Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko tähän?
26.12.2020 |
Puoliso ehdotti, jos ostamme asunnon, se tulisi kokonaan hänen nimiinsä. Minä saisin asumisoikeuden. Pojat perisi asunnon tulevaisuudessa.
En tiedä mitä ajatella?
Ollaan naimisissa, hoidan lapset kotona.
Kommentit (53)
Ei. Kaikki, mitä avioliiton aikana hankitte, pitää olla molempien nimissä, etenkin, kun sinulla ei ole tuloja. Osuutesi perheen omaisuudesta, ovat lastenhoito ja kotityöt, joten olet puolikkaasi ansainnut. Muussa tapauksessa jos eroatte, jäät puille paljaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi: viisainta olisi mennä töihin tienaamaan omaa rahaa.
Miksi et osta omaa asuntoa? Vain omiin nimiisi. Pojat senkin aikanaan perivät, jos et tee testamenttia muille.
En ymmärrä naisia, 2020-luvulla yhä oletetaan, että mies elättää ja maksaa kaiken ja sitten ihmetellään, miksi maksajana saa myös yksin omistaa.
Miehelle kannattaa muistuttaa, että sijoituskämpän ostaminen on fiksumpaa, koska perheen yhteistä asuntoa ei tuosta vain myydä, vaikka sen omistaisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi voi ostaa asunnon ja sinä oman asumisoikeusasunnon. Mitäs sitä turhaan kartuttamaan toisen omaisuuksia. Jos olette avioliitossa ja mies pelkää, että hyödyt liitostanne niin kertoo aika paljon suhteen tilasta.
Mies taitaa suunnitella eroa tai jotain muuta juonta takana. Ei tuo ainakaan rakastavan aviopuolison toiminnalta kuulosta. Sinä taidat vain olla hyväksikäytettävä maksaja tuossa kuviossa? Eroa.Miehen luonteessa jokin rikki? Ei luota kehenkään, epäilee kaikessa olevan taka-ajatuksia.
Olen syytetty ja epäilty, ilman että annan mitään aihetta. Jo lähtökohta hänellä on, että minä teen jotain, jolloin pääsen "hyötymään" hänestä, ja tämän estääkseen, hän pelaa niin ettei mitään yhteistä omisteta?
En voi edes "puolustaa" itseäni, kun hän alkaa: "se koira äläh-tää, johon kalikka kalah-taa"! (isänsä puhuu äidillensä noin), ja tämän jälkeen olen automaattisesti kiero pahoja suunnitteleva, koska avasin suuni, hänen mielestä jos olisin ollut hiljaa, niin minulla ei olisi taka-ajatuksia.
ap
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Eihän tuollaisen kanssa voi elää.
Kuten olet huomannut, se on periytyvää. Omassa suvussani on samankaltaisia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi missään nimessä asumaan asunnossa joka olisi pelkästään puolisoni nimissä.En edes muuttaisi sellaiseen asuntoon vaan mieluummin asuisin sitten itsekseni.
No me eletään noin. Miehen ok-talo, mies maksaa lainaansa, mä osallistun johonkin kuluihin. Ollaan varmaan loppuikämme kimpassa, ollaan siis tavattu "kypsässä iässä", on avioehto eli jos ero tulis niin mähän tästä sitten mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotiseudulle. Mulla ei ole mitään hinkua olla omistamassa tästä talosta mitään.
Kai pistät rahaa syrjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt olisi aika ruveta ajattelemaan ja ottamaan asioista selvää. Muuten vielä päädyt köyhänä ja yksinäisenä valittamaan miten se mies teki niin ja näin ja kuinka kauhea se oli. Se on seuraus jos annat passiivisena kaiken tapahtua. Syyttely ei auta ketään. Ajattele, ota selvää ja toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi missään nimessä asumaan asunnossa joka olisi pelkästään puolisoni nimissä.En edes muuttaisi sellaiseen asuntoon vaan mieluummin asuisin sitten itsekseni.
No me eletään noin. Miehen ok-talo, mies maksaa lainaansa, mä osallistun johonkin kuluihin. Ollaan varmaan loppuikämme kimpassa, ollaan siis tavattu "kypsässä iässä", on avioehto eli jos ero tulis niin mähän tästä sitten mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotiseudulle. Mulla ei ole mitään hinkua olla omistamassa tästä talosta mitään.
Kai pistät rahaa syrjään?
Rahaa on syrjässä, perittyä ja säästettyä.
Tää on ollut meille ihan itsestään selvä toimintatapa, kummallakin on siis omaa varallisuutta, miehellä lähinnä kiinteää ja mulla rahaa, senttiäkään ei ole yhteisiä lainoja eikä todellakaan yhteisiä pankkitilejä vaan kahden aikuisen ihmisen tasavertainen talous. Rahankäytöstä ei siis tarvitse keskustella, neuvotella eikä varsinkaan riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikki, mitä avioliiton aikana hankitte, pitää olla molempien nimissä, etenkin, kun sinulla ei ole tuloja. Osuutesi perheen omaisuudesta, ovat lastenhoito ja kotityöt, joten olet puolikkaasi ansainnut. Muussa tapauksessa jos eroatte, jäät puille paljaille.
Kiitos, luit ajatukseni.
Miehen mielestä asia ei ole näin! Ei anna mitään arvoa panokselleni, ja sen vuoksi minä en ansaitse omistaa mitään "kun ethän tienaakaan mitään".
Koittaa sitoa minut itseensä, tekemällä itsensä tilanteenherraksi. Kun ei usko, että minä olen täysin sitoutunut liittoomme, eikä minulla ole mitään taka-ajatuksia :(
Kyse on siitä, että tahdon olla tasavertainen, samanarvoinen.
ap
Talon omistus fifty/fifty, mikäli vain pystyt maksamaan noin suurta omaa lainaa. Muussa tapauksessa ota pienempi osuus talosta
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikki, mitä avioliiton aikana hankitte, pitää olla molempien nimissä, etenkin, kun sinulla ei ole tuloja. Osuutesi perheen omaisuudesta, ovat lastenhoito ja kotityöt, joten olet puolikkaasi ansainnut. Muussa tapauksessa jos eroatte, jäät puille paljaille.
Kiitos, luit ajatukseni.
Miehen mielestä asia ei ole näin! Ei anna mitään arvoa panokselleni, ja sen vuoksi minä en ansaitse omistaa mitään "kun ethän tienaakaan mitään".
Koittaa sitoa minut itseensä, tekemällä itsensä tilanteenherraksi. Kun ei usko, että minä olen täysin sitoutunut liittoomme, eikä minulla ole mitään taka-ajatuksia :(
Kyse on siitä, että tahdon olla tasavertainen, samanarvoinen.
ap
Sittenhän tää on helppo juttu: ryhdy samanarvoiseksi ja tasaveroiseksi. Mene töihin, tienaa elantosi, kunnioita itseäsi ja muita. Minusta on outoa haluta olla tasaveroinen, jos ei kuitenkaan itse tee mitään, että sellainen olisi.
Vierailija kirjoitti:
Omistus tietenkin 50/50.
Ei tietenkään!
48/52 naiselle enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi missään nimessä asumaan asunnossa joka olisi pelkästään puolisoni nimissä.En edes muuttaisi sellaiseen asuntoon vaan mieluummin asuisin sitten itsekseni.
No me eletään noin. Miehen ok-talo, mies maksaa lainaansa, mä osallistun johonkin kuluihin. Ollaan varmaan loppuikämme kimpassa, ollaan siis tavattu "kypsässä iässä", on avioehto eli jos ero tulis niin mähän tästä sitten mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotiseudulle. Mulla ei ole mitään hinkua olla omistamassa tästä talosta mitään.
Kai pistät rahaa syrjään?
Rahaa on syrjässä, perittyä ja säästettyä.
Tää on ollut meille ihan itsestään selvä toimintatapa, kummallakin on siis omaa varallisuutta, miehellä lähinnä kiinteää ja mulla rahaa, senttiäkään ei ole yhteisiä lainoja eikä todellakaan yhteisiä pankkitilejä vaan kahden aikuisen ihmisen tasavertainen talous. Rahankäytöstä ei siis tarvitse keskustella, neuvotella eikä varsinkaan riidellä.
Jos oot naimisissa, ero tulee niin ne sun rahat menee osituksessa sen mukaan miten tasinko menee. Sijoita siis kryptovaluuttoihin tms. Ja pidä ne piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikki, mitä avioliiton aikana hankitte, pitää olla molempien nimissä, etenkin, kun sinulla ei ole tuloja. Osuutesi perheen omaisuudesta, ovat lastenhoito ja kotityöt, joten olet puolikkaasi ansainnut. Muussa tapauksessa jos eroatte, jäät puille paljaille.
Kiitos, luit ajatukseni.
Miehen mielestä asia ei ole näin! Ei anna mitään arvoa panokselleni, ja sen vuoksi minä en ansaitse omistaa mitään "kun ethän tienaakaan mitään".
Koittaa sitoa minut itseensä, tekemällä itsensä tilanteenherraksi. Kun ei usko, että minä olen täysin sitoutunut liittoomme, eikä minulla ole mitään taka-ajatuksia :(
Kyse on siitä, että tahdon olla tasavertainen, samanarvoinen.
ap
Sittenhän tää on helppo juttu: ryhdy samanarvoiseksi ja tasaveroiseksi. Mene töihin, tienaa elantosi, kunnioita itseäsi ja muita. Minusta on outoa haluta olla tasaveroinen, jos ei kuitenkaan itse tee mitään, että sellainen olisi.
Kotiäidit ovat yhtä tasavertaisia, kuin työssäkäyvät. Lasten hoito, kasvattaminen ja kodin ylläpito ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi voi ostaa asunnon ja sinä oman asumisoikeusasunnon. Mitäs sitä turhaan kartuttamaan toisen omaisuuksia. Jos olette avioliitossa ja mies pelkää, että hyödyt liitostanne niin kertoo aika paljon suhteen tilasta.
Mies taitaa suunnitella eroa tai jotain muuta juonta takana. Ei tuo ainakaan rakastavan aviopuolison toiminnalta kuulosta. Sinä taidat vain olla hyväksikäytettävä maksaja tuossa kuviossa? Eroa.Miehen luonteessa jokin rikki? Ei luota kehenkään, epäilee kaikessa olevan taka-ajatuksia.
Olen syytetty ja epäilty, ilman että annan mitään aihetta. Jo lähtökohta hänellä on, että minä teen jotain, jolloin pääsen "hyötymään" hänestä, ja tämän estääkseen, hän pelaa niin ettei mitään yhteistä omisteta?
En voi edes "puolustaa" itseäni, kun hän alkaa: "se koira äläh-tää, johon kalikka kalah-taa"! (isänsä puhuu äidillensä noin), ja tämän jälkeen olen automaattisesti kiero pahoja suunnitteleva, koska avasin suuni, hänen mielestä jos olisin ollut hiljaa, niin minulla ei olisi taka-ajatuksia.
ap
Miksi hemmetissä olet tuollaisessa suhteessa? Miksi???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi missään nimessä asumaan asunnossa joka olisi pelkästään puolisoni nimissä.En edes muuttaisi sellaiseen asuntoon vaan mieluummin asuisin sitten itsekseni.
No me eletään noin. Miehen ok-talo, mies maksaa lainaansa, mä osallistun johonkin kuluihin. Ollaan varmaan loppuikämme kimpassa, ollaan siis tavattu "kypsässä iässä", on avioehto eli jos ero tulis niin mähän tästä sitten mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotiseudulle. Mulla ei ole mitään hinkua olla omistamassa tästä talosta mitään.
Kai pistät rahaa syrjään?
Rahaa on syrjässä, perittyä ja säästettyä.
Tää on ollut meille ihan itsestään selvä toimintatapa, kummallakin on siis omaa varallisuutta, miehellä lähinnä kiinteää ja mulla rahaa, senttiäkään ei ole yhteisiä lainoja eikä todellakaan yhteisiä pankkitilejä vaan kahden aikuisen ihmisen tasavertainen talous. Rahankäytöstä ei siis tarvitse keskustella, neuvotella eikä varsinkaan riidellä.
Jos oot naimisissa, ero tulee niin ne sun rahat menee osituksessa sen mukaan miten tasinko menee. Sijoita siis kryptovaluuttoihin tms. Ja pidä ne piilossa.
No tuskinpa vaan. Ei meidän kummankaan tarvitse kummallekaan maksaa mitään tasinkoja. Jos erotaan, ja sitä tuskin tosiaan enää tässä vaiheessa tapahtuu, niin otan kimpsuni ja rahani ja lähden, niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi missään nimessä asumaan asunnossa joka olisi pelkästään puolisoni nimissä.En edes muuttaisi sellaiseen asuntoon vaan mieluummin asuisin sitten itsekseni.
Miksi? Minä asuin eksän omistamassa asunnossa ja itse säästin rahaa sijoituksiin. Ei kyllä ollut mitään ongelmaa vaikka asunto oli vain puolison nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt olisi aika ruveta ajattelemaan ja ottamaan asioista selvää. Muuten vielä päädyt köyhänä ja yksinäisenä valittamaan miten se mies teki niin ja näin ja kuinka kauhea se oli. Se on seuraus jos annat passiivisena kaiken tapahtua. Syyttely ei auta ketään. Ajattele, ota selvää ja toimi.
Tämä on tämän keskusteluketjun viisain neuvo. Noudata tätä.
No me eletään noin. Miehen ok-talo, mies maksaa lainaansa, mä osallistun johonkin kuluihin. Ollaan varmaan loppuikämme kimpassa, ollaan siis tavattu "kypsässä iässä", on avioehto eli jos ero tulis niin mähän tästä sitten mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotiseudulle. Mulla ei ole mitään hinkua olla omistamassa tästä talosta mitään.