Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Mun kotini oli huomattavasti parempi kuin kodit keskimäärin. Äitiäni pidettiin ihan superäitinä ja ylihuolehtivana.

Lapset kasvoi kuule ihan itseksiänsä ja isompien sisarustensa hoteissa ennen. Turha sitä on yhtään kaunistella.

Tai mummojen, tätien ja naapurien hoivissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Sun koti on ollut sun koti. Kaikilla ei onneksi ollut noin kuin kuvailet. On aikamoista liioittelua väittää, että lapset olisivat kasvaneet enimmäkseen heitteillä. Ihan yhtä lailla rakastettuja ja hyvin hoidettuja lapsia on ennenkin ollut.

Mun kotini oli huomattavasti parempi kuin kodit keskimäärin. Äitiäni pidettiin ihan superäitinä ja ylihuolehtivana.

Lapset kasvoi kuule ihan itseksiänsä ja isompien sisarustensa hoteissa ennen. Turha sitä on yhtään kaunistella.

Tai mummojen, tätien ja naapurien hoivissa.

Aivan. Tai talonmiesten tms.

Eikä koulun jälkeen kukaan katsonut perään ja päivähoitoonkin kulki monet itse. Juuri itse työkaveri kertoi, miten hänen lapsensa vielä 90-luvulla meni seurakunnan kerhoonkin itse. Kun mun lapset oli kerhossa, sieltä ei päässeet itsekseen lähtemään edes ne kaksi kuusivuotiasta, jotka asui kolmen talon päässä sen pikkukujan varrella ja joiden äiti olisi odottanut siellä talon pihassa. Ei, ne piti jonkun aikuisen hakea.

Eikä nykyään saa päiväkodista lasta ulos isosiskokaan vaikka olisi lähihoitaja ja päivää alle 18. Minä olin aikoinani 14-vuotiaana kesäsiirtolassa vastuussa 72 lapsesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.

Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.

Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.

Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.

Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.

Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.

Nuo kodinhoitajat kuuluvat aikaan, jossa päivähoitoa ei ollut ja kotona oli naisilla lapsien lisäksi työsafrkana muutama lehmäkin. Tuohon aikaan myöskään isät eivät osallistuneet lasten- ja kodinhoitoon. Nykymaailmassa on olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsilla lähtökohtaisesti on kaksi huoltajaa, joista molemmille on lailla säädetty mahdollisuus olla kotona tarvittaessa. Vastasynnyttäneen tai sairastuneen äidin ei näin ollen ole pakko pyykätä tai kokata, vaan sitä varten siellä kotona on toinen aikuinen, lapsen isä sitä hoitamassa. Pitäisin aika erikoisena lähtökohtana tasa-arvoon perustuvassa maassamme, että yhteiskunta maksaisi kallista kotiapua mahdollistaakseen perheen toisille huoltajille lorvailun.

Isä on töissä.

Isällä on lakisääteinen oikeus isyysvapaaseen. Lisäksi isä voi samalla lailla jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa tai jäädä hoitovapaalle. Lähtökohtaisesti lainsäätäjä lähtee siitä, että kaksi aikuista saa pyöritettyä yhden perheen, kunhan jakavat työmäärän ja palkkarahoilla voi palkata apua, jos ei pärjää. On toki kohtuuttomia tilanteita, jolloin kotiapua saa, esim. monikkolasten syntymä tai esim. toisen vanhemman vakava sairastuminen tai loukkaantuminen.

Ei yrittäjä voi jäädä hoitovapaalle, hyvä kun pari päivää pystyy pitämään isyyslomaa.

Tarkoitit, varmaan miehiä?

Miten raskaus, synnyttäminen ja äitiysloma onnistuu sitten naisyrittäjiltä? Suomessa suurin osa yrittäjistä on naisia ja vielä usein 1-5 heng. yrittäjiä ja suurimmalla osalla heistä on vielä useampi lapsi ja tuovat leivän perheen pöytään.

Näin mummona sanoisin, että kyllä te nykynaiset uskotte kaikkea. Sano vielä, että maksat puolet perheen kuluista, hoidat ja teet kotityöt yksin, ihan vain kun mies on yrittäjä ja tekee 18h työpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Nykyään ne pienet koululaiset ja ne pienet alle kouluikäiset on kuule nimenomaan siellä päivähoidossa ja aamukerhoissa ja iltapäiväkerhoissa.

He ei ole yksiksensä kuten avainlapset ennen oli. Tai naapurin kotiäitien kiusana.

Ja kännykän ansiosta he tavoittavat vanhempansa aina.

Ja edelleen kiistaton tutkimustulos on että nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat. Vaikka miten kitisisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Kännykkä on yhteydenpitoväline siinä missä tavallinen lankapuhelinkin. Kännykällä saa toki viestiteltyä helpommin. Netti ja some koukuttavat kuitenkin voimakkaasti, ja siinä mielessä kännykkä ei ole pelkästään hyvä asia. Suurimmalla osalla tuntuu nykyään olevan älyluuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Nykyään ne pienet koululaiset ja ne pienet alle kouluikäiset on kuule nimenomaan siellä päivähoidossa ja aamukerhoissa ja iltapäiväkerhoissa.

He ei ole yksiksensä kuten avainlapset ennen oli. Tai naapurin kotiäitien kiusana.

Ja kännykän ansiosta he tavoittavat vanhempansa aina.

Ja edelleen kiistaton tutkimustulos on että nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat. Vaikka miten kitisisit.

Nykyvanhemmat parempia kuin ennen? Miten se tutkimustulos nyt tuollaiseksi muuttui? Sellaista tutkimusta ei ole, eikä voi tehdäkään, kai sen ymmärrät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Kännykkä on yhteydenpitoväline siinä missä tavallinen lankapuhelinkin. Kännykällä saa toki viestiteltyä helpommin. Netti ja some koukuttavat kuitenkin voimakkaasti, ja siinä mielessä kännykkä ei ole pelkästään hyvä asia. Suurimmalla osalla tuntuu nykyään olevan älyluuri.

Lankapuhelimia ei lapsilla ollut ennen ja esimerkiksi koulumatkat oli paljon turvattomampia kuin nykyisin.

Minäkin kuusivuotiaasta sompailin itsekseni tunnin koulumatkaa. Eikä ollut mitään keinoa saada vanhempia kiinni, jos jotain sattui.

Omat lapseni saa aina minut kiinni ja jos menevät väärään bussiin tai vaikka kaatuvat tms. saavat heti kiinni. Lasten turvallisuudentunne siis moninkertaistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Nykyään ne pienet koululaiset ja ne pienet alle kouluikäiset on kuule nimenomaan siellä päivähoidossa ja aamukerhoissa ja iltapäiväkerhoissa.

He ei ole yksiksensä kuten avainlapset ennen oli. Tai naapurin kotiäitien kiusana.

Ja kännykän ansiosta he tavoittavat vanhempansa aina.

Ja edelleen kiistaton tutkimustulos on että nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat. Vaikka miten kitisisit.

Nykyvanhemmat parempia kuin ennen? Miten se tutkimustulos nyt tuollaiseksi muuttui? Sellaista tutkimusta ei ole, eikä voi tehdäkään, kai sen ymmärrät?

HE OVAT LÄSNÄ.

Toisin kuin vanhemmat aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Nykyään ne pienet koululaiset ja ne pienet alle kouluikäiset on kuule nimenomaan siellä päivähoidossa ja aamukerhoissa ja iltapäiväkerhoissa.

He ei ole yksiksensä kuten avainlapset ennen oli. Tai naapurin kotiäitien kiusana.

Ja kännykän ansiosta he tavoittavat vanhempansa aina.

Ja edelleen kiistaton tutkimustulos on että nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat. Vaikka miten kitisisit.

Nykyvanhemmat parempia kuin ennen? Miten se tutkimustulos nyt tuollaiseksi muuttui? Sellaista tutkimusta ei ole, eikä voi tehdäkään, kai sen ymmärrät?

Selkeä tutkimustulos on mm se että lapsille sattuneet onnettomuudet ovat vähentyneet huomattavasti. Juurikin paremman vanhemmuuden ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Nykyään ne pienet koululaiset ja ne pienet alle kouluikäiset on kuule nimenomaan siellä päivähoidossa ja aamukerhoissa ja iltapäiväkerhoissa.

He ei ole yksiksensä kuten avainlapset ennen oli. Tai naapurin kotiäitien kiusana.

Ja kännykän ansiosta he tavoittavat vanhempansa aina.

Ja edelleen kiistaton tutkimustulos on että nykyvanhemmat on parempia kuin aiemmat vanhemmat. Vaikka miten kitisisit.

Nykyvanhemmat parempia kuin ennen? Miten se tutkimustulos nyt tuollaiseksi muuttui? Sellaista tutkimusta ei ole, eikä voi tehdäkään, kai sen ymmärrät?

HE OVAT LÄSNÄ.

Toisin kuin vanhemmat aiemmin.

Osa vanhemmista ei ole läsnä. Osa on. Näin on aina ollut ja on nykyäänkin. Kyse on eroista perheiden kesken, ei aikakaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Ei tosiaan ole niin mustavalkoista.

Nykyvanhemmat viettävät aikaansa älylaitteiden kanssa, eivätkä ole läsnä lastensa kanssa.

Ja sitä edelliset sukupolven vanhemmat tuijottivat televisiota ja lukivat päivän sanomalehdet ja aikakausilehdet ja lapset olivat omissa oloissaan.

Ja jos mennään vielä kaukaisempaan aikaan, niin äidin aika saattoi mennä pyykkituvalla koko päivän ja isä puusavotassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Kännykkä on yhteydenpitoväline siinä missä tavallinen lankapuhelinkin. Kännykällä saa toki viestiteltyä helpommin. Netti ja some koukuttavat kuitenkin voimakkaasti, ja siinä mielessä kännykkä ei ole pelkästään hyvä asia. Suurimmalla osalla tuntuu nykyään olevan älyluuri.

Lankapuhelimia ei lapsilla ollut ennen ja esimerkiksi koulumatkat oli paljon turvattomampia kuin nykyisin.

Minäkin kuusivuotiaasta sompailin itsekseni tunnin koulumatkaa. Eikä ollut mitään keinoa saada vanhempia kiinni, jos jotain sattui.

Omat lapseni saa aina minut kiinni ja jos menevät väärään bussiin tai vaikka kaatuvat tms. saavat heti kiinni. Lasten turvallisuudentunne siis moninkertaistunut.

Minulla oli lyhyt ja turvallinen koulumatka, ei autoteiden ylityksiä yms. Omilla lapsilla ei. Kaikki vanhemmat eivät myöskään voi olla jatkuvasti tavoitettavissa työpäivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Ei tosiaan ole niin mustavalkoista.

Nykyvanhemmat viettävät aikaansa älylaitteiden kanssa, eivätkä ole läsnä lastensa kanssa.

Ja sitä edelliset sukupolven vanhemmat tuijottivat televisiota ja lukivat päivän sanomalehdet ja aikakausilehdet ja lapset olivat omissa oloissaan.

Ja jos mennään vielä kaukaisempaan aikaan, niin äidin aika saattoi mennä pyykkituvalla koko päivän ja isä puusavotassa.

Nykyvanhemmat ovat lapsilleen tutkitusti läsnä.

Jopa siinä määrin että ovat uupuneita intensiivisen vanhemmuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Kännykkä on yhteydenpitoväline siinä missä tavallinen lankapuhelinkin. Kännykällä saa toki viestiteltyä helpommin. Netti ja some koukuttavat kuitenkin voimakkaasti, ja siinä mielessä kännykkä ei ole pelkästään hyvä asia. Suurimmalla osalla tuntuu nykyään olevan älyluuri.

Lankapuhelimia ei lapsilla ollut ennen ja esimerkiksi koulumatkat oli paljon turvattomampia kuin nykyisin.

Minäkin kuusivuotiaasta sompailin itsekseni tunnin koulumatkaa. Eikä ollut mitään keinoa saada vanhempia kiinni, jos jotain sattui.

Omat lapseni saa aina minut kiinni ja jos menevät väärään bussiin tai vaikka kaatuvat tms. saavat heti kiinni. Lasten turvallisuudentunne siis moninkertaistunut.

Minulla oli lyhyt ja turvallinen koulumatka, ei autoteiden ylityksiä yms. Omilla lapsilla ei. Kaikki vanhemmat eivät myöskään voi olla jatkuvasti tavoitettavissa työpäivän aikana.

Silti olit avainlapsi. Hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Kai sinäkin käsität, että se kännykkä on nimenomaan tapa olla läsnä niille lapsilleen. Aina on vanhempi vain kännykän päässä ja aina saa kiinni. Ihan eri tavalla voi olla esimerkiksi koululaisensa turvana kuin aiemmin.

Kännykkä on yhteydenpitoväline siinä missä tavallinen lankapuhelinkin. Kännykällä saa toki viestiteltyä helpommin. Netti ja some koukuttavat kuitenkin voimakkaasti, ja siinä mielessä kännykkä ei ole pelkästään hyvä asia. Suurimmalla osalla tuntuu nykyään olevan älyluuri.

Lankapuhelimia ei lapsilla ollut ennen ja esimerkiksi koulumatkat oli paljon turvattomampia kuin nykyisin.

Minäkin kuusivuotiaasta sompailin itsekseni tunnin koulumatkaa. Eikä ollut mitään keinoa saada vanhempia kiinni, jos jotain sattui.

Omat lapseni saa aina minut kiinni ja jos menevät väärään bussiin tai vaikka kaatuvat tms. saavat heti kiinni. Lasten turvallisuudentunne siis moninkertaistunut.

Minulla oli lyhyt ja turvallinen koulumatka, ei autoteiden ylityksiä yms. Omilla lapsilla ei. Kaikki vanhemmat eivät myöskään voi olla jatkuvasti tavoitettavissa työpäivän aikana.

Silti olit avainlapsi. Hylätty.

En ollut hylätty. Minulla oli oma kotiavain, jotta pääsin koulusta kotiin, kun vanhemmat eivät ole vielä tulleet töistä. Ei siinä sen dramaattisempaa ole. Toivottavasti sinunkin lapsillasi on kotiavain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Noinhan se olisi kiva ajatella. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Nykyään vanhemmat viettävät aikaa älylaitteillaan enemmän kuin koskaan ennen, ja ovat siten vähemmän läsnä lapsillensa. Lisäksi lapset sysätään päiväkotiin pois vanhempien jaloista, koska vanhemmat eivät jaksa lapsiaan. Myöskään kasvatusta ei valitettavan moni lapsi nykyään saa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään vanhempien sukupolvi aiemmin.

Miten se on mitattu? Onko siinä huomioitu älylaitteita ollenkaan? Siitä voisi tehdä kokonaan uuden tutkimuksen.

Ihan turhaan sinä niistä älylaitteista vänkytät, kun ennen vanhaan esimerkiksi isät luki lehteä paljon intensiivisemmin, eikä heitä saanut häiritä ollenkaan.

Minä muistan äitini KERRAN keskittyneen minun kanssani olemiseen koko lapsuuden aikana.

Ennen lapset kasvoi enimmäkseen heitteillä. Turha tätä on kaunistella.

Olet niin oikeassa, kuin voi vain olla!

Hyvään vanhemmuuteen riitti vielä 80-luvulle asti ja sitä ennen, kun pari kertaa päivässä huusi okt rappusilta tai krs-talon ikkunasta, että nyt lapset syömään. Ja se oli siinä.

Muistan eräåmkin äidin kertoneen, kuinka hän laittoi 2v pojan ostamaan kahvikermaa kaupasta ja kermam osto onnistui mainiosti. Nyt poliisit ja lastensuojelu olisi perässä moisesta tempusta.

Ja tämä perustuu ihan elämänkokemukseeni, sillä olen yli 70v.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei lapset ole koskaan aikaisemmin Suomen historiassa saaneet niin paljon huolenpitoa, turvaa ja rakkautta, kuin tänä päivänä. Ja lapsella on jopa ihmisarvo.

Turhaa ihannoida entisaikaa, kun se ihannoitava on juuri tässä ajassa ja vanhempien huolenpidossa.

Tällaisella vakuuttelulla saadaan nykyvanhemmille hyvä omatunto. ”Olen ainakin parempi vanhempi kuin omani, vaikka aikani meneekin kännykällä tms.”

Oma lapsuuteni oli ainakin hyvä, avainkaulalapsena en kokenut turvattomuutta. Vanhemmat olivat aina saatavilla kun tarvitsin, mutta jos olivat vaikka töissä ja tuli joku hätä, aina joku muu auttoi.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat silti enemmän lapsilleen läsnä kuin kukaan aiempi vanhempien sukupolvi.

Eikä nykyään ole avainlapsiakaan.

Niin, nykyään onkin kännykkälapsia.

Ja uusia tutkimuksia tulee aina. Tämänhetkistä nykyaikaa pystytään arvioimaan paremmin vuosikymmenen tai parin kuluttua, kun tämän hetken lapset pääsevät ääneen.

Esko Aho taitaa olla yli 60v ja presidenttivaaleissa hänen yksi meriittinsä ja ylpeyden aika oli, kuinka hyvä kännykkäisä hän on, kun voi sanoa lapsilleen hyvät yöt. Elettiin 90-lukua. Näin ne arvot muuttuvat. Nyt kännykkä on pahis.