelijaksi, kun muut puhuu. Yritä siinä ottaa selvää mikä on punainen lanka keskustelussa.
- Pakotettu optimismi ja hymyily. "Kyllä se siitä kun ajattelet positiivisesti" ja negatiivisten tunteiden mitätöinti. Isosiskolle sanoin "en jaksa hymyillä 24/7".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe ystävät ja se nouseva viinin litkiminen. Itse en pidä alkoholin mausta, varsinkaan viinien. Jo parista kulauksesta ruuan kanssa niin sanotusti nautittua viiniä saan hirveän vatsakivun, mitä seuraa raivokas oksentelu koko seuraavan päivän. Kuten skumpasta. Puolkas lasillinen kuohuvaa ja olen sairaana seuraavan päivän. Muut voivat litkiä illasta aamutunneille viiniä ja skumppaa. Tuttavapiirissäni naiset silmät loistaen odottavat viinittelyä. Kukaan heistä ei ymmärrä tai halua ymmärtää minua. Olen kaksin kertonut nolosta vaivastani. Olen joutunut jäämään pois kaikista yhteisistä tapaamisista. Jos otan vettä tai vaikka limua lasiin alkaa syyllistäminen. Kai sä nyt voit pari lasillista juoda, ota nyt edes 1 lasillinen. Olen välillä tehnyt niin että se viinilasi on edessäni, enkä juo sitä. Sitten joku alkaa, hei tämähän ei ole koskenutkaan viiniin, mitä tuhlausta. Nyt kyllä juot tämän niin saadaan tilattua uusi, eiks niin.
Vähän aiheen vierestä, mutta olen oppinut hoitamaan tuon ”koskemattoman viinilasin ongelman” illanistujaisissa siten, että kuljeksin lasi kädessä ympäri asuntoa ja joko unohdan sen jonnekin ikkunalaudan kulmalle tai kippaan vaivihkaa WC:ssä tai keittiössä viinit viemäriin.
Ne juonti-intoiset ei edes huomaa koko asiaa, koska ovat sen verran hiprakassa siinä vaiheessa. Tällä olen välttynyt turhasta asialla kohkauksesta ja huomion herättämisestä. Suomessa kun ihminen on alhainen ryhmäpetturi, jollei juo alkoa.. ainoa aito syy juomattomuuteen on raskaus tai lääkitys.
Sori vaan mutta en kestä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa suoraan, jos eivät esim. pidä viinistä tai kyläilystä tai shoppailusta kaverin kanssa. Kamalaa nahjustelua, sanokaa mitä ajattelette älkääkä jupisko jossain nurkassa.
En minäkään halua vaikka nyt jakaa ruokaani ravintolassa, mutta siitä selviää ihan sillä kun sanoo, että ei tykkää jakaa ruokaansa, muut voivat niin tehdä mutta minä en osallistu. Avatkaa suunne, nysvät!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta en kestä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa suoraan, jos eivät esim. pidä viinistä tai kyläilystä tai shoppailusta kaverin kanssa. Kamalaa nahjustelua, sanokaa mitä ajattelette älkääkä jupisko jossain nurkassa.
En minäkään halua vaikka nyt jakaa ruokaani ravintolassa, mutta siitä selviää ihan sillä kun sanoo, että ei tykkää jakaa ruokaansa, muut voivat niin tehdä mutta minä en osallistu. Avatkaa suunne, nysvät!!
Joo joo, avataan suu. Mutta kun ne muut painavat päälle haluten sen oman tahtonsa väkisin läpi. On oikeasti olemassa sellaisia jyriä, ettei heille voi sanoa EI, vaikka kuinka yrität.
Sitten, jos sanoo aivan suoran totuuden, loukkaannutaan verisesti eikä enää ikinä nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta en kestä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa suoraan, jos eivät esim. pidä viinistä tai kyläilystä tai shoppailusta kaverin kanssa. Kamalaa nahjustelua, sanokaa mitä ajattelette älkääkä jupisko jossain nurkassa.
En minäkään halua vaikka nyt jakaa ruokaani ravintolassa, mutta siitä selviää ihan sillä kun sanoo, että ei tykkää jakaa ruokaansa, muut voivat niin tehdä mutta minä en osallistu. Avatkaa suunne, nysvät!!
Ei se välttämättä ole nysvyyttä. Meitä on yllättävän paljon, jotka pyrimme käyttäytymään tahdikkaasti. Haluamme välttää ystävän nolostumista ja pyrimme siihen, että kaikkien kasvot säilyvät ja tunnelma pysyy miellyttävänä.
Töykeä En Suostu! pilaa helposti tunnelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uinamahallissa käynti. Olisi niin ihana uida väljässä altaassa pitkään ja joskus voikin. Mutta pukuhuoneet: vaikka olisit ottanut kaapin tyhjästä nurkasta, joku tulee siihen iholle. Usein vielä niin päin että sinä olet jo puhdas ja yritätä nihkeänä kiskoa vaatteita päällesi ja toinen lemuaa hieltä. Sitten hän alkaa levittelemään tavaroitaan niin että kaikki tasot on täynnä varusteita. Sama saunassa: sitä ovissa ramppaamista ja jatkuvaa tehotonta löylynheittoa kylmenneeseen kiukaaseen ei vaan kestä. Kas kun se löyly ei pysy jos koko ajan päästetään kuumuus ovesta pesuhuoneen puolelle.
Vaateostokset. Vihaan loisteputkilla valaistuja pukukoppeja, joissa mikään ei näytä hyvältä. Oviverho on juuri sopivasti liian pieni, että sinne voi halutessaan reunasta kurkkia. Edellinen tyyppi on jättänyt kaikki koukut täyteen sovittamiaan vaatteita. Alusvaateosastolla on säännöllisesti himokkaita poikaystäviä tuijottamassa kun valitset rintaliivejä. Hei pliis, älkää ottako heitä mukaan!
Ja miksi uimahalleissa on aina niin kylmä, ja vesi on aina niin kylmää? Lisäksi vedessä lilluu omituisia sienirihman näköisiä klönttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta en kestä ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa suoraan, jos eivät esim. pidä viinistä tai kyläilystä tai shoppailusta kaverin kanssa. Kamalaa nahjustelua, sanokaa mitä ajattelette älkääkä jupisko jossain nurkassa.
En minäkään halua vaikka nyt jakaa ruokaani ravintolassa, mutta siitä selviää ihan sillä kun sanoo, että ei tykkää jakaa ruokaansa, muut voivat niin tehdä mutta minä en osallistu. Avatkaa suunne, nysvät!!
Ei se välttämättä ole nysvyyttä. Meitä on yllättävän paljon, jotka pyrimme käyttäytymään tahdikkaasti. Haluamme välttää ystävän nolostumista ja pyrimme siihen, että kaikkien kasvot säilyvät ja tunnelma pysyy miellyttävänä.
Töykeä En Suostu! pilaa helposti tunnelman.
Olen samaa mieltä, ei ole nysväämistä että suojelee vähän toisten tunteita jos ei ole kyse isosta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä shoppailu, mutta hieman eri syistä kuin tuossa aiemmin. Kun minä lähden "shoppailemaan", minä metsästän. Oletan, että jossain on se Suuri Saalis ja minulla on x aikaa löytää se. Ja minä haluan käydä tehokkaasti mahdollisimman laajan alueen metsästysmaita läpi. Mikään "melkein ok" ei kelpaa, minä metsästän. Jos mukana on joku muu, pitää hidastaa, kohteliaasti katsella kukkamekkoa ja punaista puseroa ja keltaista hamettaa "ja oivoi katso miten ihana vauvan body". En haluaisi katsoa, aikaa kuluu. Kaverit eivät ymmärrä jos haluat selata rekistä vain tietyt värit "kyllä sun kannattais kokeilla tätä ihanaa taivaansinistä, kokeile nyt". EN, se vie aikaa saalistukselta.
Kaikista pahinta on se, että puolen tunnin hitaan, tehottoman ja tempoilevan haahuilun jälkeen jollekin tulee varmasti nälkä. "Mua hiukoo" tai "eiks ois ihana ostaa lattet ja vähän jotain kakkua".
EI OLISI MINÄ METSÄSTÄN!
Nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että en varsinaisesti inhoa shoppailua, inhoan vaan muiden kanssa shoppailua.
Olen samanlainen, mutta me aina kaverin kanssa erotaan ja sovitaan treffit ja metsästetään yksin ja sitten kun tavataan esitellään se saalis ja kysytään ehkä toisen mielipidettä jostain. Shoppaan ainoastaan tämän kaverin kanssa tai yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei saisi tanssiravintolaan, kapakkaan, baariin, mitä ne nyt onkaan, enää kirveelläkään.
Jossain pubissa voisin käydä hetken istumassa omilla ehdoillani. Ketään en sieltä toisi mukaan kotiini.
Inhoan messuja ja muita vastaavia yleisötapahtumia, vain rompetorit on mielenkiintoisia niiden tavaroiden takia.
Mökkeily olisi kivaa yksin tai mieheni kanssa kahdestaan. Ei minkäänlaisella porukalla, ei koskaan.
Veneily ei napaa tippaakaan. Vaikka olisi mikä luksusjahti hyvänsä. Ei kiitos.
En tykkää olla kenelläkään yötä. Se ilta ja yö vielä menettelisi, mutta seuraava päivä on aina hankala, kun ei tiedä, milloin on sopivaa lähteä pois. Lähtisin nimittäin mieluiten heti aamulla aikaisin. Mutta ei, pitää ensin juoda aamukahvit ja syödä aamupalat, sitten ehdotetaan reipasta kävelylenkkiä sinne ja tänne, takaisin tultua taas kahvit, alkaa mankuminen, että tehdään ruokaa, jääkää syömään. Joten menee myöhään. Pahin tapaus oli, kun isäntäpari jatkoi juomista heti seuraavana aamuna ja lapset jäi meidän vieraiden kontolle, vietiin ne leikkipuistoon ja kun tultiin takaisin, niin isäntäpari oli nukkumassa. Sitten heräsivät ja alkoivat riidellä ja juoda lisää. Oli hieman vaikea lähteä sieltä, niiden lasten takia. En halua olla missään yökyläilemassä juuri sen takia, että siellä joutuu olemaan tavallaan kuitenkin sen toisen perheen ehdoilla.
En minäkään pidä mistään peleistä, lautapeleistä kaikkein vähiten.
Kosmetologilla, jalkahoitajalla ja kampaajalla käyminen on aina pientä piinaa, kun pitäisi keskustella edes jotenkin. Tykkäisin olla ihan hiljaa vaan.
Komppaan! Kampaajien ja hierojien pitäisi lukea tilannetta ja pitää suunsa kiinni, jos asiakas ei aloita keskustelua. Lehden lukemista ei pidä keskeyttää uteluilla joulunvietosta tai lomien lusimisesta. Kävin kerran hierojalla, joka alleviivasi vaikenemista, jotta saisi keskittyä ja minä rentoutua. Sitten kumminkin joka kerta (5 kerran sarja) alkoi pälpättää mökistään, perheestään jne.
Kaikkein kamalin oli kerran eräs hammaslääkäri joka työskentelyn aikana kyseli minulta ummet ja lammet. Vastaile siinä sitten suu ammollaan
"No, oletkos tänä kesänä uimassa käynyt" - Nggg
"Mitenkäs vointi on muuten ollut" - igan hyhä hiihoh
"Mitenkäs sulle se seuraava aika sopisi" - henh aahahhai hiihoh
:D Oli hieman vaivaantunut tunnelma
Apua mulla oli kerran samalainen hammaslääkäri ja siinä hommassa kesti kaksi kertaa kauemmin kuin olisi pitänyt koska se aina pysähtyi odottamaan vastausta. Miten se kuvitteli että pystyn vastamaan?
Vierailija kirjoitti:
Toisten nurkissa yöpyminen, olipa asunto taikka mökki.
Voin kyllä käydä iltaa istumassa, saunomassa, paljussakin, pubissa kaljalla tai karaokea laulamassa.Mutta en halua muiden nurkkiin yöksi, vaikka se vuodesohva kuulemma olisi miten mukava (ei ole). Tahdon herätä kotoa. Tai hotellin sängystä. Enkä myöskään halua majoittaa muita kotiimme.
Joo. Voi helvatun helvattu niitä joille joskus tarjoaa majapaikan vaikka kuinka hyvä kaveri on. Seuraavana päivänä ei lähde millään pois, vaikka "bileet" on jo ohi, mitään muuta ohjelmaa ei ole enää tulossa. Ei vaikka antaa pikku vinkin että tässä kohta pitää alkaa käymään kaupassa ja siivoamaan ym. Monesti joutuu sitten sanoa suoraan että kimpsut kasaan ja ulos. Joillekkin sillä "krapulapäivällä" ei tunnu olevan niin väliä, mutta itse en halua haaskata kallista vapaapäivää rötväämällä. Hotelliaikataululla pois muiden kodeista, eli check-out ennen lounasta mielellään. Ei puhettakaan että jään itse jotain krapulaelokuvaa kärkkymään.
Yksilön vapauden kunnioitus. Tämä puuttuu useillakin työpaikoilla. Yksi keksii että hei, kaikki joukolla saunaan ja jatketaan kosteissa merkeissä iltaa. Muut ovat hiljaa ja lampaina seuraavat perässä. - ohis
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä shoppailu, mutta hieman eri syistä kuin tuossa aiemmin. Kun minä lähden "shoppailemaan", minä metsästän. Oletan, että jossain on se Suuri Saalis ja minulla on x aikaa löytää se. Ja minä haluan käydä tehokkaasti mahdollisimman laajan alueen metsästysmaita läpi. Mikään "melkein ok" ei kelpaa, minä metsästän. Jos mukana on joku muu, pitää hidastaa, kohteliaasti katsella kukkamekkoa ja punaista puseroa ja keltaista hamettaa "ja oivoi katso miten ihana vauvan body". En haluaisi katsoa, aikaa kuluu. Kaverit eivät ymmärrä jos haluat selata rekistä vain tietyt värit "kyllä sun kannattais kokeilla tätä ihanaa taivaansinistä, kokeile nyt". EN, se vie aikaa saalistukselta.
Kaikista pahinta on se, että puolen tunnin hitaan, tehottoman ja tempoilevan haahuilun jälkeen jollekin tulee varmasti nälkä. "Mua hiukoo" tai "eiks ois ihana ostaa lattet ja vähän jotain kakkua".
EI OLISI MINÄ METSÄSTÄN!
Nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että en varsinaisesti inhoa shoppailua, inhoan vaan muiden kanssa shoppailua.
Tämä on tosi. Shoppailemaan kannattaa lähteä tasan yksin. Silloin saa katsella vain niitä tuotteita joista on itse kiinnostunut. Yleensä toisen kanssa ostoksilla käyminen on yhtä hidastelua, seisoskelua, makutuomarina olemista ja turhaa puhumista. Pitää selittää, mitä haluaa ja miksi ja miksi ei sitten ota tuota tai tuota. Ja yleensä se aika meneekin siihen, että istutaan sitten vaan jossain kahvilla tai käydään syömässä jotain.
Miehen kanssakaan ei kannata lähteä ostoksille, ellei sitten tee niin kuin me teemme, eli mies menee omille osastoilleen ja minä omilleni. Ja varataan reilusti aikaa.
Suihkussa käyminen. Olen pessyt hiukset viimeksi perjantaina ja nyt olisi pakko vääntäytyä suihkuun, mutta ei kiinnosta tippaakaan. Olisi edes sauna, niin voisi istua ja löhötä siellä, sitten sinne suihkuun. Mutta pelkkä suihkussa käynti on tylsintä ja työläintä ikinä.
Ystävien kanssa hengailu pitkään ennen ja jälkeen aktiviteetin. Esim. ystävä tulee yöksi välimatkan vuoksi, ja lauantaina on sovittuna suunnitelmana käydä yhdessä vaikka uimarannalla, syömässä ja teatterissa. Suunnitteilla on, että nämä asiat toteutetaan lauantaina klo 14-22 välillä. Mutta suunnitelmasta huolimatta, ystävä saapuukin la aamulla kukonlaulun aikaan ja lähtee sunnuntaina vasta myöhään illalla, "jotta ehditään kunnolla viettää aikaa yhdessä!"
Ystäväpiirini pohjalta tämä on monien mielestä tosi hauskaa, viettää yhdessä päiväkausia. Mutta vaikka ystäväni ovat minulle rakkaita, kaipaisin hengailun jälkeen omaa aikaa. Välimatkan vuoksi on pakko, mutta en tykkää myöskään majoittaa ketään tai yökyläillä. Tuntuu väkinäiseltä koittaa keksiä jotain tekemistä aamulle ja toisellekin päivälle, kun haluaisi vain emännöinnin päättyvän ja vaikka lukea kirjaa peiton alla. Viikonlopun jälkeen väsyttää, kun ei saanut omaa aikaa ollenkaan. Olen yrittänyt lyhentää näitä kyläilyjä ehdottamalla tiettyjä aikoja, mutta siitä huolimatta ystäväni toteuttavat näitä superkyläilyjä. Kun otan asian puheeksi, ystävät luulevat, että vain kainostelen tilan puutetta meidän kotona. Jos taas ilmaisisin tarpeeni suoremmin, eivät he enää haluaisi kylään ollenkaan...