Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Mitä siellä päiväkodissa on henkilökunnan tarkoitus tehdä, jos sinne ei saa tuoda lapsia ollenkaan? Ja jos joku tuo, niin ei ainakaan sellaista, joka kyselee tai puhuu, tarvitsee apua pukemisessa (hemmoteltu), ei jaksa istua hiljaa paikallaan mieluiten koko hoitoaikaansa (huonosti kasvatettu), ei syö innoissaan kaikkia ruokia (taas hemmoteltu)? Kukahan tässä on laiska ja saamaton sekä lisäksi totaalisen tietämätön lapsen normaaleista kehitysvaiheista eli ammattitaidoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhemmuus on todella vaativaa. Asun aivan toisella puolella Eurooppaa ja kontrasti on valtava. Rentoa, sallivaa ja ymmärtäväistä. Ja koska täällä on niin paljon ulkomaalaisia, ajatellaan että jokaisella on omat tavat kasvattaa. Minusta ei ikinä olisi äidiksi Suomessa, kun keskustelen ystävieni kanssa niin heidän elämänsä lapsen kanssa on pelkkää suorittamista ja suoriutumista, jotkut jopa käyvät päiväkodin ruuat läpi, että voivat tarkalleen laskea lapsen suolansaannin! Siinä on se taso, jota vanhemmilta odotetaan. Tai siis äidiltä. Kaikki vaatimukset ovat äidille. Isä on suuri sankari, jos osallistuu. En ole vielä tavannut perhettä, jossa

Isä koordinoi ja hoitaa myös metatyön.

Tästä olen sama mieltä että Suomessa on rankkaa olla vanhempi. Mutta syy siihen on meissä itsessämme. Vaatimukset ovat äideillä, koska itse äidit valitsevat laskea suolagrammat, kilpavarustella vaatteilla ja vaunumerkeillä. Miehet keskimäärin ottavat asiat sallivammalla ja rennommalla otteella. Lapset kasvavat ihan tolkullisiksi aikuisiksi vähemmälläkin stressaamisella.

Minun tuntemat isät muuten kaikki osallistuvat perheen arkeen siinä missä äiditkin, myös metatyöhön sikäli kun äidit malttavat omasta määrittelyvallastaan luopua.

Hieman rennompi ote asioihin yleisemminkin tekisi suomalaisten elämästä helpompaa. Ei haittaa jos asiat on vähän sinne päin, ei haitta jos sääntöä vähän rikkoo kunhan sen ydinajatus toteutuu, ei haittaa vaikka joku elää vähän eri tyylillä kuin mikä on oman kuplan normi.

Et viitsisi.

Kyllä ne vaatimukset tulee ihan yhteiskunnalta.

Ja sitten kaikki entiset äidit ja typerät sukulaisukkelit kyttää ja haukkuu.

Kyllä viitsin. Paitsi jos viitsisit selittää miten yhteiskunta pakottaa laskemaan uudestaan yhteiskunnan järjestämän päivähoitoruuan suolamääriä? Ruokalistat on kuitenkin laadittu ammattilaisten toimesta ja syötetään kymmenille tuhansille lapsille ja kelpaa myös vahemmille. Ei voi olla kovin vaarallista, ellei itse ole ottanut itselleen liian suuria vaatimuksia.

Äitien keskinäinen kyttäyskään ei ole yhteiskunnan vika vaan nimenomaan niitä äitien itse itselleen ja toisilleen lataamia turhia vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla särähti tuo, että työnhaku ei vie 5×8 tuntia päivässä. Kyllä se vaan asiantuntija-ammattiin haettaessa voi viedä. Jokainen hakemus on räätälöitävä erikseen, tutkittava yritys ja sen taustat, valmistauduttava huolella haastatteluun, käytävä haastatteluissa jne.

Ja vielä enemmän menee jos kyseessä on vaativa asiantuntijuus. Niinkuin av-mammoilla pääsääntöisesti on työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhemmuus on todella vaativaa. Asun aivan toisella puolella Eurooppaa ja kontrasti on valtava. Rentoa, sallivaa ja ymmärtäväistä. Ja koska täällä on niin paljon ulkomaalaisia, ajatellaan että jokaisella on omat tavat kasvattaa. Minusta ei ikinä olisi äidiksi Suomessa, kun keskustelen ystävieni kanssa niin heidän elämänsä lapsen kanssa on pelkkää suorittamista ja suoriutumista, jotkut jopa käyvät päiväkodin ruuat läpi, että voivat tarkalleen laskea lapsen suolansaannin! Siinä on se taso, jota vanhemmilta odotetaan. Tai siis äidiltä. Kaikki vaatimukset ovat äidille. Isä on suuri sankari, jos osallistuu. En ole vielä tavannut perhettä, jossa

Isä koordinoi ja hoitaa myös metatyön.

Tästä olen sama mieltä että Suomessa on rankkaa olla vanhempi. Mutta syy siihen on meissä itsessämme. Vaatimukset ovat äideillä, koska itse äidit valitsevat laskea suolagrammat, kilpavarustella vaatteilla ja vaunumerkeillä. Miehet keskimäärin ottavat asiat sallivammalla ja rennommalla otteella. Lapset kasvavat ihan tolkullisiksi aikuisiksi vähemmälläkin stressaamisella.

Minun tuntemat isät muuten kaikki osallistuvat perheen arkeen siinä missä äiditkin, myös metatyöhön sikäli kun äidit malttavat omasta määrittelyvallastaan luopua.

Hieman rennompi ote asioihin yleisemminkin tekisi suomalaisten elämästä helpompaa. Ei haittaa jos asiat on vähän sinne päin, ei haitta jos sääntöä vähän rikkoo kunhan sen ydinajatus toteutuu, ei haittaa vaikka joku elää vähän eri tyylillä kuin mikä on oman kuplan normi.

Et viitsisi.

Kyllä ne vaatimukset tulee ihan yhteiskunnalta.

Ja sitten kaikki entiset äidit ja typerät sukulaisukkelit kyttää ja haukkuu.

Kyllä viitsin. Paitsi jos viitsisit selittää miten yhteiskunta pakottaa laskemaan uudestaan yhteiskunnan järjestämän päivähoitoruuan suolamääriä? Ruokalistat on kuitenkin laadittu ammattilaisten toimesta ja syötetään kymmenille tuhansille lapsille ja kelpaa myös vahemmille. Ei voi olla kovin vaarallista, ellei itse ole ottanut itselleen liian suuria vaatimuksia.

Äitien keskinäinen kyttäyskään ei ole yhteiskunnan vika vaan nimenomaan niitä äitien itse itselleen ja toisilleen lataamia turhia vaatimuksia.

Neuvola ja kouluterveydenhuolto kyttää kasvukäyriä ja kaikkea muutakin. Hysteerisesti.

Ja äitejä kyttää sen lisäksi pahantahtoiset sukulaiset, sosiaaliämmmät, eläkeläisukkelit jne.

Minun pahin stalkkaajani on kade lapseton siskoni.

Ja eniten työllistää osallistava koulu. Kun sitä ennen olin hypännyt päivähoidon teemapäivät jne.

On pelkästään omaa tyhmyyttä laskea päiväkotiruokien suolamääriä. Jokainen vois vähän rentoutua ja elää, eikä pelkästään suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Pahimpia ovat muuten ne katkerat akat, jotka ivaavat synnytyksestä repeytyneitä ja uupuneita naisia, ettei ”tämä synnytyssairaala ole mitään hotelli!” Kun ei pääse sängystä ylös hakemaan omaa ruokaa tai joutuu nukkumaan verisissä lakanoissa, kun ei vaihto onnistu. Itse sain lapsen EU maassa, joka on Suomea merkittävästi köyhempi eikä edes ole sosiaalitukia. Tästäkin huolimatta sairaalassa ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisi itse haettu ruoka tai vaihdettu lakanat. Muutenkin asenne äitejä kohtaan oli ihanan empaattinen ja ymmärtäväinen. Vauvan saattoi koska vaan viedä hoitoon ja nukkua. Toisaalta taas mieskin sai olla paikalla 21 tuntia vuorokaudessa, vaikkei mitään perhehuonetta ollutkaan vaan ihan tavallisella osastolla. Pakko mainita myös, että synnytystavan saa myös valita vapaasti. Ja ihan ilmaista oli hoito, ei todellakaan tule mitään laskuja perässä niinkuin monessa muussakaan EU maassa..

Jokatapauksessa kun asenne on tämä niin mitä voi odottaa? Kun toiset naiset pitävät haukan lailla huolta, ettei kukaan vaan kuvittele itsestään mitään tai ala vaatimaan mitään parempaa. Tai kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset ylimielisesti kritisoivat, mutta eivät tarjoa mitään ratkaisuja. Ei ihme, jos jotkut ovat tässä järjettömässä vaatimusten viidakossa hieman hukassa vanhemmuudessa. Ja kun niitä lapsia ei enää oikein pelollakaan voi kasvattaa. Kotona tulee turpaan, jos ei näytä ulkopuolisille hyvää käytöstä. Niin ne lapset ”ennen vanhaan” oli paremmin kasvatettu. Ja joillakin nyt vaan on rauhalliset helposti tottelevat lapset, jotka eivät ymmärrä eivätkä halua ymmärtää, millaista on erittäin vilkkaan, uteliaan ja itsepäisen lapsen kasvatus. Vituttaa koko touhu, vaikken Suomessa asukaan ja pääsen sata kertaa helpommalla kuin siellä asuvat ystäväni, jotka ovat toinen toistaan ahdistuneempia ja stressaantuneempia.

Vierailija kirjoitti:

Jos 8-10v lapsi on puhelimella/tabletilla 6-8h päivässä, mitä voi odottaa?

Lapsi päättää mitä syö- ylipainoinen 9v päättää ettei syö kuin nakkeja , kaikki muu on pahaa . Lapsi syö 8nakkia lounaaksi.

Karkkia, muroja, nuudelia.

Kenen vastuu on kun tulee ylipainon aiheuttamia sairauksia ?

Lapselle ei voi sanoa ei nyt, se ei olisi pitänyt sanoa 5 vuotta sitten.

Lapsi ei halua leikkiä/ liikkua. Lapsi vaati tablettia ja kun sai sen, aloitti vaatimisen että tabletti on ihan paska, tarvitsee rahaa jotta voi ostaa pelejä ja pelien tavaroita.

Kenen vastuulla on kun lapsesta kasvaa tällainen ?

Kyllä minä sanoisin , että se on vanhempien vastuu. Ja surettaa ja säälittää, ettei lapselle anneta mahdollisuutta kasvaa , kypsyä ja kehittyä henkisesti , vaan koko elämä on välittömän tyydytyksen (medialaitteet, karkki ja roskaruoka) välittämää.

Katsoin juuri jouluna kun 3 vuorokauteen lapsi ei pessyt hampaita. Ei halunnut. Ei peseytynyt. Ei halunnut. Vanhemmat hyssyttelee ja antaa olla, onhan joulu, ei jouluna riidellä. Jouluna lapsi saa syödä vain torttuja, suklaata ja nakkeja.

Karmeata.

- huolestunut läheinen

Tiedätkö, tuo kommentisi oli niin tuttua ja kuullut jo tuhanteen kertaan elämässäni, jo silloin kun ajassa mennään 70v taaksepäin.

Ainoastaan härpäkkäiden nimet muuttuvat vuosikymmenien aikana, nyt paasataan älykännyköistä ja tableteista, sitä ennen oli tietokoneet, tv, video, afrikan tähdet ja kirjat jne.

Joskus 60-luvulla taas kirjat oli kaiken pahan alku, joka teki lapset laiskaksi ja näkökyvyttömäksi.

Härpäkkeiden nimet muuttuvat ja sukupolvet vaihtuvat, mutta vanhemmuus on ollut aina hukassa ja naiset eivät koskaan ole hoitaneet lapsiaan ja tehnyt kotitöitä tarpeeksi hyvin, riittävästi ja kylliksi. Lapset ja nuoret ovat aina olleet pilalle. Ja tämä on tietysti naisten syytä.

Missä miehet ja isoisät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Täyttä asiaa. Miten esim lapsen haastava käyttäytyminen paranee sillä että on hoidossa päivittäin. Ja pitkiä päiviä. Apua on saatava sinne kotiin, tukemaan vanhemmuutta yms. Ei "ulkoistaminen" tuota tulosta. Vanhempi voi jaksaa paremmin mutta yhtä hukassa se vanhemmuus silti on eli ongelma ei ratkea. Enemmän perhetyötä.

Sitä voi olla väsynyt ihan huonojen unien takia. Ei väsymys tarkouta, että on heti joku mentaalitapaus. Ja kyllä, mun lapsi on 2pv viikossa päiväkodissa jaksamisen ja etenkin sen takia, että tiettyjä asioita on helpompi hoitaa ilman lapsia. Silittäminen, verikokeet, auton koeajo, pankkiasioiden hoitaminen ja kaupassa käynti jne. Päiväkoti on mun ainoa mahdollisuus näitä tehdä, tukiverkkoa ei ole. Erittäin harvoin ehdin noina päivinä levätä. Kyllä ihminen tarvitsee ja tarvitsisi sitä lepoakin.

Silittäminen ja auton koeajo.. 🤣🤣🤣🤣

Me tarvitaan auto ja jos isompi lapsi mukana, en pystynyt koeajamaan turvaistuinongelman takia. autoa ei oikein koeajamatta voi ostaa ellei av:llä sitten. aiempi auto jätti tien varteen monta kertaa eikä ole kiva jäädä moottoritielle kaksi lasta kyydissä. arkirumba ei onnistu ilman autoa, matkat julkisilla 2,5h suuntaansa päiväkotiin vienti huomioiden. autolla tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.

Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.

Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.

Täyttä asiaa. Miten esim lapsen haastava käyttäytyminen paranee sillä että on hoidossa päivittäin. Ja pitkiä päiviä. Apua on saatava sinne kotiin, tukemaan vanhemmuutta yms. Ei "ulkoistaminen" tuota tulosta. Vanhempi voi jaksaa paremmin mutta yhtä hukassa se vanhemmuus silti on eli ongelma ei ratkea. Enemmän perhetyötä.

Sitä voi olla väsynyt ihan huonojen unien takia. Ei väsymys tarkouta, että on heti joku mentaalitapaus. Ja kyllä, mun lapsi on 2pv viikossa päiväkodissa jaksamisen ja etenkin sen takia, että tiettyjä asioita on helpompi hoitaa ilman lapsia. Silittäminen, verikokeet, auton koeajo, pankkiasioiden hoitaminen ja kaupassa käynti jne. Päiväkoti on mun ainoa mahdollisuus näitä tehdä, tukiverkkoa ei ole. Erittäin harvoin ehdin noina päivinä levätä. Kyllä ihminen tarvitsee ja tarvitsisi sitä lepoakin.

Silittäminen??? Mä silitän kerran viikossa kun lapset ovat nukkumassa, siis ne kaikki viisi kauluspaitaa joita mies on käyttänyt töissä sen viikon aikana. Jos haluaisin niin voisin tehdä niin että mies silittää paidat ja mä leikin sen aikaa lasten kanssa. Verikokeet? Niihin pääsee aikaisin aamusta. Auton koeajon voi sopia ihan mihin aikaan vaan. Kuinka hitossa juuri näille samoille kertyy näitä pankkiasioita jotka on ilmeisesti hoidettava pankissa eikä verkossa. Mä olen viimeisen viiden vuoden sisään käynyt kerran pankissa tuomassa hiekkaa lattioille. Kaupassa käydään kerran viikossa tai ostetaan kotiin toimituksella.

Ihmettelen miksi ihmiset tekee näistä asioista aina niin vaikeita.

En minäkään silitä kuin viikon tai kahden välein, mutta silitän silloin kun taapero hoidossa. Samoin uunin pesut ym. myrkkyjen käyttäminen, joihin missään nimerssä ei saa taapero sotkeytua, nämä teen kun taapero poissa.

Jos ei saa isommalle turvaistuinta koeajolle, kellonaika ei auta mitään. Turvaistuinta ei ole klo 8, ei kello 12 eikä kello 15. (omassa autossa vöillä kiinnitettävä istuin jonka siirtäminen erittäin hidasta, varsinkin jos lapset kiljuvat vieressä). Tämän siirtely koeajoa varten käytännössä mahdotonta.

Verikokeet. Aamulla? Mitä se auttaa? Kaksi lasta on aamulla päivällä ja illalla paitsi ne kaksi päivää kun taapero päiväkodissa. 

Pankissa ollaan käyty viimeisen parin vuoden aikana pari kolme kertaa vuodessa, nämäkin ESIMERKKEJÄ siitä mitkä asiat ovat helpompia ilman taaperoa. 

ostan kotiintoimituksella, mutta mm. maitoa leipää ym. täydennettävä pitkin viikkoa. Samoin postilähetyksiä tulee, koska ei käydä fyysisesti vaatekaupoissa. Nämä sujuvat lastenkin kanssa ellei ole suuri paketti. Toisinaan on jolloin taas helpompi, jos taapero poissa.

Gynellä voi käydä vielä alle vuotiaan kanssa mutta kyllä 2,5v kanssa gyenllä olisi jo aika hankalaa ja hänelle hämmentävää. 

Jotkut eivät ehkä ymmärrä mikä on esimerkki... Joskus pesen uunin, joskus käyn pankissa, joskus verikokeessa, joskus lääkärissä, joku viikko hoidan autoasiaa. Joka viikolle on jotain ja valtaosan teen silti lasten kanssa. Mutta täällä nyt on ihan tunnettua että toiset tietävät paremmin eikä siinä mitään.Votte käydä siellä gynellä ym koko katraanne kanssa mun puolesta. p.s. kaikkiin lääkäreihin ei saa ottaa 2,5v:tä mukaan koska häiritsee tutkimuksia. 

Miten Hs on edes julkaisut tuon mielipidekirjoituksen.

Kun julkaisu on kokonaisuudessaan naisvihan ja naisiin kohdistuvaa halveksuntaa, mutta kirjoittaja on verhoutunut vanhempi-sanan taakse, mutta ei edes rivien välistä tarvitse lukea, mitä vanhempi sanalla tarkoitetaan, kun puhutaan vastasyntyneestä vauvasta, niin kuka muu voi olla kotona, kuin nainen, joka toipuu synnytyksestä ja hoitaa vauvaa.

Ja vastaavaa naisvihan lietsontaa ja halveksuntaa ja sen yleistämistä ovat saaneet kokea pääministeri Sanna Marin ja muut ministerit, mutta nyt kirjoittaja lietsoo naisvihansa ja halveksuntansa koskemaan kaikkia naisia, jotka käyttävät itse verovaroin maksamiaan yhteiskunnan palveluita. Myös tuon hoitajan palkan.

Ehkä seuraavaksi tulevat julkisuuteen kätilöt ja vaativat naisia synnyttämään kotona tai opettajat vaatimalla koululaisille kotiopetusta, muussa tapauksesda kätilöt ja opettajat ihmettelevät ja joutuvat pyörittelemään silmiään "nykyajan" huonosta vanhemmuudesta, lue äitiydestä.

Kirjoitukseen on tehty vastine https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007706086.html

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitukseen on tehty vastine https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007706086.html

... joka on omalla nimellä, ja täyttä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.

No he näkevät millainen lapsen päivä päiväkodissa on. Vanhemmat ei tätä tiedä ja luulevat päiväkodin olevan lapselle hyvä paikka.

En minäkään tuommoisten tarhatätien hoitoon lastani veisi. Hän on aivan oikeassa siinä, ettei lasten paikka ole tuollaisessa ympäristössä.

ja joku vielä sanaa pokkana, ettei tienyt mitä lapsen saanti tuo tullessaan. Vauva palstan lukupakko kaikille vauvakuumeessa oleville, kyllä alkaa kuume laskea äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla särähti tuo, että työnhaku ei vie 5×8 tuntia päivässä. Kyllä se vaan asiantuntija-ammattiin haettaessa voi viedä. Jokainen hakemus on räätälöitävä erikseen, tutkittava yritys ja sen taustat, valmistauduttava huolella haastatteluun, käytävä haastatteluissa jne.

Tuohon sä et usko itsekään 🥱 Sä oot väärässä ja sä tiedät sen

Olen yh, 5-vuotiaan lapsen äiti ja olen hoitoalalla. Todellakin vien lapsen hoitoon päiväksi jos minulle sen harvan kerran arkivapaa osuu, kun muuten olen illat ja viikonloput kaksistaan lapsen kanssa aina. Kyse ei ole ettenkö jaksaisi lastani, olemmehan lähes aina yhdessä, mutta kyllä tarvitsen välillä hengähdystauon, kampaajakäynnin, ruokakaupassa rauhassa käymisen, siivoamisen ajatuksen kanssa, elokuva keskeytyksettä jne. Enkä aio edes potea huonoa omatuntoa siitä, että joskus otan aikaa itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Ne poistui ysärin lamassa.

Ja sellaisen sai kuule kotirouva jolla kaikki lapset yli kymmenvuotiaita.

Meille tuli kuukaudeksi joka päivä kun äitini suonikohjut leikattiin.

Siksi monilla mummoilla, myös äidilläni, on edelleen kuvitelma, että sellaisen voi vaan tilata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.