Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta:

Elämä on oppimista koko ajan. Kaupassa käyntikin muuttuu. Minä olen ihan varhaisessa lapsuudessani käynyt kaupassa, jossa seisottiin tiskin takana ja lueteltiin mitä halutaan ja myyjä haki ne. Sitten tuli aika pian valintamyymälät. Sittemmin on pitänyt opetella maksamaan pankkikortilla ja sekin systeemi on muuttunut moneen kertaan. Nyt on vielä itsepalvelukassat. 

Väitän siis, että se lapsi kyllä oppii elämänsä aikana käymään kaupassa vaikkei sitä sinne raahattaisiinkin mukana.

Sama koskee ravintoloita. Monesti väitetään, ettei lapsi opi käyttäytymään ravintolassa, ellei häntä viedä sinne pienestä pitäen. Minä olen käynyt ravintolassa syömässä  ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Jostain syystä osasin kuitenkin käyttäytyä. En juossut ympäriinsä, en häirinnyt muita ruokailijoita, en heitellyt ruokaa lattialle. 

Niin, että perheelliset panevat ravintoloissa käynnit jäihin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä? Aika erikoinen näkemys. Vai kotiinko ne jätettäisiin, kun vanhemmat lähtevät syömään?

Tässä vain tuodaan esiin taas se sama juttu, että lasten eivät saa näkyä eikä kuulua. Lasten paikka on päiväkoti (mutta ei liikaa, ettei hoitaja ala paheksua), oma koti (mutta ei liikaa, että sosiaalistuisi) tai aidatussa leikkipuistossa (jossa vanhempi kyttää lasta herkeämättä).

Ihan oikeasti olen loputtoman kyllästynyt tähän jatkuvaan nykyvanhempien syyllistämiseen! Nykyvanhemmat ovat tutkitusti enemmän lastensa kanssa, lasten tapaturmaiset kuolemia tapahtuu nykyään hyvin vähän, koulutustaso on noussut huikeasti, työelämä ja -urat ovat pirstaloituneet, lasten neuropsykiatrisista ongelmista tiedetään paljon enemmän nykyään ja niihin saa apua jne... Ei nykyvanhemmat ole paskoja, jotka kasvattavat ADHD-lapsia, vaan nykyään TIEDETÄÄN enemmän. Vielä muutama vuosikymmen sitten lapsen sai hakata hiljaiseksi, jos ei osannut olla. Nykyään vanhemmalta vaaditaan lukuisia kertoja eri alan asiantuntijoilta diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Samaan aikaan pitäisi käydä töissä. En todellakaan kuuntele enää tällaista syyllistävää roskaa enää yhtään! Entisajan äidit olivat "hyviä", koska riittävän hyvä vanhemmuus oli sitä, että lapsi jäi henkiin. Nykyään on hieman eri kriteerit hyvälle vanhemmuudelle.

Niinpä. On se kumma, kun kaikenlainen häiriökäytös on lisääntynyt nykyaikana. Viittaa todella vahvasti kasvatusongelmiin, kun lapsi saa päättää kaiken ja ihan  pompottaa vanhempiaan. Eikä lapsella mitään rajoja eikä häntä kielletä.

Jos se varhaiskasvatus on niin sieltä ja syvältä, niin miksi esimerkiksi Lahdessa se on ilmaista myös viisivuotiaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta:

Elämä on oppimista koko ajan. Kaupassa käyntikin muuttuu. Minä olen ihan varhaisessa lapsuudessani käynyt kaupassa, jossa seisottiin tiskin takana ja lueteltiin mitä halutaan ja myyjä haki ne. Sitten tuli aika pian valintamyymälät. Sittemmin on pitänyt opetella maksamaan pankkikortilla ja sekin systeemi on muuttunut moneen kertaan. Nyt on vielä itsepalvelukassat. 

Väitän siis, että se lapsi kyllä oppii elämänsä aikana käymään kaupassa vaikkei sitä sinne raahattaisiinkin mukana.

Sama koskee ravintoloita. Monesti väitetään, ettei lapsi opi käyttäytymään ravintolassa, ellei häntä viedä sinne pienestä pitäen. Minä olen käynyt ravintolassa syömässä  ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Jostain syystä osasin kuitenkin käyttäytyä. En juossut ympäriinsä, en häirinnyt muita ruokailijoita, en heitellyt ruokaa lattialle. 

Niin, että perheelliset panevat ravintoloissa käynnit jäihin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä? Aika erikoinen näkemys. Vai kotiinko ne jätettäisiin, kun vanhemmat lähtevät syömään?

Kyllähän vanhemmat kulkevat vaikka missä, minne eivät ota lapsia mukaan. Viedään hoitoon mummolaan, kummille, naapurille tai otetaan maksullinen hoitaja kotiin. Vai kulkevatko vanhemmat lapset mukanaan joka paikkaan siksi kunnes nämä ovat täysi-ikäisiä?

Lapsuudenkodissani ei käyty ravintolassa syömässä. Ei vanhemmat keskenään eikä lasten kanssa. 

Mistä nämä hoitajat tietävät mitä vanhemmat tekevät milloinkin lapsen ollessa hoidossa? Ei minulta ainakaan kukaan ole koskaan kysynyt mitä teen lapsen ollessa hoidossa enkö minö ole kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta:

Elämä on oppimista koko ajan. Kaupassa käyntikin muuttuu. Minä olen ihan varhaisessa lapsuudessani käynyt kaupassa, jossa seisottiin tiskin takana ja lueteltiin mitä halutaan ja myyjä haki ne. Sitten tuli aika pian valintamyymälät. Sittemmin on pitänyt opetella maksamaan pankkikortilla ja sekin systeemi on muuttunut moneen kertaan. Nyt on vielä itsepalvelukassat. 

Väitän siis, että se lapsi kyllä oppii elämänsä aikana käymään kaupassa vaikkei sitä sinne raahattaisiinkin mukana.

Sama koskee ravintoloita. Monesti väitetään, ettei lapsi opi käyttäytymään ravintolassa, ellei häntä viedä sinne pienestä pitäen. Minä olen käynyt ravintolassa syömässä  ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Jostain syystä osasin kuitenkin käyttäytyä. En juossut ympäriinsä, en häirinnyt muita ruokailijoita, en heitellyt ruokaa lattialle. 

Niin, että perheelliset panevat ravintoloissa käynnit jäihin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä? Aika erikoinen näkemys. Vai kotiinko ne jätettäisiin, kun vanhemmat lähtevät syömään?

Tässä vain tuodaan esiin taas se sama juttu, että lasten eivät saa näkyä eikä kuulua. Lasten paikka on päiväkoti (mutta ei liikaa, ettei hoitaja ala paheksua), oma koti (mutta ei liikaa, että sosiaalistuisi) tai aidatussa leikkipuistossa (jossa vanhempi kyttää lasta herkeämättä).

Ihan oikeasti olen loputtoman kyllästynyt tähän jatkuvaan nykyvanhempien syyllistämiseen! Nykyvanhemmat ovat tutkitusti enemmän lastensa kanssa, lasten tapaturmaiset kuolemia tapahtuu nykyään hyvin vähän, koulutustaso on noussut huikeasti, työelämä ja -urat ovat pirstaloituneet, lasten neuropsykiatrisista ongelmista tiedetään paljon enemmän nykyään ja niihin saa apua jne... Ei nykyvanhemmat ole paskoja, jotka kasvattavat ADHD-lapsia, vaan nykyään TIEDETÄÄN enemmän. Vielä muutama vuosikymmen sitten lapsen sai hakata hiljaiseksi, jos ei osannut olla. Nykyään vanhemmalta vaaditaan lukuisia kertoja eri alan asiantuntijoilta diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Samaan aikaan pitäisi käydä töissä. En todellakaan kuuntele enää tällaista syyllistävää roskaa enää yhtään! Entisajan äidit olivat "hyviä", koska riittävän hyvä vanhemmuus oli sitä, että lapsi jäi henkiin. Nykyään on hieman eri kriteerit hyvälle vanhemmuudelle.

Niinpä. On se kumma, kun kaikenlainen häiriökäytös on lisääntynyt nykyaikana. Viittaa todella vahvasti kasvatusongelmiin, kun lapsi saa päättää kaiken ja ihan  pompottaa vanhempiaan. Eikä lapsella mitään rajoja eikä häntä kielletä.

Aloitin koulutaipaleeni vuonna 1989. Silloin pojat oli poikia, eikä siihen puututtu yhtään, että tönittiin lumivallilta alas, hakattiin lumilapiolla päähän ja tönittiin ojaan.

Sanottiin vaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii, kun yksi luokan hirviöistä pamautti pulpetin kannen sormilleni niin lujaa kuin jaksoi. Kilttinä tytönä otin sitten vastaan haukut, kun seuraavana päivänä kokeessa käsialani oli huonoa. (Minkäs teit, kun sormiin sattui kun yritti kynää pitää kädessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kun mulle aina sanotaan että kaupassa ei sit käydä lapsen hoitoajalla. Ok. No lähdetään lapsen kanssa taksilla päivähoitopäivän jälkeen kauppaan kun bussit ei enää siihen aikaan liiku. Siihne reissuun uppoaa 60e pelkkiin taksikuluihin. Jos saisin käydä kaupassa töistä tullessa niin siihen ei menisi yhtään enempää aikaa mut hoitajat näkisi ruokakassit. Joskus kuitnekin salaa käyn kaupassa kun joudun välillä tunninkin odottamaan bussia. Jemmaan ruokaostokset ojaan siksi ajaksi kun haen lapsen.

Minäkin ihmettelen tuota ettei hoitopäivän aikana saa käydä kaupassa. Onneksi itsellä on auto niin kukaan ei näe ostoksia. Paljon mieluummin käyn itse 10 minuutissa kaupassa ilman lasta kuin väsyneen lapsen kanssa, jolloin aikaa ja hermoja menee paljon enemmän. Kun ei sitä väsynyttä ja kiukuttelevaa lasta hyvällä katsota kaupassa.

Silloin kun vielä julkisilla liikuin, niin töistä lähtiessä olin pysäkillä n. 15-20min ennen bussin tuloa.

Pysäkin vieressä oli ruokakauppa.

Omasta mielestäni nyt oli aika itsestäänselviä arjenhallintaa, että tuon vartin käytin ruokakaupassa käymiseen sen sijaan, että olisin pyöritellyt peukaloitani ja mennyt päiväkotipäivästä väsyneen lapsen kanssa ruokakauppatungokseen.

Niin ja ymmärrät varmaan ettei näillä avautumisilla tarkoiteta sinua? Vaan tyyppejä jotka lähtevät töistä ja sen sijaan että ajavat päiväkotiin ajavatkin automarkettiin tekemään tunnin ostokset ja tulevat sitten vasta hakemaan lapset. 

Siis mikä aivopieru tämä kaupassakäyntikielto on? Meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, työtön saa vaikka maata sohvalla ja kaivaa nenää 8 tuntia päivässä ja lapsi voi olla päiväkodissa. Mutta työssäkäyvä ei saa käydä kaupassa vaikka hän ehtisi sovittujen hoitoaikojen puitteissa näin tehdä? Mitä v*ttua nyt taas?

Olen päiväkodissa töissä. Takana 30 vuoden työura ja useita kymmeniä päiväkoteja sinä aikana. En muista että yhdessäkään olisi kielletty vanhempia käymästä kaupassa, kunhan ehtivät lapsen hakea sovitun hoitoajan puitteissa. Sitten toki jos isi tai äiti tulee jatkuvasti 15-30 min. myöhässä kauppakassit kädessä lasta hakemaan, on otettu esiin se asia, että hoitoaikoja olisi ehkä aiheellista tarkistaa uudestaan.

Puhukaa hyvät vanhemmat siellä lapsen päiväkodissa, jos kaupassakäynti aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia. Vaikeaa minun on uskoa, että päiväkodissa ei pystyttäisi yhtään joustamaan esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa, että vanhemman on käytävä kaupassa taksilla, koska bussit eivät kulje enää silloin kun lasta hakee päiväkodilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tainneet lukea kirjoitusta? Päiväkodin työntekijä on huolissaan perheistä joissa taapero saa päättää kaikesta. Hän on myös oikeassa siinä, jos 3 vuotias päättää mitä kaupasta ostetaan niin vanhemmat ovat epäonnistuneet.

Jos minä kysyn lapselta kaupassa, että otetaanko tätä vai tuota pastaa, niin lapsiko saa päättää, mitä kaupasta ostetaan? Enemmänkin kyse on siitä, että lapsi opettelee tekemään valintoja tilanteessa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, on vain se valinta. Kauheinta on kohdata aikuisia, jotka eivät ole koskaan saaneet päättää mistään, jolloin he kokevat valinnan ja päätöksen uhkaaviksi ja soittavat äidille, että ostanko tätä vai tuota maitojuomaa.

Meillä lapset onsaaneet kaupassa päättää vaikka mitä hurjia asioita, mutta niinpä ne mahdollet virheet on tehty pienellä budjetilla.

Ei pienen lapsen pidä tehdä mitään valintoja vaan vanhempien. Silloin mistään ei tule mitään. Pieni lapsi saa kyllä  valita, millä lelulla leikkii. Ei hänen tarvitse keskittyä muuhun, vanhemmat hoitaa sen puolen.

Oppii kyllä murrosikäisenä valitsemaan ja osaa valita aikuisenakin.

Ihme uusavuttomuutta.

Mitä pahaa siinä on, jos lapselta kysytään syödäänkö lihapullia vai kanapataa, jolloin valitaan jompikumpi eikä "pizza" ole vastaus? Tai jos ostetaan kahvihetkelle jotain hyvää niin voin kysyä otetaanko Jaffa-keksejä vai dominoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tainneet lukea kirjoitusta? Päiväkodin työntekijä on huolissaan perheistä joissa taapero saa päättää kaikesta. Hän on myös oikeassa siinä, jos 3 vuotias päättää mitä kaupasta ostetaan niin vanhemmat ovat epäonnistuneet.

Jos minä kysyn lapselta kaupassa, että otetaanko tätä vai tuota pastaa, niin lapsiko saa päättää, mitä kaupasta ostetaan? Enemmänkin kyse on siitä, että lapsi opettelee tekemään valintoja tilanteessa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, on vain se valinta. Kauheinta on kohdata aikuisia, jotka eivät ole koskaan saaneet päättää mistään, jolloin he kokevat valinnan ja päätöksen uhkaaviksi ja soittavat äidille, että ostanko tätä vai tuota maitojuomaa.

Meillä lapset onsaaneet kaupassa päättää vaikka mitä hurjia asioita, mutta niinpä ne mahdollet virheet on tehty pienellä budjetilla.

Ei pienen lapsen pidä tehdä mitään valintoja vaan vanhempien. Silloin mistään ei tule mitään. Pieni lapsi saa kyllä  valita, millä lelulla leikkii. Ei hänen tarvitse keskittyä muuhun, vanhemmat hoitaa sen puolen.

Oppii kyllä murrosikäisenä valitsemaan ja osaa valita aikuisenakin.

Ihme uusavuttomuutta.

Vanhempia nimenomaan neuvotaan ja opastetaan, että lapsen pitää saada tehdä valintoja.

Sulla ei taida lapsia olla ollenkaan. Niin pihalla olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.

Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.

Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.

Kerhotoiminnassa on aivan erilainen lapsi/aikuinen-suhde.

Niin,kerhossa on korkeintaan 13 lasta 23 sijaan...

Eräs turhuuksien turhuuspari ri taki ja vagidonna käyttävöt surutta hyödyksi päuvähoitoa(ja kaikkia ihmisiä) . Äiti ripsihuollossa , kampaamossa ja ilmaisen ruuan perässä juokser , vähän kotona jumppaa yrittää, lapsen vievöt hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tainneet lukea kirjoitusta? Päiväkodin työntekijä on huolissaan perheistä joissa taapero saa päättää kaikesta. Hän on myös oikeassa siinä, jos 3 vuotias päättää mitä kaupasta ostetaan niin vanhemmat ovat epäonnistuneet.

Jos minä kysyn lapselta kaupassa, että otetaanko tätä vai tuota pastaa, niin lapsiko saa päättää, mitä kaupasta ostetaan? Enemmänkin kyse on siitä, että lapsi opettelee tekemään valintoja tilanteessa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, on vain se valinta. Kauheinta on kohdata aikuisia, jotka eivät ole koskaan saaneet päättää mistään, jolloin he kokevat valinnan ja päätöksen uhkaaviksi ja soittavat äidille, että ostanko tätä vai tuota maitojuomaa.

Meillä lapset onsaaneet kaupassa päättää vaikka mitä hurjia asioita, mutta niinpä ne mahdollet virheet on tehty pienellä budjetilla.

Ei pienen lapsen pidä tehdä mitään valintoja vaan vanhempien. Silloin mistään ei tule mitään. Pieni lapsi saa kyllä  valita, millä lelulla leikkii. Ei hänen tarvitse keskittyä muuhun, vanhemmat hoitaa sen puolen.

Oppii kyllä murrosikäisenä valitsemaan ja osaa valita aikuisenakin.

Ihme uusavuttomuutta.

Kerrotko nyt ihan konkreettisesti, että jos minä kysyn lapselta syödäänkö lihapullia vai kanaa, hän vastaa "kanaa" ja me teemme tänään päivälliseksi kanaa niin miten se ettei "mistään tule mitään" ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksen pointti on tuo, että osa vanhemmista ei pysty, halua tai jaksa olla vanhempia. Ymmärrän, että se on tärkeä ja pohtimisen arvoinen asia.

Mutta silti outoa ammattikasvattajalta arvostella vanhempia lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen. Eri juttu sitten se, montako tuntia päivässä tai viikossa sitä oikeutta kannattaa hyödyttää. Mutta tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada kaikki lapset varhaiskasvatukseen viimeistään 5-vuotiaana.

Eiköhän ne ammattikasvattajat juurikin arvostele sitä että lapsi on päiväkodissa 9hn päiviä ja vanhempi kotona. Kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja kotonaolijoille riiittä kerhotoiminta 3-4h/pväjota päiväkodit järjestävät. Kokopäivähoitoa eivät tarvitse.

Kerhotoiminnassa on aivan erilainen lapsi/aikuinen-suhde.

Niin,kerhossa on korkeintaan 13 lasta 23 sijaan...

Kerhossa on 20 lasta per yksi aikuinen.

Siellä kun ei päde ne lain suojaamat näennäisetkään aikuis/lapsi-suhdeluvut, joita vanhemmat voi päivähoidolta edellyttää.

Kerhon aikuisille ei myöskään ole pätevyysvaatimuksia.

Käyttäjä37185 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kun mulle aina sanotaan että kaupassa ei sit käydä lapsen hoitoajalla. Ok. No lähdetään lapsen kanssa taksilla päivähoitopäivän jälkeen kauppaan kun bussit ei enää siihen aikaan liiku. Siihne reissuun uppoaa 60e pelkkiin taksikuluihin. Jos saisin käydä kaupassa töistä tullessa niin siihen ei menisi yhtään enempää aikaa mut hoitajat näkisi ruokakassit. Joskus kuitnekin salaa käyn kaupassa kun joudun välillä tunninkin odottamaan bussia. Jemmaan ruokaostokset ojaan siksi ajaksi kun haen lapsen.

Minäkin ihmettelen tuota ettei hoitopäivän aikana saa käydä kaupassa. Onneksi itsellä on auto niin kukaan ei näe ostoksia. Paljon mieluummin käyn itse 10 minuutissa kaupassa ilman lasta kuin väsyneen lapsen kanssa, jolloin aikaa ja hermoja menee paljon enemmän. Kun ei sitä väsynyttä ja kiukuttelevaa lasta hyvällä katsota kaupassa.

Silloin kun vielä julkisilla liikuin, niin töistä lähtiessä olin pysäkillä n. 15-20min ennen bussin tuloa.

Pysäkin vieressä oli ruokakauppa.

Omasta mielestäni nyt oli aika itsestäänselviä arjenhallintaa, että tuon vartin käytin ruokakaupassa käymiseen sen sijaan, että olisin pyöritellyt peukaloitani ja mennyt päiväkotipäivästä väsyneen lapsen kanssa ruokakauppatungokseen.

Niin ja ymmärrät varmaan ettei näillä avautumisilla tarkoiteta sinua? Vaan tyyppejä jotka lähtevät töistä ja sen sijaan että ajavat päiväkotiin ajavatkin automarkettiin tekemään tunnin ostokset ja tulevat sitten vasta hakemaan lapset. 

Joka arkipäivä?

Kai se on aivan sama, käykö vanhempi kerran arkiviikon aikana tunnin ostoksilla vai 4 kertaa 15 minuutin ostoksilla. Ettekö tajua, mitä tällä kyttäyksellä ja syyllistämisellä saatte aikaan? Mitä kasvatuskumppanuutta tuollainen on?

Muistan itse elävästi, kuinka päiväkodin työntekijä syyllisti minua lapsen päiväkodissa käyttämistä kirosanoista, jotka lapsi oli siellä päikyssä isommilta lapsilta oppinut (hoitaja tämän kyllä myönsi) ja, joita ei käyttänyt kotona. Mikä selvinnäkijä pitäisi vanhempana olla?

Mua syyllistettiin siitä, että lapseni lopetti nukkumasta päiväunia vähän alle neljä vuotiaana. Ei nukkunut kotonakaan, kuitenkin päiväkodissa oli hiljaa sängyssä häiritsemättä muita. Kun sitten menin hakemaan niin ensimmäisenä tuli "taaskaan xx ei nukkunut päiväunia", tätä usein ja paljon. Mitä ihmettä minä sille töissä ollessani voin.

Sitäpaitsi, jos hän nukkui joskus ne päiväunet, meni seuraavan yön unet liian lyhyeksi, ei tullut uni illalla millään.

Se,mikä mua kuitenkin eniten harmitti näissä päiväkodin lastenhoitajien avautumisissä oli se, että kaikki nega suollettiin minulle, äidille. Isä, yhtä täysivaltainen huoltaja kuin minäkin, sai hymyä ja päivä meni hienosti - kommenttia. Kun kotona sanoin miehelle, että unohdit sitten ottaa ne kurarukkaset tms mukaan kun tuli noottia tänään, hän aina ihmetteli miksei sanoneet hänelle mitään. Toki sanoin, että näistä voi kertoa isälle ihan yhtä lailla, mutta selkeästi palaute tuli vain mulle.

Sometus on niin raskasta ettei sen jälkeen jaksa mitään muuta. 

Tuli sellainen olo, etten uskalla laittaa lasta ollenkaan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämän tästä esillä tutkimustuloksia, joiden mukaan varhaiskasvatuksen piirissä olleet lapset menestyvät paremmin koulussa ja koko elämässä kuin ne, joita on hoidettu kotona. Esitellään vertailulukuja, joissa tarkastellaan erilaisissa motorisissa ja tiedollisissa testeissä selviytymistä, yhteistyökyvyn ja kielellisen sekä matemaattisen osaamisen kehittymistä jne.

Ja sitten joku varhaiskasvattaja on sitä mieltä, että älkää tuoko lapsianne hoitoon.

Onko ihan oikein, että hoitajalla on oikeus sanella vanhemmille, millaisen tulevaisuuden lapsi saa?

Itse varhaiskasvatuksen työntekijänä en ehdottomasti vienyt lapsiani päivähoitoon kuin vasta 5-6-vuotiaina. 5-vuotiaanakin oli vain kerho, 6v eskari. Vanhempi saa kotonakin kasvatettua järkevän, osaavan ja fiksun pikku ihmisen ilman varhaiskasvatusta, jos vain HALUAA! (Pl. mielenterveydelliset ongelmat ja elämänhallinnan ongelmat). Meininki on päiväkodissa pelkkää säilömistä, sarjatulella tykittämistä ja pelkkää aikataulutettua siirtymää paikasta toiseen, resurssipulaa jne. Ryhmää terrorisoi 1-3 erityislasta jotka saa pakosta kaiken huomion, ettei vaan satu mitään vakavaa.

Työssäkäyvien lapset eivät ikinä lopu, joten töitä kyllä on, vaikka nämä kotona olevat vanhemmat lyhentäisivätkin lastensa hoitopäiviä ja välillä antaisivat lapsilleenkin vapaapäiviä hoidosta. Säälittää lapset, jotka ovat paikalla jo ennen kuin itse tulen töihin ja vielä jäävät hoitoon kun työpäiväni on ohi. Ja itsekin olen aivan poikki siitä metelistä ja erityistarpeisista lapsista, ja vaikka kuinka yrittää jakaa huomiota ja läsnäoloa muillekin, niin ei riitä.

Alanvaihto on yleistä, sama itsellä mielessä. Työhän sinällään lasten parissa olisi antoisaa jos resurssit olisivat kohdillaan.

Suurin osa perheistä on kivoja, vanhemmat ymmärtäväisiä ja maalaisjärjellä varustettuja. Sitten on niitä, joiden pirkko-petteriä pitäisi palvoa ja mennä hänen pillinsä mukaan, ja vanhemmat nousevat heti takajaloilleen kun esittää pientäkin kehittämisehdotusta hyvässä hengessä. Täytyy sanoa, että asiakaspalvelutyötä tämäkin on, tulee monenlaista vastaan. Poikkeuksena se, että samaa asiakasta pitää kestää montakin vuotta.

Anteeksi avautumiseni, pitäisi kai nöyränä ryömiä liinavaatekaappiin järjestelemään lakanoita kun on aikaa. Hah.

Lapseni päiväkodissa on tänään 4 lasta ja 2 hoitajaa. Ihme, jos ei ole aikaa järjestellä kaappeja.

Näin varmaan on, koska jos pyhänä lapsesi on hoidossa, kyseessä vuorohoito. Iltavuoroon/nukkumavuoroon voi olla tulossa lapsia vaikka kuinka paljon.

Muistan kun olin vielä tarhaikäinen ja olimme äitini kanssa käymässä naapurissa. Naapuri siivoili kotona ja kertoi että lapset ovat päiväkodissa ja hänellä on vapaapäivä. Olin aivan ihmeissäni, että saako noinkin tehdä ja siitä että miten äiti voi tehdä lapsilleen noin?  Tämä hämmästys on jäänyt jotenkin vahvasti mieleeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta:

Elämä on oppimista koko ajan. Kaupassa käyntikin muuttuu. Minä olen ihan varhaisessa lapsuudessani käynyt kaupassa, jossa seisottiin tiskin takana ja lueteltiin mitä halutaan ja myyjä haki ne. Sitten tuli aika pian valintamyymälät. Sittemmin on pitänyt opetella maksamaan pankkikortilla ja sekin systeemi on muuttunut moneen kertaan. Nyt on vielä itsepalvelukassat. 

Väitän siis, että se lapsi kyllä oppii elämänsä aikana käymään kaupassa vaikkei sitä sinne raahattaisiinkin mukana.

Sama koskee ravintoloita. Monesti väitetään, ettei lapsi opi käyttäytymään ravintolassa, ellei häntä viedä sinne pienestä pitäen. Minä olen käynyt ravintolassa syömässä  ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Jostain syystä osasin kuitenkin käyttäytyä. En juossut ympäriinsä, en häirinnyt muita ruokailijoita, en heitellyt ruokaa lattialle. 

Niin, että perheelliset panevat ravintoloissa käynnit jäihin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä? Aika erikoinen näkemys. Vai kotiinko ne jätettäisiin, kun vanhemmat lähtevät syömään?

Kyllähän vanhemmat kulkevat vaikka missä, minne eivät ota lapsia mukaan. Viedään hoitoon mummolaan, kummille, naapurille tai otetaan maksullinen hoitaja kotiin. Vai kulkevatko vanhemmat lapset mukanaan joka paikkaan siksi kunnes nämä ovat täysi-ikäisiä?

Lapsuudenkodissani ei käyty ravintolassa syömässä. Ei vanhemmat keskenään eikä lasten kanssa. 

Isovanhemmat ovat vanhoja ja asuvat toisessa kaupungissa, kummeja ei ole, naapurilla on itsellään jo kaksosvauvat. Kyllä meillä lapsi kulkee mukana koko ajan. Minä kävin lapsena ulkona syömässä ja kävin viikoittain ennen lastakin. Lapsi kulkee nytkin ravintoissa syömässä ihan luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tainneet lukea kirjoitusta? Päiväkodin työntekijä on huolissaan perheistä joissa taapero saa päättää kaikesta. Hän on myös oikeassa siinä, jos 3 vuotias päättää mitä kaupasta ostetaan niin vanhemmat ovat epäonnistuneet.

Jos minä kysyn lapselta kaupassa, että otetaanko tätä vai tuota pastaa, niin lapsiko saa päättää, mitä kaupasta ostetaan? Enemmänkin kyse on siitä, että lapsi opettelee tekemään valintoja tilanteessa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, on vain se valinta. Kauheinta on kohdata aikuisia, jotka eivät ole koskaan saaneet päättää mistään, jolloin he kokevat valinnan ja päätöksen uhkaaviksi ja soittavat äidille, että ostanko tätä vai tuota maitojuomaa.

Meillä lapset onsaaneet kaupassa päättää vaikka mitä hurjia asioita, mutta niinpä ne mahdollet virheet on tehty pienellä budjetilla.

Ei pienen lapsen pidä tehdä mitään valintoja vaan vanhempien. Silloin mistään ei tule mitään. Pieni lapsi saa kyllä  valita, millä lelulla leikkii. Ei hänen tarvitse keskittyä muuhun, vanhemmat hoitaa sen puolen.

Oppii kyllä murrosikäisenä valitsemaan ja osaa valita aikuisenakin.

Ihme uusavuttomuutta.

Kerrotko nyt ihan konkreettisesti, että jos minä kysyn lapselta syödäänkö lihapullia vai kanaa, hän vastaa "kanaa" ja me teemme tänään päivälliseksi kanaa niin miten se ettei "mistään tule mitään" ilmenee?

Kyseinen vastaaja taitaa olla sitä ikäpolvea, jonka mukaan lapselta pitää ottaa jo pienenä luulot pois. Lapselle pitää tehdä selväksi ettei hänellä tai hänen mielipiteillään ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se varhaiskasvatus on niin sieltä ja syvältä, niin miksi esimerkiksi Lahdessa se on ilmaista myös viisivuotiaille?

Ja miksi ihmeessä Lahdessa yli 30% on yksityisten toimijoiden tuottamaa? Eli käytännössä päivähoitopaikka määrää, että heinäkuussa on oltava lomalla, koska heidän yksikkönsä ovat kaikki kiinni. Kun vetoaa kuntaan, saa kuulla, että hei, et sinä ole kunnan kanssa tehnyt sopimusta, kunta vain kompensoi maksuissa.