Mies antaa lasten tehdä mitä tahansa

Vierailija kirjoitti:

Sä oot kyl sekasin

Itse olet. Et tajua oikeasta etkä väärästä yhtään mitään, vaan hyväksyt silmää räpäyttämättä kaikenlaista pahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini myös aina väänsi, että hänen sukulaisistaan pitää pitää! Koska pidin isänkin sukulaisista, niin äidin mielestä olin joku helvetin epäreilu ja homoksi haukuttava paska, jos en pitäisi myös hänen sukulaisistaan! Anteeksi nyt vaan, mutta heissä ei ollut mitään kiinnostavaa.

Ap

Ja siis eihän se mikään paha asia ole, jos heissä ei ole mitään kiinnostavaa minun silmissäni. Miksi kaikkien ihmisten pitäisi olla juuri minun silmissäni kiinnostavia?

Ap

Mutta äitini sai uhmakkaita kohtauksia, jos minua ei kiinnostanut hänen sukulaisensa. Vaikka pääasiahan on, että näillä oli omasta mielestään bueno elämä, eikö.

Ap

Äidin mielestä minun olisi pitänyt siis esittää oikeasti kiinnostunutta, eikä antaa hänen sukulaisilleen sen verran, kuin mitä itsestä hyvältä tuntui. Ihan kohtelaisuudet ois minusta riittäneet, sen tasoiset, kuin mihin nyt 10-vuotias kykenee. Minusta on VÄÄRIN, jos minun pitäisi TYLSISTYÄ kohteliaisuudesta, koska se vasta saisi minut ajattelemaan, että kyseessä olivat pellet, ei se, ettei tarvitsisi tylsistyä. Silloin he olisivat neutraaleja tyyppeinä.

Ap

En todellakaan ole sotilaallisen kurin kannattaja, enkä lapsen pahan mielen aiheuttavan kasvatuksen kannattaja. Mutta ajatuskin siitä, että lasten annetaan tehdä mitä näitä huvittaa silloinkin, kun se häiritsee esim. äitiä tai isää, on minusta täysin raivostuttava. Vanhempien hyvinvoinnin pitäisi tulla ensimmäiseksi. Jos toinen vanhemmista sallii lapsille toisen vanhemman olon pahaksi tekevää käytöstä, se on todella hälyyttävää. En todellakaan nähnyt lasten isästä ennen lasten saamista, että hän on sellainen vanhempi,joka ei tätä käsitä, eikä tässä kumppaniaan kunnioita. Mielestäni hän kasvattaa lapsia kieroon ja tekee heistä yhteiskunnassa huonostipärjääviä, heikkoitsetuntoisia kääkylöitä, joille ei ole kasvatettu minkäänlaisia hyviä tapoja saati toisten huomioimista. Kaikki on heille vain minä minä minä minä.

Ap

Esim. minä en välttämättä itse halua olla heidän kanssaan tekemisissä kun he ovat aikuisia, jos he käyttäytyvät huonosti ja minua häiritsevästi, eivätkä siedä minkäänlaista arvostelua tai kommentointia käytöksestään. Koitan sanoa asiat ihan rakentavsti, en halua olla loukkaava, mutta osa ihmisistähän vain ei välitä, koska kotoa ei ole annettu sellaisia eväitä, joilla itsekriittisyys onnistuisi. Ja sitä kautta sen myöntäminen, että ei itse tiedäkään kaikkea ja oma käytös voikin haitata ja häiritä jotakuta toista!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Esim. minä en välttämättä itse halua olla heidän kanssaan tekemisissä kun he ovat aikuisia, jos he käyttäytyvät huonosti ja minua häiritsevästi, eivätkä siedä minkäänlaista arvostelua tai kommentointia käytöksestään. Koitan sanoa asiat ihan rakentavsti, en halua olla loukkaava, mutta osa ihmisistähän vain ei välitä, koska kotoa ei ole annettu sellaisia eväitä, joilla itsekriittisyys onnistuisi. Ja sitä kautta sen myöntäminen, että ei itse tiedäkään kaikkea ja oma käytös voikin haitata ja häiritä jotakuta toista!

Ap

Mies ei ole oppinut yhtään kommunikoimaan oman käytöksensä vaikutuksesta toisiin, siis esim. jos hän haluaa tehdä jotain itselleen tärkeää, niin jos hän on parisuhteessa ja perheellinen, niin hänen pitäisi kysyä minulta onko se ok, jos hän menee siihen tekemiseensä! Aivan sama, kuin pitäisi vaatia sisään tulevilta vierailta lapsilta, että näiden pitää ensin kysyä, voivatko tulla!

Eihän se, että kysyy tatkoita sitä, että olisi toisen vallan alla, vaan sitä, että osoittaa kunnioittavansa toista, eikä halua mennä, jos se ei toiselle sovikaan! Tietenkin jos toinen vaikuttaa itsekkäältä, että hänelle ei sovi, sellainen itsekkyys pitää kyseenalaistaa ja tarvittaessa päättää suhde, mutta miten voi muka samalla rakastaa toista ja välittää hänestä ja mennä tekemään sellaista, mikä loukkaa toista?

Ap

Nyt on kunnon mania päällä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. minä en välttämättä itse halua olla heidän kanssaan tekemisissä kun he ovat aikuisia, jos he käyttäytyvät huonosti ja minua häiritsevästi, eivätkä siedä minkäänlaista arvostelua tai kommentointia käytöksestään. Koitan sanoa asiat ihan rakentavsti, en halua olla loukkaava, mutta osa ihmisistähän vain ei välitä, koska kotoa ei ole annettu sellaisia eväitä, joilla itsekriittisyys onnistuisi. Ja sitä kautta sen myöntäminen, että ei itse tiedäkään kaikkea ja oma käytös voikin haitata ja häiritä jotakuta toista!

Ap

Mies ei ole oppinut yhtään kommunikoimaan oman käytöksensä vaikutuksesta toisiin, siis esim. jos hän haluaa tehdä jotain itselleen tärkeää, niin jos hän on parisuhteessa ja perheellinen, niin hänen pitäisi kysyä minulta onko se ok, jos hän menee siihen tekemiseensä! Aivan sama, kuin pitäisi vaatia sisään tulevilta vierailta lapsilta, että näiden pitää ensin kysyä, voivatko tulla!

Eihän se, että kysyy tatkoita sitä, että olisi toisen vallan alla, vaan sitä, että osoittaa kunnioittavansa toista, eikä halua mennä, jos se ei toiselle sovikaan! Tietenkin jos toinen vaikuttaa itsekkäältä, että hänelle ei sovi, sellainen itsekkyys pitää kyseenalaistaa ja tarvittaessa päättää suhde, mutta miten voi muka samalla rakastaa toista ja välittää hänestä ja mennä tekemään sellaista, mikä loukkaa toista?

Ap

Älä huoli. Eivät lapset halua sinua aikuisena nähdä. Eikä mieskään.

Aina tämä sama minä monä minä. Mu8den pitää varoa sinua, kysyä sinulta. Lasten pitää varoa ja käyttäytyä, mutta sinulta ei olisi saanut vaatia tylsistymistä.

Etkö yhtään näe miten mittaat itseäsi eri mittarein. Ja miten luulet, että vain minä minä saa tuntea, haluta tai kokea.

Sinähän olet kuin äitisi :) uudempi (kamalampi) versio vain. Toivottavasti lapsistasi ei tule mentalisesti kieroon kasvaneita kuin sinä tuollaisen äidin vainoamisen vuoksi. Onneksi heillä tervejärkinen isä joka pitää heidät kiinni tavallisessa elämässä. Onneksi lapset kasvavat nopeasti ja voivat sulkea tuollaisen mielipuolen pois elämästä.

Näin on. Ja sitten varhaiskasvatuksessa ihmetellään äideille kun "vanhemmat eivät jaksa olla vanhempia lapsilleen". Siis isä torpedoi äidin kaikki yritykset. Siihen isän auktoriteetti ja jaksaminen riittää. Vastustella aktiivisesti kun lapsia yritetään opettaa ottamaan muita huomioon. Sitä taitoa kun sitten aikuisena ja tietysti jo lapsenakin kuitenkin tarvitsee. Isä myös valittaa äidille miten lapset eivät ota häntä huomioon. Jännä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei esim käskenyt lapsia viemään sisään raahaamiaan KIVIÄ ulos, koska LAPSET halusivat pitää niitä kissoina sisällä ja leikkiä (!) niillä!

Kiviä kissoina.. hmmm...