Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Varhaiskasvattajana olen täysin samaa mieltä kirjoituksen kanssa. Nykyään on trendi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Vanhempien pitäisi miettiä etukäteen jaksavatko he olla kotona ja hoitaa kahta pientä. Olen valitettavasti kuullut omin korvin miten raskaana olevat äidit puhuvat että voihan sen isomman sitten aina laittaa päiväkotiin jos ei jaksa olla molempien kanssa. Minusta tämä on väärä ajattelutapa. Lähtökohtaisesti älä tee (lisää) lapsia jos et ole varma jaksatko hoitaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Isällä on lakisääteinen oikeus isyysvapaaseen. Lisäksi isä voi samalla lailla jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa tai jäädä hoitovapaalle. Lähtökohtaisesti lainsäätäjä lähtee siitä, että kaksi aikuista saa pyöritettyä yhden perheen, kunhan jakavat työmäärän ja palkkarahoilla voi palkata apua, jos ei pärjää. On toki kohtuuttomia tilanteita, jolloin kotiapua saa, esim. monikkolasten syntymä tai esim. toisen vanhemman vakava sairastuminen tai loukkaantuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitukseen on tehty vastine https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007706086.html

Ja löytyi ihminen, joka uskalsi tulla omalla nimellään vielä julkisuuteen, toisin kuin tämä äitien haukkuja.

Kiitos linkistä. Siinä oli täyttä asiaa. Hieno kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Isällä on lakisääteinen oikeus isyysvapaaseen. Lisäksi isä voi samalla lailla jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa tai jäädä hoitovapaalle. Lähtökohtaisesti lainsäätäjä lähtee siitä, että kaksi aikuista saa pyöritettyä yhden perheen, kunhan jakavat työmäärän ja palkkarahoilla voi palkata apua, jos ei pärjää. On toki kohtuuttomia tilanteita, jolloin kotiapua saa, esim. monikkolasten syntymä tai esim. toisen vanhemman vakava sairastuminen tai loukkaantuminen.

Ei yrittäjä voi jäädä hoitovapaalle, hyvä kun pari päivää pystyy pitämään isyyslomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Isällä on lakisääteinen oikeus isyysvapaaseen. Lisäksi isä voi samalla lailla jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa tai jäädä hoitovapaalle. Lähtökohtaisesti lainsäätäjä lähtee siitä, että kaksi aikuista saa pyöritettyä yhden perheen, kunhan jakavat työmäärän ja palkkarahoilla voi palkata apua, jos ei pärjää. On toki kohtuuttomia tilanteita, jolloin kotiapua saa, esim. monikkolasten syntymä tai esim. toisen vanhemman vakava sairastuminen tai loukkaantuminen.

Ei se isä voi mielin määrin vain jäädä sille isyysvapaalle.

Isä ei voi jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jos äiti on jo jollain perhevapaalla.

Ja hoitovapaasta pitää ilmoittaa monta kuukautta aikaisemmin.

Mistään näistä ei siis ole apua jos tulee äkillinen sairastuminen.

Ja kotiapua ei monissa kunnissa saa vaikka toinen huoltaja kuolisi. Saati nyt lasten syntymisen tai sairastamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvattajana olen täysin samaa mieltä kirjoituksen kanssa. Nykyään on trendi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Vanhempien pitäisi miettiä etukäteen jaksavatko he olla kotona ja hoitaa kahta pientä. Olen valitettavasti kuullut omin korvin miten raskaana olevat äidit puhuvat että voihan sen isomman sitten aina laittaa päiväkotiin jos ei jaksa olla molempien kanssa. Minusta tämä on väärä ajattelutapa. Lähtökohtaisesti älä tee (lisää) lapsia jos et ole varma jaksatko hoitaa niitä.

AINA niitä isompia on hoidatettu muilla. Minäkin olen täysin viisi vuotta vanhemman siskoni kasvattama.

Vaikka äitini oli kotona aina, siis ikinä ei edes palannut työelämään, jossa piipahti puoli vuotta ennen naimisiin menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80- ja 90-luvulla. Ja kodinhoitajia oli vielä 2000-luvun puoli väliin asti. Tosin, nyt taas monet kaupungit antavat konkreettista apua perheelle.

Juu, ei enää 80-90-luvulla enää kaupungissa ollut lehmiä, vaan kodinhoitajan sai kuka tahansa. Ja kyllä lapsiperheen elämä oli paljon helpompaa ja apua enemmän tarjolla.

Ja tiedän tämän kokemuksesta, kun lapseni syntyivät v. 77 ja 85. Ja ihan normaali perhe oltiin, ei rikkaita, mutta ei vähävaraisiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Laki antaa myös isälle perhevapaa mahdollisuuden. Sitä ovat käyttäneet jopa Suomen pääministerit, vaikka tärkeää työtä tekevät.

Samoin sairaanlapsenhoito. Ennen tässäkin asiassa perheet olivat tasa-arvoisempia, kun työnantajat vielä 80-90-luvulla vaativat molempien vanhempien jakamaan lasten hoitovastuut ja työnantajat tekivät yhteistyötä vertaamalla vanhempien poissaolot loppuvuodesta. Ja näin laki oli alunperin tarkoittanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Laki antaa myös isälle perhevapaa mahdollisuuden. Sitä ovat käyttäneet jopa Suomen pääministerit, vaikka tärkeää työtä tekevät.

Samoin sairaanlapsenhoito. Ennen tässäkin asiassa perheet olivat tasa-arvoisempia, kun työnantajat vielä 80-90-luvulla vaativat molempien vanhempien jakamaan lasten hoitovastuut ja työnantajat tekivät yhteistyötä vertaamalla vanhempien poissaolot loppuvuodesta. Ja näin laki oli alunperin tarkoittanutkin.

Isyysvapaa pitää ilmoittaa hyvissä ajoin. Ei sitä voi pitää ex tempore. Sitä ei myöskään ole määrättä.

Sairasta lasta ei voi isä jäädä hoitamaan, jos äiti on jollain perhevapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Mun kotini oli huomattavasti parempi kuin kodit keskimäärin. Äitiäni pidettiin ihan superäitinä ja ylihuolehtivana.

Lapset kasvoi kuule ihan itseksiänsä ja isompien sisarustensa hoteissa ennen. Turha sitä on yhtään kaunistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Laki antaa myös isälle perhevapaa mahdollisuuden. Sitä ovat käyttäneet jopa Suomen pääministerit, vaikka tärkeää työtä tekevät.

Samoin sairaanlapsenhoito. Ennen tässäkin asiassa perheet olivat tasa-arvoisempia, kun työnantajat vielä 80-90-luvulla vaativat molempien vanhempien jakamaan lasten hoitovastuut ja työnantajat tekivät yhteistyötä vertaamalla vanhempien poissaolot loppuvuodesta. Ja näin laki oli alunperin tarkoittanutkin.

Isyysvapaa pitää ilmoittaa hyvissä ajoin. Ei sitä voi pitää ex tempore. Sitä ei myöskään ole määrättä.

Sairasta lasta ei voi isä jäädä hoitamaan, jos äiti on jollain perhevapaalla.

Vakavat tilanteet ovat aina harkinnanvaraisia. Sain itse synnytyksessä, tai oikeammin sektiossa ,massiiviset vauriot ja ja olin käytännössä ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Isä joutui vastuuseen vastasyntyneestä lähes täysin. Isä oli alunperin ilmoittanut olevansa viikon isyysvapaalla. Koska tilanne oli mitä oli, isä kertoi asiasta työpaikalla ja sai olla koko sen kuukauden ellei ylikin isyysvapailla. Kyllä työnantajat joustavat kun tosi paikat tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Mun kotini oli huomattavasti parempi kuin kodit keskimäärin. Äitiäni pidettiin ihan superäitinä ja ylihuolehtivana.

Lapset kasvoi kuule ihan itseksiänsä ja isompien sisarustensa hoteissa ennen. Turha sitä on yhtään kaunistella.

Ei se mitään kaunistelua ole todeta, että ennenkin on ollut monessa perheessä jopa paremmat olot lapsilla kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Mun kotini oli huomattavasti parempi kuin kodit keskimäärin. Äitiäni pidettiin ihan superäitinä ja ylihuolehtivana.

Lapset kasvoi kuule ihan itseksiänsä ja isompien sisarustensa hoteissa ennen. Turha sitä on yhtään kaunistella.

Ei se mitään kaunistelua ole todeta, että ennenkin on ollut monessa perheessä jopa paremmat olot lapsilla kuin nykyään.

Kyllä se on kaunistelua sössöttää miten lapsia muka olisi ennen joteknin hoidettu tai oltu läsnä.

Mistä ne kaikki lasten onnettomuudet muka ennen tuli?

Mistä keksitty koko käsite avainlapsi?

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvattajana olen täysin samaa mieltä kirjoituksen kanssa. Nykyään on trendi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Vanhempien pitäisi miettiä etukäteen jaksavatko he olla kotona ja hoitaa kahta pientä. Olen valitettavasti kuullut omin korvin miten raskaana olevat äidit puhuvat että voihan sen isomman sitten aina laittaa päiväkotiin jos ei jaksa olla molempien kanssa. Minusta tämä on väärä ajattelutapa. Lähtökohtaisesti älä tee (lisää) lapsia jos et ole varma jaksatko hoitaa niitä.

"Trendi" liittyy siihen toiseen trendiin olla palkkaamatta nuoria naisia vakiduuneihin, jolloin taloudellinen tilanne joka mahdollistaa lastenhankinnan syntyy naisille vasta yli 30-vuotiaina -> Lapsientekoon jää aikaa vähemmän ja jos haluaa useamman lapsen ne on tehtävä putkeen. 

Myös nykynaisille ovat vanhemmat sukupolvet pienestä asti hokeneet että ensin koulut, sitten työpaikka ja sitten vasta lapset. Nykyään vaan kouluttautuminenkin kestää, kun jengi menee AMK:iin/Yliopistoon. Ja senkään jälkeen työllistyminen ei ole varmaa. Tän takiahan ensisynnyttäjien keski-ikä on korkea ja nousee vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.