Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut muistisairaan läheiset jaksatte?
25.12.2020 |
Olen jotenkin aivan loppu muistisairaaseen äitiini. Hän asuu yksin, kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Ei pääse mihinkään palvelutaloon koska olevinaan pärjää kotona. Joo hän osaa itse vielä pukea ja käydä vessassa ja ilmeisesti suihkussakin. Myöskin laittautuu toisinaan, vähän poskipunaa ja papiljotit. Käy lähikaupassa ja kävelylenkeillä. Ruokaa ei tee itse vaan ateriapalvelu toimittaa lämpimän ruuan kerran päivässä. Kotiapulainen käy silloin tällöin siivoamassa ja vaihtaa lakanat. Kotihoito pesee pyykit. Tämä kaikki tavallaan vielä on ok.
Olen ainut lapsi, isäni kuoli kymmenen vuotta sitten. Äitini asuu lapsuuden kodissani, joka on omakotitalo. Hän ei hoida pihaa eikä varmasti muutenkaan ole yhtään kartalla mitä kaikkea talon ylläpitoon kuuluu. Hän wi osaa tehdä siellä mitään järkevää enää. Talo on siis täynnä minun, isäni ja tietysti äitini tavaraa. En kestä sitä että tämä kaikki on minun vastuullani, kaikki paikat vain ränsistyy ja minun pitäisi ne jaksaa hoitaa. Itsellä oma perhe, kolme pientä lasta ja oma talo. En todellakaan jaksa huolehtia kahden talon hommista. Äidistäni on tullut minulle kamala riesa ja rasite. Ja toivon että aika jo hänestä jättäisi. Hän ei voi muuttaa pienempään asuntoon, koska ei varmasti sopeudu uuteen eikä löytäisi kotiin. Miten te muut olette tälläisiä asioita ratkaisseet?? Näen usein unia kuinka joku, useimmiten isäni, on hoitanut kaikki äitini talon asiat kuntoon ja kaatanut kaikki villintyneet puut ja pensaat äitini pihalta. Ja olo on niin huojentunut. Pelkään myös, että äitini talo ei mene ikinä kaupaksi kun on niin huonokuntoinen tai sieltä paljastuu pahoja ongelmia.
Ei huvita tavata äitiäni. Hänen näkemisensä saa minut hermostuneeksi ja talossa käyminen epätoivoiseksi kun en jaksa siellä asioita hoitaa. Sitten tietysti huono omatunto tästä kaikeata ja näistä ajatuksista.
Antakaa edes vertaistukea!
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisin antaa sulle vertaistukea, mutta en täällä.
Ota yht. alz.keskusliittoon, omaan kuntaasi, fb.ryhmään muistisairaiden omaisille.
Eli niin kuin ajattelitkin vrt.tuki on hyödyllistä. Lisäksi saat kullanarvoisia neuvoja oikeilta ihmisiltä.
Mä ymmärrän sun tilannetta ja vaikeuksia.
Nääs kun olen kokenut saman.
Tässä hyvä neuvo. Tällä foorumilla antaa neuvoja ne, jotka eivät tiedä, että joka kunnassa asiat ovat omalla tavallaan ja että ne maksetut siivoojat ottavat rahat ja lakaisevat roskat maton alle , 37 e/ h yms.
Mitään vanhainkoteja ei ole enää olemassakaan useimmissa kunnissa. Ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee paha olo jo näiden typerien kommenttien lukemisesta.
Suurin osa ei ole dementikon omaisia, mutta pätemään pitää tulla.
Näen että on myös paljon asian kokenutta ja joku hoitaja.
Mulla on noista ajoista jo kauan (omaiset on kuolleet jo) ja väsyin ihan tarkkaan.
Joten en rupea kirjoittamaan kokemuksiani tähän.
Ap. mä lähetän sinulle lämpimän halin ja toivon sulle hyvää.
Sit mä käsken sua piirtämään rajan äitisi ja itsesi väliin. Toisella puolella olet sinä itse ja perheesi, joista sun asia on ensisijaisesti pitää huolta.
Tiedän että tämä on vaikeaa.
Senkin tiedän, että ympäristö ja yhteiskunta (ja sinä itse) piiskaavat susta vaikka viimeiset mehut. Älä suostu siihen.
Hanki vrt.tukea. Se on hyvin tärkeää.
💖💖
Ei se ahdistus helpota sillä että lakkaa käymästä tai vastaamasta puhelimeen. Kuten joku jo neuvoikin, niin joka kerta viet jotain pois siellä käydessäsi, helpointa on aloittaa ihan roskasta.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa ja vanhempieni ränsistymään päässyt talo myytiin lopulta purkukuntoisena ja hinta oli sen mukainen. Rahalla ei ollut tuossa tilanteessa enää mitään väliä, oli aivan valtava helpotus kun talosta päästiin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ahdistus helpota sillä että lakkaa käymästä tai vastaamasta puhelimeen. Kuten joku jo neuvoikin, niin joka kerta viet jotain pois siellä käydessäsi, helpointa on aloittaa ihan roskasta.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa ja vanhempieni ränsistymään päässyt talo myytiin lopulta purkukuntoisena ja hinta oli sen mukainen. Rahalla ei ollut tuossa tilanteessa enää mitään väliä, oli aivan valtava helpotus kun talosta päästiin eroon.
Sama tapahtuu toki kerrostaloasunnoillekin! Ei ihmiset käsitä, että vaikka kuinka olisi sopimus kotipalvelusta, ei niille kuulu millään tavalla mikään siivoaminen! Se on heidän työpaikka ja siksi varmaan ne roskatkin vievät, jos ei kukaan muu vie? Hienosti toimiva systeemi, mutta kaikesta tietysti pitää maksaa erikseen. Ihanaa, että tietää, että sinne aina menee joku ja ihania ihmisiä ovat!
Myös äidillesi voi lopulta olla helpotus, kun huomaa että voi viihtyäkin ja kokea olonsa turvalliseksi senioriasunnossa kerrostalossa. Hanki myös itsellesi tarvittaessa kotiapua/lastenhoitoapua, että saat aikaa itsellesi ja parisuhteellesi. Tavaroista - ystävät, täyden palvelu kirppis avuksi niiden läpikäymiseen (hinnoittelevatkin valmiiksi). Tavoitteeksi vaikka kesä, jolloin tavaroita voi lajitella pihallakin. Noudata neuvoa jota itse en ole noudattanut: pyydä apua. Tsemppiä, tämä on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen luettuani on paljastettava totuus: et sinä tiedä vielä mitään todella pahasti dementoituneen ihmisen huolehtimisesta. Sinä olet vain huolissasi talosta ja tavaroista. Minä olin huolissani lapsista, eläimistä ja siitä, mitä kaikkea vahinkoa vanhus saa aikaan ennen kuin onnistuu hävittämään itsensä.
Eihän sinun äitisi ole vielä kadonnut kertaakaan, vai onko? Tulen tarjoamaan vertaistukea sitten, kun kirjoitat tänne hädissäsi, kun kenelläkään ei ole mitään tietoa, mihin äitisi on mennyt.
Hae kuitenkin äidillesi edunvalvonta. Tee maistraattiin ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Tai siis digi-mikälie virasto se nykyään on, mutta sieltä löytyy lomake. Edunvalvonnan saamiseen tarvitaan lääkärintodistus, mutta ei se varmaan ole ongelma, kun noin paljon kotiapuakin saa. Sinä itse voit olla edunvalvoja, mutta parempi voisi olla yleinen tai joku muu luottohenkilö. Edunvalvoja voi ottaa talonkin hoitoonsa.
-M kirjoitti:
Myös äidillesi voi lopulta olla helpotus, kun huomaa että voi viihtyäkin ja kokea olonsa turvalliseksi senioriasunnossa kerrostalossa. Hanki myös itsellesi tarvittaessa kotiapua/lastenhoitoapua, että saat aikaa itsellesi ja parisuhteellesi. Tavaroista - ystävät, täyden palvelu kirppis avuksi niiden läpikäymiseen (hinnoittelevatkin valmiiksi). Tavoitteeksi vaikka kesä, jolloin tavaroita voi lajitella pihallakin. Noudata neuvoa jota itse en ole noudattanut: pyydä apua. Tsemppiä, tämä on raskasta.
Ei elävän ihmisen tavaroita saa minnekään hävittää! Voit toki järjestää niitä ja muistella yhdessä, mitä ne tuovat mieleen, mutta ei saa pilata niitä pesuilla yms. Pestä saat tietysti! Kaikki sellainen apu on tarpee, ettei ne mene myöhemmin roskiin. Mitä muuta voit kuvitella, kun huomaat omien tavaroidesi katoavan itsestään?
Kannattaa hankkia sellaisia läpinäkyviä laatikoita, minne lajittelee niitä tavaroita, joita ei viikottain tarvitse. Mahtavat valikoimat kaupoissa, ei mitään pahvilaatikoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen luettuani on paljastettava totuus: et sinä tiedä vielä mitään todella pahasti dementoituneen ihmisen huolehtimisesta. Sinä olet vain huolissasi talosta ja tavaroista. Minä olin huolissani lapsista, eläimistä ja siitä, mitä kaikkea vahinkoa vanhus saa aikaan ennen kuin onnistuu hävittämään itsensä.
Eihän sinun äitisi ole vielä kadonnut kertaakaan, vai onko? Tulen tarjoamaan vertaistukea sitten, kun kirjoitat tänne hädissäsi, kun kenelläkään ei ole mitään tietoa, mihin äitisi on mennyt.
Hae kuitenkin äidillesi edunvalvonta. Tee maistraattiin ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Tai siis digi-mikälie virasto se nykyään on, mutta sieltä löytyy lomake. Edunvalvonnan saamiseen tarvitaan lääkärintodistus, mutta ei se varmaan ole ongelma, kun noin paljon kotiapuakin saa. Sinä itse voit olla edunvalvoja, mutta parempi voisi olla yleinen tai joku muu luottohenkilö. Edunvalvoja voi ottaa talonkin hoitoonsa.
Kiitos tästä. En tiedä mitään! Helpotti kummasti.
Ap
Äitini itse puhuu koko ajan että talo on hänelle liian iso ja haluaa hoivakotiin. Mutta luulen että se on vain sanojen helinää niinkuin suurin osa hänen puheestaan muutenkin.
Kotihoito käy hänen luonaan lähinnä lääkityksen takia, jota menee monta kertaa päivässä. Eikä hän osaa ottaa lääkettä itse, ei edes silloin jos soitan ja sanon että ota nyt lääke. Hänellä on siis muitakin sairauksia kuin tämä muistisairaus, joihin lääkitys.
Kotihoito laittaa kerran viikossa pyykkikoneen päälle ekalla käynnillä ja seuraavalla sitten ottas pyykit pois koneesta. Tämä palvelu minulle selvisi vasta kun tajusin itse kysyä missä hänen pyykkinsä voisi pestä kun ei itse enää osaa. Täytyy kyllä sanoa, että asiat äidin kotikunnassa taitaa olla hyvin.
Äidin talo on minun ongelma ei äidin. Toisin kuin joku väitti. Ei hänellä ole sellaisia ongelmia koska hän on menettänyt arviointikykynsä jo ajat sitten. Minä talon perin ja minun täytyy se myös silloin tyhjentää ja haluan sen myös saada myytyä eteenpäin.
Täytyy tosiaan etsiä vertaistukea jostain. Olen niin yksin tämän asian kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, tämän ketjun luettuani päätin kirjoittaa. Olen ainut lapsi ja äitini pahasti dementoitunut. Ei ymmärrä päivämääristä, kellonajoista, ei ole pystynyt syömään itsenäisesti vuosiin, omaa hygieniaa ei pysty hoitamaan. Ainoa helpottava asia on, että ei uskalla lähteä kerrostaloasunnosta ulos, joten ei tule myöskään eksymään pihalle omin päin. Tein sen "virheen" että otin äitini luokseni asumaan kaksi vuotta sitten ja olen aivan loppu tähän loputtomaan asioiden toistamiseen (jokainen asia, lause, yms. kahdeksan kertaa toistettava keskimäärin) ja siivottomaan elämiseen (sotkee paikkoja, kaataa kaikki juomalasit, rikkoo vahingossa astioita jne.). Tämä on todella raskasta. Asiaa ei auta se, ettei kukaan lähellä oleva sukulainen auta mitenkään (kyseessä äitini omat siskot kaiken kukkuraksi), ja äiti pystyy olemaan vain pari tuntia kerrallaan yksin. Olen kolmikymppinen työelämässä, ja oma elämä on kuihtunut rättikädessä kaikenlaisten sotkujen siivoamiseen ja siihen iänikuiseen toistamiseen, jota on jatkunut kaikkinensa jo yli kymmenen vuotta. Viime käynnillä sos.hoitaja oli sitä mieltä, että äitini ei ole tarpeeksi dementoitunut hoivakotiin. Tämän joulun aikana tein päätöksen, etten voi jatkaa näin ja heti arjen koittaessa vaadin äidilleni hoivakotipaikan. Vaatikoon se mitä tahansa. Asun isossa kaupungissa, hoivapaikkoja todennäköisesti vaikea saada, mutta enää en kerta kaikkiaan jaksa.
Ap, toivotan paljon tsemppiä, ja pidä huolta itsestäsi, omasta jaksamisestasi, sinulla on elämä elettävänä. Pidä puoliasi, ja yritä saada äitisi hoitoon, ennenkuin olet itse aivan lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen luettuani on paljastettava totuus: et sinä tiedä vielä mitään todella pahasti dementoituneen ihmisen huolehtimisesta. Sinä olet vain huolissasi talosta ja tavaroista. Minä olin huolissani lapsista, eläimistä ja siitä, mitä kaikkea vahinkoa vanhus saa aikaan ennen kuin onnistuu hävittämään itsensä.
Eihän sinun äitisi ole vielä kadonnut kertaakaan, vai onko? Tulen tarjoamaan vertaistukea sitten, kun kirjoitat tänne hädissäsi, kun kenelläkään ei ole mitään tietoa, mihin äitisi on mennyt.
Hae kuitenkin äidillesi edunvalvonta. Tee maistraattiin ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Tai siis digi-mikälie virasto se nykyään on, mutta sieltä löytyy lomake. Edunvalvonnan saamiseen tarvitaan lääkärintodistus, mutta ei se varmaan ole ongelma, kun noin paljon kotiapuakin saa. Sinä itse voit olla edunvalvoja, mutta parempi voisi olla yleinen tai joku muu luottohenkilö. Edunvalvoja voi ottaa talonkin hoitoonsa.
Edunvalvoja on todenvastainen nimike.
Ei se mitään etuja valvo. Kunna edunvalvoja kannattaa ottaa, jos dementikon läheiset eivät pysty hoitamaan asioita sovussa yhdessä.
Ap on ainut, joten suosittelen että harkitset, voitko itse olla ev.
Edunvalvoja istuu dementikon rahojen ja muun omaisuuden päällä.
Häneltä voi olla vaikea saada käyttövaroja
edes (vaatteisiin, kampaajaan, fys.terap. ym.)
Mun läheisen ev. ei hoitanut edes asunnon yhtiövastikkeen maksua. Ev. ei todellakaan ole
kiinnostunut äitisi hyvinvoinnista.
Multa tulee itkua ja naurua sekaisin, kun luen näitä hurskaita kommentteja!
"Mene siivoamaan, tyhjentämään, vie sellaista ja tällaista ruokaa, palkkaa sitä ja tätä, pane ovet kiinni, ole empaattinen..."
Ei selvästi ole pienintäkään kokemusta dementikon kanssa puljaamisesta.
On tavallista, että dementikko ei huoli apua.
Ei lapseltaan, eikä maksettua. Eihän hän ole sairas. Temperamentin ja sairauden vaikeusasteen mukaan hän saattaa hätistää sinut ulos joko nauraen tai luudalla hätistäen tai verisesti loukkaantuneena.
Tilaa ateriapalvelu, ja hän peruuttaa sen. Osta valmiita ruokia kaappiin ja mene parin viikon päästä heittämään pilaantuneet roskiin.
Äiti on elänyt sen ajan kahvilla ja karkeilla, joita hän on itse hankkinut.
Pane ovi kiinni.... justiinsa joo!
Todellinen rumba alkaa siinä vaiheessa kun hän ei muista pukea mennessään ulos. Kun hän hukkaa autonsa ja palaa jalkaisin kotiin.
Kun joutuu huolehtimaan luuleeko hän pyykkipulveria sokeriksi, ryhtyy korjaamaan sähkölaitteita tongeilla ja ilmastointiteipillä.
Se mainotettu kotihoito kun ei tee muuta kuin antaa lääkkeet ja purjehtii ulos.
Mikäli äiti nimittäin on saatu jekutettua lääkäriin niin että hänellä om dg ja lääkkeet.
Tämmöstä on edessä. Joten laitospaikkaa pitää hakea etuajassa. Sen kuitenkin saa myöhemmin kuin olisi tarvetta.
Jos et pidä puoliasi, sinut värvätään äidin 24/7apuriksi / kuskiksi / seuraneidiksi / siivoojaksi / hoitajaksi.
Toivoisin, että dementiasta olisi jotain lohdullista sanottavaa, mutta kun ei ole.
Ainut mitä voi tehdä, on koettaa hoitaa asiat ts. hoitokotipaikan ajoissa.
Dementoituminen on murheellista ja pelottavaa kaikille, myös potilaalle.
Se on sydäntäsärkevää nähtävää.
Tulet myös menettämään hermosi monta kertaa. Siksi tarvitset sitä vrt.tukea ja tietoa.
Joku viisas sanoi aikanaan, että sinun tehtäväsi on huolehtia omasta elämästäsi, sinun äitisi on sairas, etkä voi sille mitään.
En kuitenkaan osannut, mulla oli itse asiassa ksksi läheistä yhtaikaa dementian eri vaiheessa ja eri kaupungeissa huollettavana.
Se oli painajaismaista, etenkin kun omassakin elämässä oli kaikkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten helppo sanoa että palkkaat vaan jonkun tekemään työn puolestasi. Niin puolisonikin sanoo.
Mutta ensin pitää etsiä se joku. Siis kuka ja mistä ja mitä maksaa, onko luotettava ja hoituuko homma kunnolla. Se ei ole niin yksinkertaista, se on rasittavaa.
Ap
Niitä voisi kysyä kaupungilta ja selata yksityisiä yrityksiä. Ei tietenkään mistään turhasta kannata maksaa, jonka osaa itsekin tehdä, vaan hankalampia hommia.
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä rahaa, jolla voisi teettää töitä ulkopuolisella? Tai jos ei ole, niin täytyy kai tuumia, onko talon arvo niin pieni, että ei haittaa, jos arvo menetetään ränsistymisen myötä tai jos talon arvo on sen verran suuri, niin siihen ehkä kannattaa käyttää rahaa ylläpitoon. Kannattaa kuitenkin auttaa häntä asioiden hoitamisessa ja tutkia tilannetta, milloin hän ei enää pärjää omakotitalossa.
Muistakaa kotitalousvähennys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten helppo sanoa että palkkaat vaan jonkun tekemään työn puolestasi. Niin puolisonikin sanoo.
Mutta ensin pitää etsiä se joku. Siis kuka ja mistä ja mitä maksaa, onko luotettava ja hoituuko homma kunnolla. Se ei ole niin yksinkertaista, se on rasittavaa.
Ap
Niitä voisi kysyä kaupungilta ja selata yksityisiä yrityksiä. Ei tietenkään mistään turhasta kannata maksaa, jonka osaa itsekin tehdä, vaan hankalampia hommia.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Kaikki tutun tutut nyt koolle ja etsimään sopivaa ratkaisua teille!
Minulle omaisen hoitaminen on jo vuosia sitten taakse jäänyttä elämää, mutta vieläkin muistan elävästi sen epätoivon ja uupumuksen. Jos voisi ajassa mennä taaksepäin, niin olisin väkisin vääntänyt kaikki maksulliset palvelut, mitä olisi keksinyt mm. siivous, ateriapalvelu, kotihoito, pihan hoito, päiväkeskuskäynnit. Oli ihan toivotonta yrittää huolehtia "kaikesta", kun hän ei suostunut maksullisiin palveluihin ja halusi asua isossa asunnossa ja säästää rahaa. Voimavaroja vei joka tapauksessa huolehtiminen kaikista käytännön asiosta, kuten laskuista, lääkäriajoista, kuntoutuksesta, hänen kaikista "tempauksista", paljon päivystys/sairaalareissuja jne. Minullekin hänen luona käyminen näytti aina vaan enemmän tekemättömältä työmaalta, jonka eteen en jaksanut tehdä enää mitään.
En osaa auttaa, mutta täydellisiä ratkaisuja tuskin on olemassa. Luota siihen, että aikanaan kaikki asiat järjestyvät. Hänen poistumisen jälkeen voit vaikka lahjoittaa tavarat tarvitseville/hyväntekeväisyyteen, rikkinäiset yms. roskalavalle, kerralla joku firma hoitamaan piha kuntoon ja talon siivous. (Kotitalousvähennys.) Meillä löytyi esim. tavaroille yllättävän paljon ottajia mm. lapsemme kavereineen olivat siinä iässä, että muuttivat omilleen ja saivat sieltä keittiötarvikkeita, huonekaluja, mattoja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
----. Edunvalvonnan saamiseen tarvitaan lääkärintodistus, mutta ei se varmaan ole ongelma, kun noin paljon kotiapuakin saa. Sinä itse voit olla edunvalvoja, mutta parempi voisi olla yleinen tai joku muu luottohenkilö. Edunvalvoja voi ottaa talonkin hoitoonsa.
Edunvalvoja on todenvastainen nimike.
Ei se mitään etuja valvo. Kunna edunvalvoja kannattaa ottaa, jos dementikon läheiset eivät pysty hoitamaan asioita sovussa yhdessä.Ap on ainut, joten suosittelen että harkitset, voitko itse olla ev.
Edunvalvoja istuu dementikon rahojen ja muun omaisuuden päällä.
Häneltä voi olla vaikea saada käyttövaroja
edes (vaatteisiin, kampaajaan, fys.terap. ym.)
Mun läheisen ev. ei hoitanut edes asunnon yhtiövastikkeen maksua. Ev. ei todellakaan ole
kiinnostunut äitisi hyvinvoinnista.---"Mene siivoamaan, tyhjentämään, vie sellaista ja tällaista ruokaa, palkkaa sitä ja tätä, pane ovet kiinni, ole empaattinen..."
Ei selvästi ole pienintäkään kokemusta dementikon kanssa puljaamisesta.On tavallista, että dementikko ei huoli apua.
Ei lapseltaan, eikä maksettua. Eihän hän ole sairas. Temperamentin ja sairauden vaikeusasteen mukaan hän saattaa hätistää sinut ulos joko nauraen tai luudalla hätistäen tai verisesti loukkaantuneena.Tilaa ateriapalvelu, ja hän peruuttaa sen. Osta valmiita ruokia kaappiin ja mene parin viikon päästä heittämään pilaantuneet roskiin.
Äiti on elänyt sen ajan kahvilla ja karkeilla, joita hän on itse hankkinut.
Pane ovi kiinni.... justiinsa joo!---Se mainotettu kotihoito kun ei tee muuta kuin antaa lääkkeet ja purjehtii ulos.
Mikäli äiti nimittäin on saatu jekutettua lääkäriin niin että hänellä om dg ja lääkkeet.Tämmöstä on edessä. Joten laitospaikkaa pitää hakea etuajassa. Sen kuitenkin saa myöhemmin kuin olisi tarvetta.
Jos et pidä puoliasi, sinut värvätään äidin 24/7apuriksi / kuskiksi / seuraneidiksi / siivoojaksi / hoitajaksi
Olet kyllä niin oikeassa, mutta kun itse reilu vuosi sitten aloin tekemään äidille ruokia, en todellakaan tiennyt, että se voisi tuoda entisen muistin takaisin. Mun tarkoitus oli vain siinä, että ehtii itse wessaan, kun siltä tuntuu. SIKSI se munakkaan teko vois olla se helpoin asia, mistä lähtee liikeelle ja fysioterapeutti tietysti kotiin ainakin kerran viikossa 45 min uutiksi. Muuten terveestäkin tulee nykysysteemillä petipotilas aika pian!
Ymmärrän, että tilanne on tosi rasittava, mutta suosittelisin miettimään, onko talo oikeasti niin arvokas, että sen ja pihan takia kannattaa stressata. Aika usein vanhat ihmiset asuvat niin vanhoissa omakotitaloissa, että ei niillä ole muuta kuin tontin arvo siinä vaiheessa, kun vanhus kuolee tai muuttaa hoitokotiin.
Pihassakin on olennaista lähinnä sen raivaus pari kertaa kesässä niin, että se ei pääse kasvamaan umpeen. Jos haluat päästä tässä edullisesti ja helpolla, palkkaa joku koululainen tähän. Esim. 4H-kerhoilla on kevytyrittäjinä tai vastaavina koululaisia, jotka tekevät kesällä tällaisia juttuja.
Vertaistukea täältäkin. Asuin äitini kanssa samassa talossa ja pikkuhiljaa otin vastuuta aika paljonkin, vaikka myös kotihoito kävi. Väsymys, turhautuminen ja hetkittäin sisäiseksi raivoksi muuttunut huoli olivat loppua kohden vähän väliä päällä. Omat lapseni olivat aika pieniä tuolloin kaiken lisäksi. En hae sankaruutta. Pointtini on: muistisairaus syö läheisten voimia, teki niin tai näin. Et ole yksin. Minä en ikinä olisi voinut kääntää äidille selkää, mutta uskalsin myös elää oma elämääni. Viimeiset kaksi vuotta äiti oli laitoksessa - se on teilläkin edessä, ja se helpottaa omaa osaasi. Kuolema oli suuri helpotus, ja kun huomaat alkavasi odottaa äitisi lähtöä, anna itsellesi lupa kokea niin. VOIMIA!
Vierailija kirjoitti:
-M kirjoitti:
Myös äidillesi voi lopulta olla helpotus, kun huomaa että voi viihtyäkin ja kokea olonsa turvalliseksi senioriasunnossa kerrostalossa. Hanki myös itsellesi tarvittaessa kotiapua/lastenhoitoapua, että saat aikaa itsellesi ja parisuhteellesi. Tavaroista - ystävät, täyden palvelu kirppis avuksi niiden läpikäymiseen (hinnoittelevatkin valmiiksi). Tavoitteeksi vaikka kesä, jolloin tavaroita voi lajitella pihallakin. Noudata neuvoa jota itse en ole noudattanut: pyydä apua. Tsemppiä, tämä on raskasta.
Ei elävän ihmisen tavaroita saa minnekään hävittää! Voit toki järjestää niitä ja muistella yhdessä, mitä ne tuovat mieleen, mutta ei saa pilata niitä pesuilla yms. Pestä saat tietysti! Kaikki sellainen apu on tarpee, ettei ne mene myöhemmin roskiin. Mitä muuta voit kuvitella, kun huomaat omien tavaroidesi katoavan itsestään?
Kannattaa hankkia sellaisia läpinäkyviä laatikoita, minne lajittelee niitä tavaroita, joita ei viikottain tarvitse. Mahtavat valikoimat kaupoissa, ei mitään pahvilaatikoihin!
Luuleeko joku oikeasti, että dementikko antaa niiden tavaroiden olla jossain tietyssä laatikossa. Lukkojen takana voinevat pysyä järjestyksessä.
T.hoitsu
Jaksamisia sinulle.
Mulla muistisairas äiti hoivakodissa.
Ehkä sinunkin äidillesi tulee vaihe, että hoivakoti on sopivampi paikka kuin oma koti.