Olen naimisissa ex päihderiippuvaisen kanssa. Mitä haluaisit kysyä?

Ihminen voi olla hyväntahtoinen noilla taustoilla siten, että hänellä on voinut olla jotain käsittelemättömiä traumoja, joiden takia on ajautunut käyttämään huumeita ja sitten kun on pää riittävän sekaisin niin jotkut käyttää rajua väkivaltaa. En mitenkään puolustele rajua väkivallan käyttöä, väkivalta on mielestäni lähtökohtaisesti aina väärin mutta ymmärrän että tilanne A johtaa helposti tilanne B. Se on inhimillistä ymmärtää. Eniten meidän tulisi kohdella toisiamme hyvin, jotta emme traumatisoidu ja jotta se ei johda sitten siihen että yritetään todellisuuspakoa päihteillä ja väkivallan kierre vaan lisääntyy

Väitän että jos monilla vangeilla ei olisi ollut sellainen lapsuudenkoti, jossa on perheväkivaltaa ja päihteiden kanssa ongelmia, ei heidän elämä olisi myöskään pudonnut raiteiltaan.

En usko myöskään että kaikki rajuun väkivaltaan syyllistyneet ovat sosiopaatteja tai psykopaatteja. Toki vankilapopulaatiosta heitä on puolet, mutta ainakin miehelläni huomaan olevan muuten normaalin tunne-elämän ja hän on myös älykäs huumeidenkäytöstä huolimatta että ei oo jättänyt päihteidenkäyttö onneks hirveästi damagee. Luulen myös että sosiopatiaa ja psykopatiaa on eri tasoista, sellaisen henkilön kanssa voin olla jolla ei ole niin paljon sosiopaattisia piirteitä ja joka ei ole käyttänyt väkivaltaa naisia, lapsia tai eläimiä kohtaan. On olemassa myös hyviä psykopaatteja jotka eivät koskaan tee rikoksia, on olemassa lista niistä ammateista joissa psykopaatteja on eniten ja sieltä listalta löytyy puolestaan vastavuoroisesti poliisit. En ihmettele että poliiseissakin on psykopaatteja, koska siinä asettaa mahdolliseen hengenvaaraan itsensä joka päivä, se ammatti vaatii kovaa psyykettä

Miksi Kouvolaa dissataan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Kouvolaa dissataan niin paljon?

Olen kuullut että siellä ei oikein ole mitään, ehkä siksi.

Hattua nostan sulle että olet antanut miehellesi perheen ja uskonut häneen . Itse en olisi uskaltanut koska itselläni lapsuuden traumoja alkoholin vuoksi. Itselle valitsin raittiin tupakoimattoman rikosrekistererittömän miehen .

Minun mies on alkoholisti ja on käyttänyt huumeita. En laita ex-liitettä riippuvuuksiin, koska se riippuvuus ei katoa mihinkään. Edelleen on siis alkoholisti, vaikkei ole juonut pariin vuoteen. Olen onnellinen, että meni hoitoon, ja pystymme tarjoamaan lapsille päihteettömän lapsuuden. Rikoksia mies ei ole tehnyt, vaikka putkassa nuorempana oli usein.

Lyökö myös naamaan, mitä aseita käyttää. Raiskaako rajusti?

Vierailija kirjoitti:

Hattua nostan sulle että olet antanut miehellesi perheen ja uskonut häneen . Itse en olisi uskaltanut koska itselläni lapsuuden traumoja alkoholin vuoksi. Itselle valitsin raittiin tupakoimattoman rikosrekistererittömän miehen .

Noniin :) itsekkin tuun rikkinäisestä perheestä, äitiäni en oo nähnyt sen jälkeen kun täytin 6, isän alkoholismin takia olin sijoitettuna mummolaan ala-ikäisenä muutaman vuoden, sitten isäni kuitenkin sai otettua itseään niskasta kiinni ja raitistui ja löysi myös uuden parisuhteen ja sain myöhemmin sitten pikkuveljenkin. Alkoholismistaan huolimatta isäni aina rakasti mua, ei ollut koskaan minua kohtaan väkivaltainen. Joten senkään takia en usko automaattisesti että kaikki päihderiippuvaiset olisivat väkivaltaisia tai pahoja ihmisiä, suurin osa on varmasti väkivaltaisia kun pää niin sekaisin. Kun etsin kumppania niin mua ei niinkään kiinnosta ihmisen taustat vaan kiinnitän huomiota ainoastaan 2 asiaan, ulkonäköön ja luonteeseen. Jos luonne ei oo läpimätä pska niin mulla ei oo mitään syytä miksen voisi tämän ihmisen kanssa olla, luonne se eniten merkkaa, siitä näet miten hän tulee kohtelemaan sua. Ja jos kukaan ei uskoisi että isojakin virheitä tehnyt ihminen voi olla pohjimmiltaan hyvä niin tämä elämä olisi aika pskaa ja pitäisi elää mokaamatta läpi jotta ihmissuhteet säilyy, ei sellainen oikeen kuulu ihmisyyteen, koska ihminen on erehtyväinen

En minäkään tietysti KAIKKEA anteeksi anna. Jos mua kiusaa tai mun lähimmäisiä kohtelee syyttä huonosti, käyttää väkivaltaa lapsia tai eläimiä kohtaan varsinkin aikuisena tai käyttäytyy väkivaltaisesti koska on luonteeltaan vaan julma ihminen, että sille väkivallalle ei ole mitään 'järkevää' oikeutusta. Niin sellaisten ihmisten kanssa en pyöri, siinä menee mun rajat

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on alkoholisti ja on käyttänyt huumeita. En laita ex-liitettä riippuvuuksiin, koska se riippuvuus ei katoa mihinkään. Edelleen on siis alkoholisti, vaikkei ole juonut pariin vuoteen. Olen onnellinen, että meni hoitoon, ja pystymme tarjoamaan lapsille päihteettömän lapsuuden. Rikoksia mies ei ole tehnyt, vaikka putkassa nuorempana oli usein.

Totta. Päihderiippuvuus on krooninen sairaus, mutta kirjoitin ex päihderiippuvainen koska muuten ihmisille vois tulla kuva että mun mies narkkaa tälläkin hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Kouvolaa dissataan niin paljon?

Ehkä siellä on paljon näitä narkkeja?

Vierailija kirjoitti:

Lyökö myös naamaan, mitä aseita käyttää. Raiskaako rajusti?

On niin älytön kysymys että viitsinkö edes vastata. Ei ole lyönyt kertaakaan mua tai raiskannut.

Kiva että teillä menee hyvin. Kerron oman tarinani. Olin tavallisen ja hyvän perheen tyttö, ja tämän tapaiset tarinat vetosivat minuun jo pienestä pitäen. Vanhemmillani oli idealistisia kasvatusoppeja, joiden mukaan ihmiset eivät ole koskaan pahoja tai toivottomia tapauksia, vaan halaus ja rakkaus parantaa kaiken. Kerran eräs nuoruuden poikaystävä löi minua ja äiti ei edes silloin sanonut, että sellaista ei tarvitse sietää, lohdutti vain. Jotenkin se kaunotar ja hirviö -tarina tuntui niin ihanalta ja olin aina varma, että minulla riittäisi rakkautta kesyttämään minkä tahansa pedon, ja suuri rakkauteni auttaisi minua myös kestämään elämän kolhut, joita sellainen peto ehkä aiheuttaisi ja ainahan minua sitten lohdutettaisiin ja säälittäisiin. Perustin perheen miehen kanssa, joka käytti päihteitä, olin edelleen naivisti varma, että kyllä se kaikki onnistuu. Tarvittiin sitten oikein kunnon vuosia kestävä perhehelvetti, ja se, että kaikki ihmiset hylkäsivät meidät, kun eivät kestäneet mihen sekoilua, että ymmärsin naiiviuteni. Nyt olen sitten traumatisoituneiden lasten yh-äiti ja itsekin aika lailla elämän kolhima ja tarvitsin lopulta traumaterapiaa.  Mitään hyötyä tästä ei ole kenellekään ollut, ei edes miehelle. Yritän opettaa lapsia, että jos näkyy red flageja, niin niitä kannattaa uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva että teillä menee hyvin. Kerron oman tarinani. Olin tavallisen ja hyvän perheen tyttö, ja tämän tapaiset tarinat vetosivat minuun jo pienestä pitäen. Vanhemmillani oli idealistisia kasvatusoppeja, joiden mukaan ihmiset eivät ole koskaan pahoja tai toivottomia tapauksia, vaan halaus ja rakkaus parantaa kaiken. Kerran eräs nuoruuden poikaystävä löi minua ja äiti ei edes silloin sanonut, että sellaista ei tarvitse sietää, lohdutti vain. Jotenkin se kaunotar ja hirviö -tarina tuntui niin ihanalta ja olin aina varma, että minulla riittäisi rakkautta kesyttämään minkä tahansa pedon, ja suuri rakkauteni auttaisi minua myös kestämään elämän kolhut, joita sellainen peto ehkä aiheuttaisi ja ainahan minua sitten lohdutettaisiin ja säälittäisiin. Perustin perheen miehen kanssa, joka käytti päihteitä, olin edelleen naivisti varma, että kyllä se kaikki onnistuu. Tarvittiin sitten oikein kunnon vuosia kestävä perhehelvetti, ja se, että kaikki ihmiset hylkäsivät meidät, kun eivät kestäneet mihen sekoilua, että ymmärsin naiiviuteni. Nyt olen sitten traumatisoituneiden lasten yh-äiti ja itsekin aika lailla elämän kolhima ja tarvitsin lopulta traumaterapiaa.  Mitään hyötyä tästä ei ole kenellekään ollut, ei edes miehelle. Yritän opettaa lapsia, että jos näkyy red flageja, niin niitä kannattaa uskoa. 

Joo, ei rakkaus ole mikään taikakalu joka parantaa kaiken. Olin 16-vuotias kun tapasin mieheni ja ensiksi meistä tuli vaan ystäviä. Itsekkin harkitsin pitkään, että voinko olla tälläisen miehen kanssa tekemisissä, kuuntelin vaistoani ja päätin että olen. Vaistoa kannattaa erityisesti kuunnella, se ei ole mikään hölynpöly juttu vaan GPS järjestelmä ihmisen sisällä ja ei yleensä hälytä turhaan! On mun elämässä ollut niitäkin ihmisiä joiden kanssa en ole hetkeä pidempää halunnut olla tekemisissä ja surullinen tuo sinun tarinasi. Ei vanhemman pitäisi ikinä kasvattaa lapsista liian kilttejä, kultainen keskitie yleensä kaikessa paras. Silloin kun tutustuttiin niin en oo ikinä ollut niin tyhmä että voisin kuvitella rakkaudella parantavani hänet tai ketään, rakkaus ja tuki yleensä auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja sen varmasti meistä tietää jokainen, mutta loppujenlopuksi ihminen joutuu itse sen vaikeimman osuuden eli työn paranemisen eteen tekemään, käy sitten terapiassa mielenterveysongelmien takia tai hoitaa päihdeongelmaa tms... Meidän pojille opetan sellaista suhtautumista toisiin ihmisiin että aina tulee ensisijaisesti olla kiltti ja ystävällinen, muita kunnioittava koska kaikki me ollaan vaan ihmisiä, hyväkäytöksinen, avoin ihmisten erilaisia elämäntilanteita kohtaan, luotettava, rehellinen. Uskaltaa sanoa suoraan oma mielipiteensä ja olla vapaasti oma itsensä. Pyytää anteeksi jos tehnyt väärin. Mutta, jos joku kohtelee syyttä sua tai lähimmäistäsi huonosti niin silloin tulee myös olla tahdonvoimaa ja sanoa että tämä peli ei vetele ja kaikkea kuraa ei tarvitse ottaa niskaansa ! jos joku haukkuu sua niin hauku takas tai jos joku vetää pataan niin lyö takas... mutta lyöminen ei koskaan tule olla se ensisijainen ratkaisu, yrittää viimeiseen asti puhumalla asiat selvittää mutta itsepuolustusta saa harrastaa.

Liiallisella kiltteydellä ei tässä maailmassa pärjää, tämä maailma on sen verran kiero ja katala paikka

Tuliko miehesi uskoon vai miten hän pääsi eroon päihde-elämästä ja väkivaltaisuudesta? Käykö töissä? Pitääkö yhteyttä entisen elämän ihmisiin?