Lue keskustelun säännöt.
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä soutaminen tökkii. Osaan kyllä soutaa, mutta se ei vaan ole minun juttu.
Ajatuksenahan se on kiva. Siinä vene lipuu pitkin tyyntä pintaa.. todellisuudessa veneessä on AINA hämähäkkejä, käsiin tulee rakot ja joessa on by the way kova virtaus ja pelkäät päätyväsi patoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva opiskelu ja uran luominen.
Voi, tämä! Jos on yli viisikymppinen, niin onko jo stana lupa lopettaa uuden opiskelu? Häh? Tykkään tehdä töitä ja saada palkkaa, mutta mikään ura ei kiinnosta eikä esimiestyö, jos siitä ei saa palkkaa eikä ehkä sittenkään jos pitää myydä sielukin samalla firmalle. Joten saanko vain olla ja osata sen mitä osaan ja tehdä jotain vähäsen ja saada siitä rahaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat sukujuhlat, kun näkee kerrankin kaikkia suvun vanhuksia jne.
Sitten kun yrittää käydä jotain väkinäistä keskustelua 75-v isosedän kanssa, jonka on tavannut viimeksi 12-vuotiaana. Ja se sama keskustelu viiden muun isosedän kanssa, jotka eivät selvästikään voisi minusta vähempää välittää.
Meidän suvun juhlissa ei edes juoda, vaan syödään ja lauletaan virsiä. Ruoka on kyllä hyvää.Mulla oli lapsena ja teininä tapana livahtaa tietyn ajan jälkeen sukujuhlista ja jopa omista juhlistani takavasemmalle omiin oloihini (vanhemmat huolehti omissa juhlissa seurustelusta ja tunsivat kyllä minut). Kerran jossain sukujuhlissa aikuinen sukulainen löysi minut ja huudahti "nyt reippaasti muiden joukkoon". Sanoin hitaasti joo enkä mennyt. Hän varmaan ajatteli, että ujostelen. Oikea syy oli se, että tylsistyin kuoliaaksi. En tykännyt kakusta, en tuntenut puoliakaan vieraista, vieraat olivat kaikki jotain aikuisia tai vanhuksia. Ja vaikka siellä olisi ollut samanikäisiä niin jos en tuntenut heitä, en totta totisesti mennyt tungettelemaan heidän seuraansa.
Mulla oli sama tapa. Vetäytyin muualle. Ei vaan ollut mitään juteltavaa. Vasta joskus reilusti yli kolmekymppisenä on alkanut tuntua, että mulla on edes jotain sanottavaa. En siltikään kestä noita juhlia, joissa on aina niitä äänekkäitä, jotka ottavat haltuun koko tilan. Äänentasot nousevat ja porukka "keskustelee" kovaan ääneen, eikä sinne väliin huvita mennä. Tarvittaessa pystyn jotain yleistä juttua heittämään vieruskaverille, niin että sen pari kolme tuntia selviää jotenkin.
Ostoksilla käynti. Vihaan vaatteiden ostamista. Kierrellään miljoona eri liikettä ja ängetään vaatekasan kanssa sovituskoppiin. Sitten on väärää kokoa, joku malli ei näytä hyvältä.
Jostain syystä jotkut näyttävät pitävät shoppailusta. Minä en vain ymmärrä, mikä siinä viehättää
Nukkuminen, koska en pidä ajankulumisesta tai siitä mikä nukkumisesta itsellä lähes aina seuraa, eli väsyneenä herääminen. Sitä on ensin "tuhlannut" aikaa nukkumalla ja heti kun silmät aukeaa, olisi taas edessä uusi, mutta samanlainen päivä, jolloin ei saa aikaan juuri mitään. Yksi päivä lähempänä kuolemaa.
Yhteydenpito ainoaan kaveriin. Harvoin iskee oikeasti into höpöttää hänelle mitään, vaan lähinnä sen takia tulee vastattua ja otettua välillä itsekin yhteyttä, ettei suututtaisi toista. Monesti vain niinä hetkinä kun on itse yksinäinen ja surullinen ja kaipaa jotain muuta ajateltavaa kuin oma elämä, niin sitten mielellään kuuntelee toisen juttuja ja tulee otettua yhteyttä.
Seksi. Se touhu on paljon kivempaa ajatuksissa kuin sitten käytännössä, mutta en siitä kyllä paljoa enää haaveilekaan nykyään, kun olen nähnyt ja kokenut mitä todellisuus on. Joskus tosi harvoin iskee jokin lyhyt kiihko, mutta siinä se. Ihastun kyllä senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marjastus ja sienestys. En tiedä mitään vaivalloisempaa ja tylsempää. Ihmettelen, miten jotkut jaksavat vuodesta toiseen intoilla erityisesti sienilöydöistään. Metsäsienet maistuvat minusta mullalle ja metsälle. Selkä ja polvet kipeytyvät kykkimisestä, ja sitten alkaa armoton perkaaminen ja raadanta, että saadaan marjat pakkaseen, jossa ne vielä keväälläkin ovat paksussa huurteessa, kun kukaan ei ole muistanut niitä ottaa sulamaan eikä viitsinyt tehdä niistä mitään. Paras paikka marjastamiseen on kauppatori, josta saa rahalla puhtaat, toisen poimimat marjat.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää kotimaisista elokuvista enkä sarjoista.
Syyt:
- surkea näyttelijäntyö. Epäselvää artikulaatiota, teennäisiä repliikkejä, kirjakieltä... miten voi olla, että nämä opiskelevat ihan korkeakoulutasolla ja lopputulos on tällainen?!
- samat näyttelijät. Aina ne samat naamat. Malmivaara, Tola, Kosonen, Hirviniemi, Kataja, Petelius ja Carl Christian Rundman vanhempana upseerina. Eikö muita löydy???
- surkeaakin surkeammat äänitykset. Puhetta ei kuule, mutta musiikki PAUHAA. Joudut jatkuvasti rämppäämään kaukosäätimen volaa ees taas. Leffateatterissa istut tärykalvot verta vuotaen ja mietit, mikset ottanut korvatulppia mukaan.
- aiheet yleensä pelkkää ankeutta ja kurjuutta, oli kyseessä komedia tai tragedia. Viinaa, tappelua, pettämistä, tappo, autolla kaahausta, valkoinen perce soutaa ja jonkun riipputissit ruudussa. Pakollinen saunakohtaus.
Tämä on niin totta! Suomalaisissa sarjoissa ja elokuvissa riidellään, huudetaan ja kiroillaan jatkuvasti. Vaihdan aina kanavaa, jos suomalainen sarja alkaa. Ja toinen seikka on juuri se puheen mömmöys. Puheesta ei saa mitään selvää ja musiikki peittää kaiken muun alleen.
Ja vielä se pakkoseksi. Jokaisessa pätkässä on ihan PAKKO olla yksi seksikohtaus. Opetetaanko teatterikorkeassa vain riitelyä, kiroilua ja muminaa? Ja jotta saa sarjan myytyä, niin siihen lisätään pakollinen seksikohtaus. Seksi on myöskin sitä varten, että voidaan osoittaa olevansa "avarakatseisia" ja "rohkeita". Sitä avarakatseisuuta osoitetaan myös kiintiövähemmistöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaitto. Siis niin pitkästyttvää. Jaksan kyllä seurata kun muut laittavat ruokaa, mutta en itse koe sitä mitenkään nautinnolliseksi.
Tupperware- kutsut tai kutsut joihin liittyy tuote-esittely. Ei ne tuotteet niin hienoja tai välttämättömiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä jos kertoisitte kavereillenne että ette halua mökeille, juhlia, saunoa, retkeillä, kyläillä, puhua puhelimessa ym. Kamalaa jos pyydän ystäviäni näihin ja tulevat vaan kohteliaisuudesta, huokaavat helpotuksesta kun pääsevät koteihinsa olemaan rauhassa.
Sä et selvästikään ymmärrä, että ekstroverteille on turha puhua tällaista. Meillä on sukumökki, johon kaikilla on käyttöoikeus ja jokainen saa varata privaattikäyttöön mökin 2 viikkoa. Viime kesänä menimme perheen kanssa mökille, niin oma äitini tuli siskoni kahden lapsen kanssa mökille, ”kiva kun serkuilla on seuraa toisistaan”. Oli siis luvannut hoitaa lapsia viikon. Loppuviikosta sitten siskoni tuli hakemaan lapsia ja ”viivyn vain yhden yön”. Lopulta olimme kaikki samassa mökissä jonottamassa vessavuoroja jne. Olimme selkeästi ilmaissut, että otamme sellaisen viikon, jolloin muut eivät halua, koska haluamme olla rauhassa.
Myös pidemmällä asuva ystäväni aina ehdottaa pariskuntailtaa meillä, tiedäthän ”viiniä ja ruokaa” jne. Kun sanon, että meillä ei ole tilaa majoittua, sanoo hän joka kerta, että ”mahtuvat mihin olihuoneen nurkkaan tahansa”. Pointti on, että en halua kenenkään leiriytyvän meille. Haluan kulkea kotonani vaikka alasti, enkä jaksa yhdessäoloa 2h kauempaa.
Miksi sinulla ylipäätään on ystäviä tai kellään täällä jotka välittää kyläilyistä ym.
Alleviivasit kysymykselläsi juuri tarkoittamani pointin. Usko tai älä, minulla voi olla ystäviä. Ystävyys ei tarkoita minulle yökyläilyä. Nsutin ystävieni seurasta, muttu nukun ja herään mieluiten yksin. Usko tai älä
Naisporukan reissut tuntuu aina etukäteen tosi kivalta idealta. Ihan innostuneena suunnitellaan ja varataan kaikki. Sitten reissu lähenee, alkaa vähän ahdistaa. Reissua edeltävänä päivänä tuntuu siltä, että mitä tahansa mieluummin kuin se reissu, mutta ei kehtaa/voi enää peruakaan. Sitten tavataan ja hössötetään ja porukasta riippuen jopa kiukutellaan... siinä se reissu menee sellasessa ”no tässä sitä ollaan eikä muuta voida” -olotilassa. Jälkeenpäin on ihan kiva muistella näitä reissuja, mutta ihan rehellisesti en niistä yhtään nauti, vaikka ystävistäni kovasti pidänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulujen yms. laitosten ylipitkät joulujuhlat. Jos niissä olisi edes joku näytelmä tms. mutta ensin on rehtorin puolen tunnin puhe, mistä ei kuule mitään, kun ei viitsitä käyttää kaiutinjärjestelmiä, kun kyllähän kaikki kuulee muutenkin. Rehtori puhuu itsestään. Sitten jotain ohjelmaa, sitten rehtorin kaverin puolen tunnin puhe, missä hän puhuu itsestään ja ystävästään rehtorista. Puolet kuuluu, kun ei käytetä kaiutinlaitteistoa. Sitten jokainen luokka esittää useamman laulun, I am sailing ja silleen. Sitten musiikkiluokka esittää lisää musiikkia. Sitten jokainen, joka harrastaa musisointia ja on tahtonut, esittää soolonumeron. Juhlasali on niin täynnä, etteivät kaikki mahdu istumaan kaksituntisen esityksen aikana. Puolet porukasta kuvaa kameroilla.
Minusta ohjelma pitäisi jakaa kokonaisuuksiin ja pitää väliaika, jonka aikana voisi käydä vessassa ja puffetissa. Rehtori voisi puhua vähemmän itsestään ja kaiutinjärjestelmää, joka on sinne kalliilla hankittu pitäisi olla käytössä, sen voisi testata ja virittää jo ennen juhlaa.
Kyllä itsekin tykkään katsella lasten esityksiä, mutta kyllä liika on liikaa.
Perhe ystävät ja se nouseva viinin litkiminen. Itse en pidä alkoholin mausta, varsinkaan viinien. Jo parista kulauksesta ruuan kanssa niin sanotusti nautittua viiniä saan hirveän vatsakivun, mitä seuraa raivokas oksentelu koko seuraavan päivän. Kuten skumpasta. Puolkas lasillinen kuohuvaa ja olen sairaana seuraavan päivän. Muut voivat litkiä illasta aamutunneille viiniä ja skumppaa. Tuttavapiirissäni naiset silmät loistaen odottavat viinittelyä. Kukaan heistä ei ymmärrä tai halua ymmärtää minua. Olen kaksin kertonut nolosta vaivastani. Olen joutunut jäämään pois kaikista yhteisistä tapaamisista. Jos otan vettä tai vaikka limua lasiin alkaa syyllistäminen. Kai sä nyt voit pari lasillista juoda, ota nyt edes 1 lasillinen. Olen välillä tehnyt niin että se viinilasi on edessäni, enkä juo sitä. Sitten joku alkaa, hei tämähän ei ole koskenutkaan viiniin, mitä tuhlausta. Nyt kyllä juot tämän niin saadaan tilattua uusi, eiks niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe ystävät ja se nouseva viinin litkiminen. Itse en pidä alkoholin mausta, varsinkaan viinien. Jo parista kulauksesta ruuan kanssa niin sanotusti nautittua viiniä saan hirveän vatsakivun, mitä seuraa raivokas oksentelu koko seuraavan päivän. Kuten skumpasta. Puolkas lasillinen kuohuvaa ja olen sairaana seuraavan päivän. Muut voivat litkiä illasta aamutunneille viiniä ja skumppaa. Tuttavapiirissäni naiset silmät loistaen odottavat viinittelyä. Kukaan heistä ei ymmärrä tai halua ymmärtää minua. Olen kaksin kertonut nolosta vaivastani. Olen joutunut jäämään pois kaikista yhteisistä tapaamisista. Jos otan vettä tai vaikka limua lasiin alkaa syyllistäminen. Kai sä nyt voit pari lasillista juoda, ota nyt edes 1 lasillinen. Olen välillä tehnyt niin että se viinilasi on edessäni, enkä juo sitä. Sitten joku alkaa, hei tämähän ei ole koskenutkaan viiniin, mitä tuhlausta. Nyt kyllä juot tämän niin saadaan tilattua uusi, eiks niin.
Tämä "pakkoviini" on mullekin niin tuttua! En tykkää juoda alkoholia jos on tarkoitus olla vaan kotona ja mennä aikaisin nukkumaan koska se pilaa yöunet ja ramppaan loppuillan vessassa ja tulee pää kipeäksi. Jos juon niin se on vasta sit jos on oikeasti läpi yön kestävät bileet. Ärsyttää kun niin moni viinintissuttelija pahoittaa verisesti mielensä kun en halua juoda illallispöydässä sitä lasillista. Mulla menee koko loppuilta ja yö pilalle jos juon sen. Ei minua haittaa yhtään jos muut ottaa, mutta en pysty käsittämään miksi se on niin suuri pakkomielle että juon väkisin muiden mieliksi kun tarkoitus ei ole edes humaltua tai lähteä bilettämään...
Kyläily. Pakko mennä jonkun tuttavapariskunnan luokse iltaa viettämään, vaikka kotona olisi mukavampaa. Tiedät, että kohta ehdotetaan yhteissaunomista. Yrität kieltäytyä kohteliaasti, sitten aletaan painostaa. Kerrot, että saunomme vain kahdestaan. Seuraavaksi joudut perustelemaan sitä. Ei yksityisyyttään pitäisi joutua perustelemaan. Inhoan tuota kulttuuria, se on oksettavaa.
Kiitos koronan, kaikenlainen kyläily on nyt out.
Työpaikan kahvitauot isolla porukalla. Muutama närkästyy, jos kaikki eivät kuuntele kun he ovat äänessä. Toiset taas nälvivät muita kaikesta mitä nämä sanomat ja kolmas hömelö hihittää näille nälväisyille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä jos kertoisitte kavereillenne että ette halua mökeille, juhlia, saunoa, retkeillä, kyläillä, puhua puhelimessa ym. Kamalaa jos pyydän ystäviäni näihin ja tulevat vaan kohteliaisuudesta, huokaavat helpotuksesta kun pääsevät koteihinsa olemaan rauhassa.
Sä et selvästikään ymmärrä, että ekstroverteille on turha puhua tällaista. Meillä on sukumökki, johon kaikilla on käyttöoikeus ja jokainen saa varata privaattikäyttöön mökin 2 viikkoa. Viime kesänä menimme perheen kanssa mökille, niin oma äitini tuli siskoni kahden lapsen kanssa mökille, ”kiva kun serkuilla on seuraa toisistaan”. Oli siis luvannut hoitaa lapsia viikon. Loppuviikosta sitten siskoni tuli hakemaan lapsia ja ”viivyn vain yhden yön”. Lopulta olimme kaikki samassa mökissä jonottamassa vessavuoroja jne. Olimme selkeästi ilmaissut, että otamme sellaisen viikon, jolloin muut eivät halua, koska haluamme olla rauhassa.
Myös pidemmällä asuva ystäväni aina ehdottaa pariskuntailtaa meillä, tiedäthän ”viiniä ja ruokaa” jne. Kun sanon, että meillä ei ole tilaa majoittua, sanoo hän joka kerta, että ”mahtuvat mihin olihuoneen nurkkaan tahansa”. Pointti on, että en halua kenenkään leiriytyvän meille. Haluan kulkea kotonani vaikka alasti, enkä jaksa yhdessäoloa 2h kauempaa.[/quote]
Mulla sama. En kestä vieraita kotonani kuin tunnin verran, sitten aina toivon, että lähtisivät jo! Kauheinta oli, kun uuden vuoden aattona tulivat vielä yöllä ilotulituksen jälkeen sisälle, olin jo varma, että nyt lähtevät! Väsyn kaikkiin ihmisiin nopeasti.
Yhdessä shoppailu. Pari ystävätärtä pyytää mukaan kolmannen. Kierretään stadiin putiikit, kikatellen ja tottakai kuvaten instaan mitä löydettiin. Kaikki on suuriäänistä. Välillä käydään ottamassa lasilliset ja kikattelemassa ja kuvaamassa kilistelyt. Tottakai nämä hetket on jaettava instaan, meidän tyttöjen jutut. Pienellä painostuksella saadaan se kolmaskin ostamaan ae Gauharin parinsadan euron mekko, sehän on klassikko. Pitää tukea pienyrittäjää. Vaikken tykkäisi itse. Käydään tyttöjen kanssa Hangossa ja näyttäydytään niin että joku meidät huomaa kun kikatellaan kovaan ääneen ja taas vähän kuvataan. Ihan siksi koska yksi ystävättäristä saa sitten yhteistöitä yrityksiltä kun on annettu näkyvyyttä. Olen luvannut itselleni että 2021 en enää lähde mukaan.
Mulla oli lapsena ja teininä tapana livahtaa tietyn ajan jälkeen sukujuhlista ja jopa omista juhlistani takavasemmalle omiin oloihini (vanhemmat huolehti omissa juhlissa seurustelusta ja tunsivat kyllä minut). Kerran jossain sukujuhlissa aikuinen sukulainen löysi minut ja huudahti "nyt reippaasti muiden joukkoon". Sanoin hitaasti joo enkä mennyt. Hän varmaan ajatteli, että ujostelen. Oikea syy oli se, että tylsistyin kuoliaaksi. En tykännyt kakusta, en tuntenut puoliakaan vieraista, vieraat olivat kaikki jotain aikuisia tai vanhuksia. Ja vaikka siellä olisi ollut samanikäisiä niin jos en tuntenut heitä, en totta totisesti mennyt tungettelemaan heidän seuraansa.